tunnetila: mmmmmm.....
Vaikka pidän hyvästä ruoasta ja tykkään herkutella, reissaan useimmiten aika pienellä budjetilla ja normaalisti käyn matkalla ainoastaan muutamassa laadukkaammassa ravintolassa. Tavallisten reissupäivien lounaat saattavat koostua edullisista falafeleistä tai herkullisista lounasleivistä, normaalin illan ravintolakokemukseksi riittää se, että paikka näyttää kivalta ja että listalla on edes yksi kasvis- tai kalavaihtoehto.
New Yorkin matkalla matkanjärjestäjämme Venla oli kulinaristi viimeisen päälle ja saimmekin nauttia hänen tekemistään ravintolavalinnoista niin lounailla kuin illallisillakin. Ja oih, en ole varmaan koskaan syönyt kokonaista viikkoa niin hyvin! Kokoan tähän postaukseen omasta kokemuksestani parhaat paikat joissa söimme tällä matkalla, ja haluan aloittaa ehdottomasti parhaalla kokemuksella joka oli täydellinen alusta loppuun.
Michelin tähden saanut Dovetail oli minulle ehdottomasti matkan kulinaristinen huippu. Maanantaisin ravintolasta saa myös kasvismenun, joten maanantai on kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville ehdoton päivä vierailla Dovetailissa. Kolmen ruokalajin illalliseni koostui seuraavista valinnoista: kurpitsakeitto-kanttarellit-fenkoliravioli, jälkiruoaksi perinteinen päärynätorttu vaniljajäätelöllä. Jestas miten hyvää! Jälkiruoka oli oikeasti niin hyvää että aloin itkeä. :) Tarjoilija tuli saman tien paikalle ja kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin että jälkiruoka on niin hyvää että itkettää. Hän kurkkasi lautaselleni, halusi nähdä mitä syön, ja kun hän näki päärynätortun hän hymyili ja nyökkäili ymmärtäväisenä. "Myös minun suosikkijälkiruokani" hän totesi ja katselimme toisiamme onnellisina. Mahtava kokemus, sanoisin!
Muita mainitsemisen arvoisia ravintoloita oli mm. ranskalaiseen keittiöön erikoistunut A.O.C. Illalliseni oli jälleen täydellinen: alkuun etanat, pääruoaksi tryffelirisotto, jälkiruoaksi teetä. Jättimäisestä risotosta olisi riittänyt illallista koko seurueellemme, joten jaksoin syödä siitä murto-osan. Loput risotosta pakattiinkin minulle mukaan koska sitä jäi niin paljon. Heh, harvinaista mutkattomuutta hienossa ravintolassa.
Italialaisesta ruoasta pitäville suositukseni saa Corsino Cantina. Täällä jälkiruokani, suklaamousse vaniljavaahdolla, oli ehdottomasti parasta suklaamoussea mitä olen koskaan saanut. Mousse oli niin tuhtia että oli työn takana saada siitä lusikka läpi. Huh huh!
Näin joulun aikaan mukavaa tunnelmaa Bryant Parkissa, luistinradan vieressä, tarjoaa celsius. Maistuvaa ruokaa, hauska tunnelma. Istuimme ulkona, katetulla terassilla lämpölamppujen alla ja nautimme pientä purtavaa. Illallisen jälkeen kävelimme Bryant Parkissa ja tutkailimme sinne rakennettuja joulumarkkinoita. Löysimme mm. kuumaa omenasiideriä myyvän kojun jossa mukiin sujautettiin aito kanelitanko. Herkkua sekin.
Jälkiruokafiilistelijöille ehdoton paikka on Serendipity. Vuonna 1953 perustettu, suorastaan kulttimaineesta nauttiva ravintola oli jotain sellaista mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt. Runsas ja sisustukseltaan suorastaan överi ravintola, jäätelöbaari ja "krääsä"kauppa, kaikki samassa pienessä tilassa. Tunnelma oli huikea! Nautin ravintolassa paikan erikoisuuden, Frrrozen Hot Chocolaten, eli valtavan kulhollisen jäädytettyä (ja pureskeltavaa) kaakaota jonka päällä oli todella suuri keko kermavaahtoa.
Wine & Roses viinibaari on palkittu useampana vuonna peräkkäin viinivalikoimastaan. Tähän ihanaan paikkaan päädyimme sattumalta ja voi mikä onnekas sattuma se olikaan! Maistelimme amerikkalaisia punaviinejä ja pidimme niistä kaikista. Suomessa tulee ostettua hyvin harvoin amerikkalaisia viinejä, täällä taas muistin että kyllä silloin tällöin kannattaisi.
Central Parkin Sarabeth's on perusamerikkalainen, tosin hieman fiinimpi ravintola, jossa poikkesimme aamiaisella. Runsaaseen aamiaiseen kuului mm. herkullisia omeletteja sekä valtavat kasat perinteisiä pannukakkuja. Oma munakkaani oli täytetty pinaatilla ja vuohenjuustolla. Niin hyvää ja olisi helppo tehdä itsekin. Miksen koskaan tee kotona täytettyjä munakkaita?! Teettekö te?
Viimeisin, muttei vähäisin, vinkki on ehkä maailman ihanin ruokakauppa Dean & Deluca. Liikkeessä on niin ihanat herkkuosastot että alkaa huimata, ja parasta tässä kaikessa on se, että tuotteet ovat suurin osa luomua ja ekologisesti hyväksyttävämpää lähiruokaa. Tein Dean & Delucasta myös hieman omituisia ostoksia (mieheni totesi kotona minun olevan seonnut ja ihmetteli miten olin päässyt tullista läpi ostosteni kanssa), mutta jos jotain on pakko saada niin sitä on sitten pakko saada. Tuli sekopään maine tai ei! Näistä ostoksista lisää toiste. (Ja ei, kyseessä ei ole minkään sortin huumausaineet. Nämä hankinnat liittyvät niinkin eksoottiseen asiaan kuin siivoaminen. :))
Vaikka New York tarjosi huikeita makuelämyksiä ja ihania ruokakauppoja, niin ilman niitä ei tarvitse olla täällä Helsingissäkään. Loistavien ravintoloiden lisäksi löysin nimittäin äsken jotain muutakin. Marmatin matkan jälkeen miehelleni ihanien herkkukauppojen puutteesta ja kuin vastauksena tähän marmatukseen löysin Hakaniemen hallista ranskalaisen herkkukauppa Deli Delin. Pieni puoti, ihana valikoima. Enää ei ole vaikeuksia keksiä paikkaa jonne saa viikonlopun ruokaostoksilla käytettyä kaikki rahansa!
Ps. Hups, siivouspostaus oli jo tulossa vaikken ole sitä vielä edes kirjoittanut. Oho. Ja anteeksi!
maanantai 6. joulukuuta 2010
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Aina ei tarvita edes lapsia totuuden sanomiseen
tunnetila: opittua

liivi Lanvin for H&M, mekko Hanna Saren for Seppälä,
laukku Lumi, tossut UGG (kuvasta kiitos Emmi!)

liivi Lanvin for H&M, mekko Hanna Saren for Seppälä,
laukku Lumi, tossut UGG (kuvasta kiitos Emmi!)
Työkavereiden käymä keskustelu torstaina,
minulla päällä kuvan asu.
"Näyttää ihan siltä että sä Nina olisit raskaana!"
"Niin muuten näyttää.
Tuo mekko on tollanen tönkkö ja sit vielä kun sulla on tuo liivi niin
näyttää että yrität peitellä mahaasi."
"Joo, niin on! Näyttää ihan siltä!"
"Heheheheheheeehehh!!"
Mitä tuohon sitten itse sanoisi???
minulla päällä kuvan asu.
"Näyttää ihan siltä että sä Nina olisit raskaana!"
"Niin muuten näyttää.
Tuo mekko on tollanen tönkkö ja sit vielä kun sulla on tuo liivi niin
näyttää että yrität peitellä mahaasi."
"Joo, niin on! Näyttää ihan siltä!"
"Heheheheheheeehehh!!"
Mitä tuohon sitten itse sanoisi???
Tunnisteet:
kotimaista,
päivän asu,
suunnittelijat
perjantai 3. joulukuuta 2010
Sävyeroja
tunnetila: tyytyväisyys
Sain yli vuosi sitten näytteen Make Up For Everin HD-meikkivoiteesta. Viime kesänä reissussa otin pienen näytetuubin käyttöön ja ihastuin heti tuotteeseen. Tykkäsin meikkivoiteen ohuesta koostumuksesta ja lopputulos iholla oli huomaamaton mutta kuitenkin tasoittava. Kaikkia näppyjä ohuella voiteella ei saanut piiloon, mutta ajattelin hankkia tuotteen silti.
Ostosreissulla Helsinginkadun liikkeessä sain kuulla että kevyt tuote on myös peittävä jos siitä valitsee iholle juuri oikean sävyn. Näytetuubini oli ollut hyvin lähellä oikeaa, mutta sain testattavaksi kaksi sävyä lisää. Käytin molemmat näytteet ja totesin toisen uusista näytteistä olevan minulle juuri se oikea.
Ennen New Yorkin matkaa vertailin meikkivoiteen hintoja netissä ja totesin saavani saman tuotteen reissusta niin paljon halvemmalla ettei Hesarilla poikkeaminen kannattanut (tuli kyllä kurja fiilis, olin nimittäin saanut liikkeessä todella hyvää palvelua ja silti päädyin hakemaan tuotteen toisaalta, nyyh, petturuutta!). No, samalle firmalle roposeni annoin silti.

Sain yli vuosi sitten näytteen Make Up For Everin HD-meikkivoiteesta. Viime kesänä reissussa otin pienen näytetuubin käyttöön ja ihastuin heti tuotteeseen. Tykkäsin meikkivoiteen ohuesta koostumuksesta ja lopputulos iholla oli huomaamaton mutta kuitenkin tasoittava. Kaikkia näppyjä ohuella voiteella ei saanut piiloon, mutta ajattelin hankkia tuotteen silti.
Ostosreissulla Helsinginkadun liikkeessä sain kuulla että kevyt tuote on myös peittävä jos siitä valitsee iholle juuri oikean sävyn. Näytetuubini oli ollut hyvin lähellä oikeaa, mutta sain testattavaksi kaksi sävyä lisää. Käytin molemmat näytteet ja totesin toisen uusista näytteistä olevan minulle juuri se oikea.
Ennen New Yorkin matkaa vertailin meikkivoiteen hintoja netissä ja totesin saavani saman tuotteen reissusta niin paljon halvemmalla ettei Hesarilla poikkeaminen kannattanut (tuli kyllä kurja fiilis, olin nimittäin saanut liikkeessä todella hyvää palvelua ja silti päädyin hakemaan tuotteen toisaalta, nyyh, petturuutta!). No, samalle firmalle roposeni annoin silti.

En tietenkään muistanut ottaa näytepurkkia mukaan Sephoraan ja olin meikkivoidehyllyllä ihan hukassa. Muistin kaikkien käyttämieni sävyjen numerot mutten muistanut mikä niistä oli paras. Myyjän avustuksella sitten valitsimme minulle sopivimman. Ja kuinka ollakaan, tämän myyjän mukaan minulle paras sävy oli juurikin se ensin testaamani, joka siis oli suomalaisen myyjän mukaan lähes oikea mutta ei ihan. No, tällä nyt mennään. Tarpeeksi lähellä ihoni omaa sävyä tämä taitaa kuitenkin olla.
Ja arvatkaa muuten mikä tässä tuotteessa on juuri nyt parasta? Se ei kuivata ihoani lainkaan. Hip hei! Tuote, jota ajattelin käyttää pääasiassa kesäisin, pääsikin saman tien ympärivuotiseen käyttöön. Säästän vanhan, paksumman ja peittävämmän pakkelini talven juhliin. Voisi tosin kysyä että mihin juhliin. Tiedossa ei ole tänä vuonna yksiäkään (varsinaisia) pikkujouluja. Ei ole reilua!
Ja arvatkaa muuten mikä tässä tuotteessa on juuri nyt parasta? Se ei kuivata ihoani lainkaan. Hip hei! Tuote, jota ajattelin käyttää pääasiassa kesäisin, pääsikin saman tien ympärivuotiseen käyttöön. Säästän vanhan, paksumman ja peittävämmän pakkelini talven juhliin. Voisi tosin kysyä että mihin juhliin. Tiedossa ei ole tänä vuonna yksiäkään (varsinaisia) pikkujouluja. Ei ole reilua!
Tunnisteet:
kosmetiikka,
matkalla,
ostoksilla,
testi
torstai 2. joulukuuta 2010
Rosoinen Brooklyn
tunnetila: muistelu

Ps. Toivottavasti teillä ei mene hermot näihin reissupostauksiin. Vielä olisi muutama juttu joista haluaisin kirjoittaa. Mm. ravintolavinkit on vielä jakamatta.

Brooklynin tämän hetken trendialue Williamsburg oli uusi ja raikas tuttavuus myös useamman kerran Manhattanilla vierailleelle. Lyhyen metromatkan päässä Manhattanilta avautui oma tiivis, pääosin muutamalle kadulle (Bedford Avenue ja Berry Street) keskittynyt yhteisönsä täynnä kivoja, mutkattomia ja tunnelmallisia kahviloita, ravintoloita ja baareja sekä persoonallisia sisustus-, vaate- ja kenkäliikkeitä.
Lounasta nautimme Thai Restaurant Chaissa, tuliaisia miehelle tarjosi paikallisen taiteilijakaksikon perustama vaateliike Brooklyn Industries, koruja itselle löytyi viehättävästä Jane's Closet -putiikista ja täynnä huikeita sisustusjuttuja oli liike nimeltä A&G Merch. Hienon päivän kruunasi pullo paikallista Brooklyn Breweryn lageria (paitsi etten ole suuri oluen ystävä ja tuo kalja oli oikeasti aika pahaa...) Blackbirdissa.
Suosittelen todella, varsinkin jos olette käyneet New Yorkissa useamman kerran, tutustumaan myös Manhattanin ulkopuoliseen elämään. Brooklynin rennon tyylikkäässä tunnelmassa olisi viihtynyt pidempäänkin.
Lounasta nautimme Thai Restaurant Chaissa, tuliaisia miehelle tarjosi paikallisen taiteilijakaksikon perustama vaateliike Brooklyn Industries, koruja itselle löytyi viehättävästä Jane's Closet -putiikista ja täynnä huikeita sisustusjuttuja oli liike nimeltä A&G Merch. Hienon päivän kruunasi pullo paikallista Brooklyn Breweryn lageria (paitsi etten ole suuri oluen ystävä ja tuo kalja oli oikeasti aika pahaa...) Blackbirdissa.
Suosittelen todella, varsinkin jos olette käyneet New Yorkissa useamman kerran, tutustumaan myös Manhattanin ulkopuoliseen elämään. Brooklynin rennon tyylikkäässä tunnelmassa olisi viihtynyt pidempäänkin.
Ps. Toivottavasti teillä ei mene hermot näihin reissupostauksiin. Vielä olisi muutama juttu joista haluaisin kirjoittaa. Mm. ravintolavinkit on vielä jakamatta.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kolme kerrosta
tunnetila: hrrrr....
Vaikka pidän talvesta ja rakastan lunta ja kohtuullista pakkasta, niin silti aina näin alkutalvesta (varsinkin kun tällä kertaa talvi tuli yllätyksenä sillä aikaa kun olin poissa maasta) tuntuu että pakkasiin tottumisessa menee oma aikansa. Heti kun pakkasta on yli kymmenen astetta niin tuntuu ettei mikään vaatemäärä riitä. Keväällä taas kun mittari näyttää miinus kymmentä tekisi mieli jo kiskaista nahkatakki päälle ja vaihtaa muutenkin kevyempiin vaatteisiin. Omituisia nuo tottumiskysymykset.
Vaikka pidän talvesta ja rakastan lunta ja kohtuullista pakkasta, niin silti aina näin alkutalvesta (varsinkin kun tällä kertaa talvi tuli yllätyksenä sillä aikaa kun olin poissa maasta) tuntuu että pakkasiin tottumisessa menee oma aikansa. Heti kun pakkasta on yli kymmenen astetta niin tuntuu ettei mikään vaatemäärä riitä. Keväällä taas kun mittari näyttää miinus kymmentä tekisi mieli jo kiskaista nahkatakki päälle ja vaihtaa muutenkin kevyempiin vaatteisiin. Omituisia nuo tottumiskysymykset.
neule Gant, liivi Lanvin for H&M,
farkut H&M, kengät UGG Australia
farkut H&M, kengät UGG Australia
Palelemiseen kyllästyneenä valitsin eilen niin ikään viileään työhuoneeseeni päälleni kolme kerrosta: aluspuseron (joka vielä juuri ennen lähtöä vaihtui pitkähihaiseksi, onneksi!), lämpimän kashmirneuleen ja päällimmäiseksi pörröliivin. Jalkaan vetäisin neulosUGGit. Ja ihanaa, ensimmäinen päivä puoleentoista viikkoon kun vaatemäärä tuntui sopivalta.
Muuten olin hyvin tyytyväinen vaatevalintaani mutta apua, miten te perusUGGien (siis perusmalli Classic) talvikäyttäjät pysytte tasapohjaisilla "luistimilla" pystyssä?? Olen vannonut omien traktoripohjaisten UGGieni nimeen jo muutaman talven mutta ne alkavat olla ahkerasta käytöstä (lähes päivittäisessä käytössä heti kun kesä väistyy, eli syyskuusta huhtikuulle...) niin puhki kulutetut että haluan säästää ne kunnon pakkasille. Leudompia säitä varten ostin matkalta hieman kevyemmän mallin eli neulosUGGit. Lämpimät ja mukavat ovat nämäkin, mutta jestas miten monta kertaa olin kaatua kun jalan alle osui vähänkin lunta. Hengenvaaralliset, sanoisin päivän kokemuksella.
Tasapohjaiset UGGit ovat lumettomille talvikeleille mukavat ja aivan passelit kengät, mutta kun vanhoista traktoripohjaisista mörssäreistäni aika jättää niin hommaan taatusti tilalle samanlaiset. Valitsen mielummin sysirumat traktorikengät kuin murtuneen ranteen.
Muuten olin hyvin tyytyväinen vaatevalintaani mutta apua, miten te perusUGGien (siis perusmalli Classic) talvikäyttäjät pysytte tasapohjaisilla "luistimilla" pystyssä?? Olen vannonut omien traktoripohjaisten UGGieni nimeen jo muutaman talven mutta ne alkavat olla ahkerasta käytöstä (lähes päivittäisessä käytössä heti kun kesä väistyy, eli syyskuusta huhtikuulle...) niin puhki kulutetut että haluan säästää ne kunnon pakkasille. Leudompia säitä varten ostin matkalta hieman kevyemmän mallin eli neulosUGGit. Lämpimät ja mukavat ovat nämäkin, mutta jestas miten monta kertaa olin kaatua kun jalan alle osui vähänkin lunta. Hengenvaaralliset, sanoisin päivän kokemuksella.
Tasapohjaiset UGGit ovat lumettomille talvikeleille mukavat ja aivan passelit kengät, mutta kun vanhoista traktoripohjaisista mörssäreistäni aika jättää niin hommaan taatusti tilalle samanlaiset. Valitsen mielummin sysirumat traktorikengät kuin murtuneen ranteen.
Tunnisteet:
ostoksilla,
päivän asu,
suunnittelijat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











