Tunnetila

Seitsemänkymmentä tykkäystä

2012-01-29T19:43:00.001+02:00

tunnetila: liikutus

Seitsemänkymmentä tykkäystä. Seitsemänkymmentä kertaa ilon pilkahdus ja lämmin tunne rinnassa. Sähköpostit, FB-viestit, halaukset ja kommentit "Mua niin v***ttaa sun puolesta!" Kaikki tämä liikuttaa ja tuntuu samalla hyvälle. Te olette ihmiset ihan huikeita, kiitos!

Voittoa ei blogikisassa tullut, kunniamaininta kuitenkin. Mutta oikeasti, mikään palkinto ei tuntunut niin hyvältä kuin jokainen yksittäinen ääni jonka sain.

Mietin jossain vaiheessa miksi tuo pieni asia (lisäaika kirjoituskilpailussa) ärsytti niin paljon. Pieni asia, jonka voi helposti ohittaa olan kohautuksella. Sitten tajusin. Palasin tunteissani opiskeluaikoihin. Olen aina ollut jämpti ja tunnollinen, aika outo tyyppi luovalla alalla jota opiskelin. Muistan ne illat ja yöt kun väänsin jotain laajaa tehtävää jonka palautus oli parin päivän päästä. Joka helkkarin kerta kun tehtävien palautus tuli eteen olin vuosikurssini ainoita joka palautti työnsä kun deadline oli. Ja joka helkkarin kerta opettaja antoi lisää palautusaikaa. Olin tehnyt oman työni muutamassa päivässä niin kuin piti, muut saivat aikaa aina vähintään yhden ylimääräisen viikon. Jestas että ärsytti!

Juttelin asiasta Stellan kanssa Finnish Catwalkissa ja Stella totesi: "Tuo on teidän tunnollisten ihmisten ikuinen vitsaus!" Tismalleen näin, mutta miksi aikataulujen kunnioittaminen ja ajoissa työn tekeminen on tunnollisten "vitsaus"? Miksei aina myöhästyviä ja aikatauluja halveksuvia ihmisiä moitita? Aina vaan annetaan mukisematta lisää aikaa. Vitsit että alkaa taas sappi kiehua kun muistelen opiskeluaikojani. Päätin silloin että ryhdyn vielä joskus opettajaksi ja hylkään jokaisen kurssilaisen joka ei kunnioita kurssin huolella laadittuja raameja ja aikatauluja. "Kurssin lopputyö myöhässä, kurssi hylätty, tule ensi syksynä uudestaan." Jestas mikä nautinto edes leikitellä moisella ajatuksella!

Mitäs te sanotte? Oletteko jämptejä suorittajia vai juuri niitä tyyppejä jotka syystä tai toisesta eivät pysy millään aikatauluissa?

Apuanne tarvitaan

2012-01-26T19:02:00.000+02:00

tunnetila: iik ja apua!

Rakkaat ystävät! Pyysin muutama päivä sitten ääniänne Finnish Catwalk -kisassa. Kerroin, että postaustani Facebookissa äänestämällä voitte voittaa liput huomenna perjantaina järjestettävään Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen. Unohdin kertoa, että eniten ääniä saaneen postauksen kirjoittaja saa palkinnoksi 200€:n lahjakortin kotimaiseen Acolythin verkkokauppaan. Kotimaisen muodin ystävänä ilahduin palkinnosta ja läksin innoissani kilpaan mukaan.

Kerroin tavoitteestani hyville tyypeille ja sainkin ilokseni useita tukijoita ja tykkääjiä Facebookissa. Iso kiitos jokaisesta äänestä! Kisan piti päättyä eilen, 25.1. klo 12, mutta osallistumisaikaa pidennettiin huomiseen saakka. Olin eilen, virallisen päättymisen aikaan johtoasemissa, mutta kun kisailuaikaa pidennettiin useammat bloggaajat aktivoituivat ja nyt blogimaailman pienyrittäjä on jäänyt voittotaistossa jalkoihin. Vielä olisi kuitenkin aikaa antaa ja saada ääniä.

neule ja housut Samuji,
paitapusero Stradivarius, kengät Vagabond

Jos siis olette sitä mieltä että pienemmässä mittakaavassa bloggaavilla on yhtäläinen oikeus osallistua kilpailuihin ja jopa pärjätä niissä, olisi eri kiva jos äänestäisitte minua täällä (kirjoitukseni on vajonnut uusien postauksien myötä sivulla aika alas, mutta alas kelaamalla se kuitenkin sivulta löytyy).

Jokainen ääni merkitsee kisassa paljon, mutta vielä enemmän minulle merkitsee tukenne. Vaikken kisaa voittaisikaan, olen silti äärettömän iloinen kannustuksesta. Olette ihan mielettömän hienoja tyyppejä kaikki!

Ps. Klik ja tykkäys!

Tiesitkö tämän Sri Lankasta?

2012-01-24T09:14:00.000+02:00

tunnetila: muistelu

Tiesitkö, että...

... vuoteen 1972 asti Sri Lankan nimi oli Ceylon.

... Sri Lanka on tasavalta ja heidän presidenttinsä on nimeltään Mahinda Rajapaksa.

... Sri Lankassa on ilmainen terveydenhuolto ja maksuton peruskoulu.

... Colombo ei ole maan pääkaupunki. Sri Lankan pääkaupunki on Sri Jayewardenepura-Kotte, joka kuitenkin toimii ainoastaan hallinnollisena pääkaupunkina.

... Colombo on kuitenkin maan suurin kaupunki (arviolta noin 750 000 asukasta).

... ihmiset puhuvat hyvää englantia sillä kielen opiskelu aloitetaan koulussa jo ensimmäisellä luokalla.

... Sri Lankassa on yli 3 miljoonaa kulkukoiraa.

... Sri Lanka kärsi pahoja tuhoja vuoden 2004 tsunamissa.

... tieverkosto maassa on niin huonossa kunnossa, että 50km matkaan saa helposti kulumaan aikaa kolme tuntia.

... maan tunnetuimpia vientituotteita ympäri maailmaa on erittäin laadukas Ceylon-tee.

... maan kansallisurheilulaji on lentopallo.

... Sri Lankassa on useita kansallispuistoja, joista mm. Yalan kansallispuistossa tehdään safareja. Yalan safarilla voi nähdä leopardeja, krokotiileja, elefantteja, mungoja, riikinkukkoja, vesipuhveleita, apinoita jne. niiden luonnollisessa elinympäristössä.

... Sri Lankasta löytyy maailman tärkeimpiä ja suurimpia safiiriesiintymiä.

... vanhemmat sri lankalaiset ihmiset osaavat fraaseja suomeksi. "Hyvää päivää!" Paikalliset kertoivat tavanneensa paljon suomalaisia 80-luvulla. Viime vuosina matkailu Suomesta on tyrehtynyt kokonaan. Olimme useissa paikoissa ensimmäiset suomalaiset joita he tapasivat yli kahteenkymmeneen vuoteen.

... Sri Lankan hintataso on kaukana Thaimaan edullisista hinnoista. Matkabudjettini paukkui reippaasti yli mutta annoin sen paukkua. Jos lomalla ei saa ostella mitä haluaa niin milloin sitten?

Melkein päästä varpaisiin

2012-01-22T18:34:00.001+02:00

tunnetila: hämmästys

Kävin aamupäivällä äänestämässä. Olin huomaamattani pukeutunut äänestysreissulle teemaan sopivasti, eli pelkästään kotimaisiin vaatteisiin. Jokainen päälle valikoitunut vaatekappale oli kotimaista tuotantoa, laukkua ja hanskoja myöten. Ainoastaan kengät on ostettu Australiasta.

Kotimainen kenkäsuunnittelu on viime vuosina noussut aivan uudella volyymilla suuren yleisön tietoisuuteen ja useita lahjakkaita suunnittelijoita on tullut omine mallistoineen ja merkkeineen kuluttajien saataville. Nykyään juhlissa tanssitaan Parikoilla, Finsk piristää rohkeampien kuluttajien trendikkäitä asuja ja tennarikansa vannoo St. Vacantin nimeen. Mutta missä on kotimaiset talvikengät? Sateelta jalkoja suojaa Nokian kumpparit ja paukkupakkasilla erinomaisuutensa näyttävät Lahtisen huopikkaat. Kuka valmistaisi lämpimällä vuorimateriaalilla vuoratut, kosteaa säätä kestävät talvikengät, jotka olisivat ulkonäöltään naisellisemmat ja sirommat kuin Sievin maiharit?

takki Your Face,
kaulaliina ja alustoppi Marimekko,
neule ja housut Samuji, laukku Lumi,
nahkahanskat Seppälä, kengät UGG Australia

Voiko olla totta että maassa, jossa talvi ei ole vain vuodenaika vaan myös mielenlaatu, ei valmisteta joka säähän sopivia, lämpimiä ja kivannäköisiä talvikenkiä? Kertokaa jos tiedätte jotain mitä minä en tiedä. Jokainen havainto kotimaisista talvikengistä otetaan ilolla vastaan!

Ps. Jos kaipailet itsekin kotimaisia talvikenkiä tai haluat vaihtelua ulkomaisiin Soreleihin, Timberlandeihin ja muihin talvikenkiin, käy tykkäämässä blogikirjoituksestani täällä. Voit voittaa liput ensi perjantaina järjestettävään Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen!

Kevään sävyjä

2012-01-21T15:46:00.001+02:00

tunnetila: kevätuutta

H&M:n kevät 2012. Onneksi pastillisävyjen sekä räikeiden neonvärien rinnalla pysyvät valkoinen ja beige, nuo kauniin herkät ja luonnolliset kesävärit. Ilman neutraaleja sävyjä saattaisin hairahtaa ja ostaa kirkkaankeltaiset tolppakorot ja punaisen lierihatun!

Miellyttääkö kevätsävyt silmäänne?

Onko alet jo ohi?

2012-01-18T19:12:00.000+02:00

tunnetila: äh ja puh

Lomani aikana työpöydälleni oli kertynyt sellainen määrä hommia, jotka luonnollisesti täytyy tehdä heti, että vapaa-ajan ongelmia ei ole muutamaan päivään ollut. Tajusin äsken että missaan tätä vauhtia kokonaan tämänvuotisen talvialen.

Kertokaa, ystävät kalliit, olenko täysin myöhässä jos yritän suunnistaa kaupungille viikonloppuna? Onko alet vielä käynnissä vai joko kaikkialla on kaupat täynnä kevätuutta? Menikö ale minulta ohi vai kannattaako vielä lähteä tutkimaan alelaareja? Kiitos jos osaatte auttaa.

Kertokaas miten teidän kävi, teittekö hyviä löytöjä?

Arkiaskareissa

2012-01-16T15:48:00.000+02:00

tunnetila: haikeus

Kotona ollaan. Ihanaakin ihanammalta matkalta on aina yhtä haikea palata arkeen. Kohdallani arki, tai siis töihin paluu, on ohjelmassa onneksi vasta huomenna. Tänään totutellaan arkeen laukkuja purkamalla, pyykkäämällä, laskujen maksamisella ja muilla normirutiineihin kuuluvilla jutuilla.

Ulos ajattelin mennä vasta huomenna. Yli 40 asteen lämpötilan muutos ei tuntunut matkalla lentokentältä kotiin ihan helpolta. Hrrrrr!

Näppärä suoja

2012-01-13T21:00:00.000+02:00

tunnetila: tyytyväisyys

Rakastan yli kaiken kaikkea kätevää ja näppärää. Siksi koluan aina japanilaisen Mujin liikkeen läpikotaisin missä siihen ikinä törmäänkään. Onneksi Tukholmassa on Muji, muuten olisin pulassa.

Viimeksi kun kävin hakemassa Mujista korurasian ostin myös näppäränkokoisen sateenvarjon matkoille mukaan. Nyt sain ensimmäisen kerran ottaa sateenvarjon testaukseen kun pakkasin tavaroita Sri Lankaan. Sadekuurot ovat tropiikissa hyvin yleisiä joten uskon että varjon kestävyyttä tulee testattua reissussa useampaankin otteeseen. Kerron kotiin palattuani miten kävi, kestikö varjo trooppiset kaatosateet vai hajosiko ensimmäisen tuulenpuuskan mukana.

Jos tämä varjo sattuu hajoamaan nopeasti niin onko teillä antaa vinkkejä kestävistä minivarjoista?

Miehen vaatteet

2012-01-10T13:31:00.003+02:00

tunnetila: turhautuminen

Viikkasin jokin aika sitten vaatteita kuivaustelineeltä kaappiin. Huomasin miehen vaatteita viikatessani yhden puseron olevan ostettu Pariisista, toisen Berliinistä, kolmannen Barcelonasta. Farkut löytyi Wienistä, t-paitoja oli New Yorkista ja Bangkokista. Kuten arvata saattaa, mieheni ei koskaan ikinä milloinkaan osta vaatteita Suomesta. Ei ikinä!

Mieheni on pitkä ja hoikka, tismalleen Zaran mallikappalekokoinen. Zaran vaatteet siis istuvat hänelle kuin tehty. Mutta ei, edes Zaraan hän ei suostu Suomessa astumaan. "Ne mallistot mitä Suomen Zaraan tulee myyntiin on niin vähäisiä, että niitä vaatteita on sitten kaikilla muillakin." Okei.

Minulle on ihan sama mistä hän ostaa vaatteensa, kunhan vain ostaisi! Kesällä Amerikan turneelta hän löysi takin syksyksi, ei muuta, vaikka olisi tarvinnut ihan kaikkea. Hetki sitten hän kävi työmatkalla Kööpenhaminassa muttei ostanut mitään. Ei kuulema tullut edes mieleen käydä vaatekaupoissa. Toivottavasti löydämme Sri Lankasta taitavan räätälin/vaatturin jolla voisi teettää miehelle käyttövaatteita.

Hei vinkatkaapa mistä miehenne ostavat vaatteensa. Tai onko joku liike Helsingissä niin viihtyisä tai kiinnostava että sinne ylipäätään saa raahattua miehen ilman merkitsevää huokailua ja totaalista hermostumista? Olen yrittänyt suostutella miestä mukaani mm. Weekdaylle sillä hän pitää esim. Cheap Mondayn farkuista (tarpeeksi pitkät ja kapeat lahkeet), mutta huonolla menestyksellä. Helsingissä ei kuulema voi käydä ostoksilla. Aha.

Huulikynät

2012-01-06T09:05:00.001+02:00

tunnetila: testaus ja tykkäys

Pohdiskelin täällä miten kosmetiikka- ja vaateteollisuuden syklit kulkevat käsi kädessä. Mietin, miten ihmeessä uusia juttuja voidaan keksiä monta kertaa vuodessa. Myös uusien juttujen putkahtaminen markkinoille yhtä aikaa eri firmojen toimesta ihmetyttää. Oliko joku ensin, kopioiko joku toista, miten kopiointi on onnistunut kun tuotteet ovat markkinoilla muutaman viikon viiveellä (siinä ajassa ei vaan ehdi luoda uutta tuotetta) jne.

Tänä syksynä tällaisia uusien juttujen yhtä aikaisia putkahtamisia on tullut eteeni ainakin kahdesti. Ensin tutustuin Lumenen ripsiväriin jossa oli samassa kaksi erilaista harjaa: toinen arkeen, toinen juhlaan. Meni muutama viikko niin törmäsin jossain lehdessä täysin vastaavan tuotteen mainokseen, mainos oli jonkun muun kosmetiikkamerkin, valitettavasti en muista minkä.

huulimeikkien sävyt vasemmalta oikealle: 17 Aavistus, 14 Toiveita, 15 Ikuisuus, 13 Kosketus

Seuraavan kerran törmäsin samanlaiseen tapaukseen, uusi tuote yhtä aikaa markkinoilla, Lumenen huulimeikkien kanssa. Kyseessä on siis kynä, jonka toisessa päässä on tussimainen puoli, toisessa päässä huulivoide. Tussin kärjellä rajataan huulet, sen jälkeen huulet väritetään tussilla kauttaaltaan. Tussin annetaan kuivua huulille 30 sekuntia ja sen jälkeen laitetaan päälle huulivoidetta putkilon toisesta päästä. Minulle idea oli uusi, mutta heti kun kuulin Lumenen tuotteesta näin mainoksen jostain vastaavasta joltain muulta merkiltä. Toisaalta, minulle on ihan sama kuka oli ensin, on vain loistavaa että uusia, toimivia juttuja tulee markkinoille myös omilta suosikkimerkeiltä.

Olen testaillut Lumenen uutuus huulimeikkejä arjessa ja olen jo koukuttanut useamman työtoverini näihin huulipuikkoihin. Ensimmäisenä testiaamuna testasin sävyä numero 17. Laitoin liikaa kerroksia (en ymmärtänyt että väri muuttuu koko ajan täyteläisemmäksi) ja huulimeikistä tuli todella tumma ja intensiivinen. Upea iltaan, liian tumma tottumattomalle (=minulle) töihin. Yritin poistaa huulipunaa mutta eihän se irronnut minnekään, vaaleni vain hieman.

Heti kun pääsin töihin työkaverini alkoivat kilvan ihailla uutta huulipunaani. Kerroin että yritin poistaa sitä mutta väri ei lähtenyt minnekään. Saman tien kolme ihmistä otti ylös merkin ja sävyn ja kävivät ostamassa tuotteet myös itselleen. Eli voin kertoa että kyllä kestää! Ja siis vielä kertauksena: mitä enemmän laitat kerroksia, sitä syvemmäksi väri muuttuu. Ja toinen vinkki: vasta sen jälkeen, kun tussi on kuivunut kunnolla, kannattaa laittaa kiiltoa ja luonnollisuutta tuova voide päälle. Tässä kestävä resepti tuleviin bileiltoihin, tai mihin vaan missä tarvitaan kaunista ja pysyvää huulimeikkiä.

Uusi perheenjäsen

2012-01-02T10:51:00.001+02:00

tunnetila: awwwwww!!!

Menneen joulun parhaan joululahjan sain siskoltani. Paketista paljastui uusi perheenjäsen. Hauva, jolla ei ole vielä nimeä. Paketin avaamisesta asti sydämeni on kuulunut tuolle pehmoiselle pötkylälle ja koko perheeni ikävöi hauvaa joulun jälkeen kun se matkusti kanssani kotiin. Niin valloittava tyyppi!

Ja kuvasta yllä näette mikä sen lempipaikka kotona on. Niinpä niin, tietenkin sänky. Yritän vihaisena tolkuttaa söpöläiselle ettei koirat saa tulla petivaatteiden sekaan mutta voiko tuolle olla vihainen? Ei. Katsokaa vaikka tätä ilmettä.

Auringonpaistetta kaamokseen

2011-12-31T09:23:00.000+02:00

tunnetila: ilo

Vimps muisti blogiani kukkasin, kaunis kiitos! Tosin ilmaisia lounaita ei ole, eli seuraavassa vastaukset kymmeneen kiperään kysmykseen:

Siinä vastaukset kysymyksiin. Enpä usko että yksikään vastauksista tuli teille yllätyksenä, vai tuliko? Voit napata tästä haasteen itsellesi jo et ole sitä vielä blogissasi tehnyt.

Tämä neitokainen toivottaa teille Sunshine Awardin myötä onnekasta ja mukavaa uutta vuotta, ottaa matkalaukun mukaansa ja lähtee lomalle. Pari postausta on ajastettu ilmestymään eetteriin lomani aikana mutten uskalla luvata pääseväni reissussa toimivan netin läheisyyteen. Normaalirytmiin blogin kanssa palataan taas tammikuun puolivälin jälkeen.

Kaikkea hyvää vuodelle 2012, olette huipputyyppejä kaikki! <3

Muutos kulutustottumuksiin

2011-12-29T08:59:00.001+02:00

tunnetila: koetuksella

Pidempään blogiani seuranneet muistavat ehkä kun listasin vuonna 2008 jokaisen vaateostokseni excel-taulukkoon. Listasin omiin lokeroihinsa vaatteet (ei sis. alusvaatteita, sukkia, hanskoja ym. käyttöasusteita), kengät ja laukut. Kiinnostavaa oli toki tietää kuinka paljon kulutan rahaa vaateostoksiin vuodessa, mutta suurempi syy oli seurata kulutukseni määrää. Eräs blogini lukija kertoi lukeneensa äskettäin vanhoja postauksiani aiheesta ja hän kyseli mitä projektille kuuluu nyt, onko se vielä hengissä. Tässä siis kertausta aiheesta ja uusimmat kuulumiset näin vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Ostelin vuonna 2008 kaikkea mistä tykkäsin ja uuden vuoden lupauksena päätin yrittää seuraavana vuonna puolittaa ostosten määrän. Vuonna 2008 ostin 77 vaatetta, 14 paria kenkiä ja 9 laukkua. Vuonna 2009 sain siis ostaa puolet tuosta, eli 39 vaatetta, 7 kenkäparia sekä 5 laukkua.

Vuoden 2009 lopussa saldo näytti seuraavaa: vaatteita oli ostettu 42 kpl, kenkiä 5 paria, laukkuja 4. Eli vaatteita ostin kolme liikaa, mutta kun taas kenkiä ja laukkuja ostin kolme vähemmän kuin olisin saanut saldoksi muodostui +-0. Shoppailun puolitus onnistui! Viimeistään tämä kokeilu vahvisti sanonnan 'vähemmän on enemmän' todeksi. Ennen ostin 'ihan kivoja' vaatteita paljon helpommin. Puolitusvuoden aikana mietin tarkemmin haluanko käyttää kuukausittaisen shoppailusaldoni juuri tähän vaatteeseen ja usein huomasin etten halunnut ja jätin vaatteen ostamatta.

Vuonna 2010 ajattelin etten rajoita osteluani millään tavalla mutta jatkan silti ostosten merkitsemistä taulukoihin. Tällä kertaa otin listaukseen mukaan myös asusteet, eli alusvaatteet, huivit, sukkahousut, kännykkäpussit ym. sekalainen sälä laskettiin kaikki yhteen. Saldo vuoden 2010 lopussa kertoi että olin ostanut 48 vaatetta, asusteita 57 kpl, kenkiä 13 paria ja laukkuja 3. Matkustelin vuonna 2010 paljon ja se lisäsi shoppailuani. Uudistin New Yorkin reissulla alusvaatteeni lähes kokonaan, ostin Wienistä laukun, Bernistä ja New Yorkista kengät, Zürichistä, Pécsistä ja Ljubljanasta vaatteita jne. Reissussa on kiva shoppailla jos jotain erityistä sattuu silmiin osumaan ja sen sallin itselleni aina.

Olin vuoden 2010 saldoon ihan tyytyväinen mutta halusin silti haastaa itseäni kuluttajana vielä tiedostavampaan suuntaan. Niinpä päätin että tänä vuonna, vuonna 2011, ostan ainoastaan niitä juttuja joista todella pidän tai joita tarvitsen kipeästi. Tätä vuotta on jäljellä enää pari päivää joiden aikana en ehdi ostoksille. Uskallan siis jo tässä vaiheessa kertoa tämän vuoden shoppailusaldoni. Vuonna 2011 olen ostanut vaatteita 30 kpl, asusteita 23 kpl, kenkiä 6 paria (joista 4 paria pakon edessä, hajonneiden ja loppuun käveltyjen tilalle) ja laukkuja 2 kpl. Kaikkiaan yli puolet vähemmän shoppailua kuin viime vuonna! Kappas!

Kolmekymmentä vaatetta tuntuu hyvin vähälle verrattuna vuoden 2008 lähtötilanteeseen (77 kpl), mutta silti siinä on 2,5 vaatetta kuussa. Tarvitseeko muka joka kuukausi ostaa uusia vaatteita? Ei tarvitse enkä ole ostanutkaan. Maalis-, touko- ja kesäkuussa en ostanut mitään, tammi-, heinä- ja elokuussa taas kiertelin alennusmyyntejä ja ostin useampia vaatteita kerralla.

Ostosten listaaminen tuntuu ainakin itselläni toimivan hyvin ostoskäyttäytymisen kartoittajana. Jos haluaa tiedon lisäksi myös rajoittaa shoppailuaan niin kannattaa miettiä vuosisaldo jonka jakaa kuukausille (esim. joka kuukausi saa ostaa 3 vaatetta, tai sitten joku rahallinen summa jos haluaa vähentää shoppailua rahallisesti). Kaupassa 'ihan kivoja' vaatteita katsellessaan kannattaa miettiä haluaako tuhlata kuukausisaldonsa tähän vaatteeseen vai säästääkö saldoa johonkin spesiaalimpaan.

Miltä kuulostaa? Tekisikö Teillekin hyvää shoppailujen listaus ja kuukausisaldot vai oletteko tyytyväisiä omaan kuluttamiseenne?

Vuoden parhaat 2011

2011-12-26T17:53:00.000+02:00

tunnetila: muistelu

Toivottavasti Teillä kaikilla on ollut ihanan rauhallinen ja rentouttava joulu! Joulurauha imaisi minut mukaansa niin vahvasti että blogi unohtui muutamaksi päiväksi kokonaan, hupsis.

Blogi-ikävä iski kuitenkin äsken ja kokosin iltapäivän ratoksi perinteisen Vuoden parhaat -postauksen. (Jos vanhat lemppariostokset kiinnostaa niin voitte kurkata vuoden 2008 parhaat täältä, vuoden 2009 täältä ja vuosi 2010 löytyy täältä.) Tässä pientä lempparilistausta, olkaa hyvät!

paras (ja ainoa) korkkariostos 2011
puiset kiilasandaalit Zara
(ostettu hajonneiden Benettonin kiilojen tilalle, Benettonit (vuoden 2009 listalla) oli paremmat :( )

paras (muu) kenkäostos 2011
mustat ja nudet balleriinat, Tory Burch

paras laukkuostos 2011
vintage Chanel

tai

kangaskassi Alexander McQueen, MET

paras yläosa 2011
trenssi, Benetton

paras alaosa 2011
nilkkapituiset housut, Samuji

paras mekko 2011
pellavainen harsovaate (mekko/neule), Samuji

paras juhlavaate 2011
pitkä villamekko, Minna Hepburn

paras asuste 2011
vuorikristallikoru Sari Isosomppi

Siinäpä taas menneen vuodeen lemppariostoksia. Mitäs tykkäätte? Oliko joku suosikkinne tai tulitteko hankkineeksi menneenä vuonna jonkun saman tuotteen kuin minä?

Nyt kun käyn menneiden vuosien listoja läpi niin huomaan, että uusille, mustille ja ajattomille korkkareille on ehdoton tilaus. Vuonna 2008 ostin Minna Parikan Morticiat ja sen jälkeen en ole ostanut yksiäkään (varsinaisia) korkkareita. Periaatteeni on 'kun omistaa yhdet hyvät ei muuta tarvitse'. Paitsi että siistien jakkupukujen kanssa Morticiat ovat ehkä vähän (liian) toisesta maailmasta. Tavoitteena siis ensi vuoden listaan uudet, simppelit lempikorot.

Alaosia (housut ja hameet) ostin viime vuonna ainoastaan nuo yhdet Samujin housut jotka näkyvät listalla. Sillä saralla siis on ensi vuonna taas tekemistä. Neulevarasto on tämän vuoden jälkeen hyvässä kuosissa, sillä suunnalla voin ensi vuonna huokaista helpotuksesta.

Hankitteko Te menneenä vuonna jotain erityisen ihanaa?

Uudet tuoksutuulet

2011-12-22T08:43:00.007+02:00

tunnetila: tykkäänkö vai enkö tykkää

Ostin Chanelin Coco Mademoiselle tuoksun kesällä lentokentältä. Normaalisti 50ml tuoksu kestää minulla noin vuoden vaikka käytän sitä joka päivä. Tämä tuoksu loppui ennätysajassa. Meni noin puoli vuotta ja lasipullo oli tyhjä. Tuoksu oli jotenkin niin mieto, että suihkuttelin sitä aamuisin tuplasti saadakseni tuoksusta tarpeeksi intensiivisen.

Vähän harmitti että ihana tuoksu loppui noin nopeasti, en nimittäin tykkää käydä tuoksuostoksilla. Löydän harvoin mitään uutta ja palaan lopulta aina vanhoihin, hyväksi havaittuihin tuoksuihin. Tällä kertaa sain kuitenkin tutustua uuteen tuoksuun kuin tilauksesta. Versace for H&M -kamppanjan kylkiäisenä sain itselleni uuden Versace-tuoksun Yellow Diamond.

Ensin en ollut tuoksusta ihan varma, sen jälkeen pidin siitä, sen jälkeen iski jälleen epävarmuus. Päätin kuitenkin yrittää eloa tuoksun kanssa ja katsoa sopisimmeko yhteen. Tuoksu oli sen verran intensiivinen Coco Mademoiselleen verrattuna että piti opetella taas laittamaan tuoksua iholle vain yksi suihkaus.

Viikko uuden tuoksun kanssa on nyt mennyt. Huomaan edelleen tuoksuvani erilaiselle, silti hyvälle. Yhteinen taipaleemme saa jatkua. Luulen, että suhteestamme tulee ihan hyvä. Löydättekö Te helposti uusia tuoksuja?

Ohut ja eleetön

2011-12-20T16:46:00.000+02:00

tunnetila: mukavuus

Kerroin ostaneen Samujilta kerralla useamman neuleen. Kansa (eli blogini pitkäaikainen lukija Saara :) ) vaati kuvia. Vastasin Saaralle, että neuleet ovat niin "tavallisia" perusneuleita etten ole kuvannut niitä blogiin, mutta tässä nyt ainakin kuva yhdestä Samuji-rakkaudesta.

Ihastuin neuleeseen heti kun näin syysmalliston pressikuvat. Ohut, kevyt, laskeutuva ja eleetön, ei juuri muuta voi neuleelta toivoa. Missasin malliston myyntiintulon ja tuo neule myytiin heti loppuun. Onneni oli suuren suuri kun sain käsiini luultavasti viimeisen kappaleen kyseistä vaatetta. Ja kyllä, pukeudun siihen alituiseen!

neule Samuji, toppi Cubus,
farkut Only, kengät Vagabond

Samuji on siitä mainio, että oli tyylisi lähes minkälainen tahansa, löydät valikoimista aina jotain juuri sinulle sopivaa. Oma vaatekaappini on täyttynyt Samujin rennoista ja laadukkaista neuloksista, toiset rakastavat mallistoissa ihan jotain muuta, esim. kivasti leikattuja mekkoja. Ja kaikki tämä on mahdollista vaikka mallistot eivät ole edes kovin laajoja. Silkkaa nerokkuutta!

Pidennysten hoitoa

2011-12-19T08:54:00.001+02:00

tunnetila: treenaus

Sain Balmain Hairin tuuhennukset hiuksiini lokakuun lopussa. Tuosta on kohta yhdeksän viikkoa ja olen edelleen paksuista hiuksistani aivan fiiliksissä. Pidennyksiä kannattaisi huoltaa 6-8 viikon välein, mutta omat pidennykseni ovat edelleen mainiot vaikken ole ehtinyt huollattaa niitä missään välissä.

Pesen hiukseni nykyään kaksi kertaa viikossa (pesin hiukseni ennen joka toinen päivä mutta pidennysten kanssa olen huomannut että ne eivät rasvoitu samaa vauhtia kuin ennen), aina Balmainin omalla shampoolla ja hoitoaineella, ja harjana käytän ainoastaan Balmainin omaa, pidennyksille tehtyä harjaa. Joka toisella pesukerralla laitan hiuksiini pesun ja hoidon jälkeen tehokkaan Argan-öljyä sisältävän naamion, ja joka toinen päivä laitan kuivien hiusten latvoihin puhdasta Argan-öljyä sisältävän öljyhoidon. Näillä tuotteilla olen saanut hiukseni pysymään hyvässä kunnossa ja pidennykset pehmeinä ja kestävinä.

Pidän hiuksiani paljon kiinni. Rakastan paksua lettiä sekä paksua ponnaria yli kaiken. Olen aina halunnut käyttää erilaisia lettejä mutta oma hiirenhäntäni ei ole mahdollistanut sitä. Nyt otan lisäkkeistä kaiken irti! Pidän hiuksia kiinni myös öisin. Se pitää lisäkkeet parempana ja pidentää niiden käyttöikää.

Ajattelin että pidennykset tipahtavat päästä itsekseen (ovat siis teipillä kiinni) ennen lomamatkaamme ja varasin niille uuden kiinnitysajan kampaajalle heti reissun jälkeen. Luulen nimittäin ettei pidennykset kestä merivettä ja hiekkaa enkä halua missään nimessä saattaa klippejä huonoon kuntoon lomalla peuhatessa. Klipit ovat kuitenkin edelleen tiukasti kiinni hiuksissani. Mitä sanotte, uskallanko yrittää irrottaa niitä itse ennen matkalle lähtöä vai suositteletteko että käyn poistattamassa ne kampaajalla? Olen kallistumassa kampaajan suuntaan mutta omalle kampaajalleni ei ole toivoakaan saada aikaa viikon päähän.

Mitä sanotte, irroitan pidennykset itse vai varaan ajan joltain toiselta kampaajalta?

Matkalaukusta

2011-12-17T19:20:00.001+02:00

tunnetila: tyytyväisyys

Blogini lukija Alex kyseli käyttökokemuksia kesällä hankkimastani Rimowan matkalaukusta. Kiitos Alex kysymästä, laukku on ollut kerrassaan mahtava!

Laukku on kevyt ja kestävä, tämän lisäksi myös erittäin tyylikäs ja elegantti. Olen koko aikuisikäni matkustanut kaikki matkani pienellä lentolaukulla ja viime kesänä pakkasin tavaroitani innoissani uuteen, suurempaan laukkuun. Vanhasta tottumuksesta pakkasin kuitenkin niin kevyesti ettei edes laukun toinen puoli tullut läheskään täyteen. Näytin pakkaamaani laukkua miehelleni sanoen: "Kato, tänne mahtuu ihan älyttömästi tuliaisia!" Johon mieheni totesi iloisena: "Hei munkin tavarat mahtuu tonne! Ei tarvita koko reissuun kuin yksi laukku." Ja niinhän siinä sitten kävi. Laukun toisella puolella matkustivat minun tavarani, toisella mieheni tavarat.

(toim. huom. laukku ei ole sisältä likainen, siinä näkyy kuvaajan varjo)

Pärjäsimme lähes kolmen viikon reissun Pohjois-Amerikassa yhdellä matkalaukulla. Positiivista tässä oli se, että mieheni huolehti laukusta koko matkan, minun ei tarvinnut kertaakaan edes nostaa sitä. Huonoa taas oli se, ettei laukussa taaskaan ollut kunnolla tilaa tuliaisille.

Laukku on tarpeisiini erinomainen, siinä on kuitenkin yksi huono puoli. Laukku on liian hieno. Olen joka kerta hädissäni kun laukku lipuu pitkin lentokentän matkalaukkuhihnaa ja näen jo kaukaa että se on ottanut osumaa. "Mun ihanaan laukkuun on tullut jotain mustaa!!! Saakelin saakeli, mitä tuo oikein on??" Onneksi tähän mennessä suurin osa liasta on lähtenyt ihan vain pyyhkimällä laukun pintaa jollain märällä. Auta armias jos joku lastaaja joskus rikkoo sen. En halua edes kuvitella sen harmistuksen määrää.

Matkalaukku pääsee taas pian tositoimiin kun lähdemme vuodenvaihteessa pariksi viikoksi Sri Lankaan. Jostain syystä olen halunnut Sri Lankaan aina, jo yläasteelta lähtien, mutta vasta nyt suuntaamme sinne ensimmäistä kertaa. Oletteko olleet Sri Lankassa? Jos olette, niin kertokaa vinkkejä herkullisista paikallisista hedelmistä, ihanista tuliaisista tai mistä tahansa muusta mikä meitä perillä odottaa. Lähden matkaan mielessäni yksi lause: vähän kuin Intia mutta siistimpi. Tuo sopii minulle täydellisesti! Sri Lankassa käyneet, pitääkö lause paikkansa?

Tällä kertaa aion pakata mukaan vain pieniä ja kevyitä vaatteita jotta laukussa olisi tilaa kolmellekymmenelle pussille teetä. Vierailu teeplantaasille on yksi asioista joita odotan matkaltamme eniten.

Onnenkantamoinen

2011-12-16T15:06:00.003+02:00

tunnetila: tohkeilu

neuleet Samuji

Kuvitelkaa tilanne. Olen Samujin liikkeessä (sijaitsi vielä silloin Kiseleffin talossa) ostoksilla. Kuulen sovituskoppiin kolinaa ja miesäänen kysyvän: "Mihin nää laitetaan?" Kuuluu kolahdus, jotain painavaa, rahinasta päätellen pahvilaatikko, lasketaan lattialle ja mies jatkaa "Mitäs tehdään, myydäänkö me nämä?" Ryntään saman tien ulos sovarista puolipukeissa ja suorastaan huudan "Mitä ne on? Mitä ne on??"

Mies kertoo tuoneensa työhuoneelta pahvilaatikollisen Samujin mallikappaleita. Osa on malleja myynnissä olevista jutuista, muutamia laatikossa olevia malleja ei ole edes valmistettu mallikappaletta enempää. "Näytä, näytä! Mulle, mulle!!" Mies avaa laatikon ja minä hamuan vaatteita käsiini. "Tätä mä sovitan, ja tätä. Oi, tuo on täydellinen, ja tämä. Ihana, tän mä haluan!" Miestä naurattaa.

Valitsen vaatekasan ja painun sovituskoppiin. Perässäni huudan vain "Mä sovitan näitä ja sit alan kiukutella jos ette päätäkään laittaa vaatteita myyntiin." Homma on kuulema sovittu. Saan sovittaa vaatteita ja valita parhaat päältä. Voi mikä onni!

Sovittelusession jälkeen päätän haluta ainakin kolme neuletta ja kaksi villatakkia. Yhden valitsemani mallikappaleneuleen kohdalla liikkeen myyjättären alahuuli värähtää "Mä niiiiiin odotin että tuo neule olisi päätynyt myyntiin..." Oma hamstraamiseni alkaa harmittaa ja ojennan neuleen myyjättärelle. "Ole hyvä. Minulle riittää samaa neuletta yksi. Kunhan saan mustan. Saat sinä tuon vaaleanruskean." Myyjättären ilme kirkastuu "Kiitos!"

Valitsemani setin hintaa laskiessa alkaa hirvittää ja lopulta karsin kasasta pois tuotteet joita en ihan välttämättä tarvitse. Ja tietysti, tietysti jälkeenpäin on alkanut harmittaa. Miksen ottanut sitä yhtä villatakkia?? Miten voisi oppia olemaan nuukailematta väärissä kohdissa? Esimerkkejä kun noista menetetyistä "kerran elämässä" tilaisuuksista jo löytyy... Hitto!

Liioittelua

2011-12-14T09:39:00.001+02:00

tunnetila: lämmin

Läksin viime sunnuntaina päiväkävelylle. Ajattelin käydä Vanhalla Ylioppilastalolla ja Valkoisessa Salissa joulumyyjäisissä, sekä kävellä läpi tänä vuonna ensimmäistä kertaa Senaatintorille pystytetyn markkinahumun, eli Tuomaan markkinat.

Ulkona näytti kylmältä, ja ikkunasta katsoessani bongailin ihmisiä untuvatakeissaan. Tästä vinkkini ottaneena pakkasin päälleni niin paljon vaatekerroksia etten meinannut duffeliini mahtua. Ja jestas sentään kun olin läkähtyä! Olin kävellyt vain kilometrin kun jo teki mieli heittää pipo kassiin ja poistaa yksi neulekerros takin alta. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi taivallusta tamineita riisumatta. Reissun jälkeen olin läkähtymispisteessä.

duffeli ASOS, pipo ja kaulahuivi CM,
housut Monki, laukku Lumi, kengät BilliBi

Hei oikeasti, ulkona oli viime sunnuntaina, 11.12.2011, plus asteita ja nurmikko oli vielä ruskeiden lehtien alla vihreänä kuten kuvista näkyy. Viime vuonna pysyvä lumipeite satoi maahan jo lokakuun lopussa ja talvea kesti lähes 6kk. Hyi, ei kivaa tuokaan. En siis valita leudosta säästä, mutta silti toivon, että jouluksi sataisi lunta. Edes pieni hento valkoinen lumivaippa tekisi jouluisen tunnelman. Vihreä nurmi ei siihen, anteeksi vain, minun kohdallani pysty.

Joko Teillä on joulufiilis vai tarvitsetteko tuon fiiliksen saavuttamiseen lunta?

Hätääntynyt susi

2011-12-13T08:47:00.001+02:00

tunnetila: hassuttelu

mekko Noolan, neuletakki Bershka,
rintakoru Minna Hepburn

Ostaessani Minna Hepburnin mustan villaleningin sen rintapielessä koreili Walter. Walter-susi oli mielestäni vähän pelottava, eikä oikein sopinut leninkiini ainakaan niin juhlavassa tarkoituksessa johon olin mekon ostanut. Walter siis joutui jäähylle korurasiaan.

Läpinäkyvästä pleksistä tehty korurasia ei kuitenkaan ollut sopiva paikka Walterille. Itsepintaisesti se tuijotti minua kannen läpi joka päivä ja vaati päästä ulkoilemaan. Lopulta Walterin ilme alkoi käydä niin tuskaiseksi että minun oli pakko laittaa se rintapieleen. Ja katsokaa sitä nyt. Päivä kanssani töissä ja suden ilme on ehkä hätääntynein ikinä. Niinpä niin. Näytänköhän minä työpäivien jälkeen yhtä surkealta?

Piparintuoksuinen joulu

2011-12-11T19:40:00.001+02:00

tunnetila: luksus

Rakastan joulutorttuja, mutta pipareista en oikein pidä. Silti piparkakun tuoksu tuo jouluisen olon ja virittää mielen joulun tunnelmaan. Uunista meillä ei valitettavasti piparintuoksua leijaile mutta onneksi tuoksun saa kotiin leipomattakin. Leivotteko Te, vai tyydytäänkö myös siellä tuoksukynttilöihin?

Gingerbread Scented Candle
by Malene Birger,
ostopaikka Cotton, Tampere

Valoseinää vasten

2011-12-10T21:01:00.000+02:00

tunnetila: ei ihan mutta melkein

Täysin rempattu ja uudistunut Kluuvi on parhaita asioita Helsingissä hetkeen. Ennen saatoin käydä Kluuvissa kerran vuodessa jos sitäkään, nykyään sovin sinne miltei jokaiset treffini. Ivana Helsinki, 2 or + By YAT, R/H Pop up store, Kluuvin alakerran kauppahalli, Fratello Torrefazzione jne jne. Siinä jo muutama syy hengailla Kluuvissa. Myös näppärät piilopaikat joissa kuvata asukuvia voidaan lukea Kluuvin eduksi. En pysty edelleenkään poseeraamaan kameralle jos joku näkee. Hölmö mikä hölmö.

Kävin jokunen viikko sitten Kluuvissa R/H Pop Up Storen avajaisissa ja seuralaiseni löysi sieltä itselleen vaikka mitä kivaa. Minä löysin kaksi melkein asiaa. Ihan kummallista miten vaate on joskus henkarilla hyvä, päällä vielä parempi, mutta kun joku juttu on melkein, ei ihan, silloin vaate jää hankkimatta. Kaikkein kummallisinta on silloin, kun ei edes osaa sanoa missä vika. Tykkäsin mm. tästä mekosta kovasti, mutten kuitenkaan tarpeeksi. Myös yksi mallikappalerekin mekoista oli hyvä, muttei kuitenkaan ihan justiinsa. Harmitti.

mekko H&M (syysmalliston mallikappale, saatu blogin kautta),
sormus Versace for H&M, nilkkurit Vagabond

Kuvien H&M:n mekosta tykkään kuin hullu puurosta ja pukeudun siihen nykyään vähintään kerran viikossa. Myös Versace for H&M:n överisormus on saanut jo paljon käyttökertoja. Musta mekko on ihan näköiseni, ymmärrän siis ihastukseni siihen, mutta entäs tuo sormus? Sen pitäisi, kaiken järjen mukaan, olla niin liikaa että se ei olisi yhtään tyyliseni. Jostain syystä se kuitenkin iski heti kuin metrinen halko. Miksi siis tuo ei ole liian överi vaan ihan justiinsa? Kummallisia on mieleni liikkeet..

Kiitos kuvista Vimps!

Käykö Teille koskaan niin, että tykkäätte jostain ihan kummallisesta asiasta ettekä edes itse tiedä miksi? Tuo outo juttu voi olla vaate, koru tai vaikkapa joku biisi joka sykähdyttää vaikka olette aina inhonneet ko. bändiä.

Rentoa ja reikäistä

2011-12-09T10:59:00.000+02:00

tunnetila: rento

Bestsellerin showroomilla vietettiin eilen pikkujouluja hyvin kevyiden kesäsävyjen ympäröiminä. Kieltämättä olo oli hassu. Ulkona satoi räntää ja höyryävän lämmin glögimuki tuoksui joululta, mutta vaateuutuuksista notkuvat rekit olivat kuitenkin täynnä kesäisiä vaatteita.

Rento oli päivän asunikin, otsikolla viittaan kuitenkin Vilan, Onlyn, Vero Modan ja Selectedin kevät/kesä 2012 mallistoihin. Kuljeskelin rekiltä ja vaatemerkiltä toiselle ja joka paikassa huomasin tarttuvani rentoihin ja löyhästi kudottuihin neuloksiin. Ensi kesäni on selvästi tehty reikäneuloksesta.

Rennot neuleet sopivat täydellisesti shortsien tai pitkien helmojen kaveriksi, särmää niihin saa tarvittaessa esimerkiksi lyhyellä nahkahameella. (Vinkki: Selectedin kevätmallistossa on yksi upea musta nahkamini. Hameessa on nappanahkaa, mokkaa, vetoketjuja, ja silti se on hyvin yksinkertainen. Otin hameesta kuvan mutta kuva ei tuo esiin hameen kauneutta. Jää julkaisematta.)

Reikäneulosten lisäksi kevät/kesä 2012 näytti vaaleille sävyille, laskeutuville ohuille materiaaleille ja pitsille. Kesät ovat näyttäneet jo muutaman vuoden, viime kesän väri-ilottelu pois lukien, aika samalle, mutta miksipä ei. Ainakin itse pidän keveistä valuvista linjoista ja pitsit tuovat kivaa kepeyttä muuten mustaan pukeutumiseeni.

Mitäs sanotte, kiinnostaako rennot neulokset?

Talviuutta Lumenelta

2011-12-07T13:53:00.002+02:00

tunnetila: testailu

Kuten muodissa, myös kosmetiikassa kuljetaan sykleittäin. On kesämuoti ja samaan aikaan meikeissä pinnalla heleät kesäsävyt, syksyn tullessa muoti muuttuu ja samaa tahtia toimii myös kosmetiikkateollisuus, talvella tuotetaan taas jotain uutta. Tahti tuntuu aika hurjalta. Miten ihmeessä uusia juttuja saadaan ideoitua noin nopeassa ajassa?

Ennen, kosmetiikkaa hyvin vähän kuluttaneena, saatoin ihmetellä mihin kaikkia uusia sävyjä esim. kynsilakoissa tarvitaan. Eikö riitä että olemassa on muutama erilainen punaisen sävy joita voi vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymystensä mukaan? Nyt, blogin kautta kosmetiikkaan enemmän tutustuneena, myönnän olevani innoissani kynsilakkojen ja silmämeikkien uudistuksista. Kimaltavaa tai mattaa, intensiivistä tai utuista, peittävää tai läpikuultavaa jne. Juuri kun tunnet kyllästyneesi kesällä käyttämiisi vaaleisiin, iholla vain häivähdyksenä näkyviin vaaleanpunaisen sävyihin, kauppoihin tulee syvät ja intensiiviset talvisävyt jotka antavat meikkaamiseen uutta intoa.

Myös kotimainen Lumene uusiutuu vuodenaikojen mukaan ja kun talven uutuudet lanseerattiin pääsin tutustumaan uusien tuotteiden ja sävyjen maailmaan. Kuvassa alla helposti kuivuvalle talvi-iholle sopivia, kosteuttavia pohjustustuotteita joita olen ehtinyt jo testaamaan.

Ensimmäiseksi testipariksi muodostuivat Beauty Base Touch of Radiance valokynä ja tummille silmänalusille tarkoitettu Beauty Base peitevoide. Oikeastihan valokynää ja peitevoidetta ei kannata edes verrata keskenään, ovat nimittäin tarkoitettu eri asioihin, mutta kun käytän valokynää lähes samaan tarkoitukseen eli kirkastamaan katsetta ja silmänurkkaa, niin päätin kartoittaa kumpi tuotteista hoitaa sen homman paremmin.

Lumenen valokynä osoittautui minulle sävyltään liian tummaksi ja katseeni sen kuin synkkeni kun sudin valokynää silmänurkkaan kirkastustarkoituksessa. Tuoksu valokynässä oli sen sijaan syötävän ihana! Voittajaksi tässä taistossa valikoitui kuitenkin vaalea Beauty Base peitevoide joka peitti tummat silmänaluset, kirkasti katseen eikä kuivattanut ohutta silmänalusihoa. Hyvä tuote, tykkään! (kuvassa pieni sininen tuubi)

Testasin myös kaksi meikinpohjustusvoidetta, heleyttävän Crystal Radiance Primerin ja tasoittavan Matifying and Retexturizing Primerin. Tykkäsin tasoittavasta pohjustusvoiteesta paljon. Meikki näytti huomattavasti paremmalta primerin kanssa ja pysyi huolitellun näköisenä pidempään. Heleyttävän tuotteen nimeen vannovat monet, mutta itse tunnen oloni heleyttävän tuotteen kanssa vanhaksi ja entistä ryppyisemmäksi. Kesällä, kun en välttämättä jaksa päivittäin meikata, ihon pintaan on kiva saada hehkua ja kuulautta ja se onnistuu kivasti tuon primerin avulla. Talvella ihon heleytys saa minulle aikaan tunteen että olen vanha ja väsynyt ja yritän peitellä sitä teennäisellä hehkulla. Heh, luultavasti vika on vain korvieni välissä, tai sitten en vai osaa tuoda hehkua oikein esiin.

Kolmantena olen testannut uutta, kulttimainetta nauttivaa Hydra Drops -kosteuttavaa meikkivoidetta. Tuote on ollut Lumenen valikoimissa joskus aikaisemmin ja kun sen valmistus lopetettiin meikkialan ammattilaiset alkoivat heti vaatia sitä takaisin. Meni muutama vuosi ja pian heidän toiveisiinsa vastattiin. Olin alkutalvesta Lumenen info-tilaisuudessa jossa tuo meikkivoide lanseerattiin uudestaan, ja vitsit mikä iloinen kiljahtelu täytti tilan! Olihan sitä siis pakko päästä testaamaan itsekin.

Talvisen kalpeuden palatessa iholleni huomaan taas olevani kalkkilaivan kapteeni. Hydra Drops -meikkivoiteessa minulle sopivin sävy on tällä hetkellä numero 0 (nolla). Olen hakenut kuitenkin iholleni pientä sävyä ja olen onnistunut sekoittamaan kahta meikkivoidetta sopivassa suhteessa. Jihuu, vuosien meikkikoulu alkaa tuottaa tulosta! Olen siis sekoittanut paksumpaa Hydra Dropsia (sävy 0) ja aiemmin hyväksi havaitsemaani, ohuempaa Ultra Smooth hoitavaa meikkivoidetta (sävy 2) ja lopputulos on kaunis. Ja muuten, levitän tuon yhdistelmän kasvoilleni sormin. Näin saan paljon paremman tuloksen kuin sienellä tai siveltimellä.

kynsilakkojen uutuussävyt vasemmalta oikealle:
34 Hehkuvin juhlija, 35 Täydellinen hetki, 31 Öisin, 30 Juhlatuulella, 32 Tähtien tuiketta, 33 Lumoojatar

Myös Lumenen talven kynsilakkasävyt ovat hyvin erilaisia mitä kesän tai syksyn meikit olivat. Pikkujouluaika antaa selvästi vaikutteensa metalliväreihin jotka saavat aikaan juhlavan fiiliksen. Omaksi suosikikseni on kynsilakoista noussut metallinhohtoharmaa, lähes hopeinen lakka nimeltä Öisin (kuvassa yllä kolmas vasemmalta). Kauden trendikkäin sävy, kulta, saa kalpean ihoni näyttämään entistä kalpeammalta. Ehkäpä joulun jälkeen koittavan kaukomatkan jälkeen uskaltaudun kokeilemaan kultaa uudestaan. Ruskettuneeseen ihoon tuo väri sopii mielettömän upeasti!

Hääasu

2011-12-06T10:09:00.000+02:00

tunnetila: ei ihan tyytyväinen

Tanssimme viime viikonloppuna Suomenlinnassa ystäväparin häitä. Surkean harmaa ja sateinen sää väistyi hetkeksi ja iloinen hääväki sai nauttia auringonpaisteesta koko päivän. Myös hääpari näytti sädehtivän alttarilla auringonvalon osuessa ikkunasta suoraan kirkon etuosaan. Kauniit häät ja upea hääpari, koko päivä henki onnea ja iloa.

Oma asuvalintani olisi toki voinut olla vähän värikkäämpi (vaikka sain mustaan mekkoon morsiammen hyväksynnän) ja suunnitelmissa olikin piristää mustaa leninkiä vaalealla lyhyellä neuletakilla tai muulla yläosalla. En kuitenkaan ehtinyt ostoksille ennen juhlapäivää joten asuani pääsi pehmentämään ainoastaan vaalea huivi.

mekko Minna Hepburn, koru Sari Isosomppi,
laukku Friitala, kengät Vagabond

Kenkien kanssa epäonnistuin pahasti. Unohdin kevyemmät ja juhlavammat vaihtokengät kotiin enkä ehtinyt kiireessä kääntyä takaisin niitä hakemaan. Lontostelin sitten koko illan nilkkureissani. Hups! Onneksi hääjuhlassa katseet kohdistuvat yleensä ihan johonkin muuhun kuin häävieraan kenkiin.

Kivaa siis oli, mutta oma, onnistunut asu, on kyllä tärkeä elementti viihtymisen kannalta. Olisin varmasti tanssinut juhlissa enemmän jos jaloissani olisi olleet sirot korkkarit. Onko teille joskus käynyt jotain vastaavaa? Juhlakengät unohtuivat kotiin tai muuten vain täysin epäonnistunut asuvalinta? Minullahan muutama kesä sitten repesi häissä ensin kahdet sukkahousut ja lopuksi koko mekko! Silloin ei kyllä naurattanut.

Toivottavasti tänään Linnan juhlissa kenenkään puku ei repeä... Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!!

Etkojen testausta

2011-12-05T10:18:00.001+02:00

tunnetila: tyytyväisyys

Aloitin viime viikonloppuni parhaalla mahdollisella tavalla, pikkujouluhenkisillä kauneusetkoilla hyvässä seurassa. Hiushuone Dandyn omistajat Sumi ja Marko halusivat testata uutta etko-konseptiaan muutaman bloggaajan kanssa ja ilokseni myös minut kutsuttiin mukaan.

Kauneusetkot toimivat seuraavasti: kerää kokoon ihanimmat ystäväsi tai lähimmät työtoverisi (testasimme konseptin neljän neitokaisen voimin (kiitos hauskasta illasta Jonna, Salla ja Veera!) ja neljän hengen ryhmä toimi loistavasti). Ota yhteyttä Dandyyn ja kerro milloin haluaisitte etkoilla ja mitä haluaisitte etkoilla tehtävän.

Omaan etkopakettiimme kuului jokaiselle osallistujalle kampaus ja meikki, reilusti skumppaa ja paljon ihanaa naposteltavaa, mm. vaahtokarkkeja, suklaakonvehteja, erilaisia pähkinöitä jne. Dandyläiset olivat keksineet myös kivan yllätyksen jonka olivat päättäneet antaa ensimmäiselle paikalle saapuvalle etkolaiselle. Satuin paikalle ennen muita ja ilostuin valtavasti kun kuulin saavani yllätyksenä ripsipidennykset!

Dandyssä ripsiä ja meikkejä tekevä Johanna taikoi minulle täydellisen ripsisetin 45 minuutissa! Käsittämätön suoritus, kertoo todellisista ammattilaisen otteista. Vertailun vuoksi sanottakoon, että otin viime kesänä ennen matkalle lähtöä toisessa hoitolassa reissuripset joiden laittamiseen meni lähes kaksi tuntia ja ehdin tuskastua liikkumatta makaamiseen jo moneen otteeseen. Peukku Johannalle!

neule Marella, housut Monki,
kengät Vagabond

Dandyläiset ovat mukavia, rentoja ja osaavia kauneusalan ammattilaisia ja saavat sinut varmasti rentoutumaan ja viihtymään. Jos ette ole vielä keksineet mitä kivaa voisitte kaveriporukalla tehdä vaikka pikkujoulujen merkeissä niin suosittelen ehdottomasti kysäisemään Dandystä vapaita etkoaikoja. Kun vielä muistatte aikaa varatessanne kertoa että saitte etkoista vinkkiä blogistani, niin etkojen hinta saattaa pyöristyä mukavasti hieman alaspäin... *vink vink*

Asujen vuosikatsaus

2011-12-03T11:03:00.001+02:00

tunnetila: muistelu

Nelliina haastoi kaikki vuonna 2007 bloginsa perustaneet kaivelemaan arkistoja ja julkaisemaan vanhoja asukuviaan. Perustin blogini vasta vuoden 2008 alkupuolella, mutta päätin siitä huolimatta ottaa haasteen vastaan. Onhan tässä jo tullut keekoiltua päivän asuissa kohta neljä vuotta joten kuvia löytyi vaikka kuinka.

Vuonna 2008 kovia juttuja oli selvästi Antti Asplund ja Minna Parikka. Väreinä musta, harmaa ja valkoinen, poikkeuksia ei tunnettu. Suurin osa kollaasin vaatteista löytyy kaapistani edelleen mutta kenkien suhteen huomaan olevani suurkuluttaja. Kuvien kengistä minulla on nimittäin jäljellä enää Parikan Morticiat. Kaikki muut kengät on kulutettu puhki ja ne ovat päätyneet kenkien hautausmaalle.

Vuosi 2009 toi mukanaan ns. värikokeiluja. Jos siis väreiksi voi lukea kakkosasun Dieselin t-paidan vihreän printin tai viimeisen asun haalean nuden kaulahuivin. Kesän 2009 pukeuduin haaroista roikkuviin lökäpöksyihin ja luulin, äärimmäisen mukavat kun olivat, ettei paluuta istuviin housuihin ole. Kunnes tuli seuraava kesä ja edelliskesän lökärit näyttivät päällä ihan hassuille. Niin sitä mieli (ja muoti) muuttuu yllättävän nopeasti. Näiden kuvien kengistä muut on kulutettu puhki (ja yhdet myyty kirppiksellä), ainoastaan bikerit löytyvät vielä kenkähyllystä.

Yritin vuonna 2009 opetella käyttämään leggingsejä mutta ainoat, lähes vastaavat jotka jalkaani pääytivät, olivat nilkasta pätkäistyt paksut sukkahousut (viimeinen kuva). Niissäkään en tuntenut oloani omaksi joten lopetin kokeilut siihen.

Vuonna 2010 ujutin vaatekaappiini eri sävyisiä ruskeita elementtejä (ensimmäisen kuvan vaalean beige neuletakki, Billi Bin mokkasaappaat (kuva kolme), ruskea kietaisuvyö ja Vagabondin nilkkurit). Nilkkurit möin parin käyttökerran jälkeen eteenpäin blogini lukijalle. Lesti ei sopinutkaan jalalleni ja kengät saivat aikaan jatkuvaa suonenvetoa, mutta muut ruskeat jutut on edelleen käytössä. Hyvä minä! Kutsun tuota omassa mittakaavassani jo edistykselliseksi värien käytöksi.

Yllä olevan kollaasin kuvien poseerausasento taitaa kertoa kekseliäisyydestäni ja valtaisasta mielikuvituksesta asukuvia ottaessa. Hah, kerran jalat ristissä, kaikissa muissa täysin sama asento. Hahahahhaaa, voi jestas!

Tänä vuonna, vuonna 2011, perustettiin Samuji. Ihastuin täysin ja vaatekaappini sai useita uusia peruspilareita. Tämän vuoden kuvia selatessa huomasin taas palanneeni pääosin mustaan pukeutumiseen. Vain muutamia "väripilkkuja" (mm. alimman kuvarivin ensimmäisen kuvan nudet balleriinat) löytyi asukuvista. Kollaasia kootessa ilahduin löytäessäni joka vuosi kuvista samoja asuja. Tänä vuonna en ole paljon muuta uutta edes tainnut hankkia kuin viimeisen kuvan Samujin housut ja pinon neuleita.

Mitäs sanotte? Kovin värikästä ei pukeutumiseni voi sanoa olevan, mutta olen ainakin löytänyt oman tyylini jota seurata. Onko joku vuosi tai joku erityinen asu lempparinne? Kertokaa, olisi kiva kuulla!

Lasipurkille uusi elämä?

2011-12-01T09:46:00.002+02:00

tunnetila: tyytyväisyys

Olen edelleen täysin Benefitin Total Moisture Facial Creamin lumoissa. Heti kun kesällä reissusta ostamani kasvovoide loppui tilasin uuden. En ottanut voidetta mukaan Ouluun vaan testailin tuon viikonlopun uusia juttuja. Ja ihottumahan siitä tuli. Onneksi kotona minua odotti täyteläinen, ihanan tuoksuinen ja pehmeä voiteeni joka on nyt parantanut ihoon testien aikana ilmestyneet kummallisuudet.

Samalla kun tilasin uuden kasvovoiteen tilasin myös Benefitin öljyttömän silmämeikinpoistoaineen (kuvassa). Myös tuo silmämeikinpoistoaine on osoittautunut erinomaiseksi. Olisi halunnut sarjasta myös kasvojen putsarin mutta tuota tuotetta ei LookFantasticilla ollut saatavilla. Koko sarja vaikuttaa testieni perusteella aivan fantastiselta!

Viimeksi tuotteita arvioidessani annoin miinusta lasipurkeista ja jatkan samalla linjalla. Kauniita ja ylellisiä nuo ovat kuin mitkä, mutta miksei purkkiin ole olemassa täyttöpakkausta? Miksi joka kerta uuden voiteen ostaessaan joutuu ostamaan myös uuden lasipurkin? Purkki on tyhjänäkin niin sievä ettei sitä haluaisi heittää pois, mutta mitä tyhjillä voidepurkeilla voisi tehdä? Voisiko niissä kenties säilyttää jotain? Ovat aika pieniä siihen tarjoitukseen... Kertokaa minulle jos keksitte vinkkejä kuinka hyödyntää kaunis mutta turha lasipurkki.

Ps. Silmämeikinpoistoaineen pullo on muovia. Sille ei tarvitse keksiä uutta käyttötarkoitusta. Tosi kaunis sekin kyllä on... Hmmm...

Kaveri kesän lempparille

2011-11-29T21:00:00.001+02:00

tunnetila: ihastus

Viime kesän yksi ehdottomasti käytetyimmistä vaatteistani oli Samujin harsoneule. Käytin sitä aina ja lähes kaiken kanssa. Minun oli vaikea irrottautua neuleesta edes hellepäivinä ja silloin harmittelin neuleen pitkiä hihoja. Vaikka hihat ovat harsomaisen väljästi kudottua pellavaa niin silti ne olivat kuumat lämpimällä säällä.

Samujin muutettua keskustaan, Kiseleffin taloon, olen käynyt liikkeessä säännöllisin väliajoin tutustumassa uusiin mallistoihin. Voi että mitä kaikkea ihanaa liike onkaan ollut koko syksyn pullollaan! Harmi vain että tuotteet ehditään usein myydä loppuun ennen kuin saan ostopäätöksen tehtyä. (Sitä kun jää pihiyttään pohdiskelemaan raaskiiko vai eikö raaski niin kaikki herkut viedään nenän edestä.)

Ilokseni löysin yhdellä Samuji-reissulla syysuutuuksien seasta kesän lempineuleeni kaverin. Muuten samanlaisen harsoneuleen mitä jo omistan, mutta ilman hihoja ja poolokauluksella varustettuna. Ja kas, myös tuo vaate on upea! Olen yrittänyt säästellä neuletta ensi kesäksi mutta olen epäonnistunut yrityksissäni. Vaate on ihan liian täydellinen roikkuakseen kaapissa.

neule Samuji, alusmekko Indiska,
sormus Versace for H&M, kengät Dumond

Neule pääsi päälleni viimeksi lauantain bileiltaan (viittatakin kaveriksi) ja täytyy sanoa että viihdyin asussa hyvin. Kotona mietin onko asu liian rohkea, liian paljastava, liian läpinäkyvä jne. mutta sitten päätin, että ihan sama, kunhan oma olo tuntuu kotoisalta. Ja sehän tuntui! Asu ei edes turhia hiostanut vaikka tanssilattialla tuli keimailtua välillä pidempäänkin. Onneksi ei ollut niitä hihoja!

Hihaton versio lempineuleestani on täydellinen kesään (ja kemuihin), pitkähihainen versio taas pääsee aktiivikäyttöön talvella ja muuten vähän viileämmällä säällä. Onko teillä samoista vaatteista erilaisia versioita? Jos törmäätte vastaaviin, miltei samanlaisiin juttuihin joista ette osaa päättää kumman ottaisitte, niin vinkkini on, ottakaa molemmat! Jos vaatteissa on suosikin edellytykset niin tulette käyttämään niistä molemmat puhki.

Viittatakissa

2011-11-27T13:15:00.001+02:00

tunnetila: opettelu

Muistatteko kun toukokuussa ihastelin H&M:n syksyn pressimatskuissa vilahtanutta vaaleaa villaviittaa? Viitta näytti pressikuvissa sievälle, raikkaalle ja lämpimälle, ei välttämättä ihan "minulle", mutta silti ihastuin viittatakkiin niin että kävin säännöllisin väliajoin katsomassa olisiko tuo ihanuus jo tullut liikkeisiin.

Säiden viiletessä viitta saapui kauppoihin ja testailin sitä päälleni mietteliäänä. Takki oli kaunis, mutta en tuntenut itseäni takki päällä pressikuvien viehättäväksi 70-lukua henkiväksi neiti Sieväseksi vaan peilistä minua katsoi takaisin kulttuuritätimäinen tantta. Tiesin kuitenkin tarvitsevani siistin takin syksyn ja talven juhliin, joten jätin takin hautumaan mielen syövereihin.

viittatakki H&M, hihakkeet Noolan,
laukku Gianni Chiarini, kengät Vagabond

Muutama viikko sitten törmäsin takkiin H&M:n showroomilla ja kun tuo takin näytekappale sattui roikkumaan rekillä josta sain valita muutaman vaatteen itselleni, niin takin hankintapäätös oli tehty.

Takki pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa eilen ja pakko myöntää että tunsin itseni aika tätimäiseksi ja jotenkin vieraaksi. Minulla oli koko ajan outo tunne siitä, että olen vahingossa ottanut päälleni narikasta vieraan ihmisen takin. Toisaalta tuo takki tuli todella tarpeeseen. En tiedä minkä takin olisin eiliseen asuuni yhdistänyt jos minulla ei olisi ollut uutta "hienostelutakkiani".

Mitäs sanotte? Pidättekö viittatakista vai näyttääkö liikaa kulttuuritädiltä?

Turhaa puunausta

2011-11-26T17:16:00.005+02:00

tunnetila: äh ja puh

Olen nyt kolme tuntia puunannut, meikannut, kihartanut ja tehnyt kaikki muutkin temput, mutta näytän edelleen ihan samalta kuin joka-aamuisen "meikkivoide, ripsari ja aurinkopuuteri" setin jälkeen.

Miksei primer tasoita, kuultovoide tuo kaunista kuulautta tai luomiväri saa aikaan intensiivistä ja upeaa katsetta? Jukoliste. Onneksi tapaan illalla ihania ihmisiä joille on ihan sama onko minulla silmäpussit vai ei.

Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Paitapusero

2011-11-25T19:32:00.002+02:00

tunnetila: opettelu

Monien naisten arkivaatteiden perussetti, paitapusero neuleen alla, tuo minulle mieleen 2000-luvun alun ja ne hetket kun soluttauduin vakituisemmin työelämään. Piti näyttää aikuiselta ja siistiltä. Vaatekaapissani oli istuvia farkkuja, suoria housuja, paitapuseroita, slipovereja ja siistejä neuleita. Muutaman vuoden jaksoin pukeutua siististi mutta sitten sain tarpeekseni. Pukeuduin lukiossa aikamoisella grunge-otteella (perusvaatteina poolo, villashortsit, musta-valkoinen skottiruutuinen minihame, paksu neuletakki, paksut sukkikset ja jalassa tennarit tai maiharit), joten tuo yhtäkkinen "aikuiselta näyttäminen" oli todella kaukana minusta itsestäni.

Sinä hetkenä kun kyllästyin näyttämään aikuiselta päätin, etten enää pukeudu paitapuseroihin ennen kuin todella tunnen että ne ovat osa omaa tyyliäni. Vein siistit mutta persoonattomat vaatteeni kirppikselle ja aloin ostaa vaatekaappiini kaikkea mistä oikeasti pidin. Tuolla tiellä olen edelleen. Tyylini on kehittynyt kaikessa rauhassa viimeisten kymmenen vuoden aikana uomiinsa ja vasta viime aikoina olen tuntenut oloni jälleen kotoisaksi valkoisessa peruspaitapuserossa.

paitapusero Seppälä, neule JC,
housut Monki, koru Sari Isosomppi, kengät Vagabond

Vaikka valkoinen hyvin istuva paitapusero näyttää minusta nykyään kivalta ihan sellaisenaan, on sen tuoma viesti edelleen minulle liian osoitteleva. Sitä paitsi paitapusero on ehkä maailman kylmin vaate (ellei se ole paksua silkkiä). Siksipä opettelen käyttämään paitapuseroita rentojen ja löysien neuleiden kanssa. Neuleet vievät asusta pois liian siisteyden ja lämmittävät ihanasti. Paitapusero neuleen alla tuo valuvaan yläosaan kuitenkin sopivasti särmää ja saa ryhdin heti hieman parantumaan.

Pidän kuvan yhdistelmästä, olkoonkin että se tuntuu minusta hieman vanhanaikaiselta. On jännä miten niinkin arkinen ja ajaton yhdistelmä kuin neule ja paitis voi tuntua vanhalta. Ehkä se tunne juontaa juurensa siihen kun yritin olla jotain mitä en oikeasti ole. "Aikuisajoilta" säästössä oleva MarcO'Polon harmaa neuleslipoveri saa kuitenkin vielä odottaa uutta tulemistaan...

Oletteko Te pukeutuneet joskus vaikkapa työpaikan normien tai pukeutumiskoodien mukaan ja tunteneet olonne vieraaksi? Entä mitä mieltä olette paitapuseroista?

Hieman lisää kärsivällisyyttä

2011-11-24T19:07:00.001+02:00

tunnetila: ihastus

Nappasin Oulusta ihottuman lisäksi mukaani myös miellyttävämmän tuttavuuden, nimittäin uuden lempikorun. Helsinkiläinen Sari Isosomppi tekee hyvin kauniita, yksinkertaisia, tyylikkäitä ja ajattomia luonnonkivikoruja joihin ihastuin Non Boutiquessa. Joskus näemmä kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan, täällä Helsingissä kun olen täysin missannut tämän kaunista korusarjaa tekevän paikallisen koruntekijän.

Kiviriipuskoruissa Isosomppi käyttää kiviä Suomen luonnosta. Oma koruni on tehty vuorikiteestä ja vuorikiteen kerrotaan tuovan kantajalleen kärsivällisyyttä. Muita kivivaihtoehtoja on mm. velttoutta poistava ruusukvartsi sekä masennusta vastaan toimiva savukvartsi. Riipusten materiaalina on korukivi ja hopea.

Pidän tuosta eleettömän kauniista ja hienovaraisen juhlavasta korusta hyvin paljon. Olen käyttänyt sitä tämän viikon töissä joka päivä, kaikkien asujen kanssa, mutta ajattelin myös kokeilla josko koru pääsisi asusteeksi parin viikon päästä oleviin talvihäihin. Uskon, että kaunis koru sopii upeasti Minnan juhlavaan mutta yksinkertaiseen mekkoon. Korun ruusukvartsi Suomen luonnosta, merinovillaisen mekon olkaimet poron nahkaa Lapista. Ihanan maanläheistä!

Kosmetiikkatestaajan moka

2011-11-23T13:41:00.004+02:00

tunnetila: auts

Olen testaillut erilaisia kosmetiikkatuotteita blogiani varten kohta neljä vuotta. Luulisi että tiedän jo miten testejä kannattaa tehdä. Jep, yksi uusi tuote kerrallaan. Silloin näkee aiheuttaako tuo tuote muutoksia ihon kunnossa vai sopiiko tuote iholle.

Tein kuitenkin testaajan ykkösmokan viime viikonloppuna. Otin mukaani Ouluun neljä uutta tuotetta, eli käytin viikonlopun uutta putsaria, kasvovettä, seerumia ja päivävoidetta. Jo kahden päivän jälkeen kasvojeni iho oli ihottuman peitossa mutta kun muita tuotteita ei ollut mukana jouduin elämään samojen purnukoiden kanssa vielä yhden päivän.

Siinä meni siis neljä potentiaalisen hyvää tuotetta "en uskalla enää kokeilla" -listalle. En tiedä mikä neljästä tuotteesta tuon ihottuman aiheutti, joku niistä olisi voinut olla vaikka uusi suosikkini, mutta sen tiedän etten halua enää altistaa ihoani minulle sopimattomalle kosmetiikalle. Purkit on roskissa ja ihon parantelutalkoot käynnissä (toistaiseksi huonolla menestyksellä). Voi itku mikä amatöörimäinen moka!

Ensilumi

2011-11-21T19:22:00.000+02:00

tunnetila: väsynyt mutta onnellinen

Terveiset Oulusta! Vietimme viikonlopun Oulun suunnalla ja täytyy sanoa että ihastun tuohon kaupunkiin jokaisella visiitilläni enemmän ja enemmän. Kävin ensimmäistä kertaa Oulussa vasta muutama vuosi sitten ja pidin kaupungista heti. Kun kerroin jälkeenpäin ihmisille ihastuksestani kaikki totesivat Oulun olevan kiva kesällä, mutta sietämättömän kylmä, pimeä ja synkkä talvella. Ehkä niin, mutta eikös noin voi sanoa lähes jokaisesta kaupungista Suomessa?!

Tämänkertainen vierailuni sisälsi mm. tärkeitä ihmisiä, ensilumen, herkuttelua herkuttelun jälkeen, shoppailua sekä tutustumista uuteen karvaiseen kaveriin. Awwwww, pikkukoirat ovat parasta mitä tiedän!

Oulun torin laidalla sijaitseva Pannukakkutalo oli yksi reissun herkuttelukohteista ja huh huh, suosittelen ehdottomasti kaikkia Oulussa liikkuvia tutustumaan pannaritalon tarjontaan. Listalla on yli 90 erilaista pannukakkua, suolaisia ja makeita, ja ainakin omat valintani osuivat nappiin. Pannarit ovat valtavan suuria, joten suosittelen ottamaan suolaisen pannarin alkuun lasten annoksen kokoisena jotta jaksat maistaa myös jälkkäriä. Söin alkuun tomaatti-mozzarella-pesto-pannarin ja jälkkäriksi puolikkaan pannukakun vadelmalla ja valkosuklaalla. Slurps!

Vanhan paloaseman taloon oli avattu jokin aika sitten Grill it! -ruokaravintola ja myös tuolla syömäni annos oli mainitsemisen arvoinen. Grillattua tofua ja halloumia juuresten ja erilaisten dippien kera maistui erinomaiselta. Myös paikan miljöö oli viihtyisä ja koko kokemus oli hyvin positiivinen.

Muutakin uutta Oulusta löytyi. Viinibaari VOX tarjosi kattavan viinilistan josta löytyi jokaiseen makuun jotakin (myös laatuolutta), Kofeiinikomppaniasta bongasimme lauantain ratoksi livemusiikkia sekä suuren valikoiman erilaisia tee- ja kahvilaatuja. Kotimaisiin suunnittelijoihin erikoistuneesta Non Boutiquesta ostin kivan kaulakorun ja uusi sisustusliike Mööpeli toi Oulun sisustusliikkeiden kavalkaadiin uutta, reipasta ilmettä. Myös Rotuaarin Marimekko oli uudistunut ja liikkeen nimi on nykyään Merimaaria. Merimaarian valikoimissa oli Marimekon lisäksi mm. Nansoa ja Aarikkaa, sekä monia muita merkkejä.

Kaiken muun kivan lisäksi sunnuntaina maahan satoi ensilumi ja harmaa luonto kirkastui ja kaunistui silmissä. Vitsit sentään, onnistuneet reissut saavat mielen laukkaamaan vaikka minne ja pieni vaihtelunhaluinen minäni alkaa nostaa päätään. Mitäs jos... Entäs jos... Olisiko Oulussa kiva asua? Onhan se vähän kaukana kaikesta, mutta stressaantuneelle mielelle pieni hidastaminen ja paikkakunnan vaihdos ei olisi välttämättä huono ratkaisu.

Mitäs sanotte? Onko mielipiteitä Oulusta tai muuten paikkakunnan vaihdoksista? Onko muutto ja/tai oravanpyörästä pois hyppääminen parantanut elämänne laatua, vai haaveiletteko edes moisesta?

Suosikin paljastus

2011-11-17T08:30:00.001+02:00

tunnetila: vaikeat päätökset

Kuvassa yllä on kolme suosikkiani Versace for H&M -mallistosta. Ehdoton ykkössuosikkini ja ensi-ihastukseni oli nuo punaiset housut. Ihan mielettömän hienot! Korkea vyötärö, vetskarit nilkoissa, ei yhtään tyyliseni, mutta silti housut sai heti ensi silmäyksellä varauksettoman ihailuni. Siispä onnea Emmi, olit ainut joka arvasit oikein ykkössuosikkini! Laitatko minulle sähköpostia niin saan kosmetiikkapalkinnon matkaan!

Kakkossuosikki oli vasemman reunan oranssinpunainen mekko (hienosti arvattu Rhia ja Zana, tunnette makuni aika hyvin!). Kaunis leikkaus ja juhlava asu joka kuitenkin materiaalinsa vuoksi (joustavaa trikoota, itse asiassa modaalia) menisi (ehkä) vähän arkisemmissakin tilanteissa.

Näitä kahta punaista (!!!) vaatetta ajattelin siis tavoitella torstaina 17.11. kun mallisto tulee myyntiin. Ilokseni pääsin kuitenkin shoppailemaan ja sovittelemaan mallistoa etukäteen jo toissa päivänä tiistaina, ja sain kuin sainkin napattua nuo kaksi ihastustani mukaan sovituskoppiin.

Housuissa kävi kuten arvata saattaa. Istuvuus oli muuten hyvä mutta lahkeen pituus tällaiselle tallukalle oli niin pitkä, että olisin joutunut lyhentämään lahkeita niin paljon että housujen The juttu, vetoketju nilkassa, olisi lähtenyt pois. Ei hyvä.

Oranssinpunainen mekko taas istui päälle täydellisesti ja oli päällä sanalla sanoen upea! Kassajonossa kuitenkin iski epäilys, käyttäisikö koskaan punaista vaatetta, ja niinpä kiikutin mekon takaisin sinne mistä sen otinkin.

Tyhjin käsin vaeltelin liikkeessä ja tutkailin kiinnostaisiko mallistosta joku muu vaate. Sovitin vielä ylimpään kuvaan keskelle päässyttä silkkikorsettia. Korsetti ei ollut heti suosikkini mutta osoittautui livenä upeaksi. Korsetin koko 36 istui uumalta täydellisesti, mutta uskolliset ystäväni kainalomakkarat tulivat niin viehkosti esiin että siirryin suosiolla kokoon 38 joka taas pyöri päälläni. Ei hyvä tämäkään.

Jäin siis tällä kertaa ilman Versacea. Tai ainakin ilman Versacen vaatteita. Poimin nimittäin lopulta mukaani jo showroomilla ihastelemani överisormuksen josta tykkään ihan hurjasti. Viime postauksessa valittelemani tylsä pukeutuminen saa ihan uutta särmää kun isken sormeeni överisuuren kullanvärisen sormuksen!

Onnistuitteko Te nappaamaan suosikkinne mallistosta vai oliko sellaista lainkaan?

Samassa muotissa

2011-11-15T22:19:00.001+02:00

tunnetila: tylsyys

Asukuvia ei ole näkynyt tässä blogissa hetkeen. Syitä on useita. Ensinnäkin tulen kotiin aina niin myöhään että väsyneenä riisun vaatteet heti ulko-ovesta sisälle päästyäni ja painun pehkuihin. Toinen syy on aina samat, kymmeniä kertoja blogissa näkyneet vaatteet. Ette te voi haluta nähdä niitä kerta toisensa jälkeen. Kolmas syy on yllemme laskeutunut pimeys. Kuvausolosuhteet eivät ole suotuisat. Ja tätä samaa olosuhdetta on odotettavissa seuraavat 6kk. Hip hei...

Joku ratkaisu asukuvaongelmaan olisi keksittävä. Minun joko täytyy kertoa blogiharrastuksestani jollekin työkavereistani jotta pääsemme kuvaamaan asun päiväsaikaan työpaikalla, tai sitten minun täytyy investoida kodin valaisutekniikkaan ja hommata kotiin studio-olosuhteet. En usko että tilanne kameraa vaihtamalla paranee, tähän pimeyteen tehoaa vain valokuvausstudio.

liivi Lanvin for H&M, pusero Lindex,
housut Monki, nilkkurit Vagabond

Tässä nyt kuitenkin pitkästä aikaa kuvaa asusta jossa viiletin tämän päivän. Kaikki vaatteet ja asusteet kuvassa vanhaa tuttua. Alan olla vaatekaappini kanssa niin kaavoihin kangistunut että hirvittää. Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa Monkissa ja yritin sieltä etsiä jotain uutta piristystä vaatekaappiini. Arvatkaa mikä oli ainut vaate mitä sovitin? No nuo samanlaiset housut mitä minulla on kuvassa. Hitto sentään! Tarvitsisin samanlaiset housut näidän kulahtaneiden tilalle, mutta valitettavasti housut on loppuunmyyty kaikkialta. Ainoa jäljelle jäänyt pari minkä kaupasta bongasin oli liian iso.

Kapeiden mustien puuvillahousujen metsästys jatkuu. Myös koko vaatekaapin päivitystä kaipaisin kipeästi. Mutta miten päivität garderobia kun kaikki vaatteet joihin kaupoissa ihastut löytyy jo vaatekaapistasi? Hyvä esimerkki kaavoihin kangistumisesta on kun äitini, jota näen muutaman kerran vuodessa, näki Tukholman reissullamme muutama viikko sitten Hulluilta päiviltä löytyneen Marellan neuleen päälläni. Äiti totesi: "Voi että tuo neule on nätti! Mä olen aina tykännyt tuosta." Oli sitten pakko todeta että "Äiti, tämä neule on ihan uusi, et ole voinut nähdä tätä ennen." "Ai.... No mutta joku ihan samanlainen sinulla on ja olen tykännyt siitä aina." Niinpä niin... Ai kuka on jämähtänyt samaan muottiin?

Onko Teillä samoja "ongelmia"?

Turvallinen kotimainen?

2011-11-14T08:31:00.003+02:00

tunnetila: turvallinen

Sain Joutsenmerkin tilaisuudesta mukaani muutaman Joutsenmerkityn tuotteen. Muihin tuotteisiin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta Rosenserienin huulirasva tuli tarpeeseen joten se pääsi heti käsilaukkuuni aktiivikäyttöön.

Ruotsalaisen Rosenserienin tuotteet on valmistettu luonnon raaka-aineista ekologisesti ja sarjan filosofia kuulostaa lähes liian hyvälle ollakseen totta. Sarja on myös Animalian eläinkokeettomien tuotteiden listalla. Mistä tämä huulirasva sitten koostuu? Ainesosat: rapsiöljy, mehiläisvaha, oliiviöljy, karnaubavaha, luonnollinen e-vitamiini, laventeliöljy, ruusuöljy ja mansikka-aromi. Siinä kaikki. Tuote ei sisällä vettä eikä mitään muutakaan turhaa. Okei, tuon ruusuöljyn ja mansikka-aromin olisi ehkä voinut jättää pois, mutta hyvälle tuoksuvaa tuotetta on toki miellyttävämpi käyttää.

Huulirasva kosteuttaa ja tekee huulet pehmeiksi, eli toimii pääasiallisen tarkoituksensa mukaisesti. Miinuksena sanottakoon että huulet jäävät vähäksi aikaa hieman tahmaisiksi, ja valtavan suuresta putkilosta (17ml) tuotetta tulee kerralla aika runsaasti. Täytyy opetella hieman malttia huulirasvan levityspuuhassa eikä sutia puikkoa normaaliin tapaan ees taas, ees taas.

Kunhan opin levittämään rasvaa huulille oikean määrän uskon, että voin antaa tuotteesta ainoastaan positiivista palautetta. Varsinainen koetinkivi tulee eteen talvipakkasilla, mutta luulen pelkkiä vahoja ja öljyjä sisältävän tuotteen pärjäävän loistavasti myös pakkasessa.

Vertailun vuoksi tsekkasin kotimaisen, lapsuudesta tuoksullaan muistuttavan Vitaliksen ainesosalistan. Hups, tämä lista meni heti yli ymmärrykseni: Paraffinum liquidum, Petrolatum, Glycerin, Paraffin, Cera alba, Cera microcristallina, Sorbitol, Lanolin, Isopropyl palmitate, Sorbitan palmitate, Cetyl palmitate, Zinc oxide, Stearic acid, Ethylheksyl methoxycinnamate, Hydroxycitronellal, Coumarin, Linalool, Alpha methyl ionone, Geraniol, Isoeugenol, Citronellol, Benzyl benzoate, Amyl cinnamal, Cinnamyl alcohol, Benzyl salicylate, Benzyl alcohol, Farnesol, Propylparaben, BHT, CI 19140, CI 42090. Okei, vaikka tuote on suorastaan kulttimaineessa ja rakastan sen tuoksua, niin on jotenkin helpompi luottaa tuotteeseen jonka INCI-listassa on ainoastaan 8 ainesosaa...

Toki tiedän että tuotteet on tehty eri tarkoituksiin ja niissä on syystäkin erilainen koostumus, mutta silti ulkomaiset, suorastaan heprealta kuulostavat listat aiheuttavat ainakin minussa hämmennystä. Jos kuitenkin tykkäät Vitaliksesta niin suosittelen metsästämään kaupoista Paola Suhosen suunnittelemaa "Syyskukka" kuosin saanutta Vitalis-purkkia. Purkki on nätti kuin mikä! (IVANAHelsinki-purkki saatu Seppälästä, Paola Suhonen for Seppälä -malliston lanseerausillasta.)

Tutkitteko te INCI-listoja? Entä onko kumpikaan tuotteista teillä käytössä? Tai oletteko kokeilleet jotain ylimmän kuvan Joutsenmerkityistä tuotteista?

Ps. Arvonta!

Ruokakeskustelu

2011-11-13T14:24:00.002+02:00

tunnetila: ote elävästä elämästä

Mies:
Mitä me tänään syödään?

Minä:
No mun alkoi tehdä kaupassa eilen mieli
pinaattilettuja joten ostin niitä.

Mies:
Valmispinaattilettuja?!
*epäuskoinen ja tyrmistynyt ilme*

Minä:
No niitä mun jostain syystä teki mieli.
Mut ei niitä tänään ole pakko syödä...
Ne on kuitenkin jo ostettu eli joskus ne täytyy syödä.

Mies:
No syödään sit joskus kun on jo muutenkin kurjaa.

Se niistä pinaattiletuista. Onneksi minunkin tekee tänään enemmän mieli suppilovahverorisottoa.

Ps. Muistutan edelleen arvonnasta!

Joutsenmerkki

2011-11-12T09:43:00.000+02:00

tunnetila: yllätys ja huoli

Istuin menneellä viikolla luennolla jonka aiheena oli Joutsenmerkki. Olin ajatellut Joutsenmerkin myönnettävän tuotteille, jotka ovat ekologisesti järkeviä valintoja ja kuormittavat luontoa mahdollisimman vähän. Tuo kaikki oli totta, mutta yllätys oli, että merkin saadakseen tuotteet käyvät läpi vaativan seulan ja näissä testeissä myös niiden terveysvaikutukset otetaan huomioon. Kuulin luennoitsijoilta valtavan määrän uutta tietoja ja sain tilaisuudesta mukaani ison nipun Joutsenmerkkitietoutta. Olen nyt lueskellut esitteitä läpi ja ajattelin jakaa kanssanne muutaman jutun.

Joutsenmerkittyinä tuotteina löytyy Suomesta tällä hetkellä mm. 61 erilaista saippuaa, shampoita ja hoitoaineita 29kpl, vartalo- ja käsivoiteita 25kpl ja kasvojen puhdistustuotteita 7kpl. Yllättävää oli, ettei tähän mennessä yksikään värikosmetiikka (eli meikkituote) ole saanut Joutsenmerkkiä. Meikeissä on kuulema liikaa esim. metalleja ja säilöntäaineita jotta ne läpäisisivät tiukat valintakriteerit. Ja niitä me laitamme joka päivä kasvoillemme, kaikesta huolimatta.

Luennoitsija kertoi, että tuotteissa sallitaan hyvin pienet määrät tiettyjä pitoisuuksia (esim. rasvoissa täytyy olla edes vähän säilymistä edistäviä aineita), mutta kun ihminen ensin puhdistaa kasvonsa yhdellä tuotteella, sen jälkeen laittaa kasvoille vaikkapa seerumin, sen jälkeen päivävoiteen, tähän päälle vielä meikkivoidetta ja puuteria, niin jos jokaisessa tuotteessa on pieni määrä säilöntäaineita niin nuo meikkikerrokset täyttävät terveelliset ja sallitut määrät nelinkertaisesti.

Mitä nuo kielletyt aineet sitten aiheuttavat? Tässä muutama esimerkki: parabeenien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa, boorihappo on lisääntymiselle vaaralista ja myrkyllistä hengitettynä, formaldehydi taas on syöpävaarallinen aine. Ja näitä kaikkia aineita käytämme lähes päivittäin tuotteissa joilla meikkaamme, hoidamme ihoamme ja vaikkapa lakkaamme kynsiämme. Eniten minua yllätti vaarallisten aineiden listalta löytyvä henna, jota käytetään hiusväreissä.

Muistan nuoruudestani kun ekologisia arvoja kunnioittavat hippityttöset värjäsivät hiuksiaan luonnonmukaisella hennalla ja paheksuivat muita hiusvärejä käyttäviä ihmisiä jotka tieten tahtoen laittoivat teollisia myrkkyjä hiuksiinsa ja sitä kautta kehoonsa. En usko että minkään hiusvärin käyttäminen on kovinkaan terveellistä, mutta silti tuo, että henna on listoilla syöpävaarallisena, karsinogeenejä sisältävänä tuotteena, yllätti.

Jos haluatte lukea aiheesta lisää, niin Joutsenmerkki on julkaissut kansantajuisen kemikaalioppaan, josta kuluttajat voivat käydä katsomassa mitä tietyt, vaarallisiksi luokitellut aineet, voivat käyttäjälleen aiheuttaa. Samoilta nettisivuilta löytyy muutenkin paljon tietoa aiheesta, suosittelen tutustumaan!

Ps. Vielä ehtii osallistua arvontaan!

Arvaa lemppari Versace!

2011-11-09T20:34:00.003+02:00

tunnetila: hihittely

Tervetuloa värikylläiseen maailmaan! Siitä ensin lasillinen kuplivaa mukaan ja sen jälkeen pääsette ihastelemaan torstaina 17.11. liikkeisiin saapuvaa Versace for H&M -mallistoa.

Malliston yltäkylläisyys ja kuosien runsaus on musta-harmaa-valkoiseen maailmaan tottuneelle hieman hankalaa sulatettavaa, mutta tottumiskysymyksiä nämä(kin) asiat selvästi ovat. Aluksi kun katselin ensimmäisiä puffikuvia mallistosta olin hihittelyvaiheessa. "Jaa noihinko vaatteisiin sitä pitäisi pukeutua?? Hei kuvittele minut sini-vihreässä leopardikuvioidussa baseball -takissa! Hihihihihihi..." Nyt kun vaatteita on näkynyt useissa paikoissa ja kun vielä pääsin hipelöimään niitä H&M:n showroomilla alan ymmärtää malliston jujun ja kiinnostavuuden. (Tosin tuo baseball -takki ei edelleenkään ole suosikkini..)

Materiaalit olivat mielettömiä, ja nämä vaatteet olivat vasta mallikappaleita. Miesten villakangasbleiseri oli tehty upeasta, ohuesta mutta hyvin tiiviistä villakankaasta, nahkatuotteiden nahka oli sametin pehmeää. Kaikkien tuotteiden viimeistely oli huolellista ja leikkaukset imartelivat vartaloa kauniisti. Ihan jokaisesta värihässäkkäpläjäyksestä en edelleenkään pidä, eikä kaikesta ole edes pakko tykätä, mutta pari juttua on tainnut alkuhihittelystä huolimatta päästä "tahtoo" -listalle. Tai toinen ainakin "ehkä" -listalle asti.

Myös H&M Home on saanut Versacelta oman mallistonsa paksua ja upottavaa plyyshiä. Noista tuotteista pidän kovasti. Lähes yksinomaan musta-valkoiseen kotiini nuo voisivat tuoda sitä paljon puhuttua "ilmettä". Tyynyt olivat pehmeitä kuin pumpuli!

Miesten mallisto, ja varsinkin nuo viimeisen kuvan kuosiöverikalsongit, saivat taas hihittelyvaiheen päälle. Kuvittelin mieheni ilmettä jos hänen joululahjapaketistaan ilmestyisi nuo pöksyt. Hihihihiihh! Tilanteeseen kannattaisi varautua videokameralla ja lupauksella maailman suurimmasta lepyttelysuukosta.

Arvaako joku mikä kuvissa esiintyvistä vaatteista on päässyt "ehkä" -listalleni? Siis mallistosta se vaate jota harkitsen metsästäväni yleisöryntäyksessä vaatteiden ilmestyessä kauppoihin. Jos joku arvaa oikein on hänelle luvassa kosmetiikka-aiheinen, teeman mukaan värikäs palkinto. Onnea arvailuun!

Huom! Arvauskisa on voimassa viikon, eli ensi keskiviikkoon 16.11. klo 21.00 asti. Seuraavana päivänä kun mallisto tulee myyntiin kerron mikä tuote oli ja onnistuinko saamaan sen. Jos moni arvaa oikein, arvon palkinnon kaikkien oikein arvanneiden kesken.

Antiikinaikaiset lämpörullat

2011-11-08T09:54:00.000+02:00

tunnetila: mummo

Katsokaa mitä mä löysin!! Lähes antiikinaikaiset lämpörullat!

Äitini käytti samanlaisia lämpörullia joskus 70-luvulla ja itse laitoin äidin rullilla hiuksiini kiehkuroita lapsena. Rullat on muovia ja ne ovat täynnä vettä. Rullat kuumennetaan keittämällä niitä kiehuvassa vedessä ja kun ei jaksa enää odottaa rullien lämpenemistä ne kalastellaan vedestä (sormet palavat joka kerta) ja hiussuortuvia kiedotaan rullan ympärille (myös tässä vaiheessa palaa sormet). Rullan ja hiusten päälle napsautetaan läpinäkyvää muovia oleva kehikko (jota ei keitetä) ja sitten vain odotellaan että rullien sisällä oleva vesi jäähtyy. Kuuma vesi rullan sisällä saa hiukset kihartumaan ja kun viilenneet rullat poistaa hiuksista on kaunis kiharapilvi valmis.

Löysin kuvan rullat kirppikseltä yhteishintaan 0,50€ joten oli pakko pelastaa ne mukaan. Vitsit mitä nostalgiaa. Vapise GHD, täältä tulee mummorullat!

Näytenumero

2011-11-07T08:20:00.000+02:00

tunnetila: oh-hoh!

Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan nainen käyttää omistamaansa yläosaa keskimäärin kuusi (6) kertaa. Voitteko kuvitella, kuusi kertaa?!?! Sen jälkeen vaate laitetaan kiertoon tai heitetään roskiin. Pelkästään Suomessa kaatopaikoille kuskataan vuodessa sata miljoonaa kiloa tekstiilijätettä, osa valtavasta massasta on juuri noita muutamaan kertaan käytettyjä biletoppeja.

Tämän pöyristyttävän tiedon meille jakoi näytenumerona postiluukusta kolahtanut Suomen Cosmopolitan. Olen päässyt näytelehdessä sivulle 21 ja olen jo saanut uutta, vavahduttavaa tietoa. Vaikka loppulehti näyttää selailun perusteella olevan perinteistä "kuinka miellytän miestäni" -huttua, niin olen silti iloinen etten laittanut lehteä suoraan paperinkeräykseen vaan päätin selailla sen läpi. Tuhlausta olisi sekin, lukemattoman lehden heittäminen jätteeksi.

Mitäs sanotte "kuuden kerran käytöstä", pitääkö tuo tutkimustulos paikkansa myös Suomessa?

Messut joka viikonloppu

2011-11-06T16:04:00.002+02:00

tunnetila: huh huh

Syksy on messujen (ja kaikkien muidenkin tapahtumien) kulta-aikaa. Sisustusmessut, Muoti-, kauneus ja terveysmessut, Kirjamessut, Ski-expo, Hifi-messut jne. Joka viikonlopulle löytyy messuja jos kiinnostusta löytyy ja jos vain jaksaa kiertää messuilta toisille.

Ensi viikonloppuna on tiedossa jälleen uusi messuviikonloppu. Samalla lipulla pääsee Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessuille, Kädentaitomessuille sekä uutuutena, sopivasti ennen joulua, järjestetään uusi tapahtuma OutletExpo, johon niin ikään pääsee samalla lipulla. OutletExposta löytyy outlet-hinnoin mm. kosmetiikkaa, laukkuja, vaatteita, koruja, leluja jne. Aion ehdottomasti käydä katsomassa löytyisikö messuilta joululahjoja perheelle tai ystäville.

messuilin tänään kuvan asussa
paitapusero Benetton, housut Monki,
huivi Juicy Couture, vyö Nini's, kengät Vagabond

Vaikkei mitään ostamista löytyisikään, niin ainakin Lemmikkimessujen puolella on piipahdettava. Ohjelmassa on mm. koirien muotinäytös jossa esitellään syksyn upeimmat koiraneuleet. Toivon näkeväni lavalla söpöjä hauvoja uusissa neuleissaan, en ihmisiä joilla on koirakuvioidut neulepuserot. Toivottavasti en joudu pettymään!

Tykkäättekö Te messuilla vai onko messujen väenpaljous teille kauhistus?

Kannattaako terveet elämäntavat?

2011-11-05T12:01:00.000+02:00

tunnetila: justiinsa...

kuva

Poks!

2011-11-04T18:21:00.000+02:00

tunnetila: ilo

neule Samuji, avainpussi Riivari,
housut Monki, espadrillokset Accent

Poks, sanoi skumppapullo kun volyymillä aukesi!

Tänään oli erityisen mukava päivä ja se jatkuu edelleen yhtä mukavasti kuohuviinin ja velvollisuuksista vapaan viikonlopun merkeissä.

Ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille. Olette minulle tärkeitä, jokainen!

Kuva viime kesän Flow-festeiltä. Pakko oli etsiä koneen kätköistä vanha kuva jossa on sopivaa skumppafiilistä. :) Kuvaajana Veera, kiitos murunen!

Lintuhuivi

2011-11-02T20:19:00.000+02:00

tunnetila: löytö

Kuinka moni teistä yhdistää Juicy Couturen ainoastaan velour kotiasuihin tai bling bling -laukkuihin? Myönnän itse ajattelevani edelleen samoin vaikka olen käynyt merkin liikkeissä maailmalla useita kertoja. Yllätyn kerta kerran jälkeen kun löydän Juicyn mallistoista jotain kivaa. "Oho, tämä ei olekaan pinkki eikä tässä ole muovitimantteja!" Todellisuudessa Juicyn mallistoissa on paljon ihan kivoja perusjuttuja, kaikki ei ole niin överiä mitä merkistä ensimmäisenä mieleen tulee.

Viimeksi nettishoppaillessani ihastuin Juicy Couturen herkkään lintukuosiseen huiviin jota ryhdittivät neliöhuivin kulmissa roikkuvat tasselit. Pidin vaaleasta kuosista josta beiget linnut tuskin erottuvat, mutta inhosin tasseleita. Ajattelin napsaista ne irti heti kun tilaus saapuu luokseni. Muutaman päivän huivia katseltuani tulin siihen tulokseen, että vaalea huivi on muuten liian pliisu, se kaipaa ehdottomasti kulmiinsa väriä ja muotoa tuovat hapsut. Tasselit saavat siis jäädä, huivi näyttää kaulassa tosi kivalta kun painavat tasselit saavat sen pysymään paikoillaan ja laskeutumaan uomiinsa.

Tulette varmasti näkemään huivia kaulassani paljon, niin pehmoinen se on. Ja hapsuineen kaikkineen tekee perusasuista vähän hauskempia. Vaaleiden huivien miinuspuolena on niiden likaantuminen. Jos en onnistu pudottamaan huiville tomaattikeittoa niin ainakin meikkivoidejäämiä se on täynnä jo parin käyttökerran jälkeen. Ei auta, täytyy vain tsempata ja yrittää pitää huivista normaalia parempaa huolta.

Mikä siinä muuten on, että niinä päivänä (noin kolmesataa päivää vuodessa) kun päällä on mustat vaatteet et koskaan sotke niitä, mutta juuri sinä päivänä kun pukeudut vaaleaan vaatteeseen lounaalla on tomaattikeittoa tai punajuurta? Ja jokainen osaa arvata miten siinä käy.

Uutta mutta tuttua

2011-11-01T08:41:00.003+02:00

tunnetila: uutta

Tänään, 1.11.2011, Seppälän liikkeisiin ympäri Suomen tulee myyntiin Paola Suhosen Seppälälle suunnittelema yhteistyömallisto. Kävin eilen tutustumassa mallistoon vähän ennakkoon ja pidin näkemästäni. Mallisto oli taattua Paola Suhosta, suunnittelijasta ei voinut erehtyä. Vahvat printit, kankaissa kauniit sävyt (tumma sininen, viininpunainen sekä musta), materiaaleina tukevaa samettia, läpikuultavaa sifonkia ja mustaa pitsiä.

Paksusta sametista tehdyt vaatteet näyttivät ja tuntuivat rekillä jäykille ja raskaille, mutta muotinäytöksessä mallien päällä vaatteet pääsivät oikeuksiinsa. Ohut tumman sininen sifonkipusero yhdistettynä niin ikään tummansiniseen, paksuun samettihameeseen oli hyvin kaunis yhdistelmä. Taisin pitää tuosta asukokonaisuudesta yllätyksekseni eniten koko mallistosta. Yleensä en pidä mistään sinisestä, tämän malliston sininen on kaunis.

Valtavan väenpaljouden keskellä en saanut otettua mallistosta kunnollisia kuvia. Suosittelen siis, jos pidätte Paola Suhosen tyylistä ja tarvitsette uuden asun vaikkapa talven juhliin, että käytte itse katsastamassa malliston. Vaatteiden hinnat olivat viidestäkympistä (sifonkipuserot) kahdeksaankymppiin (hameet), mekot näyttävät olevan Seppälän nettikaupassa myös tuon 80€. Asusteita mallistosta saa muutamalla kympillä.

Omaan vaatekaappiini ei tällä kertaa ilmestynyt mallistosta mitään uutta. Saatan kuitenkin vielä joku toinen päivä käydä katsomassa olisiko pilkullinen paitapusero sittenkin kiva piristys talvigarderobiin...

Kosteuttava putsari

2011-10-31T14:50:00.003+02:00

tunnetila: testausta

Kylppärin korissa on asustellut muutaman viikon uusi pariskunta. Lumenelta saatu kosteuttava puhdistusvoide ja saman sarjan kasvovesi. Tykkään kasvovedestä ja sen koostumuksesta kovasti. Kasvovesi on hieman paksumpaa mitä kasvovedet yleensä. Se selvästi kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa puhdistuksen jälkeen. Myös tuotteen tuoksu on miellyttävä. Kosteuttava puhdistusvoide taas ei harmikseni oikein sovi iholleni. Kasvojeni ihon herkin kohta, leuka ja suun ympärys, ovat saaneet riesakseen kutiavaa ihottumaa enkä keksi mitään muuta ihottuman aiheuttajaa kuin uusi putsari. Onneksi kasvovesi rauhoittaa puhdistuksen jälkeen tullutta punoitusta ja laikkuja.

Aika erikoista (ja tylsää) että saman sarjan toinen tuote on iholleni oikein sopiva, toinen taas saa ihoni kiukuttelemaan. Olisi kiva tietää mistä moinen johtuu.

Etsin taannoin kasvojeni herkälle iholle sopivaa puhdistusainetta ja viimeisin löytöni, L'occitanen manteli-omenaöljy kohteli ihoani täydellisesti. Ihoni oli loistavassa kunnossa niin kauan kuin tuo putsari käytössäni kesti. Purkki loppui ja samaan aikaan koko sarjan valmistus lopetettiin. Olen penkonut netin ympäriinsä löytääkseni jostain lisää tuota ihanan lempeää tuotetta ja hetki sitten huomasin, että Jenkkien L'occitanen verkkokaupassa sitä vielä olisi saatavilla muutama pullo, ja kaiken lisäksi tarjouksessa kun sarjan viimeisistä tuotteista halutaan päästä eroon. Maailman ärsyttävintä etteivät he toimita tuotteita Suomeen. Mikä huutava vääryys! Olen menossa New Yorkiin seuraavan kerran vasta ensi syksynä enkä usko että öljyä on enää vuoden päästä jäljellä. Nyyh!

Uusi puhdistusratkaisu olisi kiva löytää pian, sillä kutiseva leukani alkaa huoneilman kuivuessa ja lämpötilan laskiessa kutista entisestään. Luulen, että öljymäiset putsarit sopivat iholleni parhaiten joten nyt alkaa sellaisen metsästys! Vinkkejä otetaan vastaan.

Kaupungilla ystävän kanssa

2011-10-30T18:56:00.001+02:00

tunnetila: ilo

Sain viikonloppuna luokseni odotetun vieraan. Ystäväni Tampereelta piipahti kylään pariksi päiväksi. En ole käynyt varmaan pariin kuukauteen (??) kiertelemässä keskustassa joten olin shoppailureissustamme ihan yhtä innoissani kuin hänkin. Koimme mm. kivan yllätyksen kun huomasimme Promodin avanneen liikkeen City Centeriin. Ystäväni löysi liikkeestä neuleen ja farkut, minua jäi kaivelemaan sievä hame jota on pakko käydä sovittamassa joku päivä.

Promodin lisäksi City Center oli uudistunut muutenkin. Taloon oli ilmestynyt muitakin uusia liikkeitä, mm. Fazerin kahvila ja miljöö oli sisältä yllättävän siisti ja viihtyisä. City Centerin remontti on kestänyt jo monta vuotta ja pelkästään sen läpi kävely on ollut rakennustyömaan keskellä epämieluisaa. Muutostyöt alkavat nähtävästi nyt tuottaa tulosta ja luulen lopputuloksen olevan onnistunut.

Piipahdimme myös täysin uudistuneessa Kluuvissa ja yllätys oli aikamoinen. Kauppakeskuksessa vain ulkokuori oli pysynyt samana, sisältä kaikki oli täysin uutta. Välillä en edes muistanut missä olin. Ennen kulunut, pimeä ja matalan tuntuinen tila oli nyt avara ja valkoinen, ehkä kuitenkin liian kliininen. Avaruus ja tilan tuntu tuo mukanaan fiiliksen luksuksesta ja sitä tuolla oli ehkä haettukin. Tilan kodikkuutta ja houkuttelevuutta täytyisi kuitenkin jotenkin lisätä. Tilassa tuntui jotenkin "orvolle".

duffeli ASOS, huivi Gina Tricot, shortsit H&M,
laukku Chanel, kengät Vagabond

Kluuvin FilippaK:sta löysin kauniin neuleen, oma kokoni oli kuitenkin harmikseni loppu. Ivana Helsingin liike oli valitettavasti kiinni sunnuntaisin, muuten olisin käynyt siellä ehdottomasti. Muita vierailun arvoisia liikkeitä Kluuvissa on mm. Inglot ja 2or+byYAT. Avaruutta ja tilaa uudistuneessa kauppakeskuksessa on yllin kyllin, toivottavasti ihmiset ottavat muutoksen ilolla vastaan ja laajentavat shoppailureittiään Kluuviin asti.

Takana kaksi päivää kaupungilla kiertelyä, saaliina myssy Zarasta. Ostossaldolla en siis voi kehuskella, mutta onneksi pelkkä kauppojen kiertely ja uusien juttujen katselu hyvässä seurassa on mukavaa! Onko ostosreissunne ainoastaan silloin onnistunut kun löydätte paljon kivaa ostettavaa? Saatteko pelkästä kiertelystä hyvää mieltä vai turhauttaako tulla kotiin ostosreissulta ilman saalista?

Muotoiluvehje

2011-10-28T19:20:00.002+03:00

tunnetila: epätietoisuus

Minulla on uudet ihanat hiukset. On ollut jo viikon. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nähnyt tai huomannut niitä. Jep, hiukseni ovat olleet koko viikon samanlaisella suttunutturalla mitä yleensäkin pidän joka päivä. Auttakaa! Haluaisin nauttia kauniista kutreista (auki ja kiharalla) niin kauan kun voin.

Mikä muotoiluvehje (hahahaaaa mikä sana!) minun kannattaisi hankkia? Suoristusrauta kuulostaa monimutkaiselta (voin lyödä vetoa etten osaisi tehdä sillä kiharoita), kuulopuheiden perusteella paras merkki GHD taas kuulostaa tolkuttoman kalliilta siihen nähden että laitan luultavasti kiharaa kuontalooni kaksi kertaa vuodessa. Joku joskus kehui keraamista puikkoa, Remingtonin Pearl Wandia, ja kävin äsken tutkailemassa netissä siitä tarkempia tietoja. Tuon hinta kuulostaa budjettiini sopivalta ja käyttökin on varmaan näppärämpää kuin juuri oikean kulman valitseminen ja hallitseminen muotoiluraudan kanssa.

Onko kenelläkään kokemusta Pearl Wandista tai muita suosituksia? Haluaisin hankkia jonkun kihartimen jo tulevana viikonloppuna eli vinkkejä otetaan pikaisesti vastaan. Huomioithan vinkkejä antaessasi, että vehkeen tulee soveltua tumpelolle joka suuremmalla todennäköisyydellä saa aikaan palovammoja päänahkaansa kuin kaunista kiharapilveä. Kiitos vinkeistä ystävät!

Heikin mekko

2011-10-27T20:40:00.002+03:00

tunnetila: ilo

Suurin osa Teistä varmaan huomasi tänään upean uutisen: Heikki Salonen nimitettiin italialaisen Dieselin naistenvaatemalliston pääsuunnittelijaksi. Mikä hieno uutinen, onnea Heikki!

Olen seurannut Heikki Salosen uraa pitkään, jo opiskeluaikojen (TaiK) muotinäytöksistä asti. Taisi olla vuosi 2004 kun Heikin sekä muiden samalla vuosikurssilla opiskelleiden kurssilaisten töitä oli esillä silloisilla Vatevan muotimessuilla TaiKin osastolla. Yksi Heikin asuista viehätti minua suunnattomasti ja pyörin asun ympärillä huomattavan pitkään. Mekko oli kaunis ja kiinnostavalla tavalla erikoinen. Siinä yhdisteltiin ennakkoluulottomasti erilaisia elementtejä (mm. nahkaa ja paksua villakangasta ohuempaan pliseerattuun ja laskeutuvaan alaosaan) ja leikittiin mielenkiintoisilla leikkauksilla. Kehuin asua messuilla mukana olleelle miehelleni ja harmittelin miksei asua ole tuotannossa. On kurjaa ihastua uniikkeihin vaatteisiin sillä yleensä nuo käsin ommellut mallikappaleet jäävät sellaisenaan suunnittelijoiden omiin arkistoihin.

Mekko painui hiljalleen mielestäni unholaan, kunnes seuraavana jouluna muistutti olemassaolostaan hyvin erikoisella tavalla. Kyseinen mekko nimittäin paljastui joululahjapaketistani! Mieheni oli muistanut messuilla virinneen mekkoihastukseni ja päätti hankkia mekon minulle joululahjaksi. Hetken mieheni oli kuulema joutunut Heikkiä jututtamaan ennen kuin hän oli suostunut luopumaan asusta, mutta olen edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, hyvin iloinen että Heikki luovutti asun minulle. Olen käyttänyt mekkoa useissa tilaisuuksissa ja joka kerta siihen pukeutuminen tuntuu yhtä hienolta!

Vaikka vaatekaapistani löytyy Chanelia, Marc Jacobsia ja Alexander McQueenia, niin luulen silti että tämä Heikki Salosen opiskeluaikoina suunnittelema ja käsin ompelema mekko on vaatekaappini kallein aarre. Myös tunnearvo maailman yllättävimmällä ja parhaalla joululahjalla on määrittelemättömän suuri!

Kuin esikuvansa

2011-10-26T18:08:00.001+03:00

tunnetila: pohdiskelu

sifonkipusero Zara, alusmekko DAY Birger & Mikkelsen,
hame Alexander McQueen, kengät Vagabond

Selailin nettikauppa ASOSta muutama päivä sitten ja törmäsin siellä häiritsevän paljon samanlaiseen puseroon mitä minulla on kuvassa yllä. Puseroiden hihat olivat täysin samanlaiset, jopa paidan etukappaleen laskosten leveys näytti samalta. Oma puseroni on ostettu kesällä Zarasta ja maksoi muistaakseni viitisenkymppiä. Asoksen pusero oli silkkiä, "jonkun merkkinen", eli huomattavasti arvostetumpi vaatetalo kuin ketjuliike Zara, ja maksoi useamman satasen. On siis luultavasti käynyt niin, että olen tietämättäni ostanut designer-kopion (joita Zara on pullollaan).

Olen pohdiskellut designer-kopioita viime päivinä muutenkin useampaan otteeseen. Ihastuin nimittäin vuosi sitten erääseen Celinen laukkuun ja harkitsin jopa pennosteni uhraamista tuohon ihanuuteen. Laukussa oli kuitenkin yksi "vika". Malli oli kädessäkannettava ja minä tykkään käyttää olkalaukkuja, joten sen hankinta jäi vain haaveilujen tasolle. Nyt olen löytänyt lähes samanlaisen laukun pidemmillä hihnoilla ja haluaisin tosi tosi paljon ostaa sen. Laukku on kuitenkin selkeästi Celine-kopio enkä tiedä voisinko elää sen tiedon kanssa.

Laukku näyttää siis hyvin samalta kuin esikuvansa mutta bonuksena siinä on omiin tarpeisiini paremman pituiset hihnat. Eli lähes samanlainen mutta jopa parempi, jos näin voi ajatella. Olen kamppaillut kovasti itseni kanssa ja kaiken pähkäilyn jälkeen luulen kallistuvani, kaikesta huolimatta, laukun ostamisen kannalle.

Mitä mieltä Te olette kopioista? Tuotteet eivät siis ole "feikkejä" sillä ne eivät edes yritä olla aitoja chaneleita tai vuittoneita, mutta suorat kopiot, ovatko ne Teistä arveluttavia vai tuovatko ne vain muotitalojen luksustuotteet lähemmäs tavallista kuluttajaa ?

Aina samaan lankaan

2011-10-23T15:22:00.001+03:00

tunnetila: höh!

Sain viikko sitten sähköpostiini ilmoituksen ASOS.comin alesta. Kävin heti katselemassa nettikaupan tarjontaa ja keräsin muutaman ostoksen ostoskoriin. Poistuin kuitenkin paikalta tilausta tekemättä ja jätin ostokset mieleeni hautumaan.

Perjantaina sähköpostiin kolahti uusi mainos: nyt jo alennetuista tuotteista lisäale 10%, vain tämän viikonlopun ajan. Innoissani klikkasin heti ostoskoriini ja laitoin jo valmiiksi tekemäni tilauksen menemään. Vasta "tilaa" -klikkauksen jälkeen katsoin loppusummaa ja häh, summa ei ollut luvattua 10% pienempi. Samalla hetkellä muistin, että ennenkin on käynyt näin. Ihan pikkuruisella tekstillä lisäale infosivun alalaidassa lukee se iänikuinen lause "lisäale vain valikoiduista aletuotteista". Voi jukoliste!

Minulle on käynyt näin ennenkin ja kun silloin luulin tulleeni huijatuksi lähetin tietysti asiakaspalveluun valituskirjeen. Käskivät lukea myös pienellä fontilla kirjoitetun tekstin alen infosivulta. Voi turkanen sentään, miten menenkin aina samaan lankaan? Ärsyttävää tuntea itsensä (taas!) höynäytetyksi. Oletteko te menneet samaan lankaan ASOS.comissa tai jossain muualla?

Jospa sitä sitten ensi kerralla muistaisi...

Tuuheutta hiuksiin (vippaskonstein)

2011-10-22T20:32:00.001+03:00

tunnetila: tohkeissaan

Muistatteko kun sain keväällä kokeiluun Balmain Hairin kaksi hiussuortuvaa? Rakastuin niihin välittömästi vaikka kiehkuroiden sävy ei edes ollut minulle se sopivin. Lisäkkeiden laatu on kuitenkin niin mieltön, että olen käyttänyt kiehkuroita usein piristämässä muuten tylsää lookiani.

Suomen ainoa maahantuoja Balmain Hairille on tällä hetkellä SIM Finland, ja kun SIMin Heidi järkkäsi viikonlopun muoti- ja kauneusmessuille bloggaajien kanssa muotishown, kehitimme mekin samalla pienen yhteistyökuvion. Olin siis tänään SIM:in messuosastolla hiusmallina ja minulle laitettiin tuuhennusta ohueen lirutukkaani Balmainin avulla. Lisäkkeet ovat olleet minulla vasta noin viisi tuntia mutta jestas sentään, olen jo aika varma etten voi tulla enää toimeen ilman. Katsokaa nyt miten kauniit hiukset sainkaan!

Hiukset ovat hyvin luonnollisen näköiset ja tuntuiset, vain paksuutta on tullut rutkasti lisää. Älkää kysykö, en tiedä kuinka monta nippua hiuksia laitettiin päähäni, mutta sen voin sanoa että ikuisena ponnarityttönä RAKASTAN uutta ponnariani. Voi jee! Pahoittelen hehkutusta mutta en juuri nyt voi muutakaan, tykkään näistä niin paljon!

Laiskana hiustenlaittajana vähän kyllä jännitän mitä ensimmäisen pesuhetken koittaessa tapahtuu. Osaanko hoitaa hiuksia vai alanko kiroilla ja suurin rakkaus hiuksia kohtaan alkaa horjahdella? Lisäkkeille on omat Balmainin shampoonsa ja hoitonsa joilla hiuksia kannattaa pestä. Sain myös mukaani Balmainin harjan joka on kehitetty juuri näiden lisäkkeiden hoitoon. Hiuksia voi kuulema muotoilla ja tupeerata (tyvestä) normaalisti, yöksi hiukset täytyy muistaa laittaa kiinni. Huolellisella hoidolla lisäkkeet kestävät hyvässä kunnossa 4-6 viikkoa, sen jälkeen kannattaa käydä kampaajalla jossa lisäkkeet irrotetaan, huolletaan ja niihin laitetaan uudet teipit. Heidin mukaan hius on niin laadukasta, että hän tietää ihmisiä jotka ovat käyttäneet samoja kiehkuroita jopa seitsemän kertaa.

Alla vielä havainneanimaatio jossa ensimmäisenä pilkahtaa juuri pesty ja latvaa kohti kaamealla tavalla oheneva hiirenhäntäni (josta kyllä saa paksumman näköisen puunaamalla ja laittamalla, mutta nyt tosiaan latva harottaa tarkoituksella minne sattuu), toisessa kuvassa kuontaloni lisäkkeiden kanssa. Jep, sanoinhan että muutos on mieletön!

Näin muutaman tunnin testauksen jälkeen voin jo sanoa, että hiukset tekevät koko olemukseen ihmeitä. Minullakin on nyt ihan sellainen olo kuin olisin filmitähti! Hahahahahaha! Kiitos SIM, kiitos Heidi, kiitos/thank you Balmain Hair and thank you Richard. You guys really made my day!

Korurasia

2011-10-21T14:51:00.000+03:00

tunnetila: tyytyväisyys

Kävin viime viikonloppuna Tukholmassa. Ostoslistassani luki kaksi asiaa: korurasia (tsekkaa Muji) ja TopShop. TopShopissa oli juuri alkanut ale mutten löytänyt sieltä mitään. Muji taas ei pettänyt vaan lunasti odotukseni upeasti.

Vanha korurasiani on muuten ihan kunnossa, mutta sen sisusplyyshi (vai mitä materiaalia ikinä onkaan) saa rihkamakorut tummumaan. Oli hirvittävä pettymys huomata vanhan lempparisormuksen muuttuneen kauttaaltaan mustaksi muutaman vuoden säilytyksen jälkeen. Miksi tuollaisia materiaaleja edes käytetään jos ne reagoivat noin?? Ärsytys.

No, joka tapauksessa löysin Mujilta uuden akryylisen säilytysrasian koruille ja olen rasiaan oikein tyytyväinen. Rasioihin on ostettavissa erilaisia sisuksia, esim. tyynyjä sormuksille tai pehmeitä alustoja kallisarvoisimmille koruille, mutta tällä kertaa tarvitsin vain rasian rungon ja sisuslokerikon. Nyt kun rasia on hyväksi havaittu voin alkaa kartuttaa sarjaa sen muilla osilla. Olisipa ihanaa jos jonain päivänä jokaiselle korulleni olisi rasioissa oma paikkansa!

Miten Te säilytätte korujanne?

Talvihäät

2011-10-20T18:12:00.000+03:00

tunnetila: ilo

Saimme eilen kutsun talvihäihin. Vitsit miten ihanaa ja romanttista! Voin jo kuvitella pimenevän illan, paljon kynttilöitä, kauniin morsiammen ja iloisen juhlakansan nostamassa maljan uudelle avioparille. Toivottavasti silloin, joulukuun alussa, olisi jo lunta.

Talvinen juhla tuo myös juhlapukeutumiseen pientä vaihtelua. Kesähäihin on häävieraan helppo pukeutua kesäiseen mekkoon tai aina klassiseen pikkumustaan. Pikkumusta kävisi tietysti tähänkin tilaisuuteen, mutta ajattelin kuitenkin tällä kertaa testata juhlassa klassisesta mustasta mekosta pidempää versiota.

Vaatekaapistani löytyy Minna Hepburnin Black Collectionin Belinda Dress, musta merinovillainen maksimekko nahkaolkaimin, jonka ostin ihan arkikäyttöön villatakkien ja bikereiden kaveriksi. Mielestäni mekko on kuitenkin klassisuudessaan niin juhlava, että oikein asustamalla siitä saa varsin kelvollisen hääasun.

mekko Minna, korkokengät Dumond

Napsaisin nopeasti kuvat mekosta jotta näette millaisesta asusta puhun. Kengät ja muut asusteet (korut, laukku, hartiahuivi/jakku) valitsen sitten lähempänä juhlaa. Mitäs sanotte, onko pitkä musta mekko Teistä liian synkkä talvihäihin?

Paola Suhonen Seppälälle

2011-10-20T08:40:00.000+03:00

tunnetila: jännää

Marraskuun ensimmäinen päivä.
Paola Suhosen yhteistyömallisto Seppälän kanssa.
Valikoiduissa liikkeissä ympäri Suomen.
Esimakua mallistosta täältä.

Minusta jännää. Kiinnostaako Teitä?

Taistelu mahdotonta vastaan

2011-10-19T10:20:00.000+03:00

tunnetila: epätoivo

Nyt on kuulkaa lähes kaikki mahdollinen ja mahdoton testattu. Testien tulos: mikään ei auta.

Lähtötilanne: hoikka nainen jonka välttämättä ei tarvitsisi pudottaa painoa mutta jota häiritsee näkyvä (ja välillä kivuliaskin) selluliitti reisissä ja takamuksessa. Ruokavalio pääosin kunnossa, mässäilypäiviä silloin tällöin. Alkoholinkäyttö maltillista. Liikuntaa 3-4 kertaa viikossa. Aikaa selluliitin tuhoamiseen noin vuosi. Mitä sitten kokeilin?

*Sokeriton ruokavalio*

Karsin pariksi kuukaudeksi lautaseltani pois kaiken lisätyn sokerin, vaaleat jauhot ja tarpeettomat herkut. Söin joka aamu puuroa ja iltaisin ruisleipää, en siis karpannut vaan jätin vain pois ylimääräisen. En syönyt maustettuja jogurtteja, en juonut mehuja, karkki ei tullut kysymykseenkään. Hedelmiä söin, hedelmäsokeri on ihan ok, rahkani maustoin marjoilla ja hunajalla.

Pari kuukautta uutta ruokavaliota ja paino putosi sinä aikana -1,5kg. Selluliitille ei tapahtunut mitään. Hermostuin ja mässytin pääsiäisenä suklaamunia ja karkkia kunnes pudotetut kilot tulivat takaisin. Se siitä uudesta elämästä uuden ruokavalion kanssa.

*Cellu Diet Patch*

Kyseessä nimensä mukaisesti selluliittilaastarit. Laastareita oli yhdessä pakkauksessa 30 kpl ja yhden pakkauksen käytön aikana painon luvattiin putoavan 7kg ja selluliitin selvästi vähenevän. Yksi selluliittilaastari toimii iholla 24h, eli kuukauden ajan vaihdoin joka ilta uuden laastarin vanhan tilalle ja odottelin tuloksia.

30 päivän käytön jälkeen painoin tismalleen (sadan gramman tarkkuudella) saman verran kuin ennen kuuria. Ei toimineet laastarit ei.

*Scala Bio Promise Anti Cellulite Shape Wear*

Vaatteiden alla käytettävät "pyöräilyhousut" jotka poistavat selluliittia. Mikäs sen kivempaa alkukevään pakkasilla kuin välihousut jotka mahtuvat farkkujen alle lämmittämään ja samalla vaikuttavat selluliittiin. Ja pah, käytin housuja kuukausia eikä mitään tapahtunut.

Housuilla olisi ollut muistaakseni 3kk:n takuu, "jos ei toimi niin rahat takaisin", mutta unohdin palauttaa ne ajoissa. Housut ehtivät jo revetä tuon käytön aikana vyötärösaumasta eli en voi suositella näitä edes välihousuiksi. Valitettavasti.

*Comfort Zone Body Strategist refiner, cellulite*

Selluliittivoidepurkki myytiin minulle parhaana markkinoilla olevana tuotteena ja olihan sitä kokeiltava. Hieroin voidetta reisiini reippaasti aamuin illoin kolmen viikon ajan kunnes huomasin kämmenissäni kivuliaat ihottumat. Lopulta en kärsinyt pitää edes kynää kädessä kun kämmeniin sattui niin kovasti. Tuntui että ne olivat tulessa. Reiteni eivät reagoineet voiteeseen millään tavalla, käsistäni lähti nahka.

Kämmenten paraneminen alkoi heti kun lopetin voiteen käytön. Tarkoituksena oli kokeilla levittää voidetta kumihanskat kädessä mutten jaksanut nähdä sitä vaivaa.

*Kavitaatiohoito*

Rasvanpoistoa ultraäänellä, ilman leikkauksella tehtävää rasvaimua. Nyt mennään jo extreme hoitoihin (ja extreme hintoihin). Kavitaatiohoidossa halutulle alueelle (esim. etureisi) annetaan ultraääntä eri voimakkuuksilla. Ensimmäinen ultraus herättelee rasvasolut ja saa ne värisemään. Seuraava, hieman suurempi ultran määrä räjäyttää värisevät rasvasolut ja hoidon kolmas vaihe, uusi määrä ultraa saa hajonneet rasvasolut liikkeelle ja lopulta ne poistuvat kehosta luonnollista tietä. Hoidon jälkeen täytyy muistaa juoda paljon vettä jotta kuona-aineet poistuvat paremmin kehosta. Hoito kuulostaa ällöttävältä mutta oli itse asiassa ihan miellyttävää.

Rahani riittivät kolmeen kavitaatiokertaan ja muutosta reidenympärykseen ei tullut. Senttiäkään ei lähtenyt pois. Hoitoja olisi varmaan pitänyt ottaa vaikkapa 10 kerran sarja, mutta valitettavasti minulla ei ollut siihen varaa. Varsinkaan kun en saanut kolmen hoitokerran jälkeen mitään takeita hoidon tehosta.

Aloitin viime talvena taistelun selluliittia vastaan ja nyt, lähes 11kk:n taistelun jälkeen voin myöntää häviöni. Ei se jumaliste hievahda mihinkään. Kaikki rahat on kyllä jo tuhlattu. Viimeisillä rahoillani voisin ostaa itselleni kokovartalouimapuvun johon pukeutua parin kuukauden päästä kun matkustamme pariksi viikoksi talvea pakoon lämpimään.

Toiset vaan on parempia kuin toiset

2011-10-18T10:57:00.001+03:00

tunnetila: höh

Eturivi. Paras paikka istua upeassa näytöksessä. Tarkkaavainen paparazzi huomaa hetkensä tulleen ja napsii innoissaan asukuvia pikku pokkarillaan. Jälkeenpäin kuvasaldoa katsellessa paparazzi päättää, että seuraavan kerran kun hänet istutetaan muotinäytöksessä eturiviin hän keskittyy ihailemaan asuja ainoastaan paljaalla silmällä eikä pilaa tunnelmaa turhilla räpsyillä. Jätetään näytöskuvaaminen heille jotka sen osaavat.

Onnea Elle Style Awardseissa palkittu muotikuvaaja Leena Aro!

ylimpänä paparazzi työssään (kuvasta kiitos Iina),
alla suttuinen ja epätarkka lopputulos samasta tilanteesta (kuvaajana yours truly),
näytös Tiia Vanhatapio syksy/talvi 2011/2012

Mausteista

2011-10-17T09:03:00.000+03:00

tunnetila: makua elämään

Joensuun reissu oli käytännössä yhtä syömistä. Jatkuvan syömisen lisäksi myös shoppailuni kohdistui ruokaan. Tai ainakin ruokaan liittyviin aineksiin. Löysin nimittäin kävelykadulta Iso Myytä vastapäätä ihanan kaupan nimeltä Mokkamaa. Mokkamaasta ostin kassillisen herkkuja, mm. muutaman pussin mausteita, kahvia miehelle, teetä itselleni ja suklaata tuliaisiksi äidilleni.

Pieniin paperipusseihin pakatut mausteet näyttivät niin kivoille että niitä oli pakko ostaa vaikken ihan välttämättä olisi tarvinnut yhtäkään uutta maustepussia. Vanhojakin kun on vielä jäljellä. Onneksi makuja on tuhansia joten pusseista löytyi myös mausteita joita kaapissa ei entuudestaan ollut.

Muistatteko kun löysin kaksi vuotta sitten Habitaresta (elokuussa 2009) hauskoja mausteputkiloita? Olin messuilla äitini kanssa ja ihastuimme molemmat ranskalaisiin, Le Monde en Tube -maustekoeputkiin. Sain saman vuoden jouluna äidiltä joululahjaksi mausteputkille tehtyjä puisia säilyttimiä ja siitä lähtien mausteet ovat olleet keittiössä esillä ja niihin on ostettu uusia mausteita entisten loppuessa. Tykkään putkiloista (ja näppäristä telineistä) tosi paljon!

On kiva että mausteita saa nykyään kauniissa pakkauksissa. Enää maustepurkkeja ei tarvitse piilottaa kaappiin vaan niitä voi pitää esillä luomassa keittiöön kokkaustunnelmaa. Ja kun mausteet on esillä ja käden ulottuvilla, niin kokkaillessa tulee helpommin tartuttua uuteen mausteeseen ja niitä tulee testailtua eri ruokiin. Sopivat ne sitten niihin tai eivät...

Meikkipussin uudet asukit

2011-10-15T10:27:00.000+03:00

tunnetila: testailu

Lumenen syysuutuudet valtasivat pari viikkoa sitten meikkipussini ja olen nyt testaillut niitä hetkisen. Olen tullut seuraaviin tuloksiin:

- en osaa käyttää kulmakynää ja on parempi etten käytäkään, sillä pelotan lapsia bussissa julmine väritettyine kulmineni. Kulmakynässä mukana oleva harja on kuitenkin tumpelon ystävä ja ottaa edes osan liiasta väristä pois ja saa kulmat ruotuun.

- vaaleanpunainen jääkristalliluomiväri on ihana!

- musta kajaali on pehmeä mutta levittyy siitä huolimatta tarkasti ripsirajaan. Pehmeää tuotetta ei kuitenkaan kannata painaa luomelle kovasti sillä väriä tulee tarpeeksi pienellä sipaisullakin. Ja jos väriä on vähemmän sitä varmemmin et päädy (taas!) pelottamaan lapsia mustinen silminesi..

- kaikki kätevyyksiä rakastavat rakastavat Natural Code ripsivärin ideaa: ripsivärissä on kaksi eri kokoista harjaa samassa paketissa. Toisella teet kevyen päivämeikin, toisella harjalla saat aikaa juhlavat räpsyripset. Monikäyttöisyyttä ja kekseliäisyyttä rakastava arvostaa!

- en olekaan maailman kalpein! Lumenen meikkivoiteissa sävy 2, Hunajamaito, on minulle sopivin. Olen testannut ohutta kuultomeikkivoidetta ja suojakertoimella (SPF 20) varustettua hoitavaa meikkivoidetta ja kyllä, kakkonen on sopivin. Jihuu! Hoitava meikkivoide on kuivalle talvi-iholleni pelastus, toivottavasti. Pakkasia odotellessa...

Päämääränä Elle Style Awards

2011-10-13T18:49:00.000+03:00

tunnetila: juhlava

korsetti InWear, tyllihame Gina Tricot,
vyö Chanel, kengät Minna Parikka

Vietin eilen kivan iltapäivän ja upean illan hyvässä seurassa, ihanan hemmottelun merkeissä.

Aloitimme juhlimisen jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja tyttöporukkamme sai Elle -lehden ja SunSilkin järjestämässä tilaisuudessa kasvoilleen upeat gaalameikit ja hiuksiimme taiottiin Elle Style Awardsiin sopivat juhlakampaukset. Oma kiharapilveni oli hyvin kaunis ja jälkeen päin tietysti harmittaa ettei siitä tullut otettua koko iltana yhtään kuvaa. Asusta sentään Iina nappasi kuvan ennen kuin siirryimme Suvilahteen nauttimaan gaalaillan juhlallisuuksista.

Simppeli asuni koostui vanhoista, blogissa jo useita kertoja nähdyistä elementeistä. Itse asiassa eilinen asuni taitaa olla ainoa vähän juhlavampi vaateparsi mitä edes omistan. Haluan käyttää kaikkia omistamiani vaatteita usein, enkä tykkää ostaa ns. juhla-asuja turhaan henkariin roikkumaan. Tätä asua olen kuitenkin käyttänyt jo niin monta kertaa niin monissa juhlissa, että voisi olla pikku hiljaa aika ostaa jotain uutta.

Juhlaillan asuni itse asiassa kiteyttää oman pukeutumisfilosofiani aika hyvin. Mustaa, ajatonta, kotimaista, monikäyttöistä, laadukasta ja pitkäikäistä, edullisia ketjuliikelöytöjä ja arvokkaampia merkkituotteita sulassa sovussa. Noista elementeistä on vaatekaappini pääosin koottu ja sillä pärjää aika pitkälle.

Asun korsetti on esimerkiksi 90-luvun lopulta ja palvellut minua normaaleista baari-illoista naamiaisiin ja erilaisiin gaaloihin, yhteensä varmaan sata kertaa. Hups, tämä alkaa olla jo noloa! Ehkäpä seuraaviin juhliin voisin vihdoin hankkia jotain uutta...

Lisää irtohihoja

2011-10-11T19:13:00.003+03:00

tunnetila: tyytyväisyys

Jos olette lukeneet blogiani pidempään olette varmaan huomanneet että tykkään käyttää irtohihoja. Olen usein viluinen ja varsinkin pitkään koneella istuessani ääreisverenkiertoni on surkea. Näpit on aina jäässä. Siksipä olen hankkinut kivoja "hihakkeita" aina kun niihin törmään. Omistan itse tuunatut nahkaiset, Noolanin keittovillaiset, sekä Barcelonasta löytyneet villaiset hihakkeet, ja nuo kaikki ovat ihan jatkuvassa käytössä. Ilokseni löysin taas uudet irtohihat ja tällä kertaa harmaana. Olen niin tyytyväinen!

pusero Marimekko, irtohihat Coccole,
hame Alexander McQueen, nilkkurit Vagabond

Italialaisen Coccolen täydellisen harmaat hihakkeet tuntuvat myös päällä täydellisille. Hihojen materiaali on 65% erittäin hienoa merinovillaa, 25% silkkiä ja 10% cashmiria. Aivan huippu löytö tulevaksi talveksi! En tiedä saako Coccolea Suomessa muualta kuin luottoliikkeestäni Savosta, vinkatkaa jos tiedätte, haluan näitä lisää!

Hihakkeiden lisäksi samasta materiaalista oli liikkeessä myös hihaton toppi ja lyhyt, hartioita ja kaulaa ihanasti lämmittävä neule, jotka jäivät vaivaamaan mieltä. Ehkäpä sovitan niitä uudestaan kun seuraavan kerran ehdin piipahtaa ostoksilla Savon sydämessä.

Oletteko te samanlaisia vilukissoja? Jos olette niin millä pidätte sormenne lämpimänä koneella istuessanne?

Uusi kohderyhmä?

2011-10-10T18:34:00.000+03:00

tunnetila: hämmästys

kuvat Marella

Stockmannin Hullut päivät eivät saaneet minua tänä vuonna pauloihinsa samalla volyymillä mitä useimpina vuosina. Selailin kyllä innolla kuvastoa ja ympyröinkin useita täsmäiskun kohteita, mutta mikään kuvastotuotteista ei kuitenkaan miellyttänyt niin paljon että olisin ostanut omakseni.

Yhden löydön tein kuitenkin, tällä kertaa Marellan mallikappaleista. Bongasin mustavalkoisen jättineuleen rekiltä ja toin sen tyytyväisenä kotiin pienen mallailun jälkeen. Neule oli minulle niin reilun kokoinen että ajattelin käyttää sitä myös mekkona, mutta ohuen materiaalinsa puolesta se pysyi myös vyötäröllä tai lantiolla puseromaiseksi nostettuna, joten päätin isosta koosta huolimatta ostaa sen.

Kotiin päästessäni Googlailin italialaista Marellaa, jota olen aina pitänyt iäkkäämpien rouvien vaatettajana, ja ilokseni huomasin Marellan Sport -malliston olevan täynnä kivoja juttuja. Ja heti sivuston ensimmäisessä lookbook -kuvassa oli juuri ostamani neule puettuna mekoksi (kuvassa yllä)! Muutenkin merkin valikoima oli yllättävän kiva. Tarkoittanee sitä, että Marella on nuorentanut kohderyhmäänsä tai sitä, että minusta on alkanut pikku hiljaa tulla kohderyhmää...

Tiedä häntä, tässä muutama asu syksyn mallistosta. Mitäs sanotte? Minä tykkään! Simppeleitä perusvaatteita ei voi olla liikaa.

Syksyn merkit

2011-10-09T12:36:00.002+03:00

tunnetila: ilo

neule JC, toppi DAY Birger & Mikkelsen,
nahkahousut Jimmy Choo for H&M, nilkkurit Vagabond

Join eilen iltateeni ensimmäistä kertaa kuukausiin kynttilän valossa. Tänään otin käyttöön nahkahousut kesätauon jälkeen.

Kynttilät ja nahkabyysat käytössä, nyt on varmasti syksy!

Monipuolista iltaohjelmaa

2011-10-07T23:49:00.002+03:00

tunnetila: ilo

Olen tällä viikolla viettänyt iltojani harvinaisen monipuolisesti. Keskiviikkona join pinkkiä kupilvaa, söin ihania coctail-paloja ja jännitin Voicen muotiviikoilla kenestä tulee Specsaversin silmälasikisan voittaja. Tänään mätin pipo päässä, villasukat ja kumpparit jalassa, kaksin käsin suuhuni popcorneja Suomi-Ruotsi EM-karsinta ottelussa Olympiastadionilla. Erilaista, mutta mukavaa!

Viime vuonna olin hiukan pettynyt Voicen muotiviikkojen tarjontaan mutta tänä vuonna kävi toisin. Keskiviikon ohjelma kuulosti mielestäni kaikkein kiinnostavimmalta joten olin iloinen että minut kutsuttiin juuri silloin paikalle. Teri Niitin kokoamat kaksi näytöstä, Edit/II/Teri sekä ShowCase olivat molemmat inspiroivimpia näytöksiä joita olen nähnyt aikoihin.

Edit/II/Teri oli monipuolinen, hyvin kattava näytös syksyn 2011 parhaista paloista, ja se sai minut haluamaan liian monta vaatetta... Jälkimmäisen näytöksen inspiroivuutta lisäsi näytöksen musiikki. Mallit kävelivät super pitkää catwalkia Depeche Moden tahtiin ja minä yritin olla laulamatta mukana. Pakko vielä todeta että tykkään edelleen ihan hurjasti Linda Sipilän voitokkaasta Muodin huipulle -mallistosta.

Huvittavinta monipuolisessa ajanvietossani taitaa kuitenkin olla se, että Voicen muotiviikoilla en ottanut yhtään valokuvaa (kamera unohtui kotiin ja kännykuvat ovat aina noloja muotijutuissa), mutta futismatsissa räpsin puhelimella innoissani kuvia kentän tiimellyksestä. Fiilis oli hyvä vaikka vettä satoi (onneksi olimme katoksen alla) ja tunnelmaa paransi vielä miehen saama koppi kun kentältä heiteltiin yleisöön palloja. Saatiin pallo ja popcorneja, ei voinut olla huono ilta.

Kumpaan tapahtumaan osallistuisitte mielummin, Voicen muotiviikoille vai Suomi-Ruotsi futismatsiin? :)

Ps. Huudot loppuu sunnuntaina.

Pieni ekoaskel

2011-10-06T11:42:00.001+03:00

tunnetila: ekoilu

Vanulaput on jo vaihdettu kestäviin ja pestäviin, nyt oli tiskirättien vuoro. Yksi inhottavimmista asioista mitä huushollissani tiedän on haiseva tiskirätti. Luin joskus jostain, että useimmissa kodeissa puhtain paikka on wc-pytty, eniten bakteereja taas löytyy tiskirätistä. Hyi!!! Tuon jälkeen minun on tehnyt mieli vaihtaa tiskirättiä vähintään kerran viikossa.

Olen tiennyt bambu-tiskirättien olemassaolosta jo muutaman vuoden mutta vasta tänä syksynä vanhat tiskirättivarastoni ehtyivät ja oli aika ostaa uusia. Kotimaiset Kiertin bambu-rätit ovat kotimaisuuden lisäksi kauniita, kestäviä ja kuudessakympissä pestäviä. Ainut huono puoli kaksinkertaisesta kankaasta tehdyissä bambu-räteissä on perus cifonetteihin verrattuna niiden kuivumisnopeus. Ohut rätti kuivuu paljon nopeammin kuin paksumpi bamburätti. Jos rätin hidas kuivuminen tuntuu ongelmalliselta Kierti valmistaa myös tiskirättäjä hampusta. Hamppurätit ovat yksinkertaisia ja kuivuvat nopeammin.

Ja juu, omat bamburättini ostin Joensuun reissulta, Taitokorttelin Taito Shopista.

Pienikin ekoteko vaikuttaa!

Taasko sä suihkutit sisällä?

2011-10-03T10:13:00.004+03:00

tunnetila: tohkeissaan

Huollan kenkiäni usein, ja lähes yhtä usein saan kuulla mieheltäni lauseen "Hyi hitto, taasko sä suihkutit sitä tököttiä sisällä? Lopeta!" Puhumme siis kenkien suojasuihkeesta joka suojaa nahkakenkiä kosteudelta ja lialta. Tavallisia aerosoleja ei edes saisi suihkia sisällä, mies on ihan oikeassa. Ne haisevat pahalta ja ovat haitallisia hengittää.

Nyt löysin tavallisille suojasuihkeille korvaavan tuotteen, Woly Natura waterstopin. Suihkuttelin viikonloppuna kaikki syksykenkäni (suoja-aine käy mokalle, nahalle, nupukille ja tarvittaessa myös tekstiileille) eikä kertaakaan kuulunut miehen valitusta. Aine tuoksui minusta suorastaan hyvälle eikä se ahdistanut hengitystä ollenkaan.

Suihke sisältää avokadoöljyä ja sen pakkaus on valmistettu kierrätysmuovista. Pakkauksessa on pumppupullo, ei ympäristölle haitallisia aerosoleja. Vitsit että olen iloinen tästä tuotteesta!

Ainut miinus pumppupullossa on jokaisella pumppauksella tuleva suoja-aineen määrä. Tavallinen spraysuihke tulee pullosta hyvin pieninä pisaroina ja imeytyy kengän pintaan hetkessä. Pumppupullosta tulee suurempia pisaroita ja kenkä jää hieman pidemmäksi aikaa märäksi. Aine kuitenkin imeytyy hyvin eikä siitä jää jälkiä. Pisaroiden kuivumiseen saa kuitenkin varata kauemmin aikaa kuin hienompijakoisen sumun katoamiseen kengän pinnalta.

Loistava ostos, suosittelen Wolyn suihketta syyskenkienne suojaksi.

Seitsemän paria syksyyn

2011-10-02T08:37:00.001+03:00

tunnetila: jotain vielä puuttuu

Toukokuussa tein katsauksen kesäkenkiini. Kesälle 2011 minulla oli 16 paria kenkiä. Aika hurja määrä! Kuudestatoista parista kolmelle mennyt kesä oli viimeinen ja ne päätyivät loppuunkäveltyinä roskikseen. Niin ikään kolmet kengistä taas jäivät niin vähälle käytölle että ne joutavat kirppikselle. Jos joku muu käyttäisi niitä enemmän. Uusia kenkiäkin tuli ostettua muutamat joten ensi kesän kenkätilanne on etukäteen turvattu.

Ennen Joensuun matkaa aloin miettiä onko minulla ollenkaan syyskenkiä. Kaivoin kenkiä esiin ja olihan niitä useampikin pari syksyksi jemmassa. Kuva kaikista syyskengistäni yllä. Tarkkaavaisimmat huomaavat että yläkuvan kengistä kolmet olivat myös kesäkenkälistallani, eli varsinaisia syyskenkiä minulla ei siis ole kuin neljät, joista yhdet on kumisaappaat.

korkonilkkurit Dumond (parempi kuva täällä), bikerit Noel Fun (parempi kuva),
mokkasaappaat BilliBi (parempi kuva), kumisaappaat Ilse Jacobsen (parempi kuva)

herrainkengät Vagabond, nahkatossut Vagabond,
kävelykengät kiilakannalla Vagabond

Vaikka kenkiä tuntuu olevan vähän joka lähtöön, niin huomaan heti pari selkeää puutosta jotka vaivasivat minua jo viime syksynä/keväänä. Tarvitsen syksyksi nilkkurit joissa on korkea mutta paksu kanta ja lyhyt varsi. Dumondin nilkkurit ovat upeat mutten jaksa kävellä niillä kuin muutamia tunteja kerrallaan eli ne ovat ns. bilekäytössä. Vagabondin kiilakantaiset kengät taas on muuten hyvät mutta niistä puuttuu varsi. Pienikin varsi lämmittää nilkkaa yllättävän paljon.

Toinen puute on mustat pitkävartiset saappaat, korolla ja/tai ilman. Haluaisin siis molemmat mutta kunhan edes toiset löytäisi. Ostin kolme vuotta sitten laadukkaat italialaiset nahkasaappaat ikuisuuskengiksi mutta kappas, nuo ihanuudet eivät meinaa mennä enää vasemmasta pohkeesta kiinni. Sama ongelma on muutaman muun saapasparin kanssa. Oikea varsi sujahtaa kiinni helposti, vasen puristaa niin paljon että pelkään saavani veritulpan jos käytän vielä noita kenkiä. Hmmm, voisinkohan täsmäkaventaa vasenta pohjetta??

Kivojen syyskenkien metsästys alkakoon! Onko Teillä jo kenkäasiat syksyksi kunnossa?

Aikuisuutta?

2011-09-30T20:13:00.001+03:00

tunnetila: väsynyt

Tällä viikolla olen työpäivien jälkeen käynyt mm. elokuvissa (suosittelen lämpimästi jos pidät Kaurismäen tyylistä), tutustunut Lumenen syysuutuuksiin (taas löytyi heti pari uutta lempparia joista täytyy joskus kirjoitella tarkemmin), juhlinut työkaverin pyöreitä vuosia (nam!) ja nostanut maljan 120 vuotiaan Fazerin uudelle lanseeraukselle (F-lehti, ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja on saatavilla mm. Fazerin kahviloista ympäri Suomen ja luettavissa myös netissä).

Tämän lisäksi piipahdin tutustumassa keskiviikkona avattuun Musiikkiteatteri Koittoon ja sitä ennen kuulin Vero Modan, Gancian ja Elle -lehden hauskasta Unelmien mekko 2012 -kisasta.

Välillä tapahtuu niin paljon kaikkea kivaa ja kiinnostavaa että yöunet jää väistämättä toiseksi. Ennen tuntui että viikot mentiin matalalentoa ja viikonloppuisin elettiin. Nykyään viikonloput tulee nukuttua ja rentouduttua, viikolla riittää vilskettä. Tämä taitaa olla sitä aikuisuutta.

kuvat Fazerin tilaisuudesta

Asun syksypäivitys

2011-09-29T10:17:00.006+03:00

tunnetila: tyytyväisyys

ulkona
takki Benetton, huivi Gina Tricot,
kumisaappaat Ilse Jacobsen

sisällä
sifonkipusero Zara, alustoppi ja neuletakki Cubus,
shortsit H&M, kengät Vagabond

Kesäinen sifonkipusero ja shortsit ovat jääneet tänä syksynä käyttövaatteiden joukkoon vaikka helle on enää vain kaunis muisto. Lämmittävä toppi alle aluspaidaksi, neuletakki harteille ja sukkikset jalkaan. Noin helpoilla kikoilla kesävaatteiden käyttöaika pitenee pitkälle syksyyn.

Ajattelin ennen että on ihan sama millaiset sukkahousut ostaa. Kestävät minkä kestävät, ostetaan sitten uudet kun sukkiksiin tulee reikä tai liikaa nyppyjä. Viime keväänä luin kuitenkin jostain blogista sukkahousuvertailun (harmikseni en yhtään muista kuka niitä testaili) ja siitä innostuneena päätin itsekin satsata ensimmäisen kerran vähän arvokkaampiin sukkahousuihin. Ostin siis viime keväänä Wolfordin 50 denierin sukkahousut ja auts, paluuta ei enää ole.

Käytin yksiä ainoita sukkahousuja koko viime kevään ja tänä syksynä sama on jatkunut. Sukkahousuille ei ole tapahtunut aktiivikäytössä yhtään mitään. Ne ovat erittäin miellyttävät päällä, ne pysyvät napakkana käytöstä ja pesuista huolimatta, eikä niihin ole ilmestynyt yhtään nyppyä eikä muitakaan käytön merkkejä.

Ennakoin tulevaa talvea ja ostin jo kuukausi sitten jemmaan Wolfordin paksummat, merinovillaiset sukkahousut. En ole vielä kokeillut noita, toivottavasti ne eivät pistele ikävästi kuten villa usein tekee. Pakko on kuitenkin jo yhden Wolford-sukkahousuparin jälkeen todeta, että ei se ole sittenkään ihan sama millaiset sukkahousut ostaa.

Oletteko te jo haksahtaneet kalliimpiin sukkahousuihin vai oletteko löytäneet kestäviä sukkiksia myös edullisemmilta merkeiltä?

Kesän suosikkimeikit

2011-09-28T08:19:00.006+03:00

tunnetila: yllätys

Käytin menneenä kesänä enemmän meikkiä kuin koskaan aikaisemmin. Tai ehkä teininä meikkikokeiluni menivät hieman pidemmälle ja olivat vielä värikkäämpiä, mutta menneenä kesänä käytin lähes päivittäin kynsilakkaa ja huulikiiltoa ja se on enemmän kuin kymmeneen viime vuoteen yhteensä!

Lempparimeikit viime kesänä arjessa olivat kynsissä Lumenen vaaleanpunainen sävy 4, Lumottu uni, huulilla Inglotin Sleeks huulikiilto sävy numero 38. Molemmat sävyt olivat hyvin vaaleita, lähes valkoiseen taittavia vaaleanpunaisia ja ne toivat päivettyneelle iholle kivasti lisää hehkua ja tekivät lähes meikittömän ilmeen hieman huolitellummaksi.

Juhlassa tai muuten vaan revittelyä kaivatessani lakkasin kynteni Make Up Storen metron oranssilla lakalla nimeltä Kristel 001 ja huuleni saivat niin ikään oranssia sävyä Lumenen huulilakalla numero 5.

Varpaankynnet olivat koko kesän aniliininpunaiset, sävynä Lumenen numero 26, Hellepäivä.

Huulikiillon ja kynsilakan käytön opettelu tuotti tulosta ja nyt haluaisin löytää uudet luottosävyt syksyksi ja ehkäpä vielä toiset sydäntalveksi. Vitsit miten kivaa meikkien kanssa onkaan pelata!

(Make Up Storen kynsilakka ostettu itse, muut meikit saatu blogin kautta.)

Ps. Meikkileikit saavat silloin tällöin myös epätoivon ja raivon partaalle. Laitoin eilen syysfiiliksissä aamulla tuota tummempaa huulilakkaa ja kiedoin kaulaani lämmittämään Hermés huivini. Eipä aikaakaan kun huivi osui vahingossa huuliini ja nyt on paksussa silkkihuivissa oranssia huulilakkaa. Yritin ensihätään poistaa tahraa vedellä, ei auttanut. Seuraavaksi laitoin huiville hyvin pienen tilkan nestemäistä sappisaippuaa ja annoin vaikuttaa hetken. Huulikiilto pysyi huivissa, ainoastaan huivin väri haalistui siltä kohdalta. Voi että keljuttaa!!! *tähän perään monta kirosanaa*

Lottovoitto

2011-09-26T18:54:00.002+03:00

tunnetila: jeeeee!!!!

Pyydän heti anteeksi kaikilta (esim. AnneVeeltä) jotka syöksyivät tänne raflaavan otsikon mukana harhaanjohdettuina. En siis, ikävä kyllä, voittanut lotossa miljoonia. (Toki yritin, oikein neljän rivin voimin. Mikä ihme siinä on ettei ikinä arvaa niitä seitsemää numeroa oikein?? Ei kuulosta yhtään vaikealta mutta hitto sentään...)

Kohtasin kuitenkin viime viikolla Henkkiksen koruhyllyllä näyn, joka tuntui minusta lottovoitolta (sama fiilis kuin kuusi oikein, ei nyt sentään liioitella ja verrata vitosen sormusta miljooniin). Hyllyssä kimmelsi koko kesän metsästämäni sormus joka jo kertaalleen myytiin loppuun kaikkialta. Oli pakko hieraista silmiä ja kun näky pysyi edelleen nappasin sormuksen käteeni, pujotin sormeeni ja juoksin kassalle.

"Hei! Tuota, mä laitoin tän sormuksen sormeen ja nyt en saa sitä irti... Mut ei se mitään kun mä ostan tän joka tapauksessa. Tää on IHANA!!" Myyjätär tuijotti maailman onnellisinta ilmettäni epäuskoisena ja leikkasi laput sormuksesta irti sen ollessa tiiviisti sormessani. Kun laput oli poissa ja sormus maksettu sormus ei enää kiristänyt yhtään vaan oli täydellinen!

Kuka kaipaa lottovoittoa kun onnellisuuden saa ostettua vitosella? (Aion silti lotota ensi viikonloppuna. Sormuksen löytymisen jälkeen on ollut niin loistava fiilis että onni voisi olla mukana myös ensi lauantaina...)

Käännetyt varret

2011-09-25T18:16:00.003+03:00

tunnetila: tohkeissaan

Käytän ihania BilliBin mokkasaappaita ihan liian harvoin. Saappaan varsi on sen verran kapea että saapas näyttää mielestäni paremmalta hameen kuin housujen kanssa. Kuljen kuitenkin housuissa noin 70% ajasta ja kun minulla on muitakin "hamekenkiä" niin mokkasaappaat jäävät liian usein kakkoseksi.

Viikonloppuna kenkäkauppoja kierrellessäni katselin kaiholla lyhyempivartisia ruskeita mokkanilkkureita mutten viitsinyt ostaa niitä sillä muistin että kaapista löytyvät jo (kohtalaisen kalliit) BilliBit. Kotona sovittelin saappaita ja silloin se iski! Mitä jos käännän saappaan pitkän varren kaksinkerroin? Testasin ideaani heti ja voilà, saappaat saivat täysin uuden ilmeen.

pörröliivi Lanvin for H&M, neule JC,
housut Monki, huivi Your Face, vyö Nini's,
saappaat BilliBi, kassi Weekday

Saappaat pääsivät ulkoilemaan heti ja voi että, tykkään saappaista myös uudessa mitassa! Läheltä katsottuna käännös näyttää hieman hassulta, mutta en usko että kovinkaan moni kiinnittää huomiota kenkiini. Tai ainakaan jää miettimään että mitäs kummallista tuossa olikaan..

Mitäs sanotte, voisitteko Te käyttää saappaita näin vai näyttääkö ihan tyhmältä?? Minusta tuntuu että sain uudet kengät ja keksin heti paljon asuja joihin yhdistää kengät käännetyin varsin.

Ps. Kengistä puheen ollen, nyt muutama pari Huutiksessa.

Naiskohtaloita

2011-09-24T19:48:00.000+03:00

tunnetila: hämmästys

WSOY:ltä otettiin keväällä yhteyttä ja tiedusteltiin olisinko kiinnostunut vastaanottamaan silloin tällöin uutuuskirjoja luettavaksi. Totta kai, ilahduin yhteydenotosta kovasti. En ole tainnut koskaan kirjoittaa blogissani lukemistani kirjoista. En ole myöskään tullut maininneeksi millaisista kirjoista pidän. Siksipä jäinkin jännittyneenä odottamaan millaisia kirjoja luettavakseni valikoituu.

Olen saanut nyt kaksi kirjalähetystä ja eipä olisi kirjat voineet enempää nappiin osua! Ihan huikeaa, ja myös hieman hämmentävää. Mistä joku voi tietää, vai onko kaikki silkkaa sattumaa?

Ensimmäinen WSOY:ltä saapunut kirja tuli hotkaistua yhdessä illassa ja pidin joka hetkestä. Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo kolmen naisen tarinan. Kolme naista, kolme sukupolvea, kolme samankaltaista kohtaloa. Vaikka kirjan aihe oli rankka huomasin nauravani usein ääneen. Makustelin myös tekstiin tipahdelleita täydellisiä lauseita useampaan kertaan ja palasin niihin takaisin muutaman sivun luettuani.

Rakastan etelä-amerikkalaisia kirjailijoita, esimerkiksi Gabriel Garcia Marquez, Jorge Amado ja Isabell Allende vievät kirjoillaan lukijan kiehtoviin ja kaukaisiin maailmoihin. Maailmat ovat realistisia, mutta tekstin yllä leijuu koko ajan taianomaisuus ja viehättävä arvoituksellisuus. Ovaldén maailma oli mielestäni niin samankaltainen etelä-amerikkalaisen maagisen realismin edustajien kanssa että luulin lukevani etelä-amerikkalaisen naisen teosta. Yllätys oli suuri kun tutustuin kirjailijan taustoihin ja hän osoittautui eurooppalaiseksi, ranskalaiseksi nuoreksi naiseksi.

Viimeisimmästä kirjapaketista paljastui Stacy Schiffin Kleopatra. Käsittämättömän osuva aihevalinta tämäkin. Olen aina ollut kiinnostunut historian vahvoista naisista ja varsinkin Kleopatra ja Kleopatran Egypti on kiehtonut minua suuresti. Olen nuorempana pukeutunut naamiaisissa lukemattomia kertoja Kleopatraksi ja kirjoittanut hänestä kouluaikoina pari tutkielmaa ja pitänyt esitelmiä. Voitte siis arvata iloni kun postipoika toi kotiini yllätyspaketissa arvostetun historioitsijan Kleopatrasta kertovan elämäkerran.

Tänä iltana aion avata kirjan ja uppoutua Kleopatran maailmaan. Toivottavasti en uppoudu kuitenkaan niin syvälle etten pääse sieltä pois. Minulla on nimittäin paha tapa aloittaa kirja ja sen jälkeen minuun ei saa minkäänlaista yhteyttä pariin päivään. Nukkuminenkin on toisarvoista kun tarjolla on herkkuja kirjallisessa muodossa.

Millaisista kirjoista Te pidätte?

Perussettii

2011-09-23T19:54:00.000+03:00

tunnetila: yllätys

Kuulin norjalaisesta Cubus -vaateketjusta ensimmäisen kerran kun se rantautui Suomeen viime keväänä. En ole sattunut törmäämään liikkeisiin edes missään reissatessani, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Näin ensimmäisten liikkeiden (Vantaalla ja Raisiossa) auettua muutamissa blogeissa Cubuksesta ostettuja vaatteita ja ajattelin ettei ketju ole lainkaan minua varten. Edullista pintamuotia ja mallistot teineille. Ei ihan minun juttuni.

Helsinki sai ensimmäisen Cubuksensa pari viikkoa sitten, ja kun satuin kulkemaan Forumin Cubuksen ohi (Cubus tuli Forumiin Hemtexin paikalle) pistäydyin ennakkoluuloista huolimatta sisään. Ensi silmäys näytti juuri siltä mitä olin ennakkoon ajatellut, mutta päätin silti tutkia tarjontaa huolellisemmin. Ja katso, löysin mukavan edullisesti kivoja perusjuttuja paikkaamaan vaatekaappiin ilmestyneitä aukkoja.

Hyvälaatuisia puuvillaisia perustoppeja löytyi monessa värissä ja useassa mallissa (mm. ohuet olkaimet, hihaton, painijanselkä, lyhythiha, pitkähiha, pidempi helma jne.) ja topeissa hinnat olivat hyvin maltillisia (edullisimmat esim. 9,90€/kpl tai 14,90€/2 kpl). Olen jo käyttänyt toppeja ja todennut ne mukaviksi päällä, enää täytyy seurata kuinka ne käyttäytyvät pesussa. Luulen kyllä ettei napakalle materiaalille tapahdu pesussa mitään. Jos näin on, niin tiedän mistä haen lisää alustoppeja kun niitä tarvitsen.

Iloisin yllätys oli kuitenkin rekiltä löytynyt musta pitkä neuletakki joka on ollut ostoslistallani jo usemman vuoden. Olin jo ostamassa muutama viikko sitten neuletakkia Design Marketista mutta nuukuus iski enkä raaskinut laittaa neuletakkiin paria sataa euroa. Nyt löysin Cubuksesta passelin neuletakin, materiaalina 100% merinovilla ja hintaa neuleella oli alle 40€! Jippii! Neuleen saa pestä koneessa kolmessakympissä ja minulle luvattiin että neule ei mene pesussa miksikään. Ja jos menee, minua pyydettiin tuomaan se heti takaisin ja saisin rahat takaisin. Huippua!

Hyvä palvelu, toimivat perusvaatteet ja kukkarolle sopivat hinnat. Käyn Cubuksessa varmasti toistekin! Oletteko itse ehtineet jo käydä tutustumassa Cubuksen tarjontaan?

Paha olo pähkinöistä

2011-09-22T21:11:00.001+03:00

tunnetila: ällötys

Olen kova tyttö napostelemaan ja kun esim. istun koneella iltaisin, tekee mieleni koko ajan syödä jotain. Useimmiten napostelen blogikirjoittelun lomassa hedelmiä, marjoja, suklaata tai jotain muuta karkkia ja tuosta turhasta suklaan mussutuksesta halusin keväällä päästä eroon. Tarvittiin siis joku uusi naposteltava marjojen ja hedelmien kaveriksi.

Aloin ostaa kulhoon karkkien tilalle pähkinöitä. Olen aina käyttänyt pähkinöitä salaateissa ja wokeissa ja olen tykännyt niistä paljon. Kun karkit vaihtuivat pähkinöihin mieli oli parempi, mutta minulla alkoi olla joka ilta huono olo. Ensin en ymmärtänyt yhdistää sitä pähkinöihin, mutta kun olin useamman päivän syömättä pähkinöitä oireet lakkasivat.

Kesän aikana en juurikaan syönyt pähkinöitä (kesällä en jostain syystä kaivannut mitään naposteltavaa, johtunee siitä etten ollut koskaan kotona) ja nyt aloitin sen taas. Olen syönyt pähkinöitä tällä viikolla kahtena iltana ja molempina olo on ollut ihan kamala. Kuten juuri nyt. Kuvottaa, etoo, ällöttää, oksettaa. Miksi? Mistä johtuu että pähkinöistä tulee minulle paha olo?

Ostan yleensä irtomyynnistä erilaisia luomupähkinöitä ja sekoitan ne yhteen isoon pussiin. En siis osaa sanoa aiheuttaako jokainen laji pahaa oloa vai ainoastaan joku tietty. Kannattaisi varmaankin testata. Esimerkiksi äsken söin pari kourallista cashew-, pekaani-, para- ja hasselpähkinäsekoitusta ja olo on ihan järkyttävä. Etoo ja suussa on ällöttävän rasvainen fiilis. Voisivatko pähkinät olla minulle liian rasvaisia? Esim. sipsejä en pysty syömään ollenkaan, ne ovat minulle ihan liian rasvaisia, mutta olen luullut että niissä rasvan ja suolan yhdistelmä saa pahan olon aikaan. Voisiko pelkkä pähkinöiden rasva olla minulle liikaa? Hitto, senhän pitäisi olla vain terveellistä! Sokerinen karkki kyllä uppoaa napaani suuremmissakin määrissä eikä tee edes tiukkaa. Hmmmm...

Syöttekö te pähkinöitä? Tuleeko teille koskaan niistä huono olo? Osaatteko auttaa? Vitsit että ärsyttää!

Kaikki on lopussa

2011-09-21T22:09:00.001+03:00

tunnetila: jee ja höh

Olipa dramaattinen otsikko. Joka on ihan totta.

Kirjoittelin hetki sitten miten kaikki suihkusaippuat, kuorintavoiteet yms. ovat lopussa. Nyt huomasin lopuillaan olevan myös kasan meikkejä. Kuvassa olevat tuotteet on omaan makuuni ihan huippuja, joten on pakko kirjoittaa niistä vähän.

Biothermin Biocils on mielestäni paras silmämeikinpoistoaine jota olen koskaan käyttänyt. Meikki lähtee hankaamatta ja silmiä hieromatta, ei kirvele eikä tee herkkiä silmiäni punaiseksi. Ja tärkein ominaisuus, silmänympärykset eivät jää meikinpoiston jälkeen rasvaiseksi. Ostin tuotteen keväällä kosmetiikkaliikkeen poistohyllystä joten nyt pelkään ettei tuota ole enää saatavilla.

Make Up For Everin HD-meikkivoide on suorastaan jumalainen. Ohut, sopivan peittävä, jättää kuulaan ja meikittömän oloisen pinnan, ei kuivata ja antaa ihon hengittää meikkivoiteen alla. Ihana tuote jota kehuin jo täällä, käytössä ympäri vuoden.

Kuvan viimeinen tuote, Maybellinen Falses ripsiväri on myös huippu! Lopputulos toki on meikatun oloinen, mutta se pituus, tuuheus ja katseen intensiteetti mitä tuotteella saa aikaan on omaa luokkaansa. Hinta-laatusuhde on tässä tuotteessa huipussaan. Lisää tuotteesta vanhassa arviossani.

Nuo kaikki tuotteet ovat siis lopussa ja on aika ottaa itselle uusia meikkejä päivittäiseen käyttöön. Sain kesällä ison kasan Lumenen uutuustuotteita kokeiltavakseni joten nyt jokaisen kuvan tuotteista pääsee korvaamaan Lumenen vastaava tuote. Silmämeikin jatkossa poistaa Lumenen Waterproof silmämeikin poistoaine, ripsivärinä toimii Natural Code Eye Dramatizer Volumen Maximoiva Mascara Waterproof ja meikkivoide on HD:n tapaan kevyt Luminous Touch Kuultomeikkivoide. Saas nähdä miten kotimainen tuoteperhe pärjää vertailussa maailmaa valloittaneiden suurempien merkkien kanssa. Peukut on kovasti pystyssä!

Onko mikään tuotteista, vanhoista tai uusista, teille tuttu? Löytyykö mielipiteitä tai muita suosituksia?

Neuvosta vaari

2011-09-20T08:57:00.003+03:00

tunnetila: ilo

Otin vinkeistänne kaiken irti ja voi että miten mieletön Joensuun reissu minulla olikaan! Suuri kiitos vinkkejä antaneille, teitte muutaman päivän lomastani äärimmäisen onnistuneen!

Shoppailin mm. Iso Myyssä, tein makuhermoja kutkuttavia ostoksia herkkukauppa Mokkamaasta, ihailin miljöötä ja ihmisten käsityötaitoja Taitokorttelissa, herkuttelin Hyve&Paheen wokilla (loistava idea, haluan samanlaisen myös Helsinkiin!) ja maistelin punaviiniä Wanhassa Jokelassa. Kolusin myös läpi Joensuun Taidemuseon ja Pohjois-Karjalan museon, molemmissa pidin kovasti näkemästäni. Söin täydellisen kakkupalan Houkutuksessa, La Passionen illallisrisotto vei kielen mennessään, varsinkin kun risoton huuhteli alas raikas sisilialainen valkoviini. (Tunnelmaa tosin latisti hieman se, että olin seuralaiseni kanssa ravintolan ainoa asiakas. Olimme kääntyä ovelta kun huomasimme paikan olevan tyhjä, mutta onneksi uskaltauduimme sisään, ruoka oli herkullista.)
Ai niin, ruoasta vielä sen verran että minulle vinkattu lounas Aadassa oli enemmän kuin hintansa arvoinen ja kehuttuun kiinalaiseen yritimme myös mutta emme mahtuneet, paikka oli tupaten täynnä.

trenssi Benetton, huivi Gina Tricot,
mekko Hanna Saren for Seppälä,
laukku Chanel, kengät Vagabond

Kävin perjantaina katsomassa Joensuu Areenalla Forests for Future -seminaariin liittyneen Eco Fashion - kotimaisen ekologisen muodin muotinäytöksen. Lähes tyhjä areena oli hyvin kolkko paikka järjestää näytös, mutta paikallisin voimin oli saatu aikaan kelpo show. Mallit olivat paikallisen mallitoimiston listoilta ja joensuulainen tanssiryhmä väritti näytöstä tanssinumeroillaan. Lavalla nähtiin mm. Valkyrian Designs, Noolan, Second Chance, Yalo ja monia muita. Yllätyn aina kotimaisen ekologisen vaatesuunnittelun monipuolisuudesta ja kerta toisensa jälkeen päätän tutustua kiinnostaviin merkkeihin tarkemmin. Josko nyt jaksaisin käydä tuon haasteen kimppuun.

Parasta reissussa oli kuitenkin joka päivä lounastreffit (ja yksi illallinen) rakkaan ystävän kanssa. Ystävän, jota en ole kunnolla nähnyt moneen vuoteen. On ihan järjetöntä kun tajuaa, että viime vuosina olen tavannut useammin Yhdysvalloissa asuvia ystäviäni kuin ystäviäni Joensuussa tai Lappeenrannassa. Ihan älytöntä. Ja tällä Joensuun reissulla huomasin taas, mitä kaikkea kivaa kotimaa voi matkailijalle tarjota. On oikeasti turha lähteä jokaisella lomalla mahdollisimman kauas kun uusia elämyksiä voi saada myös muutaman tunnin junamatkan päässä! (Tämän kun muistaisi taas ensi kesän lomaa suunnitellessa...)

Ps. Olisin mielelläni laittanut postaukseen kuvia Joensuusta mutta jostain syystä Tinypic ei suostu lataamaan kuvia. Ärsyttävää! Postaus siis kuvitettu erittäin itsekkäästi omilla kuvillani (jotka on kyllä otettu Joensuussa mutta siirretty koneelle jo aiemmin). Ha!

Syksyn sininen taivas

2011-09-18T20:26:00.002+03:00

tunnetila: onni

Rakastan syyspäiviä jotka valkenevat hytisyttävän kylmien öiden jälkeen aurinkoisina, ja jo iltapäivällä ulkona on lämmin. Kävelyllä takki on liikaa, sukkia ei vielä tarvita ja aurinkolasit on pakko laittaa silmille. Alkava ruska näyttää aurinkolasien läpi vielä keltaisemmalta ja oranssimmalta mitä se oikeasti onkaan, puhtaan sininen taivas taas näyttää kauneimmalta ilman aurinkolasien sävyä.

trenssi Benetton, huivi Gina Tricot,
neule JC, housut Monki, kengät Vagabond
(alimmasta kuvasta kiitos siskolle!)

Ulkona on niin lämmin, että kävelylenkin jälkeen tekee melkein mieli jäätelöä. Jäätelön korvaa syksyisin kuitenkin äidin leipoma puolukkapiirakka, sekä kotimaisista omenoista tehty kaura-omenapaistos joka syödään paksun vaniljakastikkeen kera, tietty.

Takana neljän päivän viikonloppu täynnä elämän parhaita asioita. Luulisi, että levänneenä jaksaa taas palata arkeen ja mennä huomenna töihin. Jaksan kyllä, mutta voi tylsyys kun ei yhtään huvittaisi. Täydellisiä syyspäiviä on ihan liian vähän hukattavaksi töissä istumiseen!

Syötävän herkullista

2011-09-15T09:41:00.000+03:00

tunnetila: löytö

Isabella Smith Apothecary ja Cottage Garden -sarjan Sweet Melon -tuotteet. Nam nam nam!!! Suihkusaippua ja jumalaisen täyteläinen käsivoide tuoksuvat niin uskomattoman herkullisille että taistelen jatkuvasti itseäni vastaan etten maistaisi tuotteita. Purkit ovat löytö kuopiolaisesta sisustusliikkeestä jossa sarjan tuotteet myytiin pois puoleen hintaan. Ale-hylly sai minut kiinnostumaan tuotteista ja onneksi niin, olen käsivoiteeseen ihan koukussa.

Isabella Smith Apotecaryn tunnetumpia tuotteita on esim. ekologiset puhdistusaineet kuten Maison Belle -sarja. Kuten tuokin sarja, myös Cottage Gardenin tuotteet on valmistettu luontoa kunnioittaen eikä tuotteissa ole mm. parabeneja.

Tanskalaisen merkin kotisivuilla luetellaan liuta suomalaisia jälleenmyyjiä, eli jos kiinnostuitte niin tuotteita pitäisi saada ympäri Suomen. Mutta muistakaa että varoitin, näihin jää koukkuun!

Joensuun kutsu

2011-09-13T15:43:00.007+03:00

tunnetila: jännitys

Olen keskiviikkona menossa Joensuuhun muutamaksi päiväksi ja kaipaan vinkkejä kivoista kahviloista, lounaspaikoista, museoista, vaate- yms. liikkeistä ja kaikesta muusta.

Olen käynyt Joensuussa muistaakseni kerran. Saavuimme Joensuuhun illan pimetessä, veimme tavarat kaverin asunnolle (ei aavistusta missä asunto oli, hurautimme autolla pihaan), painelimme siitä suoraan rokkibaariin 22 Pistepirkon keikalle ja keikan loputtua suunnistimme pimeässä kämpille ja herättyämme ajoimme autolla takaisin kotiin. En siis nähnyt Joensuusta yhtään mitään, eli jokainen vinkki on tervetullut!

neule Samuji, aluspaita DAY Birger & Mikkelsen,
housut Monki, laukku Chanel, balleriinat Tory Burch

Ihan tuntuu kuin ulkomaille olisi lähdössä kun on heti mm. kenkäongelmia. Helsingissä kuljen vielä paljaat jalat balleriinoissa, mutta tarkeneeko Joensuussa? Mitä jos koko reissun ajan sataa? Mitä jos laitan jalkaan kumpparit eikä kertaakaan sada? Missä mun kaikki syksykengät on?? Onko mulla syksykenkiä? Jestas sentään, nyt alkoi kaappien penkominen!

Mä mielummin seison, kiitos

2011-09-12T19:14:00.001+03:00

tunnetila: hengitysvaikeudet

pusero Lindex, vyö Jimmy Choo for H&M,
housut Samuji, kengät 100% Donna

Onko teillä kenkiä jotka on tarkoitettu istumista varten (= sattuu liikaa kävellä mutta näyttää hiton hyvältä jalassa) tai mekkoja jotka istuvat päälle täydellisesti (= ovat niin kireitä ettei ne päällä voi harkitakaan istumista)?

Tunnustan omistavani ainakin yhden kyseiseen kategoriaan kuuluvan asusteen. Jimmy Choo for H&M -malliston leveä nahkavyö on niin jämäkkä että en voi kuvitellakaan istuvani se päällä ilman pallean puristumista kasaan. Mutta hieno se on!

Töissä hengittelin päivän syvään ja hartaasti superleveä paitapuseron helma vapaana liihotellen, mutta työpäivän jälkeen kun tapasin ystäväni tein asusta hieman siistimmän kuromalla helman leveällä vyöllä kasaan. Asu sai heti ryhtiä ja niin sain minäkin. Oli pakko pitää hartiat takana ja vatsa sisässä jotta vyö ei olisi puristanut. Seisominen oli ihan ok, istumista en edes harkinnut.

Vyö on ihana, mutta en usko että sitä tulee enää tämän päivän seisoskelukokemuksen jälkeen käytettyä. Olisiko joku, minua vyötäröltään hoikempi, kiinnostunut vyöstä? Vyö muuttaisi mielellään uuteen kotiin jossa se pääsisi oikeuksiinsa ohuella uumalla eikä siitä tulisi fiilistä kropan kasassa pitävästä painonnostovyöstä.

Britanniasta, rakkaudella

2011-09-11T15:21:00.001+03:00

tunnetila: namnamnam

Meni sitten ajatus "käyn maalaismarkkinoilla ja ostan kotimaisia terveellisiä herkkuja naposteltavaksi" täysin pieleen. Tarkoituksena oli ostaa kotimaisia omenoita, retiisejä, kukkakaalia yms. mutta tulin kotiin mukanani pussillinen kermakaramelleja (vai miten suomentaisitte fudgen?).

Miksi, voi miksi Hakaniemen torin maalaismarkkinoille oli pystytetty The British Fudge Companyn koju täynnä herkkuja?! Pöydät notkuivat erilaisia käsintehtyjä nougat- ja kermakaramelleja, makuina mm. mansikka-vanilja, lakritsi, vanilja-pähkinä, hasselpähkinä, suklaa-appelsiini, suklaa-minttu, kookos, amaretto, minttu-macaroon jne. Voi nam! Herkut myytiin painon mukaan ja kun jokainen pala oli täyttä tavaraa niin pieni pussillinen maksoi maltaita enkä raaskinut ostaa kaikkea mitä olisin halunnut maistaa.

Ihastuttava kojun henkilökunta palveli asiakkaitaan englanniksi ja heitteli sekaan sanoja myös suomeksi. On ihanan brittiläistä tulla ostotilanteessa kutsutuksi nimellä "sweetheart" kassalla työskentelevän rouvan toimesta.

Kun nyt katselen omaa (säälittävän pientä) herkkukulhoani ja vertaan sitä kuvissa esiintyvään herkkupaljouteen taidan kipaista torille vielä uudestaan. Shhhhhhh, älkää kertoko kenellekään!

Siivousvapaa lauantai (eli lauantai kuvina)

2011-09-10T21:47:00.004+03:00

tunnetila: levännyt

Herätys kello 08.02. Sängyssä vitkuttelua kello 08.18 asti. Pikaisesti aamupesulle, vaatteet päälle, tennarit jalkaan ja reppu selkään. Ai niin, matto oli taas unohtua!

Kello 10.38 joogan jälkeen reipasta kävelyä kotiin, ulkona oli täydellinen syysaamu! Pientä aamupalaa nassuun ennen suihkua. Suihkussa huomasin ilokseni että lähes kaikki tuotteet on lopussa. Jee, saan kohta ottaa käyttöön uuden, eri tuoksuisen suihkusaippuan, kasvojen putsarin sekä uuden kuorintavoiteen. Parasta! (Taisin lotrata vanhoja tuotteita aikalailla että ne loppuisivat nopeammin...)

Kello 11.36 tietokone päälle ja blogin, sähköpostien sekä FB:n tsekkaus. Blogiin oli tullut lukijalta ihana kommentti josta tulin hyvin iloiseksi (kiitos Virpi!!). Luin muutaman suosikkiblogini uudet päivitykset ja aloitin samalla myös tämän postauksen kirjoittamisen.

Kello 13.25 päätin lähteä käymään Kaapelitehtaalla Design Marketissa. Olen etsinyt jo useamman vuoden mustaa perusneuletakkia ja ajattelin että Design Marketissa voisi onnistaa. Arvaukseni osui oikeaan, löysin lähes täydellisen neuletakin mutta kun sen hinta oli vielä alennettunakin 200€ niin päätin jättää sen kuitenkin ostamatta. Jos se olisi ollut ihan täydellinen en olisi antanut hinnan estää, mutta kun en tykännyt sen resoreista niin päätin ettei neule oli minulle parin sadan arvoinen. Epätoivoiselta tuntuva etsintä siis jatkuu.

pusero Zara, tuubihuivi Gina Tricot,
levarifarkut Mango, kengät SMH Shoes

Saavuin reissuiltani kauppahallin kautta kotiin 15.45 ja minulla oli kiljuva nälkä. Tein nopean salaatin ja sillä aikaa kun lasagne kypsyi uunissa juttelin äidin kanssa puhelimessa (kyllä, puhelu kesti 38min eikä kummallakaan ollut oikeastaan mitään asiaa). Ruoan ja Prosecco-lasillisen jälkeen oli päivän paras hetki, kello 18.04 menin päiväunille. Päiväunet on parasta viikonlopuissa! (Varsinkin silloin kun on laiskottanut ja sänky on jäänyt petaamatta ja päikkäreillä saa kaivautua peiton alle.)

Päiväunien jälkeen kello 18.44 istahdin taas koneelle ja jatkoin tämän postauksen kirjoittamista. Jossain vaiheessa ehdotin miehelle iltakävelyä mutta futismatsi oli kesken eikä silloin voi lähteä minnekkään. Ei tietenkään! Otin toisen lasillisen Proseccoa (vichyllä), laitoin pesukoneen pyörimään ja päätin vihdoin katsoa leffan jota en ollut vielä koskaan onnistunut näkemään vaikka ostin leffan DVD:llä itselleni yli vuosi sitten.

Kivaa hömppää, kauniita asuja, täydelliset Pariisi ja New York ja paljon tuttuja paikkoja. Niistä oli viihdyttävä parituntinen tehty. Leffan jälkeen, kello 21.05 tyhjensin pesukoneen, söin iltapalaksi pari kotimaista omenaa, keitin iltateen ja päätin mennä jo ajoissa teemukin kanssa sänkyyn lukemaan. Yöpöydälle on kertynyt pino lukemattomia lehtiä joita ehdin vain silloin tällöin selailla (kts. ensimmäinen kuva). Nyt päätin lukea niistä kunnolla edes muutaman.

Sellainen oli tämä lauantai. Muuten aika perus, mutta siivoamiselle en luonut koko päivänä ajatustakaan. Ihanaa! Sen tosin löydän edestäni huomenna, mutta hyvin levätyn lauantaipäivän, ja päiväunien avulla siitäkin selvitään, ihan varmasti. Hyvää yötä, kello on nyt 21.47!

Kuuluuko sinun viikonloppuusi mikään omista puuhistani? Päiväunet, leffat, kaupoissa kiertely, liikunta, siivoaminen tai joku muu?

Ps. Jos sinulla on yhtä huono huumorintaju kuin minulla pidät luultavasti tästä.

Etana

2011-09-09T16:27:00.000+03:00

tunnetila: tyytyväisyys

Työkaveri lähetti minulle tekstiviestin jossa luki: "Olen tänään etana." Naureskellen ihmettelin miksi hän on etana ja toiseksi, miksi ilmoittaa siitä minulle. Vastasin viestiin jotain kummastellen jolloin hän kertoi ettei siis tule tänään työpaikalle. "Niin siis etänä, etätyöpäivä!" "No niin niin, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?" Tuosta, Nokian tekstinsyöttäjän arvailusta lähtien, etätyöpäivinä ovessani on lukenut ETANA.

Olin tänään pitkästä aikaa etana ja voi ihanuus miten paljon sainkaan aikaan! Istuin koneella hievahtamatta aamusta lounasaikaan asti työstäen yhtä projektia ja sain tuossa ajassa valtavasti valmista kun kukaan ei ilmestynyt työhuoneeni ovelle uusien työtehtävien, tyyliin "voisitko hei auttaa tämän kanssa, mieluiten heti" tai "apua, kriisi, tuutko kattomaan tätä samantien", kanssa.

villatakki Global Essentials, paitapusero Benetton,
housut Monki, tossut Tory Burch

Lounaalla kävin Siltasessa (erittäin positiivinen yllätys, pääruoka runsaan salaattipöydän kanssa maksoi 9€!) ja kun yhdistin hyvään lounaaseen vielä parempaa seuraa, niin päivä tuntui suorastaan loistavalta. Varsinkin kun oli niin kaunis ilma että lounaan saattoi nauttia Siltasen aurinkoisella terassilla.

Etätyöpäiviä täytyisi selvästi pitää enemmänkin. Päivä kun onnistui kaikin puolin yli odotusten!

Kiitos kuvista Vimps!

Pyllerömekko ja maalatut kengät

2011-09-08T16:47:00.001+03:00

tunnetila: löytöjä omasta kaapista

Ostin pylleröhelmaisen mekon Pariisista vuonna 2007. Tai 2008. En muista. Joka tapauksessa ostohetkestä on jo monta vuotta mutta mekkorakkaus ei osoita hiipumisen merkkejä. Viime vuonna mekko jäi syystä tai toisesta vähemmälle käytölle, mutta nyt, vuoden levättyään, se tuntuu taas kuin uudelle. Mekko on jo ihan haalistunut, ei ole enää sysimustaa nähnytkään, mutta silti tykkään siitä kovasti.

Mekon seuraksi päivän työasuun valikoitui niin ikään vuosia vanhat jalkineet, pari vuotta sitten uuden värin suutarin käsittelyssä saaneet kiilakantaiset remmikengät. Käytin kenkiä ensin konjakinruskeina, sitten maalautin ne mustaksi ja käytin niitä taas. Viime kesänä nämäkin kengät jäivät kenkäkaappiin unholaan kunnes tänä kesänä taas otin ne esille. Ja uskokaa tai älkää, myös nämä, olisiko kuusi vuotta vanhat kengät, ovat taas ihan lempparit. Parhautta!

mekko Chevignon Paris, kengät 100% Donna

Vanhoja vaatteita ja asusteita kannattaa välillä hieman lepuuttaa ja pistää syrjään vaatekaapissa. Jos ne ovat aitoja lemppareita niin pieni tauko piristää, ja kun vaatteen kaivaa uudelleen esiin kuherruskuukausi voi taas alkaa. Minustakin tuntuu että olisin saanut kerralla kokonaan uuden lempiasun!

Tasseli

2011-09-07T08:40:00.004+03:00

tunnetila: löytö

Tein kesällä päivän pyrähdyksen Lahteen. Reissun missiona oli löytää lahtelaiselle kaverilleni asu häihin. Täydellinen asu löytyi niin helposti että ehdimme katsella vähän muutakin, ja kun viimeisimmästä visiitistäni Lahdessa oli aikaa ainakin kymmenen vuotta kävelin kiltisti paikallisen oppaan perässä ympäri keskustaa.

Kolme kivaa liikettä jäi Lahdesta päälimmäisenä mieleen. Ensimmäinen aarreaitta löytyi heti rautatieaseman läheisyydestä. Tämä vintagekauppa oli nimeltään Autiotalo ja jos olisi ollut enemmän aikaa olisimme seuralaiseni kanssa saaneet kulutettua siellä aikaa varmasti useamman tunnin. Teen hyvin harvoin vintagelöytöjä, mutta tuolta olisin löytänyt vaikka mitä!

Seuraavaksi kävimme 2or+by YATin Lahden liikkeessä. Liike oli hyvin samanhenkinen kuin Eerikinkadun liikkeet ja kun alet olivat parhaimmillaan raahasin sovituskoppiin paljon kivaa sovitettavaa. Ikäväkseni oma kokoni oli loppunut kaikista sovittamistani tuotteista joten jouduin poistumaan liikkeestä tyhjin käsin. Harmitti!

laukku Gianni Chiarini, tasseli M.E.O.

Kolmas kivoista liikkeistä sijaitsi Hämeenkadulla ja oli nimeltään MariMari. MariMarin valikoima näytti ensi vilkaisulla makuuni liian naiselliselta, mutta pienen liikkeen rekkejä selaillessani törmäsin moneen kivaan juttuun. Suosikkini koko liikkeen valikoimasta oli minulle uusi kotimainen merkki M.E.O., jonka tuotteista MariMari myy ainakin nahkatasseleita ja laukkuja. M.E.O.n laukut olivat laadukkaasta nahasta tehtyjä yksinkertaisia laukkuja pienellä jujulla ja tasseleita myytiin eri väreissä ja erilaisiin tarkoituksiin.

Olin jo pitkään etsinyt Gianni Chiarinin laukkuuni jotain millä vetää vetoketju auki ja kun näin nämä tasselit ostin sellaisen heti. Vaikkei tasseli ole samanvärinen kuin laukku, sopii se silti sen fiilikseen oikein hyvin. Ja mikä parasta, jos haluan laukkuun jälleen yksinkertaisen ilmeen tasselin saa laukusta irti. Näppärää!

Jälleenmyyjien lisäksi M.E.O.n tuotteita voit tilata myös M.E.O.n nettisivuilta. Voit teettää itsellesi sellaisen tasselin tai laukun kuin haluat, värivaihtoehtoja joista valita on 15, myös laukkumalleja löytyy useita. Firman omistaja Marika on kiva tyyppi ja palvelu on loistavaa. (Pyörin jatkuvasti noilla sivuilla ja mietin mitä tilaisin ja missä värissä... Koukuttavaa!)

Tossutonna?

2011-09-05T18:47:00.000+03:00

tunnetila: hassu

paita Lindex, toppi Your Face,
housut Monki, tossut Tory Burch

"Vitsit mä katoin ettei sulla oo ollenkaan kenkiä jalassa!"

Tuo on yleisin lause jonka kuulen kun laitan jalkaan maailman mukavimmat ja pehmoisimmat Toryni. Niinpä. Nämä kengät jalassa ei vain näytä ettei jalassa olisi kenkiä, nämä kengät jalassa tuntuukin siltä että kengät unohtuivat kotiin.

Ja miten hyvin tuo nude-sävy sopii mustaan! Jokainen musta asu muuttuu hetkessä ihan erilaiseksi kun sujautan nuo balleriinat jalkoihini. Parhaiten käytetyt eurot (tai siis dollarit) vähään aikaan. Nina tykkää!

Tykkäättekö te vai onko "näkymättömät tossut" makuunne liian oudot?

Sateen kaverit

2011-09-04T16:11:00.000+03:00

tunnetila: ilo

Tänä syksynä ei sade haittaa. Myönnän, että se saattaa hieman hankaloittaa elämää, tuoda haasteita pukeutumiseen ja jos aina vaan sataa niin se ei ole kivaa, mutta sadekuuroista selviää kun on oikeat välineet.

Uusi lempparisateenvarjoni on muisto kesäiseltä New Yorkin matkalta. Sain varjon kaupanpäälliseksi kun tein ostoksia Bloomingdale´silla. Varjo ei siis ollut kallis eikä ole varmaan kovin laadukaskaan, mutta piristää mieltä taatusti joka kerta kun kaivan sen esiin. Palaan aina varjon avatessani mielessäni hetkeksi New Yorkiin ja Bloomingdale'sin ihanalle kenkäosastolle.

Myös pari vuotta sitten hankitut Ilse Jacobsenin lämminvuoriset kumpparit piristävät sateista päivää. Saappaita hankkiessani mietin, miten huokoiselta tuntuva luonnonkumi kestää puhtaana, tai varsinkin valkoisena, ja paljon kumppareita käytettyäni voin todeta: ei mitenkään. Kumpparit on jo aika kamalan näköiset ja jokaisella käyttökerralla ne likaantuvat lisää eikä likaa saa irti.

Viimeksi asiaa pohtiessani sain blogini lukijoilta vinkin Nokian kuminhoitoaineesta jolla kengät olisi kannattanut käsitellä ennen käyttöönottoa. Noh, en ehtinyt käsitellä saappaita mitenkään ennen ensimmäistä kaatosadetta ja sen kyllä huomaa. Vaikka tykkään Jacobsenin saappaista olen silti alkanut haaveilla vähemmän aroista (eli mustista) kumppareista.

Näillä kuitenkin mennään vielä ainakin tämä syksy. Kumpparit on käyttökelpoiset niin kauan kun vesi ei tule niistä sisälle, viis pienistä pinttymistä ja kuraroiskeista. Millaisilla sadekamppeilla te käytte tulevan syksyn sateisiin?

Uusi trenssi

2011-09-03T16:41:00.001+03:00

tunnetila: köhöm....

Vaikka muilla shortsit ja sukkahousut -yhdistelmä näyttää kivalta ja toimivalta, niin itse en ole sille lämmennyt koskaan. Olen testaillut sitä säännöllisin väliajoin mutta ikinä se ei ole tuntunut omalta. Tällä viikolla laitoin töihin pitkästä aikaa jalkaan farkut, ensimmäisiä kertoja kesän jäljiltä, ja työkaveri kyselemään "Onko Ninalla uudet farkut?" "Ei.... Nää vaan oli ennen aika löysät eli saattaa näyttää nyt erilaiselta.."

trenssi Benetton, huivi Gina Tricot,
balleriinat Tory Burch

vaarinpaita Benetton, shortsit H&M

Tuon jälkeen kaivoin kaapista kesän lempparit, löysät shortsit ja olen käyttänyt niitä sukkahousujen kanssa. Otetaan ne farkut sitten käyttöön kun ne näyttää siltä miltä niiden pitäisi näyttää. Ja tässä postauksessakin kehoitan kiinnittämään huomion kuvissa esiintyvään uuteen trenssiin. Kesän parhaita ale-löytöjä. *poistuu vihellellen paikalta*

Hauskoja printtejä

2011-09-02T08:46:00.000+03:00

tunnetila: tykkäys

Jos pidin Finnish Catwalkissa yksinkertaisista, hyvin istuvista ja huolella kuositelluista vaatteista, niin ihanaa vaihtelua "vaatekaapin peruspilareihin" antoi KaksiTvån reipas, nuorekas ja energinen syksy/talvi 2011/12 mallisto joka esiteltiin Rymy-Eetussa viime perjantaina.

Varsinkin malliston neulokset (mm. neuleet, neuletakit, villapöksyt) näyttivät niin huikeilta, keksiliäiltä ja lämpimiltä, että aloin haaveilla talven piristykseksi mustien vaatteideni kaveriksi hauskaa kuosia. Esimerkiksi alimman kuvasarjan keskimmäinen, musta pidempi neuletakki reippailla kuvioilla maustettuna olisi IHANA!

Jos taas kuviot tuntuvat liian dominoivilta noin isoilla pinnoilla, niin pienemmässä mittakaavassa voisi aloittaa yhdistämällä mustaan villakangastakkiin samaa kuosia olevan hupun, tai vaikkapa pelkän pannan korvia lämmittämään.

Hauskaa ja yllättävää että minimalistiminä tykkää! Tykkäättekö te?

Kuvat Tommi Hynynen, paitsi ensimmäinen kuva oma

Luomulammas Agnes

2011-09-01T09:19:00.000+03:00

tunnetila: pohdiskelu

Ekohenkinen työkaverini kertoi ostaneensa turkin. Hän varmaan huomasi hämmästyksen katseessani sillä hän alkoi heti kertoa:

"Ystävälläni on luomutila jossa on myös lampaita. Lampaat saavat olla vapaina koko elämänsä ja niitä hoidetaan hyvin. Vaikka omistajat pitävät kovasti eläimistään, niin jotta tila tuottaisi on myös eläimistä joskus luovuttava ja tällä kertaa mm. Agnes -neiti laitettiin lihoiksi. Vaikka Agnes on nyt joukosta poissa sen liha ruokkii paljon nälkäisiä suita ja turkki lämmittää minua elämäni loppuun asti. Näin Agnes on aina läsnä!"

Tarina kuulosti minusta ensin kivalle, sen jälkeen alkoi ällöttää. Pukeutua nyt johonkin jolla on ollut nimi! Kuten eräs vegaaniystäväni joskus totesi "En syö mitään millä joskus on ollut äiti."

Mitäs sanotte? Voisitteko pukeutua ystävästänne Agnesista tehtyyn turkkiin? Olen aina ollut turkisvastainen. En ole koskaan pitänyt edes tekoturkiksista ennen viime talven liiviostosta josta kyllä, pakko myöntää, tykkään tosi paljon. Kirppisturkit tai esim. mummolta perityt turkisvaatteet ovat siinä ja siinä, en tiedä haluaisinko käyttää sellaisiakaan. Mutta entäs luomuturkki hyvän elämän eläneestä lampaasta? Juuri nyt en tiedä yhtään mitä mieltä olla.

Kengät ja kaljaa

2011-08-31T18:28:00.002+03:00

tunnetila: kiinnostus

Huomenna se starttaa Helsingissä, nimittäin Heineken Style Nuggets. Uudenlainen tyylikonsepti on jo kiertänyt muualla Suomessa ja saapuu huomenna kiertueen lopuksi kymmeneksi päiväksi Helsinkiin. Pari viikkoa sitten olin Jyväskylässä ja Style Nuggets oli silloin siellä.

Konsepti toimii seuraavasti: pikaruokalamaisessa ympäristössä voit tilata pöytääsi erilaisia nuggetteja, eli vaikkapa kaljan ja kengät. Tarjolla on siis Heinekenin olutta ja My o My -liikkeen tuotteita. Voit myös (kerrankin) ottaa miehen mukaasi shoppailemaan. Istutat miehen loosiin, tilaat hänelle oluen, ja ehdit itse rauhassa tutkailla My o My:n valikoimia. Tarpeeksi kauan kun istutat miestä (useammalla) kaljalla niin pian hän muuttuu jo niin höveliksi että ostaa sinulle haluamasi kengät kun "mä tulisin näistä ihan tosi onnelliseksi!" (Tai sitten ei....)

Heineken Style Nuggets toimii myös klubina ja siellä järjestetään jos jonkinlaisia kinkereitä joka ilta. Ohjelman näet täältä.

Konteista rakennettu baari/vaatekauppa/pop up-radio nousee 1.9. Halkolaiturille Pohjoisrantaan ja on auki joka päivä klo 15- 24. (Huomenna, avajaispäivänä ovet avataan klo 20.00.) Toivotaan kauniita iltoja seuraaville kymmenelle päivälle jotta ihmiset lähtisivät liikkeelle ja tutustumaan uuteen juttuun!

Kävittekö muiden kaupunkien Style Nuggets tapahtumissa tai aiotteko käydä Helsingissä Halkolaiturilla?

Uutta Aarikkaa

2011-08-30T18:58:00.000+03:00

tunnetila: yllätys

Uskoisitteko yllä olevan runsaan kettinkikuvan esittävän kotimaisen Aarikan ensi kesää? Perinteisten värikkäiden puuhelmien lisäksi ensi kesän Aarikka näytti Finnish Catwalkissa runsaine "puukettinkeineen" uudistuneelle ja hauskalle.

Kuvassa alla olevaan massiiviseen mutta silti kevyeen (valko-kulta) kokonaisuuteen on saatavilla myös kalvosimet, tai siis hyvin leveät rannekorut jotka muodostuvat useista kerroksista valkoisia puuhelmiä. Nuo korut olivat upeat näytöslavalla ja tekivät vaatimattomastakin asusta näyttävän.

Pleksiin upotetut puuhelmet taas näyttivät kaukaa hyvin mielenkiintoisilta. Läpinäkyvää pleksiä kun ei kauas näy niin korusta tuli vaikutelma että puupallot ovat ilmassa tai kiinni vaatteessa. Hauskoja uusia ideoita.

Kuvissa on siis vain murto-osa näytöksessä nähdyistä koruista. Kuten sanottu, Aarikan sisääntulon jälkeen muuten aika hiljainen yleisö puhkesi spontaaneihin aplodeihin. Siitä viimeistään tiesi että jotain on nyt Aarikalla tehty oikein.

Mitäs sanotte uutuuskoruista, tai yleensäkin Aarikasta? Omistatteko Aarikan koruja, uusia tai vanhoja?

Harmittavia juttuja

2011-08-29T09:47:00.001+03:00

tunnetila: blääh

Harmittavia juttuja, ja mitä kaikkea opinkaan kesän aikana kantapään kautta.

- Ralph Laurenin aurinkolasit putosivat otsaltani kun nostin ne siihen hetkeksi katsoakseni karttaa

Mitä opin?
Muovilinssejä ei voi hioa. Jos muovilinssin pintaan tulee naarmuja tai jos pinnoitteesta lähtee palasia irti (kuten omassa tapauksessani) linssit ovat roskiskamaa. Merkkikehyksiin voi tilata uusia linssejä valmistajalta mutta ne maksavat noin 70€. Kun et käytä aurinkolaseja laita ne aina, jokaiseksi pieneksikin hetkeksi, niille kuuluvaan koteloon. Opin myös että jos olet tohelo sinun ei kannata ostaa kalliita aurinkolaseja vaan kannattaa tyytyä Lindexin vitosen laseihin.

- Kellon tyhjä patteri oli vuotanut kellon koneiston sisään ja vanha kaunis kelloni jouti kellojen hautausmaalle

Mitä opin?
Kun kellosta loppuu patteri kannattaa käydä kelloliikkeessä poistattamassa tyhjä patteri kellon sisältä. Tämä varmistaa sen, että kellon voi ottaa uudelleen käyttöön vielä vuosien päästä. Opin myös, että kelloissa kannattaa käyttää laadukkaita (esim. japanilaisia) paristoja jotka eivät niin helposti vuoda tyhjäksi. Ihana lahjakelloni (johon oli kellosepän mukaan vaihdettu patteri viimeksi vuonna -98) olisi päässyt uudelleen ranteeseen mutta kohtalo päätti toisin. Nyyh!

- Jäin ilman sormusta johon kehitin pakkomielteen

Mitä opin?
Jos näet jotain josta pidät ja johon ihastut palavasti osta se HETI! Bongasin kesällä H&M:n nettikaupasta sormuksen johon ihastuin. En ostanut sitä heti, sillä pelkän sormuksen tilaus oli niin pieni ettei sitä toimitettu. Odottelin kauppaan lisää ostettavaa. Noh, kun lisää ostettavaa löytyi sormus oli myyty loppuun. Muutama viikko sitten sormuksia oli taas ilmestynyt nettikauppaan ja keräsin ostokset salamana kasaan. Mikä riemu, saan sittenkin tuon sormuksen johon olen jo kehitellyt pakkomielteen. Paketti tuli pari päivää sitten, sormus ei. Tilalla oli ihan väärä sormus joka oli kaiken lisäksi minulle liian pieni. Äääääh! Metsästin tuota sormusta koko kesän Helsingistä, Oulusta, Kuopiosta ja Lahdesta, tuloksetta. Nyt kun luulin vihdoin saavani sen niin pettymys oli valtava.

Mitä opin tästä kaikesta?
Aina ei voi onnistua, ja että pettymys tympii joka kerta ihan yhtä paljon, oli kyseessä sitten parin sadan euron kello tai vitosen sormus.

Lämmin elokuun loppu

2011-08-28T09:07:00.002+03:00

tunnetila: ilo

toppi Something Else by Natalie Wood, alustoppi Marimekko,
shortsit H&M, espadrillokset Accent, kassi Weekday

Uskotteko että kuvassa on asuni eiliseltä? On jo elokuun loppu ja kaltaiseni vilukissa tarkenee ulkona topissa ja shortseissa. Ihanaa!!!! En taida kyllästyä lämpimiin säihin koskaan. Pukeuduin asuun eilen samalla innolla kun silloin kun sain nuo vaatteet päälleni ensimmäisen kerran kesäsäiden saapuessa muutama kuukausi sitten.

Paljaat sääret ja shortsit, aamiainen torilla auringonpaisteessa (aamiaiseksi riisipuuroa!!) ja kangaskassi täynnä vihanneksia, marjoja ja uuden sadon omenoita torimyyjiltä. Elokuun loppu tarjoilee parastaan ja minä nautin joka sekunnista. Nämä ovat juuri niitä hetkiä joita talvipakkasilla on ihana muistella.

Kotimainen kesä 2012

2011-08-27T15:19:00.000+03:00

tunnetila: seesteinen

Minusta on tullut vanha. Tylsä, vanha, arkinen ja puuduttava.

Näin eilen illalla useamman muotinäytöksen ja jokaisessa näytöksessä huomasin pitäväni eniten simppeleistä, kauniisti leikatuista ja hyvin istuvista perusvaatteista. Parhaita kokonaisuuksia ensi kesän kotimaisessa muodissa tarjosivat mielestäni Ril's, Andiata, Noolan, Your Face ja Makia. Jokaisen edellä mainitun mallistot olivat toimivia, materiaalit laadukkaita ja leikkaukset vartaloa imartelevia. Makian nousu tuohon kastiin oli itselle hieman yllätys. Toivon että se vain kertoisi siitä etten ole kuitenkaan vielä ihan keski-ikäinen.

Muista merkeistä mainittakoon Jolierin mallisto joka ihastutti monikäyttöisyydellään (kauniita kääntövaatteita), Gilles et Dadan musta pitkä hame näytti täydellisen kevyelle, laskeutuvalle ja istuvalle, Katri Niskasen mallistossa oli ehkä kaunein trenssi minkä olen koskaan nähnyt ja Nurmi Design toi lavalle niin reippaita kasarikuoseja etten voinut olla hymyilemättä.

Jolier

Turo Tailor

Noolan

Nurmi Design

Gilles et Dada

Katri/n

Kokonaisuudessaan Finnish Catwalkin tarjoamat näytökset olivat hyvä läpileikkaus tulevasta kaudesta ja kertoivat kotimaisten merkkien porhaltavan eteenpäin tutulla ja turvallisella tavalla. Mallistot eivät yllättänet, mutta eivät myöskään aiheuttaneet pettymyksiä. Huomasin kuitenkin olevani lopen kyllästynyt tiettyihin, muutaman vuoden nuorten suunnittelijoiden keskuudessa suosiossa olleisiin kikkoihin, kuten punoksiin ja hapsuihin, ja nautin paljon enemmän istuvasta silkkiasusta tai liehuvista pellavahousuista. Vanhuus, se se taitaa olla!

Yksi näytösten yllättäjistä oli Aarikka jonka uutuuskorut kirvoittivat yleisön spontaaneihin aplodeihin sisääntulon jälkeen. Esittelen muutamia kuvaamiani Aarikan koruja myöhemmin omassa postauksessaan.

Ylimmäinen asu Janne Renvall