Barbie, tuo kaikkien muoti-ikoneiden äiti, täytti 50 vuotta 9.3.2009. Juhlan kunniaksi Espoon WEEGEE -museon Leikkilinnassa, Suomen lelumuseossa, on ensi vuoden helmikuuhun asti esillä varsinkin vintage-nukkeja kattavasti esittelevä barbienäyttely. Kävin tutustumassa näyttelyyn viime lauantaina ja suosittelen näyttelyä kaikille barbeista, ja myös muodista kiinnostuneille.
En ole tiennyt, että Suomessa on (yksityisellä keräilijällä) noin suurta ja kattavaa vintage-nukkejen ja vaatteiden kokoelmaa mitä museo oli lainaan saanut. Tuollaisesta kokoelmasta voi vain uneksia! Kameran unohdin kotiin, mutta siinäpä onkin teille hyvä syy mennä ihailemaan nukkeja paikan päälle.
Mukavan museokierroksen innoittamana vierailin vielä museokaupassa ja kaupassa olisi ollut vaikka mitä kivaa barbie-aiheista kotiinviemistä. Ostin kuitenkin vain muutaman pienen jutun: barbie-pussukan ja kortteja. Pussukka on niin sievä että se pääsee heti käyttöön. Kun vaan ensin keksisin mitä sinne laitan..
Vintage-barbie kuvituksin olevat postikortit ovat mahtavia! Teksteinä korteissa mm. "When you look this good nobody cares if you're plastic!" ja "Make-up, it's cheaper than therapy!" Oli pakko ostaa kortti jokaista myynnissä olevaa laatua, yksi korteista ei päässyt kuvaan sillä se lähti jo postissa ystävälleni synttäriyllätykseksi.
Kiva kun myynnissä olevia tuotteita oli suunnattu selkeästi myös aikuisille barbie-harrastajille ja faneille eikä myynnissä ollut pelkkiä lapsellisia pinkkejä hörhellyksiä. Paitsi tietysti yksi pakollinen prinsessa-barbie pinkissä juhla-asussaan.
En tiennyt lapsena mitään parempaa kuin barbie-leikit isolla kaveriporukalla. Naapuruston tyttöjen kanssa kokoonnuttiin aina jonkun kotiin leikkimään, ja saatettiin jatkaa samoja leikkejä monta päivää. Sitten kun äiti kyllästyi huoneessa vallitsevaan päiväkausia kestäneeseen kaaokseen, siirryttiin seuraavaan kotiin jatkamaan leikkejä. Leikittekö te barbeilla lapsena?
Lapsuuden barbitrauma ei ota hellittääkseen, siis parempi vältellä näyttelyä ;). Periaatteelliset(?) vanhemmat eivät sinnikkäästä mankumisesta huolimatta suostuneet ostamaan barbia. Sitten kun olin jo melkein liian vanha ja lopettanut sen toivomisen, sainkin joululahjaksi yhden. Leikkimättä jäi.
VastaaPoistaMä "inhosin" jo lapsena varsinaista nukeilla leikkimistä ja niinpä kävin ostamassa divarista Barbielehtiä ja laitoin barbieni hiuksia ja vaatteita vaikka kuinka kauan ja lopulta avasin lehden ja luin sieltä yhden sadun replat niille barbeille. Tykkäsin siis kyllä barbeista niiden hiusten ja vaatteiden takia :) En tiedä miksi se nukeilla leikkiminen tökki(i) koska tykkäsin kuitenkin kirjoittaa tarinoita ja leikkiä somistajaa, kauppaa, kampaajaa jne.
VastaaPoistaP.s. Kukkaro on ihana.
Taostolaisvanhempien lapsella ei ollut yhtään Barbieta, enkä kyllä osannut niitä kaivatakkaa. Miska-karhut ja mielikuvitus pelasivat yhtä hyvin. Osittain saattoi vaikuttaa myös se, että kavereillakaan ei ollut. Ja pidin muutenkin enemmän paperinukeista ja niillä laikkimisestä. Tai sitten autoilla ajamiseta, minulla kun ei ollut lapsena montaa tyttöä kaverina vaan suurin osa oli poikia ja niistä vain yksi tykkäsi leikkiä paperinukeilla.
VastaaPoistaMulla ei oo jääny Barbiettomuudesta traumoja ja olen melko vakuuttunut, että jos niitä pienenä olisin oikein kovasti halunnut, niin olisin saanut.
Mä en raaskinut noita kortteja ostaa, pussukkaa mietin, mutta mukaan lähti sit ne passinkannet ja ne on kyllä hienot :D Ja on tosiaan ihanaa että löytyy tota tilpehööriäkin aikuiseen makuun!
VastaaPoistaJa se kokoelma oli tosiaan mieletön! Mullakin on vaan muutamia helmiä siitä määrästä. Pitäskin käydä kellarista pelastamassa kaikki vintage-vaatteet, ne on ilmeisesti sinne joutuneet. Tai toivon niin, koska täällä ylhäällä niitä ei ainakaan ole, on vain nuket.
Meillä kävi aika paljon barbileikkijöitä mutta olin tosi tarkka että kuka saa leikkiä milläkin ja esim. siskotkaan ei päässeet nukkeihin käsiksi ja siks ne onkin edelleen niin hyväkuntoisia. Luulen että mun lapset tulee pyörittelemään silmiä päässään sinä päivänä kun saavat koskea äidin barbeihin ;)
Oi, tuonne on pakko päästä!! Minä leikin lapsena barbeilla, oli ihanaa pukea heitä ja nikkaroi isäni mulle ihan nukkekodin sekä ihania nukenkalusteita :) Ja vitsit, mulla oli joskus 9-vuotiaana barbiekasetti, en ole ihan varma onko se sama mikä Ialtakin löytyy nykyään, harmi kun se on vaan joutunut kadoksiin..:( Muistaakseni "loistavaa" kasari/alkuysäri musiikkia siinä oli :D
VastaaPoistaOlin vähän kade kun pienenä mulla oli paperinukkeja äiskän jämiä 50 luvulta, kun muilla oli ihka uusia barbeja. Mutta olinkin enemmän pukeutujatyyppiä kun leikkijä, joten paperinukeille oli helppo piirrellä uusia vaatteita. Tosin kavereiden barbitkin sai aika usein kesä- ja talvimallistot..
VastaaPoistaMutta ponit oli ne mun juttu. Ja isoveljien kiusaaminen.
Oi, loistavaa ! Kun saan ajastani hetken pihistettyä niin tuolla käyn.
VastaaPoistaAmi: Inhottavaa! Barbiet oli kyllä lapsuudessa(kin) tosi kalliita, mutta minulla niitä oli hirvittävät kasat. Mitään muuta en nimittäin koskaan halunnut. :)
VastaaPoistaNiina Än.: No joo, ei kai mekään hirveesti leikitty tyyliin "nyt tää kävelis tässä ja tulis niille" vaan enemmän järjestettiin kaikenlaisia muotinäytöksiä ja mun tytöilläni oli bändi. Sen nimi oli Four S ja jäsenet olivat tietty Samantha, Sabrina, Sinitta ja Sandra. :)
Shandi: Meitä oli iso tyttölauma ja saatiin mahtavia leikkejä aikaiseksi. Autoista en tiennyt lapsena tuon taivaallista (enkä tiedä edelleenkään..).
Rva Herttainen: Hae ihmeessä vaatteet äkkiä pois kellarista ja sit ilmoitat mulle niin tulen hiplaamaan niitä. :)
Salka: Tuolla on enimmäkseen vintage-nukkeja, ei niin paljon nukkeja omasta lapsuudesta, mutta mä kun just tykkään noista tosi vanhoista niin se oli ihana ihana ihana! Ja mahtava isi kun teki tyttärelleen nukkekodin!
Mikkan: Hahaa! Eikös ne isot veljet yleensä kiusaa pikkusiskojaan eikä päinvastoin?! Mahtavaa, jo pienestä pitäen girl power!
Un: Suosittelen näyttelyä, siellä oli kivaa! :)
Oi, mä rrrakastin barbeja kakarana :D. Tein niille vaatteita kaikesta mahdollisesta ja kampauksia, jotka oli koristeltu ties millä krääsällä. Lempparivaatteisiin kuului persikanvärinen 1800-lukulainen epokkipuku, jonka alle väsäsin vanteita ja tylliä lisätäytteeksi.
VastaaPoistaJa ne leikit oli ihan huiman kivoja :D. Varsin vilkkaan mielikuvituksen omistavana leikin usein myös yksin, eikä se hidastanut menoa ollenkaan.
Barbit <3
barbeilla tuli tosiaan leikittyä. mulla on sitä roinaa vieläkin ihan älyttömästi tallessa, eihän niitä pois viitsi heittää. vaikka enhän mä yhtään mitään tee millään barbin asuntoautolla, varsinkaan kun ne ei veljen tytölle kelpaa, kun bratzit on se juttu nyt. :)
VastaaPoistaOi barbit, oi barbit! :D <3 Muistan elävästi myös lapsuudenleikkini... Voi niillä juonenkäänteillä korvaisi helposti yhdet Salkkarit ;D! Lisäksi barbie on aina ollut pirun tyylikäs <3
VastaaPoistaMinulla taisi pienenä olla jotain ongelmia siitä, että ei ollut aitoa Barbieta vaikkakin sen sijasta toistakymmentä halvempaa kopiota. Vaan kylläpä niilläkin taisin pärjätä ihan hyvin :)
VastaaPoistaOi kyllä. Olin ihan hulluna barbeihin. Ystävän luona tyhjennettiin kokonainen kaappi, ja siitä tuli mitä mainioin kerrostalo kaaaaikille ihanille barbeille. Ystäväni äiti ei tosin ollut aivan yhtä innoissaan. Minä leikkelin hienoja kuviollisia sukkahousuja ja tein mielestäni upeita tuubimekkoja kaikille rakkaille nukeilleni. Oi niitä aikoja. :D Jälkeenpäin touhu kuulostaa idioottimaiselta. En enää edes muista miten barbeilla leikittiin!
VastaaPoistaEn itse asiassa pienenä koskaan leikkinyt barbeilla :o Jossain kaverilla varmaankin on joskus tullut jonkin verran leikittyä, mutta en itse ole omistanut yhtäkään.
VastaaPoistaMutta vaikka en mikään barbi-intoilija olekaan, tuo näyttely kuulosti ihan mielenkiintoiseltakin :)
harmi kun asuu niin kaukana, niin ei voi käydä katsomassa näyttelyä, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Muten, pystyyköhän noita kortteja ostaa jostain muualta?
VastaaPoistaMidinetti: Jee, samaa mieltä: barbiet <3! Ja ihanaa, sä olet jo lapsena aloitanut tuunaamisen. :)
VastaaPoistaJunja: Yäääk, Bratzit on ihan kauheita, ainakin tällaisen barbietytön mielestä. :)
Heini: Todellakin, barbie on ollut aina tyylikäs ja omaksuu heti uusimmat muotivirtaukset. ;)
Ilona: Kyllä mäkin kopioilla leikin mutta ei ne olleet kuitenkaan sama asia kuin aidot. Muistan säästäneeni kuukausia rahaa että sain ostettua yhden vaatepakkauksen. Se hetki kun rahaa oli tarpeeksi ja sain asun itselleni, oi, muistan sen tunteen vieläkin! (Muistan millainen sää ulkona oli jne.)
KA.: Me tehtiin kans kerrostaloja kaappeihin! Voi että miten nuo ajat palaavat ihanina muistoina mieleen!
Johanna: Sähän voit ottaa lapsuuden leikkimättömyyden kiinni ja käydä nyt näyttelyssä ja ihastua barbeihin vasta aikuisena. :)Aikuisia keräilijöitä on maailmassa kymmeniä tuhansia!
Mmie.: Näyttely on pystyssä vielä lähes vuoden, eli kesälomareissu pääkaupunkiseudulle ja museoon! En tiedä saako kortteja muualta. Täytyisi varmaan kysyä tuolta WeeGeestä..
Leikin! Minulla oli suuri kokoelma barbeja, ja suureksi surukseni annoin ne paljon nuoremmalle siskolleni, joka ei ymmärtänyt niiden arvoa... Eivät siis ole enää jäljellä :(.
VastaaPoistaTodella hauskoja nuo kortit, nehän olis kehystettynä seinälläkin aika vitsikkäitä!
Olin lapsena kunnon Barbiehullu. Ja nuket ovat vieläkin tallessa. Minä olin niitä, jotka eivät tuhonneet nukkejaan, joten suurin osa on hyvässä kunnossa. En vain millään raaski luopua niistä. :D
VastaaPoistaOi, Barbie!
VastaaPoistaAinoana lapsena omistin monia Barbeja, oli tummaa ja vaaleaa, suora ja "koukku"-kätistä... ja sitä vaatteiden määrää. Ensin ompeli äiti ja vähitellen opettelin itse askartelemaan nukeille upeita asuja.
<3
N
Oli kyllä mahtavuutta kun leikit kestivät monta päivää :) Lapsuudenystäväni kanssa kuljettiin edestakaisin aina kotien väliä suurien muovipussien kera.
VastaaPoistaJännittävää oli myös ommella itse pukuja, petivaatteita etc kun barbitalot ja muut tilpehöörit olivat vain unelmia...
Ystävälläni oli Ken, josta oli hieman kade... lopulta sain vastaavan joululahjaksi.
C
Mulla ja siskolla oli varmastikin yhteensä 25-30 barbia. Muistan aina ensimmäisen joululahja Kenin, hällä oli tummansiniset jamekset ja pinkki pikeepaita.
VastaaPoistaJoy: Voi itku Joy! Sun pitäisi saada lapsuuden barbiet takaisin, ne on niin ihania ja tuovat kivoja muistoja mieleen. Tukkapölly siskolle! :)
VastaaPoistaMissu: Äläkä luovukaan barbeistasi! Myös minulla on lapsuuden nukkeja tallessa. Ihana että pidit nukkesi hyvässä kunnossa, niin minäkin pidin (paitsi parilta purin kädet, tyhmä lapsi!).
Nellinoora: Mä tein aika vähän omille barbeilleni vaatteita (paitsi helppoja tuubiasuja ja parit housut), mutta jo lapsena huomasi selvästi keitä kiinnosti vaatteet ja keitä pelkkä leikkiminen.
C: Pitkät leikit oli tosiaan mahtavia! Ja Kenit harvinaisuuksia. Mäkin sain omani joululahjaksi ja olin niin tohkeissani siitä ettei ole tosikaan. :)
Pöllö: Oi, paljon barbeja!!! Kenejä oli kaikilla paljon vähemmän kuin barbeja, joten parisuhdedraamaa oli silloin tällöin leikeissä mukana.. :)
Barbileikit kuulu munkin lapsuuteen. Kaverin kanssa niillä leikkiessä ois mennyt aina monta päivää muuta tekemättäkään. Huoneen lattia oli aina pelkkää barbin asuntoa. Oi niitä aikoja! Niille sitten ommeltiin vaatteita ja askarreltiin kaikkea tavaraa :)
VastaaPoistaCherryberry: Ihana miten muutkin teistä ovat tehneet kunnollisia, laajoille alueille levittyviä leikkejä. :) Olisi ollut ahdistavaa leikkiä pienessä nurkassa. Tosin siitä äiti olisi varmaan ollut iloinen. :)
VastaaPoista