Rönttäkengät ja pehmopaita

tunnetila: tyytyväisyys

En ole koskaan ikinä milloinkaan, nähnyt sellaista shoppailuparatiisia mitä Barcelona on. New York, Pariisi ja Milano jäävät kakkoseksi tälle pienelle mutta sitäkin vilkkaammalle espanjalaiskaupungille. Bangkokissa tarjontaa on vielä enemmän, mutta kuten olen kertonut, kohtuuhintaista laatua saa etsimällä etsiä. Balmainia, Guccia, Pradaa sekä muita muotitaloja Bangkokista toki löytyy, mutta niiden hintataso on usein Euroopan kaupunkeja korkeampi. Mutta siis, Barcelonan vaatetarjonta on henkeäsalpaava ja espanjalaiset merkit, kuten Mango, Zara, Stradivarius ja Bershka, ovat siellä hyvin edullisia.

Käytin lomastani yhden kokonaisen päivän kierrellen kauppoja ja hiplaillen liikkeiden tarjontaa. Jossain vaihessa aloin jo vaipua epätoivoon ja tuli tunne, että akryyli on vallannut maan eikä paluuta parempaan ole. Lähes jokaisessa neuleessa oli vähintään puolet akryylia, tuota paholaisen keksintöä, oli neuleen hinta sitten parikymppiä tai muutaman satasen. Sitä nyt vaan on nähtävästi pakko tunkea joka paikkaan.

Reissatessa minulla on yleensä periaatteena ostaa pääasiassa "oman maan" tuotteita. Ranskasta ranskalaista muotia, Espanjasta espanjalaista. Tällä reissulla tuli kuitenkin tehtyä yksi poikkeus, löysin nimittäin akryylimassan joukosta ranskalaisen liikkeen Comptoir des Cotonniersin, jonka vaatteiden laadusta pidän. Tällä kertaa mukaan lähti lampaanlapahihainen ohut trikoopaita jossa on mukana 10% angoraa. Mikä ihana tuntu tulee vaatteelle noinkin pienestä ylellisestä lisäyksestä! Paita on suorastaan silkinpehmeä iholla. Perustrikoopaitojen kanssa koneeseen neljäänkymppiin tätä ei kyllä voi heittää, siinä ehkä syy miksi arempia materiaaleja näkee "ihokkaissa" aika harvoin.

Kivoja peruspaitoja tarvitaan aina, ja niin tarvitaan myös "rönttäkenkiä". Olin aivan innoissani kun löysin hyvin kohtuullisella hinnalla nahkaiset bikerit Suomen talveen. Sateella käytetään kumppareita, kylmällä (ja lumisella) säällä UGGeja, mutta tihkusateessa ja loskassa pärjäävät kengät ovat kaapistani puuttuneet. Luulin Dr Martensien ratkaisseen ongelmani, mutta ongelma taisikin ratketa vasta nyt. Kengissä ei lue merkkiä, mutta ostin ne Noel Fun nimisestä liikkeestä. Olisiko sitten liikkeen omaa mallistoa, tiedä häntä.

Yllä esitellyt ostokset pääsivät tänään käyttöön kun lontostelin uusilla kengilläni kirppikselle. Hyvät on kengät ja puserosta tuli heti ykkössuosikki. Tykkäsin myös yhdistelmästä jossa hyvin naisellinen ja pehmeästi laskeutuva yläosa kohtaa jäykät puuvillahousut ja ronskit äijäkengät. Tyttömäistä minusta ei varmaan koskaan kokonaan saa, mutta feminiinisyyden ja maskuliinisuuden yhdistelmästä pidän paljon.

pusero Comptoir des Cotonniers, housut Josefssons,
kengät Noel Fun

Ei kaveria seeprakorulle

tunnetila: pettymys

Ulkona paistoi päivällä Aurinko. Wohooo, kainot pyyntöni ("jos ei nyt jumankauta ala kohta aurinko paistaa niin...") on huomioitu, kiitos!!!! Pahimmasta ilmastoahdistuksesta toivuttuani kävin hakemassa R-kioskilta minulle saapuneen H&M:n paketin. Tiesin, että paketissa minua odottivat Jimmy Choon seepraballeriinat. Viime viikon balleriinoissa kävelleenä ja niiden kunnosta hieman huolestuneena odotin uusia kenkiäni innokkaana.

Voi maailma mikä pettymys! Kengät oli paksut koppurat, mustat seepraraidat oli painettu luonnonvalkoiseen mokkaan (jota en olisi mokaksi tunnistanut, en hajusta enkä tunnusta, ellei niin tuotemerkinnässä sanottaisi) hieman huolettomasti ja kenkälaatikosta lehahti ilmoille sellainen muovin käry että mieskin kysyi "mikä täällä haisee" tullessaan keittiöön jossa paketin avasin. Myös pohjien PITI olla nahkaa. Nettisivuilla oikein erikseen mainittiin että pohjat kannattaa suojata uudella pohjalla ennen niiden ulkoiluttamista. Todellisuudessa pohjat oli paksua muovia/kumia. Käytännöllisemmät, kyllä. Lupausten mukaiset, ei.

Taidanpa ruokakauppareissulla viedä kengät takaisin samaan paikkaan josta ne juuri noudinkin.

Huhuu, aurinko?

tunnetila: ärrinmurrin

Nyt olisi vähän asiaa sille heebolle joka ensimmäisenä keksi tulla asumaan Suomeen... Ei tässä ilmastossa voi ihminen elää, ainakaan onnellisesti. Ainakaan jos saa kaamoksen keskellä vähänkään maistiaisia ja muistutusta että on olemassa myös jotain ihan muuta, esim. aurinko ja paljaat varpaat balleriinoissa. Kotona siis ollaan. Voi helevetin kuustoista!

Pimeä puoli

tunnetila: paljastus

Tyttömäinen ei ole sana jonka tulee mieleen ensimmäisenä kun minua ajattelee. Kai. Tai mistä minä tiedän miten habitukseni mielletään. Noh, yhtä kaikki, lentolaukkua pakatessani minulle tuli hyvin tyttömäinen olo.

Kaivoin esiin kaikilla matkoilla mukanani kulkevan Laundry Bagin johon kasaan reissun aikana likaantuneet vaatteet, sekä saman sarjan Shoe Bagin jossa kuljetan laukussa kakkoskengät ettei muut mukaan pakatut tavarat likaannu. Lisbeth Dahlin tyttömäiset, suloisen vaaleanpuna-valkoraidalliset ja vintage-henkeen kuvioidut pussukat olen ostanut jo useampi vuosi sitten, mutta muovimainen materiaali ei ole mennyt miksikään ja pidän edelleen sievistä pusseista.

Matkapussukat ovat vilahdelleet blogissani aiemminkin, joten ihan yllätyksenä nämä reissaajat eivät teille varmaankaan tulleet. Seuraavassa kuitenkin se ehkä hieman enemmän huvittuneita naurahduksia (tai järkyttyneitä huudahduksia) aiheuttava reissukaverini: kesällä Kuopiosta löytämäni nimilappu matkalaukkuun. Heh, musta-hopea-vaaleansininen-pinkki-överi-krumeluuri-sydän! Tämä on jo niin kitchiä että sitä on pakko fanittaa. Tohkeissani kirjoitin nimeni sydämen toisella puolella olevaan osoitekenttään ja hymyilin valtavaa lätkää katsellessani kuin Naantalin aurinko.

Myös rakkain löytöni aikoihin, Greyhoundin nahkainen monitoimipussukka pääsee matkustamaan kanssani. Tämä nahkainen ihanuus on huomattavasti lähempänä omaa tyyliäni ja yleistä olemustani. Mutta pieni (tai ehkä vähän överikin) tyttömäisyys on välillä kivaa ja nautin suunnattomasti pakatessani reissuballeriinat herkullisen naiselliseen pussukkaan.

Mitäs sanotte, onko teillä tavaroita jotka eivät ole "ihan teitä" mutta tykkäätte niistä silti niin paljon että ette halua niistä luopua? Tai asioita joita fanitatte salaa?