perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden parhaat 2010

tunnetila: muistelu

Jopas on hassua... Yritin perinteisesti listata vuoden 2010 parhaita vaate-/kenkä-/asustehankintoja mutta päässä kelasi tyhjää. Kaivoin esiin edellisten vuosien vastaavat postaukset (
2008 ja 2009) ja kas kummaa. Olen vuonna 2010 ostanut niin vähän vaatteita että olen käytännössä kulkenut tämän vuoden kahtena edellisvuonna hankituissa, jo tuolloin lemppareiksi muodstuneissa vaatteissa. Tässä kuitenkin, pohdintojen jälkeen, tämänvuotiset lempparit.

paras korkkariostos 2010
Dumondin korkonilkkuri
(muistelin että oli viime vuoden ostos
mutta ostohetki olikin tammikuun alussa)


Image and video hosting by TinyPic

paras (muu) kenkäostos 2010
espadrillokset

Image and video hosting by TinyPic

paras laukkuostos 2010
vaalea mokkalaukku Zara
(jota vähän metsästettiin...)


Image and video hosting by TinyPic

paras yläosa 2010
löysä raitaneule Sonia Rykiel pour H&M
(luultavasti vaate jota olen myös käyttänyt tänä vuonna eniten)

Image and video hosting by TinyPic

paras alaosa 2010
porkkanahousut Lindex
(housut sopivat lähes tilaisuuteen kuin tilaisuuteen)

Image and video hosting by TinyPic

paras mekko 2010
pitkähihainen maksimekko Kate Moss for TopShop

Image and video hosting by TinyPic

paras juhlavaate 2010
musta sifonki-/satiinipaita Lindex
(loistava vaate, käytössä arjessa ja juhlassa)

Image and video hosting by TinyPic

paras asuste 2010
medaljonki (kirppikseltä)
(paras asuste tittelistä kilpailee myös edellisen kuvan silkkihuivi (Hermés))

Image and video hosting by TinyPic

Tänä vuonna olen hankkinut vähemmän vaatteita mutta sitäkin enemmän asusteita. Paras asuste -sarjaan olisin voinut nimetä myös pörröliivin (Lanvin for H&M) tai kaikki Noolanin ihanat asusteet (huppuhuivi, hihakkeet tai säärystimet) tai vaikkapa lehtikorun. Suuntaus on mielestäni positiivinen: vanhoista vaatteista saa asustamalla hyvin helposti uuden näköisiä. Kaiken lisäksi asusteet vievät vaatteita vähemmän tilaa kaapeissa.

Teittekö Te ehdottomia lempparihankintoja tänä vuonna?

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Hauskin paketti

tunnetila: ilo

Tämän joulun lahjatoiveeni oli suklaarasia. Ajattelin, etten tarvitse mitään muuta. Olin kuitenkin ollut tänä vuonna kovin kiltti ja sain pukilta ison pinon paketteja joista kaikista paljastui hyvin mieluisia sisältöjä. Paketeista löytyi mm. kosmetiikkaa, uusia juomalaseja, Vintage kengät -kirja (nyt taitaa olla koko sarja koossa), ihana villatakki, karvavuoriset nahkarukkaset ja myös sitä toivomaani suklaata.

Vaikka jokainen lahja ilahdutti ja oli onnistunut, niin lahjapinosta täytyy kuitenkin nostaa esiin sen parhaat palat. Sain nimittäin tavaran lisäksi lahjaksi kaksi uutta ystävää. Saanko esitellä, huvitta... anteeksi, viehättävät marsutytöt Pilvi ja Laila.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Awwwww, voiko olla olemassa noin suloista kaksikkoa?? Olen niin iloinen uusista kavereistani! Ja mikä ihaninta, siskoni on virkannut marsut minulle ihan itse. Se jos mikä nostaa lahjan arvoa entisestään.

Suonette anteeksi lyhyen postauksen, mutta nyt minun täytyy lähteä tutustuttamaan marsutyttöjä uuteen kotiinsa. Saavuin pari tuntia sitten kotiin joululoman vietosta ja olemme lähdössä taas uudeksi vuodeksi reissuun. Sitä ennen täytyy opettaa kaksikko talon tavoille.

torstai 23. joulukuuta 2010

Urbaani legenda

tunnetila: nam nam

Image and video hosting by TinyPic

Käsite "paha venäläinen suklaa" (=tummaa suklaata joka on vanhaa, harmaata ja kovaa) on enää muisto vain. Urbaani legenda.

Ostin Pietarista kaksi suklaarasiaa niiden kauniiden pakkausten vuoksi. Ajattelin ettei konvehteja ole pakko syödä jos papereiden sisältä paljastuu harmaata massaa. Avasimme läksiäisissä rasioista toisen. Nam nam nam, ainakin tämä rasia oli täynnä ihanan ihanaa suklaata!


Kuuluuko Teidän jouluunne suklaa? Jos kuuluu, mikä on suosikkinne?

Image and video hosting by TinyPic

Tunnelmallista joulunaikaa Teille kaikille!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Johtunee joulusta

tunnetila: jestas sentään!

Hairahdus johtunee huimaa vauhtia lähestyvästä joulusta.

Image and video hosting by TinyPic

raitapaita Marimekko, kashmirneule Lulu Bravo,
hame Alexander McQueen, töppöset UGG,
huivi Lanvin for H&M


tiistai 21. joulukuuta 2010

Läksiäiset

tunnetila: haikeus

Ystävämme muuttavat heti joulun jälkeen ulkomaille kolmeksi-neljäksi vuodeksi ja vietimme eilen meillä pienimuotoisia läksiäisiä. Tarjoilun täytyi olla nopeasti ja helposti valmistettavaa sillä ehdin kauppaan vasta työpäivän jälkeen. Halusin myös sen olevan jotain sellaista, mitä he eivät välttämättä uudessa kotimaassaan kovin usein saa syödäkseen. Viime viikkoinen Pietarin matka lähimuistissa nappasin kaupasta tarjolle suolakurkkuja, smetanaa, juoksevaa hunajaa, itse paistettavia pieniä riisipiirakoita ja suomalaista juustoa. Voi että oli hyvää ja helppoa!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Vaikkei tarjoillla ollut mitään "hienoa" tai kallista, enkä ollut vääntänyt ihania leivonnaisia useita päiviä, silti ystäväpariskuntamme oli otettu ideastani. Siis siitä että olin nähnyt vaivaa miettiäkseni naposteltavien olevan sellaisia joita he saattavat tulevien vuosien aikana Suomesta ikävöidä. Ei siis tarvitse olla ammatiltaan kokki saadakseen aikaan maistuvia tarjoiluja ja vieraille hyvää mieltä. Onneksi!

Mitkä ovat teidän bravurinne? Mitä herkkuja tarjoatte yleensä jos kutsutte ystäviä kylään?


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hento lehti

tunnetila: ihastus

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Löysin Brooklynista, rennon tyttömäisestä Jane´s Closet -liikkeestä kauniin ja herkän mutta pinnaltaan hieman rosoisen, pronssin värisen rannerenkaan. Ranteen ympärille hennosti kiertyvä lehti on samalla massiivinen mutta hyvin siro ja sopii ilostuttamaan niin arkea kuin juhlaa. Tällä viikolla rannerengas pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ja tykkään siitä valtavasti!

Vielä liikkeessä muutamat lehteen upotetut kivet tuntuivat mielestäni vähän liian övereiltä, mutta käytössä on vain kaunista kun valon säteet sinkoilevat pienistä "timanteista" ja tuovat koruun säihkettä. Luulen, etten Suomessa olisi ostanut tuota korua juuri noiden istutusten vuoksi, mutta käytössä ne ovat osoittautuneet hyvin sieviksi. Odottakaahan kun näette New Yorkista hankkimani balleriinat. Niissä sitä on säihkettä kerrakseen.

Mikähän meihin (tai ainakin minuun), normaalisti järkeviin ja kohtalaisen minimalistisiin ihmisiin menee ulkomailla? Kotona sitä sitten mietitään että tuliko taas hankittua jotain liian överiä. Usein kuitenkin juuri niistä jutuista mitkä epäilyttävät tulee niitä lemppareita. Niin kävi tämänkin rannerenkaan kanssa. Nähtäväksi jää osoittautuvatko balleriinat virheeksi vai onko vain hauskaa kun tossut "kilisevät" jalassa? Kesää ja balleriinakelejä odotellessa...


lauantai 18. joulukuuta 2010

Viehättävä naapuri

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

Seminaariterveiset Pietarista! Vaikka sää Pietarissa oli harmaa ja auringon pilkahdukset olivat harvassa, matkamme oli silti erittäin onnistunut. Vapaa-aikaa ei juuri ollut joten kaupungilla kiertely jäi seuraaviin kertoihin, mutta onneksi seminaarin sisältö oli sitäkin onnistuneempaa. Ja töihinhän tuonne mentiin, ei lomailemaan.

Kävimme Pietarissa juuri liikennöintinsä aloittaneella Allegro -junalla ja matka taittui sujuvasti kolmessa ja puolessa tunnissa. Noin lyhyessä ajassa täysin toiseen maailmaan pääseminen tuntuu hyvin houkuttelevalta. Oma matkailuni Venäjän suuntaan lisääntyisi varmasti jos vain viisumien saaminen muuttuisi helpommaksi.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

huivi Hermes, mekko Hanna Saren for Seppälä,
saappaat Ella (second hand)


Hotellimme Aston Hotel oli hyvin perinteinen ja sijainniltaan loistava. Hotellin erikoisuutena mainittakoon huoneeseen tuotava aamiainen. Ravintolaa hotellissa ei ollut, joten aamiainen tilattiin edellisenä iltana seuraavaksi päiväksi. Oli ihana nautiskella aamiaista rauhassa omassa huoneessa aamutoimien lomassa.

Vaikkei vapaa-aikaa tiiviiseen ohjelmaan juuri mahtunut, niin käytin kuitenkin hyväkseni viimeisen tunnin ennen rautatieasemalle lähtöä ja kävin taksin ikkunasta edellispäivänä bongaamallani joulutorilla.Tori on rakennettu Ostrovskogo -aukiolle ja aukiolla on vieri vieressä noin 70 pientä sinistä kojua jotka pursuilevat matkamuistoja ja erilaisia venäläisiä herkkuja. Aukiolle on rakennettu myös luistinrata joten siellä saa helposti kulumaan useamman tunnin.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Ostossaldo tunnin täsmäiskulla oli aika vaatimaton mutta sitäkin mieluisampi: yksi joululahja, kaksi mielettömän kaunista suklaarasiaa ja iso pussi ihanaa teetä. Teetä en ostanut torilta vaan hotellin vieressä olevasta teekaupasta jossa olisin voinut viettää useamman tunnin. Miten noista pienistä liikkeistä saadaankin niin tunnelmallisia?

Nyt kun junat kulkevat Helsingistä Pietariin muutamassa tunnissa olisi kiva käydä nauttimassa kauniista kaupungista useamminkin. Ennen seuraavaa matkaa haluan kuitenkin oppia edes vähän venäjää. Kirjainten hallitseminenkin riittäisi. En halua enää joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin tällä reissulla etsiessäni ravintolassa naistenhuonetta. Löysin tarjoilijan neuvojen avulla wc:t, mutten ymmärtänyt merkeistä lainakaan kumpaan minun kuuluisi mennä. Oli pakko palata tarjoilijattaren luo ja kysyä kumpaan menen. Jokseenkin noloa.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Kylmää kohti

tunnetila: reissuiita

Hyvä että olen ehtinyt viime reissultani purkaa lentolaukun ja pestä pyykit kun on taas pakattava ja lähdettävä matkaan. Tällä kertaa määränpää on onneksi lähellä, suuntaan tänään muutamaksi päiväksi kauniseen Pietariin.

Kävin ensimmäistä kertaa Pietarissa työmatkalla keväällä 2009, joten on kiva nähdä nyt talvinen Pietari. Odotan kovasti tuon tunnelmallisen kaupungin jouluvaloja ja muita koristeluja. Luulen, että venäläiseen tapaan niihin on panostettu kunnolla. Seminaariohjelma on tosin tällä kertaa niin tiivis etten taida ehtiä kaupungille lainkaan. Toivottavasti edes torstaina ehtisin hieman kierrellä Nevskillä ja aistia paikallista tunnelmaa.

Vaikka säätiedotuksen mukaan Pietarissa on tällä viikolla pakkasta vain kuudesta seitsemään astetta, niin kaikki kokeneemmat Pietarin kävijät käskivät pukeutua matkalle lämpimästi. Vihaan palelemista (ja minulla onkin ikuiset traumat syksyisestä Amsterdamista jossa olin (kylmän viiman noustessa kanaaleista) yötä päivää niin syväjäässä, etten halua tuohon kaupunkiin enää ikinä, en edes heinäkuussa!!), joten pakkasin mukaan yhden lämpimimmistä vaatteista minkä omistan: Noolanin korkeakauluksisen keittovillapuseron. Kun puseron päälle vielä lisää samaa materiaalia olevan irtohupun/-kaulurin niin on turvassa, jos ei pahalta maailmalta niin ainakin pakkaselta. Purrrrr...

Nyt olen varautunut kohtaamaan Venäjällä arktisen kylmyyden. Toivottavasti illallisilla tarkenee vähän ohuemmissa vaatteissa tai ainakin vähemmillä lahkeilla. Huppuhuivin voin pitää kaulassa, kaiken varalta.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kaulassa timanttiripset

tunnetila: idearikkaus

Image and video hosting by TinyPic

Mitä ihmettä, tekoripsistä tehty koru?!

Kun
Youth vs. Futuren Laura kertoi minulle viimeisimmästä myyntiin tulleesta tuotteestaan olin täysin pihalla. Siis mitä, kaulaan ripustettavia tekoripsiä? Ketjussa? Häh, mitä kohtaa mä en nyt ymmärrä? Vielä korun ensimmäistä kertaa livenä nähtyäni en ollut varma mitä siitä ajattelen, mutta nyt en voi kuin ihailla ihmisten kekseliäisyyttä.

Koru on samalla herkkä ja naisellinen, mutta myös huomiotaherättävä ja erilainen. Kaunis, mutta samalla kummallinen. Ihanan kiinnostava eikä varmasti jätä ketään kylmäksi.

Minulla on ollut muihinkin YVSF:n tuotteisiin asennoitumisongelmia. Merkin sulkakorut saivat minut aluksi epäilevälle kannalle. Sulka, tuo ihanan pehmeä ja silkkimäinen asia on miellyttänyt minua aina, lapsuuden inkkarileikeistä lähtien, mutta YVSF:n sulat oli maalattu ja ne olivat muuttuneet käsittelyssä koviksi. Suhtauduin koppuraisiin sulkakoruihin suurella varauksella.

Sain kuitenkin New Yorkiin mukaan YVSF:n medium -kokoisen sulkakorun jossa on kaksi kultaista sulkaa ja useita mustia ketjuja, ja mitä enemmän tuota korua olen käyttänyt, sitä enemmän siitä pidän. Tottumiskysymyksiä, tottumiskysymyksiä. Taidan olla jo niin vanha ja mielikuvitukseton, että nuorten lahjakkaiden ihmisten keksintöjen sulattelemiseen menee vähän aikaa. Sitä paitsi, ei kaikesta ole pakko tykätä. Mutta nyt myönnän että olen muuttanut mieleni ja tykkään (kovista) sulkakoruista. Tai ainakin tuosta mediumista jossa on paljon ketjuja jotka laskeutuvat kauniisti kaulalle ja solisluille.

Mutta mitäs sanotte ripsikorusta, upea vai outo?

lauantai 11. joulukuuta 2010

Verkko

tunnetila: tykkäys

Vaikka periaatteeni reissussa oli ostaa vain kaikkea tarpeellista, vanhoja kauhtuneita juttuja korvaavia tuotteita, ostin matkalta jotain muutakin. Löysin Sohon All Saintsista vaaleanharmaan verkkomaisen neuloksen johon ihastuin välittömästi.

Sovituskopissa, neulokseen entistä enemmän tykästyneenä, taistelin ajatuksen "en välttämättä tarvitse tätä" -kanssa, kunnes muistin hetki sitten
käymäni keskustelun. Totesin tuolloin kaverilleni, että vaatekaapissani on tällä hetkellä kaikkea mitä tarvitsen, mutta olen silti tuhannen kyllästynyt käytännöllisiin perusvaatteisiini. Kaikki sopii kaiken kanssa ja minulla on vaatteita tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, mutta en omista kovinkaan monta "voi että tää on ihana" -ajatusta herättävää vaatekappaletta. Takerruin tuohon ajatukseen ja kiikutin verkon kassalle.

Image and video hosting by TinyPic

verkkoneulos All Saints,
mekko Kate Moss for TopShop,
bikerit Noel Fun

Onneksi päätin ostaa neuloksen. Olen käyttänyt sitä jo useita kertoja ja joka kerta kun pukeudun siihen minulle tulee hyvä fiilis. Jo pelkästään sen vuoksi että muistan heti New Yorkin, mutta myös siksi, että se herättää henkiin yksivärisen peruspohjan johon muuten tylsästi pukeutuisin. Musta ja harmaa maksimekko rakastavat löysää reikäneulosta, musta kapea minihame saa potkua valuvasta ja kävellessä liikkeen mukana vellovasta yläosasta ja jopa tylsät ikivanhat samettihousuni näyttävät piirun verran paremmilta pellavaisen neuleen jännittävän struktuurin kanssa.

Pörröinen liivi ja verkkomainen neulos. Siinä kaksi tämän hetken lempivaatetta jotka päivittävät tavanomaiset perusvaatteet ja tuovat kantajalleen iloa. Jutun opetus? Vaikka vanhat vaatteet kyllästyttäisivät ei koko vaatekaappia tarvitse laittaa uusiksi. Pari täsmätuotetta riittää.

torstai 9. joulukuuta 2010

Iloinen siivooja

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

Nyt on kuulkaa siivoaminen mukavaa! Tai ei välttämättä ihan noin mukavaa että lause ansaitsisi peräänsä huutomerkin, mutta ainakin vähän vähemmän tylsää ja epämiellyttävää. Löysin Sohon Dean & Delucasta minulle uuden pesuaine- ja siivousvälinemerkin The Laundress. Huomioni kiinnittyi ensimmäisenä lähes eleettömän hienostuneisiin purkkeihin, ja purkkien tarkempi tutkiskelu osoitti niiden olevan ekologisia puhdistusaineita.

Tuotepakkaukset on valmistettu kierrätysmuovista, aineita ei ole testattu eläimillä ja aineet on tehty luonnon omista raaka-aineista. Purkeissa jopa käytetään lausetta "Food and family safe". Tarkoittaakohan tuo että puhdistusaineet ovat niin luonnonmukaisia että niitä voi jopa syödä?? Ei, en aio testata.

Pesuaineiden lisäksi sarjassa on lukuisia muita ihania (musta-valkoisia, jee jee!) tuotteita jotka haluan, ja tietysti tarvitsen, kaikki itselleni. Netin syövereistä löytyi tieto, että tuotteita on mahdollista tilata nettikaupasta myös EU:n sisällä ja mikä parasta, Suomessa näyttää olevan myös yksi merkin jälleenmyyjä, iD Boutique. Pakko käydä heti tutustumassa liikkeeseen josta en ole tätä ennen kuullutkaan.

Näitä painavia pesuainepurkkeja raahasin kotiin Atlantin toiselta puolelta ja mieheni pudisteli päätään. Oli kuulema onni etten jäänyt tullissa kiinni "epäilyttävien nesteiden" maahantuonnista. Hups, eipä tullut mieleenkään. Onneksi purkeissa lukee: ei syttyvää. Tuohon olisin sitten varmaan vedonnut. "Ei näillä mitään tuhoa saa aikaan. Näitähän voi vaikka juodakin *glug glug...*."

Ai niin. Tuotteet, kauniin ulkonäkönsä lisäksi, tuntuvat myös toimivan. Hinkkasin ensitöikseni kylppärin peilin puhtaaksi ja hyvä tuli. Hip hei!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kesämekossa, lumihangessa

tunnetila: kaapista käyttöön

Siitä lähtien kun loppukesä muuttui alkusyksyksi, olen lontostellut arkena lähes joka päivä lämpimissä karvakengissä ja yhdistänyt niihin ikivanhat samettihousut. Tyylikästä? Öööö, ei. Mukavaa? Juu!

Sain tarpeekseni tästä rönttö-mukavuuden maksimoinnista kun tulin reissusta kotiin matkalaukussa monta uutta kivaa vaatetta, mutta pakkanen pakotti pukeutumaan taas noihin iänikuisiin löysiin sammareihin. Voi että kyllästytti! Heti kun sää vähän lämpeni päätin, etten laita sammareita jalkaan kuin vasta seuraavilla pakkasilla. Kaapissani on paljon kivoja vaatteita enkä koskaan käytä niitä. Mitä tuhlausta!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

neuletakki Lulu Bravo, mekko Banana Rebublic,
laukku Huopaliike Lahtinen, saappaat Ella (second hand)


Tämän päivän työasuksi valikoitui kaapista musta kashmirneuletakki ja merihenkinen silkkimekko, molemmat New Yorkin tuliaisia. Ostin merihenkisellä printillä varustetun mekon tulevaa kesää ajatellen, mutta paksujen sukkahousujen ja lämpimän neuletakin kanssa mekosta tuli ihan talvikelpoinen. Mekossa on kaksi paksua kerrosta silkkiä, joten mekko-villatakkiyhdistelmä oli jopa lämmin.

Näin talvella mekon kaveriksi pääsivät vanhat karvavuoriset nahkasaappaat ja kaapista pitkien etsintöjen jälkeen löytynyt monta vuotta vanha Huopaliike Lahtisen huopalaukku. Kesällä tuon saman mekon kaverina tulette näkemään kevyet espadrillokset. (Jee, kesä ja espadrillokset!!)

Vinkiksi siis kaikille: jos kaapista löytyvät talvivaatteet alkavat tulevan (piiiiiitkän) talven aikana kyllästyttää, niin kokeilkaapa päivittää kesävaatteitanne uusilla yhdistelmillä talvisemmiksi. Itse päätin juuri viime viikolla että yritän käyttää hameita ja mekkoja
niin pitkään kuin mahdollista. Paukkupakkasia ja housusäitä ehtii taatusti olla myös tänä talvena enemmän kuin tarpeeksi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Herkkuja sydämen kyllyydestä

tunnetila: mmmmmm.....

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka pidän hyvästä ruoasta ja tykkään herkutella, reissaan useimmiten aika pienellä budjetilla ja normaalisti käyn matkalla ainoastaan muutamassa laadukkaammassa ravintolassa. Tavallisten reissupäivien lounaat saattavat koostua edullisista falafeleistä tai herkullisista lounasleivistä, normaalin illan ravintolakokemukseksi riittää se, että paikka näyttää kivalta ja että listalla on edes yksi kasvis- tai kalavaihtoehto.

New Yorkin matkalla matkanjärjestäjämme Venla oli kulinaristi viimeisen päälle ja saimmekin nauttia hänen tekemistään ravintolavalinnoista niin lounailla kuin illallisillakin. Ja oih, en ole varmaan koskaan syönyt kokonaista viikkoa niin hyvin! Kokoan tähän postaukseen omasta kokemuksestani parhaat paikat joissa söimme tällä matkalla, ja haluan aloittaa ehdottomasti parhaalla kokemuksella joka oli täydellinen alusta loppuun.

Michelin tähden saanut
Dovetail oli minulle ehdottomasti matkan kulinaristinen huippu. Maanantaisin ravintolasta saa myös kasvismenun, joten maanantai on kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville ehdoton päivä vierailla Dovetailissa. Kolmen ruokalajin illalliseni koostui seuraavista valinnoista: kurpitsakeitto-kanttarellit-fenkoliravioli, jälkiruoaksi perinteinen päärynätorttu vaniljajäätelöllä. Jestas miten hyvää! Jälkiruoka oli oikeasti niin hyvää että aloin itkeä. :) Tarjoilija tuli saman tien paikalle ja kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin että jälkiruoka on niin hyvää että itkettää. Hän kurkkasi lautaselleni, halusi nähdä mitä syön, ja kun hän näki päärynätortun hän hymyili ja nyökkäili ymmärtäväisenä. "Myös minun suosikkijälkiruokani" hän totesi ja katselimme toisiamme onnellisina. Mahtava kokemus, sanoisin!

Muita mainitsemisen arvoisia ravintoloita oli mm. ranskalaiseen keittiöön erikoistunut
A.O.C. Illalliseni oli jälleen täydellinen: alkuun etanat, pääruoaksi tryffelirisotto, jälkiruoaksi teetä. Jättimäisestä risotosta olisi riittänyt illallista koko seurueellemme, joten jaksoin syödä siitä murto-osan. Loput risotosta pakattiinkin minulle mukaan koska sitä jäi niin paljon. Heh, harvinaista mutkattomuutta hienossa ravintolassa.

Italialaisesta ruoasta pitäville suositukseni saa Corsino Cantina. Täällä jälkiruokani, suklaamousse vaniljavaahdolla, oli ehdottomasti parasta suklaamoussea mitä olen koskaan saanut. Mousse oli niin tuhtia että oli työn takana saada siitä lusikka läpi. Huh huh!

Näin joulun aikaan mukavaa tunnelmaa Bryant Parkissa, luistinradan vieressä, tarjoaa
celsius. Maistuvaa ruokaa, hauska tunnelma. Istuimme ulkona, katetulla terassilla lämpölamppujen alla ja nautimme pientä purtavaa. Illallisen jälkeen kävelimme Bryant Parkissa ja tutkailimme sinne rakennettuja joulumarkkinoita. Löysimme mm. kuumaa omenasiideriä myyvän kojun jossa mukiin sujautettiin aito kanelitanko. Herkkua sekin.

Jälkiruokafiilistelijöille ehdoton paikka on Serendipity. Vuonna 1953 perustettu, suorastaan kulttimaineesta nauttiva ravintola oli jotain sellaista mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt. Runsas ja sisustukseltaan suorastaan överi ravintola, jäätelöbaari ja "krääsä"kauppa, kaikki samassa pienessä tilassa. Tunnelma oli huikea! Nautin ravintolassa paikan erikoisuuden, Frrrozen Hot Chocolaten, eli valtavan kulhollisen jäädytettyä (ja pureskeltavaa) kaakaota jonka päällä oli todella suuri keko kermavaahtoa.

Wine & Roses viinibaari on palkittu useampana vuonna peräkkäin viinivalikoimastaan. Tähän ihanaan paikkaan päädyimme sattumalta ja voi mikä onnekas sattuma se olikaan! Maistelimme amerikkalaisia punaviinejä ja pidimme niistä kaikista. Suomessa tulee ostettua hyvin harvoin amerikkalaisia viinejä, täällä taas muistin että kyllä silloin tällöin kannattaisi.

Central Parkin Sarabeth's on perusamerikkalainen, tosin hieman fiinimpi ravintola, jossa poikkesimme aamiaisella. Runsaaseen aamiaiseen kuului mm. herkullisia omeletteja sekä valtavat kasat perinteisiä pannukakkuja. Oma munakkaani oli täytetty pinaatilla ja vuohenjuustolla. Niin hyvää ja olisi helppo tehdä itsekin. Miksen koskaan tee kotona täytettyjä munakkaita?! Teettekö te?

Viimeisin, muttei vähäisin, vinkki on ehkä maailman ihanin ruokakauppa Dean & Deluca. Liikkeessä on niin ihanat herkkuosastot että alkaa huimata, ja parasta tässä kaikessa on se, että tuotteet ovat suurin osa luomua ja ekologisesti hyväksyttävämpää lähiruokaa. Tein Dean & Delucasta myös hieman omituisia ostoksia (mieheni totesi kotona minun olevan seonnut ja ihmetteli miten olin päässyt tullista läpi ostosteni kanssa), mutta jos jotain on pakko saada niin sitä on sitten pakko saada. Tuli sekopään maine tai ei! Näistä ostoksista lisää toiste. (Ja ei, kyseessä ei ole minkään sortin huumausaineet. Nämä hankinnat liittyvät niinkin eksoottiseen asiaan kuin siivoaminen. :))

Vaikka New York tarjosi huikeita makuelämyksiä ja ihania ruokakauppoja, niin ilman niitä ei tarvitse olla täällä Helsingissäkään. Loistavien ravintoloiden lisäksi löysin nimittäin äsken jotain muutakin. Marmatin matkan jälkeen miehelleni ihanien herkkukauppojen puutteesta ja kuin vastauksena tähän marmatukseen löysin Hakaniemen hallista ranskalaisen herkkukauppa Deli Delin. Pieni puoti, ihana valikoima. Enää ei ole vaikeuksia keksiä paikkaa jonne saa viikonlopun ruokaostoksilla käytettyä kaikki rahansa!


Ps. Hups, siivouspostaus oli jo tulossa vaikken ole sitä vielä edes kirjoittanut. Oho. Ja anteeksi!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Aina ei tarvita edes lapsia totuuden sanomiseen

tunnetila: opittua

Image and video hosting by TinyPic

liivi Lanvin for H&M, mekko Hanna Saren for Seppälä,
laukku Lumi, tossut UGG (kuvasta kiitos Emmi!)


Työkavereiden käymä keskustelu torstaina,
minulla päällä kuvan asu.


"Näyttää ihan siltä että sä Nina olisit raskaana!"

"Niin muuten näyttää.
Tuo mekko on tollanen tönkkö ja sit vielä kun sulla on tuo liivi niin
näyttää että yrität peitellä mahaasi."


"Joo, niin on! Näyttää ihan siltä!"

"Heheheheheheeehehh!!"

Mitä tuohon sitten itse sanoisi???

perjantai 3. joulukuuta 2010

Sävyeroja

tunnetila: tyytyväisyys

Sain yli vuosi sitten näytteen Make Up For Everin HD-meikkivoiteesta. Viime kesänä reissussa otin pienen näytetuubin käyttöön ja ihastuin heti tuotteeseen. Tykkäsin meikkivoiteen ohuesta koostumuksesta ja lopputulos iholla oli huomaamaton mutta kuitenkin tasoittava. Kaikkia näppyjä ohuella voiteella ei saanut piiloon, mutta ajattelin hankkia tuotteen silti.

Ostosreissulla Helsinginkadun liikkeessä sain kuulla että kevyt tuote on myös peittävä jos siitä valitsee iholle juuri oikean sävyn. Näytetuubini oli ollut hyvin lähellä oikeaa, mutta sain testattavaksi kaksi sävyä lisää. Käytin molemmat näytteet ja totesin toisen uusista näytteistä olevan minulle juuri se oikea.

Ennen New Yorkin matkaa vertailin meikkivoiteen hintoja netissä ja totesin saavani saman tuotteen reissusta niin paljon halvemmalla ettei Hesarilla poikkeaminen kannattanut (tuli kyllä kurja fiilis, olin nimittäin saanut liikkeessä todella hyvää palvelua ja silti päädyin hakemaan tuotteen toisaalta, nyyh, petturuutta!). No, samalle firmalle roposeni annoin silti.


Image and video hosting by TinyPic

En tietenkään muistanut ottaa näytepurkkia mukaan Sephoraan ja olin meikkivoidehyllyllä ihan hukassa. Muistin kaikkien käyttämieni sävyjen numerot mutten muistanut mikä niistä oli paras. Myyjän avustuksella sitten valitsimme minulle sopivimman. Ja kuinka ollakaan, tämän myyjän mukaan minulle paras sävy oli juurikin se ensin testaamani, joka siis oli suomalaisen myyjän mukaan lähes oikea mutta ei ihan. No, tällä nyt mennään. Tarpeeksi lähellä ihoni omaa sävyä tämä taitaa kuitenkin olla.

Ja arvatkaa muuten mikä tässä tuotteessa on juuri nyt parasta? Se ei kuivata ihoani lainkaan. Hip hei! Tuote, jota ajattelin käyttää pääasiassa kesäisin, pääsikin saman tien ympärivuotiseen käyttöön. Säästän vanhan, paksumman ja peittävämmän pakkelini talven juhliin. Voisi tosin kysyä että mihin juhliin. Tiedossa ei ole tänä vuonna yksiäkään (varsinaisia) pikkujouluja. Ei ole reilua!


torstai 2. joulukuuta 2010

Rosoinen Brooklyn

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Brooklynin tämän hetken trendialue Williamsburg oli uusi ja raikas tuttavuus myös useamman kerran Manhattanilla vierailleelle. Lyhyen metromatkan päässä Manhattanilta avautui oma tiivis, pääosin muutamalle kadulle (Bedford Avenue ja Berry Street) keskittynyt yhteisönsä täynnä kivoja, mutkattomia ja tunnelmallisia kahviloita, ravintoloita ja baareja sekä persoonallisia sisustus-, vaate- ja kenkäliikkeitä.

Lounasta nautimme Thai Restaurant Chaissa, tuliaisia miehelle tarjosi paikallisen taiteilijakaksikon perustama vaateliike Brooklyn Industries, koruja itselle löytyi viehättävästä Jane's Closet -putiikista ja täynnä huikeita sisustusjuttuja oli liike nimeltä A&G Merch. Hienon päivän kruunasi pullo paikallista Brooklyn Breweryn lageria (paitsi etten ole suuri oluen ystävä ja tuo kalja oli oikeasti aika pahaa...) Blackbirdissa.


Suosittelen todella, varsinkin jos olette käyneet New Yorkissa useamman kerran, tutustumaan myös Manhattanin ulkopuoliseen elämään. Brooklynin rennon tyylikkäässä tunnelmassa olisi viihtynyt pidempäänkin.


Ps. Toivottavasti teillä ei mene hermot näihin reissupostauksiin. Vielä olisi muutama juttu joista haluaisin kirjoittaa. Mm. ravintolavinkit on vielä jakamatta.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Kolme kerrosta

tunnetila: hrrrr....

Vaikka pidän talvesta ja rakastan lunta ja kohtuullista pakkasta, niin silti aina näin alkutalvesta (varsinkin kun tällä kertaa talvi tuli yllätyksenä sillä aikaa kun olin poissa maasta) tuntuu että pakkasiin tottumisessa menee oma aikansa. Heti kun pakkasta on yli kymmenen astetta niin tuntuu ettei mikään vaatemäärä riitä. Keväällä taas kun mittari näyttää miinus kymmentä tekisi mieli jo kiskaista nahkatakki päälle ja vaihtaa muutenkin kevyempiin vaatteisiin. Omituisia nuo tottumiskysymykset.

Image and video hosting by TinyPic

neule Gant, liivi Lanvin for H&M,
farkut H&M, kengät UGG Australia

Palelemiseen kyllästyneenä valitsin eilen niin ikään viileään työhuoneeseeni päälleni kolme kerrosta: aluspuseron (joka vielä juuri ennen lähtöä vaihtui pitkähihaiseksi, onneksi!), lämpimän kashmirneuleen ja päällimmäiseksi pörröliivin. Jalkaan vetäisin neulosUGGit. Ja ihanaa, ensimmäinen päivä puoleentoista viikkoon kun vaatemäärä tuntui sopivalta.

Muuten olin hyvin tyytyväinen vaatevalintaani mutta apua, miten te perusUGGien (siis perusmalli Classic) talvikäyttäjät pysytte tasapohjaisilla "luistimilla" pystyssä?? Olen vannonut omien traktoripohjaisten UGGieni nimeen jo muutaman talven mutta ne alkavat olla ahkerasta käytöstä (lähes päivittäisessä käytössä heti kun kesä väistyy, eli syyskuusta huhtikuulle...) niin puhki kulutetut että haluan säästää ne kunnon pakkasille. Leudompia säitä varten ostin matkalta hieman kevyemmän mallin eli neulosUGGit. Lämpimät ja mukavat ovat nämäkin, mutta jestas miten monta kertaa olin kaatua kun jalan alle osui vähänkin lunta. Hengenvaaralliset, sanoisin päivän kokemuksella.

Tasapohjaiset UGGit ovat lumettomille talvikeleille mukavat ja aivan passelit kengät, mutta kun vanhoista traktoripohjaisista mörssäreistäni aika jättää niin hommaan taatusti tilalle samanlaiset. Valitsen mielummin sysirumat traktorikengät kuin murtuneen ranteen.