tunnetila: iloisuus
Tajusin viikonloppuna että värikoodini pitää pintansa myös kotona, ruokaa laittaessani. En ole aikaisemmin edes ajatellut, mutta kokkaillessani käytän Marimekon essua joka on, yllätys yllätys, mustavalkoinen! Näytän kuvassa ihan kodin hengettärelle, suorastaan matamille, mutta väliäkö sillä. On vaan pakko laittaa tänne todistusaineistoa viikonlopun ruoanlaittoasustani.
Jaa miksikö seison kuvassa keittiön perimmäisessä nurkassa? Noooo, en oikeastaan tiedä.. Siellä vaan sattui valo riittämään ja sain viritettyä kameran ruokapöydänkulmalle. Siksi siis.
Sporassa (7A) tänään kuultua:
(Kaksi pientä poikaa keskustelee)"Hei kato, tuolla on Storyville!"
"Mikä ville?"
"No Stooriville. Meidän isä on siellä joskus töissä."
"Ai miten niin?"
"Meidän isä on siinä ovella ja saa päättää ketkä sinne pääsee sisälle. Ja yleensä joka kerta kun se on töissä se pääsee siellä myös painimaan, ainakin kerran. Sillä on ihan mahtava työ!"
"Vau!!!"
Pieni poika kertoi isänsä työstä toiselle silmät loistaen, valtavaa ylpeyttä ja kunnioitusta ääni täynnä. Tulin kuulemastani älyttömän iloiseksi!
Ihanat pojat sporassa :)
VastaaPoistaMiinus: Joo, ihana kuulla että vielä on olemassa lapsia/nuoria jotka arvostavat vanhempiaan eivätkä vaan haistattele..
VastaaPoistaKivalta näyttää teidän keittiö! Ja tietenkin myös tyttö siellä:) Essu pitäisi minunkin saada...voisi vaikka itse hurauttaa jostain jämäkankaasta.
VastaaPoistaLovely: Kiitos! Essu on kyllä tosi helppo thedä itsekin. Edellinen essuni oli itse tehty, tein sen muistaakseni joskus ala-asteella ja käytin sitä ehkä 20 vuotta. :) Se oli mintunvihreä ja taskut oli ruusukuvioista kangasta. :)
VastaaPoista