maanantai 24. elokuuta 2009

Saaga jatkuu

tunnetila: ärrinpurrin

Loppukesän ensimmäiset häät on nyt osaltani juhlittu. Kivaa oli, vaikka juhla-asuni kanssa pari juttua menikin suoraan sanottuna päin persettä. :) Päätin asuni viime tipassa ja olinkin siihen ihan tyytyväinen. Asussa oli minulle ominaista skarppia mustaa mutta myös omasta maailmastani kovasti poikkeavaa hyvin hempeää kerrostuksellisuutta ja utuvärejä. Jakku Isabell Kristensen, silkkimekko & clutch Mango, kengät Minna Parikka.



Minulle ei niin ominaisista jutuista huolimatta viihdyin vaatteissa hyvin ja tunsin oloni kesäiseksi useiden täysin mustien asukokonaisuuksien joukossa. Heh, kyllä, hyvin monella häävieraalla oli kokomusta asu, mustine kenkineen ja laukkuineen. Kevyttä silkkimekkoani puolusti myös lauantaiksi sattunut helle (!!) joten olisin paahtunut ulos tyköistuvassa pikkumustassani. Ai juu, mekon ostin Mangon alesta kesällä, jonain herkkänä ja outona hetkenä..



Päivä oli mennä pilalle asuni vuoksi kuitenkin muutamaan otteeseen. Jos on juuri huomannut muuttuneensa vaate-terminaattoriksi kannattaisi ymmärtää, että vain yhdet varasukkahousut ei riitä. Jo junamatkalla hajotin ensimmäiset juhlasukkikseni ja kun juhlapaikalle päästyäni vaihdoin jalkaani varanylonit niin kynsi repi näihinkin reiät kahteen paikkaan. Oikeasti, juhlat eivät olleet vielä edes alkaneet kun minulla oli kahdet sukkahousut riekaleina! Onneksi sukkahousut nro 2 repesivät juuri helman alta joten pärjäsin niillä muodollisuuksien ajan. Ja kun oli helle ja muodollisuudet ansiokkaasti ohi, heitin molemmat sukkikset roskiin ja kirosin koko keksinnön sinne minne aurinko ei paista!

Eikä tässä vielä kaikki. Juhlapaikalle päästyäni koin rikkinäisiä sukkahousuja vaihtaessani lisäksi toisen yllätyksen. Uusi juhlamekkoni oli revennyt! Onneksi karun kohtalon oli kokenut vain mekon vuori, mutta silti. Mekko oli ensimmäistä kertaa päällä ja vuori riekaleena. Mistä tätä huonoa tuuria oikein riittää?!



Isabell Kristensenin musta jakku (omistan myös jakkuun kuuluvaan hameen) on ostettu joskus 2000-luvun alussa ja on pelastanut minut niin palavereissa, työhaastatteluissa kuin useammissa häissäkin. Onko teillä vuosikymmenen mukana kulkeneita vaatteita joiden olemassaoloa ette aina muista mutta jotka tarpeen tullen putkahtavat esiin ja pelastavat päivän? Ja vaatteita, jotka myös kestävät ehjinä vuodesta toiseen.. Ja vielä, mitäs sanotte, minulla utuvärinen rimpsuvaate. Kamalaa vai kiva piristysruiske?

13 kommenttia:

  1. Tosi upea tuo mekko, ja tavallaan se on tyylisesi juuri tuon hillityn sävymaailmansa vuoksi :) soittaisin valkotakkisille vasta jos kyseessä olisi joku riemunkirjava sambamekko ;)

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis mekko, mun mielestä sopii hyvin! Sulla on kyllä nyt erittäin huonoa tuuria vaatteiden ehjänä pysymisen suhteen :O

    VastaaPoista
  3. Minä en jotenkin osaa yhdistää sinua tuohon mekkoon, mutta jos itse tunnet olosi hyväksi, niin mitäs välii minun yhdistämisillä on :D

    VastaaPoista
  4. Voih, muistan kun hipelöin tuota mekkoa siellä Mangossa mutta jostain idioottimaisesta syystä jätin sen kauppaan. Asu näyttää todella kivalta mutta toi sun vaatekirous alkaa vaikuttamaan jo aika aavemaiselta... :D

    VastaaPoista
  5. Kummallista kyllä, mutta ei näytä ollenkaan oudolta päälläsi tuo silkkimekkonen! OIkein kaunis ja minusta äärettömän hyvä juuri häihin.

    Miten taas jotain hajosi.... Ja vielä oikein kunnolla, pitkälti sauman mittaa! Spooky!

    VastaaPoista
  6. Nelliina: Kiitos! Yllätyin itsekin miten hyvin viihdyin tässä vaatteessa. Heh, juu ei kirjavia sambamekkoja tähän taloon, kiitos!

    Salka: Kiitos, tykkään mekosta yllättäin itsekin. Mutta tuo tuuri, mä en kohta enää ala!

    Petra: Tätä mekkoa jemmasin teidän häihin mutta ehkäpä nyt laitankin häihisi (luvan kanssa) jotain mustaa.. :) Ja heh, arvasin että yllätyt! ;)

    Missu: Missu älä muuta sano. En uskalla kohta enää ostaa mitään uutta saati käyttää vanhoja lemppareita kun pelkään rikkovani nekin.

    Norppis: Kiitos kiltti!

    Joy: Muistan kun kaupassa jostain syystä tartuin tähän mekkoon ja menin sovittamaan. Se oli aluksi vitsi mutta sitten laitoin mekon päälle kaulassani olleen Asplundin mustan Plussan ja ihastuin yhdistelmään. Pakko se oli sitten ostaa.

    Ja kyllä, ihan koko sauma oli rikki, enkä ollut tuohon mennessä tehnyt muuta kuin istunut junassa. (Näemmä mulla on liian iso takapuoli tähän mekkoon..)

    VastaaPoista
  7. Hahahha, enpä usko , että perässäsi on vika!!

    VastaaPoista
  8. väritermistöstä saatetaan olla eri mieltä, mutta tuo mekko on joka tapauksessa aivan ihana!

    vihaan yllättäviä vaateonnettomuuksia. ikinä ikinä ikinä ne ei satu oman vaatekaapin lähistöllä, vaan juurikin paikassa jossa ainoa ratkaisu on teippi ja lapsenomainen usko valoisaan tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  9. Joy: Hahaa, kiitti! Helpotti! :)

    Tiiti: Noooo, mä MEINASIN kutsua mekkoa perseenväriseksi mutta kun se oli jo rikki ja kaikkee niin se olisi ollut sille jo liian suuri rangaistus. Reppana.. (Tai toisaalta, se olisi ehkä ollut sille ihan oikein. Mitäs meni hajoamaan. Nih!)

    VastaaPoista
  10. Mikä tuuri sukkisten ja mekon kanssa. :/ Onneksi selvisit ihan kunnialla.

    VastaaPoista
  11. toi mekko on MIELETÖN!! Sopii tosi hyvin kun oot vielä ruskettunutkin.

    VastaaPoista
  12. Sari: Älä muuta sano! Olin jo ennen häiden alkamista aivan tuskissani asun kanssa mutta toivon ettei kukaan huomannut että olin siellä risoissa vaatteissa.. :)

    Tuuli: Voi kiitos! Rusketus vaan alkaa jo näillä keleillä kadota joten mekko taitaa olla minulla käytössä vain kesäisin. (Ja ulkomailla, oih kun pääsisi edes jonnekin, ja äkkiä!) :)

    VastaaPoista