tiistai 29. marraskuuta 2011

Kaveri kesän lempparille

tunnetila: ihastus

Image and video hosting by TinyPic

Viime kesän yksi ehdottomasti käytetyimmistä vaatteistani oli Samujin harsoneule. Käytin sitä aina ja lähes kaiken kanssa. Minun oli vaikea irrottautua neuleesta edes hellepäivinä ja silloin harmittelin neuleen pitkiä hihoja. Vaikka hihat ovat harsomaisen väljästi kudottua pellavaa niin silti ne olivat kuumat lämpimällä säällä.

Samujin muutettua keskustaan, Kiseleffin taloon, olen käynyt liikkeessä säännöllisin väliajoin tutustumassa uusiin mallistoihin. Voi että mitä kaikkea ihanaa liike onkaan ollut koko syksyn pullollaan! Harmi vain että tuotteet ehditään usein myydä loppuun ennen kuin saan ostopäätöksen tehtyä. (Sitä kun jää pihiyttään pohdiskelemaan raaskiiko vai eikö raaski niin kaikki herkut viedään nenän edestä.)

Ilokseni löysin yhdellä Samuji-reissulla syysuutuuksien seasta kesän lempineuleeni kaverin. Muuten samanlaisen harsoneuleen mitä jo omistan, mutta ilman hihoja ja poolokauluksella varustettuna. Ja kas, myös tuo vaate on upea! Olen yrittänyt säästellä neuletta ensi kesäksi mutta olen epäonnistunut yrityksissäni. Vaate on ihan liian täydellinen roikkuakseen kaapissa.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

neule Samuji, alusmekko Indiska,
sormus Versace for H&M, kengät Dumond


Neule pääsi päälleni viimeksi lauantain bileiltaan (viittatakin kaveriksi) ja täytyy sanoa että viihdyin asussa hyvin. Kotona mietin onko asu liian rohkea, liian paljastava, liian läpinäkyvä jne. mutta sitten päätin, että ihan sama, kunhan oma olo tuntuu kotoisalta. Ja sehän tuntui! Asu ei edes turhia hiostanut vaikka tanssilattialla tuli keimailtua välillä pidempäänkin. Onneksi ei ollut niitä hihoja!

Hihaton versio lempineuleestani on täydellinen kesään (ja kemuihin), pitkähihainen versio taas pääsee aktiivikäyttöön talvella ja muuten vähän viileämmällä säällä. Onko teillä samoista vaatteista erilaisia versioita? Jos törmäätte vastaaviin, miltei samanlaisiin juttuihin joista ette osaa päättää kumman ottaisitte, niin vinkkini on, ottakaa molemmat! Jos vaatteissa on suosikin edellytykset niin tulette käyttämään niistä molemmat puhki.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Viittatakissa

tunnetila: opettelu

Image and video hosting by TinyPic

Muistatteko kun toukokuussa ihastelin H&M:n syksyn pressimatskuissa vilahtanutta vaaleaa villaviittaa? Viitta näytti pressikuvissa sievälle, raikkaalle ja lämpimälle, ei välttämättä ihan "minulle", mutta silti ihastuin viittatakkiin niin että kävin säännöllisin väliajoin katsomassa olisiko tuo ihanuus jo tullut liikkeisiin.

Säiden viiletessä viitta saapui kauppoihin ja testailin sitä päälleni mietteliäänä. Takki oli kaunis, mutta en tuntenut itseäni takki päällä pressikuvien viehättäväksi 70-lukua henkiväksi neiti Sieväseksi vaan peilistä minua katsoi takaisin kulttuuritätimäinen tantta. Tiesin kuitenkin tarvitsevani siistin takin syksyn ja talven juhliin, joten jätin takin hautumaan mielen syövereihin.

Image and video hosting by TinyPic

viittatakki H&M, hihakkeet Noolan,
laukku Gianni Chiarini, kengät Vagabond


Muutama viikko sitten törmäsin takkiin H&M:n showroomilla ja kun tuo takin näytekappale sattui roikkumaan rekillä josta sain valita muutaman vaatteen itselleni, niin takin hankintapäätös oli tehty.

Takki pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa eilen ja pakko myöntää että tunsin itseni aika tätimäiseksi ja jotenkin vieraaksi. Minulla oli koko ajan outo tunne siitä, että olen vahingossa ottanut päälleni narikasta vieraan ihmisen takin. Toisaalta tuo takki tuli todella tarpeeseen. En tiedä minkä takin olisin eiliseen asuuni yhdistänyt jos minulla ei olisi ollut uutta "hienostelutakkiani".

Mitäs sanotte? Pidättekö viittatakista vai näyttääkö liikaa kulttuuritädiltä?

lauantai 26. marraskuuta 2011

Turhaa puunausta

tunnetila: äh ja puh

Olen nyt kolme tuntia puunannut, meikannut, kihartanut ja tehnyt kaikki muutkin temput, mutta näytän edelleen ihan samalta kuin joka-aamuisen "meikkivoide, ripsari ja aurinkopuuteri" setin jälkeen.

Miksei primer tasoita, kuultovoide tuo kaunista kuulautta tai luomiväri saa aikaan intensiivistä ja upeaa katsetta? Jukoliste. Onneksi tapaan illalla ihania ihmisiä joille on ihan sama onko minulla silmäpussit vai ei.

Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Paitapusero

tunnetila: opettelu

Image and video hosting by TinyPic

Monien naisten arkivaatteiden perussetti, paitapusero neuleen alla, tuo minulle mieleen 2000-luvun alun ja ne hetket kun soluttauduin vakituisemmin työelämään. Piti näyttää aikuiselta ja siistiltä. Vaatekaapissani oli istuvia farkkuja, suoria housuja, paitapuseroita, slipovereja ja siistejä neuleita. Muutaman vuoden jaksoin pukeutua siististi mutta sitten sain tarpeekseni. Pukeuduin lukiossa aikamoisella grunge-otteella (perusvaatteina poolo, villashortsit, musta-valkoinen skottiruutuinen minihame, paksu neuletakki, paksut sukkikset ja jalassa tennarit tai maiharit), joten tuo yhtäkkinen "aikuiselta näyttäminen" oli todella kaukana minusta itsestäni.

Sinä hetkenä kun kyllästyin näyttämään aikuiselta päätin, etten enää pukeudu paitapuseroihin ennen kuin todella tunnen että ne ovat osa omaa tyyliäni. Vein siistit mutta persoonattomat vaatteeni kirppikselle ja aloin ostaa vaatekaappiini kaikkea mistä oikeasti pidin. Tuolla tiellä olen edelleen. Tyylini on kehittynyt kaikessa rauhassa viimeisten kymmenen vuoden aikana uomiinsa ja vasta viime aikoina olen tuntenut oloni jälleen kotoisaksi valkoisessa peruspaitapuserossa.


Image and video hosting by TinyPic

paitapusero Seppälä, neule JC,
housut Monki, koru Sari Isosomppi, kengät Vagabond


Vaikka valkoinen hyvin istuva paitapusero näyttää minusta nykyään kivalta ihan sellaisenaan, on sen tuoma viesti edelleen minulle liian osoitteleva. Sitä paitsi paitapusero on ehkä maailman kylmin vaate (ellei se ole paksua silkkiä). Siksipä opettelen käyttämään paitapuseroita rentojen ja löysien neuleiden kanssa. Neuleet vievät asusta pois liian siisteyden ja lämmittävät ihanasti. Paitapusero neuleen alla tuo valuvaan yläosaan kuitenkin sopivasti särmää ja saa ryhdin heti hieman parantumaan.

Pidän kuvan yhdistelmästä, olkoonkin että se tuntuu minusta hieman vanhanaikaiselta. On jännä miten niinkin arkinen ja ajaton yhdistelmä kuin neule ja paitis voi tuntua vanhalta. Ehkä se tunne juontaa juurensa siihen kun yritin olla jotain mitä en oikeasti ole. "Aikuisajoilta" säästössä oleva MarcO'Polon harmaa neuleslipoveri saa kuitenkin vielä odottaa uutta tulemistaan...

Oletteko Te pukeutuneet joskus vaikkapa työpaikan normien tai pukeutumiskoodien mukaan ja tunteneet olonne vieraaksi? Entä mitä mieltä olette paitapuseroista?

torstai 24. marraskuuta 2011

Hieman lisää kärsivällisyyttä

tunnetila: ihastus

Image and video hosting by TinyPic

Nappasin Oulusta ihottuman lisäksi mukaani myös miellyttävämmän tuttavuuden, nimittäin uuden lempikorun. Helsinkiläinen Sari Isosomppi tekee hyvin kauniita, yksinkertaisia, tyylikkäitä ja ajattomia luonnonkivikoruja joihin ihastuin Non Boutiquessa. Joskus näemmä kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan, täällä Helsingissä kun olen täysin missannut tämän kaunista korusarjaa tekevän paikallisen koruntekijän.

Kiviriipuskoruissa Isosomppi käyttää kiviä Suomen luonnosta. Oma koruni on tehty vuorikiteestä ja vuorikiteen kerrotaan tuovan kantajalleen kärsivällisyyttä. Muita kivivaihtoehtoja on mm. velttoutta poistava ruusukvartsi sekä masennusta vastaan toimiva savukvartsi. Riipusten materiaalina on korukivi ja hopea.

Image and video hosting by TinyPic

Pidän tuosta eleettömän kauniista ja hienovaraisen juhlavasta korusta hyvin paljon. Olen käyttänyt sitä tämän viikon töissä joka päivä, kaikkien asujen kanssa, mutta ajattelin myös kokeilla josko koru pääsisi asusteeksi parin viikon päästä oleviin talvihäihin. Uskon, että kaunis koru sopii upeasti Minnan juhlavaan mutta yksinkertaiseen mekkoon. Korun ruusukvartsi Suomen luonnosta, merinovillaisen mekon olkaimet poron nahkaa Lapista. Ihanan maanläheistä!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kosmetiikkatestaajan moka

tunnetila: auts

Olen testaillut erilaisia kosmetiikkatuotteita blogiani varten kohta neljä vuotta. Luulisi että tiedän jo miten testejä kannattaa tehdä. Jep, yksi uusi tuote kerrallaan. Silloin näkee aiheuttaako tuo tuote muutoksia ihon kunnossa vai sopiiko tuote iholle.

Tein kuitenkin testaajan ykkösmokan viime viikonloppuna. Otin mukaani Ouluun neljä uutta tuotetta, eli käytin viikonlopun uutta putsaria, kasvovettä, seerumia ja päivävoidetta. Jo kahden päivän jälkeen kasvojeni iho oli ihottuman peitossa mutta kun muita tuotteita ei ollut mukana jouduin elämään samojen purnukoiden kanssa vielä yhden päivän.

Siinä meni siis neljä potentiaalisen hyvää tuotetta "en uskalla enää kokeilla" -listalle. En tiedä mikä neljästä tuotteesta tuon ihottuman aiheutti, joku niistä olisi voinut olla vaikka uusi suosikkini, mutta sen tiedän etten halua enää altistaa ihoani minulle sopimattomalle kosmetiikalle. Purkit on roskissa ja ihon parantelutalkoot käynnissä (toistaiseksi huonolla menestyksellä). Voi itku mikä amatöörimäinen moka!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ensilumi

tunnetila: väsynyt mutta onnellinen

Image and video hosting by TinyPic

Terveiset Oulusta! Vietimme viikonlopun Oulun suunnalla ja täytyy sanoa että ihastun tuohon kaupunkiin jokaisella visiitilläni enemmän ja enemmän. Kävin ensimmäistä kertaa Oulussa vasta muutama vuosi sitten ja pidin kaupungista heti. Kun kerroin jälkeenpäin ihmisille ihastuksestani kaikki totesivat Oulun olevan kiva kesällä, mutta sietämättömän kylmä, pimeä ja synkkä talvella. Ehkä niin, mutta eikös noin voi sanoa lähes jokaisesta kaupungista Suomessa?!

Tämänkertainen vierailuni sisälsi mm. tärkeitä ihmisiä, ensilumen, herkuttelua herkuttelun jälkeen, shoppailua sekä tutustumista uuteen karvaiseen kaveriin. Awwwww, pikkukoirat ovat parasta mitä tiedän!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Oulun torin laidalla sijaitseva Pannukakkutalo oli yksi reissun herkuttelukohteista ja huh huh, suosittelen ehdottomasti kaikkia Oulussa liikkuvia tutustumaan pannaritalon tarjontaan. Listalla on yli 90 erilaista pannukakkua, suolaisia ja makeita, ja ainakin omat valintani osuivat nappiin. Pannarit ovat valtavan suuria, joten suosittelen ottamaan suolaisen pannarin alkuun lasten annoksen kokoisena jotta jaksat maistaa myös jälkkäriä. Söin alkuun tomaatti-mozzarella-pesto-pannarin ja jälkkäriksi puolikkaan pannukakun vadelmalla ja valkosuklaalla. Slurps!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Vanhan paloaseman taloon oli avattu jokin aika sitten Grill it! -ruokaravintola ja myös tuolla syömäni annos oli mainitsemisen arvoinen. Grillattua tofua ja halloumia juuresten ja erilaisten dippien kera maistui erinomaiselta. Myös paikan miljöö oli viihtyisä ja koko kokemus oli hyvin positiivinen.

Muutakin uutta Oulusta löytyi. Viinibaari VOX tarjosi kattavan viinilistan josta löytyi jokaiseen makuun jotakin (myös laatuolutta), Kofeiinikomppaniasta bongasimme lauantain ratoksi livemusiikkia sekä suuren valikoiman erilaisia tee- ja kahvilaatuja. Kotimaisiin suunnittelijoihin erikoistuneesta Non Boutiquesta ostin kivan kaulakorun ja uusi sisustusliike Mööpeli toi Oulun sisustusliikkeiden kavalkaadiin uutta, reipasta ilmettä. Myös Rotuaarin Marimekko oli uudistunut ja liikkeen nimi on nykyään Merimaaria. Merimaarian valikoimissa oli Marimekon lisäksi mm. Nansoa ja Aarikkaa, sekä monia muita merkkejä.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kaiken muun kivan lisäksi sunnuntaina maahan satoi ensilumi ja harmaa luonto kirkastui ja kaunistui silmissä. Vitsit sentään, onnistuneet reissut saavat mielen laukkaamaan vaikka minne ja pieni vaihtelunhaluinen minäni alkaa nostaa päätään. Mitäs jos... Entäs jos... Olisiko Oulussa kiva asua? Onhan se vähän kaukana kaikesta, mutta stressaantuneelle mielelle pieni hidastaminen ja paikkakunnan vaihdos ei olisi välttämättä huono ratkaisu.

Mitäs sanotte? Onko mielipiteitä Oulusta tai muuten paikkakunnan vaihdoksista? Onko muutto ja/tai oravanpyörästä pois hyppääminen parantanut elämänne laatua, vai haaveiletteko edes moisesta?


torstai 17. marraskuuta 2011

Suosikin paljastus

tunnetila: vaikeat päätökset

Image and video hosting by TinyPic


Kuvassa yllä on kolme suosikkiani Versace for H&M -mallistosta. Ehdoton ykkössuosikkini ja ensi-ihastukseni oli nuo punaiset housut. Ihan mielettömän hienot! Korkea vyötärö, vetskarit nilkoissa, ei yhtään tyyliseni, mutta silti housut sai heti ensi silmäyksellä varauksettoman ihailuni. Siispä onnea Emmi, olit ainut joka arvasit oikein ykkössuosikkini! Laitatko minulle sähköpostia niin saan kosmetiikkapalkinnon matkaan!

Kakkossuosikki oli vasemman reunan oranssinpunainen mekko (hienosti arvattu Rhia ja Zana, tunnette makuni aika hyvin!). Kaunis leikkaus ja juhlava asu joka kuitenkin materiaalinsa vuoksi (joustavaa trikoota, itse asiassa modaalia) menisi (ehkä) vähän arkisemmissakin tilanteissa.

Näitä kahta punaista (!!!) vaatetta ajattelin siis tavoitella torstaina 17.11. kun mallisto tulee myyntiin. Ilokseni pääsin kuitenkin shoppailemaan ja sovittelemaan mallistoa etukäteen jo toissa päivänä tiistaina, ja sain kuin sainkin napattua nuo kaksi ihastustani mukaan sovituskoppiin.

Housuissa kävi kuten arvata saattaa. Istuvuus oli muuten hyvä mutta lahkeen pituus tällaiselle tallukalle oli niin pitkä, että olisin joutunut lyhentämään lahkeita niin paljon että housujen The juttu, vetoketju nilkassa, olisi lähtenyt pois. Ei hyvä.

Oranssinpunainen mekko taas istui päälle täydellisesti ja oli päällä sanalla sanoen upea! Kassajonossa kuitenkin iski epäilys, käyttäisikö koskaan punaista vaatetta, ja niinpä kiikutin mekon takaisin sinne mistä sen otinkin.

Image and video hosting by TinyPic

Tyhjin käsin vaeltelin liikkeessä ja tutkailin kiinnostaisiko mallistosta joku muu vaate. Sovitin vielä ylimpään kuvaan keskelle päässyttä silkkikorsettia. Korsetti ei ollut heti suosikkini mutta osoittautui livenä upeaksi. Korsetin koko 36 istui uumalta täydellisesti, mutta uskolliset ystäväni kainalomakkarat tulivat niin viehkosti esiin että siirryin suosiolla kokoon 38 joka taas pyöri päälläni. Ei hyvä tämäkään.

Jäin siis tällä kertaa ilman Versacea. Tai ainakin ilman Versacen vaatteita. Poimin nimittäin lopulta mukaani jo showroomilla ihastelemani överisormuksen josta tykkään ihan hurjasti. Viime postauksessa valittelemani tylsä pukeutuminen saa ihan uutta särmää kun isken sormeeni överisuuren kullanvärisen sormuksen!

Onnistuitteko Te nappaamaan suosikkinne mallistosta vai oliko sellaista lainkaan?

tiistai 15. marraskuuta 2011

Samassa muotissa

tunnetila: tylsyys

Image and video hosting by TinyPic

Asukuvia ei ole näkynyt tässä blogissa hetkeen. Syitä on useita. Ensinnäkin tulen kotiin aina niin myöhään että väsyneenä riisun vaatteet heti ulko-ovesta sisälle päästyäni ja painun pehkuihin. Toinen syy on aina samat, kymmeniä kertoja blogissa näkyneet vaatteet. Ette te voi haluta nähdä niitä kerta toisensa jälkeen. Kolmas syy on yllemme laskeutunut pimeys. Kuvausolosuhteet eivät ole suotuisat. Ja tätä samaa olosuhdetta on odotettavissa seuraavat 6kk. Hip hei...

Joku ratkaisu asukuvaongelmaan olisi keksittävä. Minun joko täytyy kertoa blogiharrastuksestani jollekin työkavereistani jotta pääsemme kuvaamaan asun päiväsaikaan työpaikalla, tai sitten minun täytyy investoida kodin valaisutekniikkaan ja hommata kotiin studio-olosuhteet. En usko että tilanne kameraa vaihtamalla paranee, tähän pimeyteen tehoaa vain valokuvausstudio.


Image and video hosting by TinyPic

liivi Lanvin for H&M, pusero Lindex,
housut Monki, nilkkurit Vagabond


Tässä nyt kuitenkin pitkästä aikaa kuvaa asusta jossa viiletin tämän päivän. Kaikki vaatteet ja asusteet kuvassa vanhaa tuttua. Alan olla vaatekaappini kanssa niin kaavoihin kangistunut että hirvittää. Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa Monkissa ja yritin sieltä etsiä jotain uutta piristystä vaatekaappiini. Arvatkaa mikä oli ainut vaate mitä sovitin? No nuo samanlaiset housut mitä minulla on kuvassa. Hitto sentään! Tarvitsisin samanlaiset housut näidän kulahtaneiden tilalle, mutta valitettavasti housut on loppuunmyyty kaikkialta. Ainoa jäljelle jäänyt pari minkä kaupasta bongasin oli liian iso.

Kapeiden mustien puuvillahousujen metsästys jatkuu. Myös koko vaatekaapin päivitystä kaipaisin kipeästi. Mutta miten päivität garderobia kun kaikki vaatteet joihin kaupoissa ihastut löytyy jo vaatekaapistasi? Hyvä esimerkki kaavoihin kangistumisesta on kun äitini, jota näen muutaman kerran vuodessa, näki Tukholman reissullamme muutama viikko sitten Hulluilta päiviltä löytyneen Marellan neuleen päälläni. Äiti totesi: "Voi että tuo neule on nätti! Mä olen aina tykännyt tuosta." Oli sitten pakko todeta että "Äiti, tämä neule on ihan uusi, et ole voinut nähdä tätä ennen." "Ai.... No mutta joku ihan samanlainen sinulla on ja olen tykännyt siitä aina." Niinpä niin... Ai kuka on jämähtänyt samaan muottiin?

Onko Teillä samoja "ongelmia"?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Turvallinen kotimainen?

tunnetila: turvallinen

Image and video hosting by TinyPic

Sain Joutsenmerkin tilaisuudesta mukaani muutaman Joutsenmerkityn tuotteen. Muihin tuotteisiin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta Rosenserienin huulirasva tuli tarpeeseen joten se pääsi heti käsilaukkuuni aktiivikäyttöön.

Ruotsalaisen Rosenserienin tuotteet on valmistettu luonnon raaka-aineista ekologisesti ja sarjan filosofia kuulostaa lähes liian hyvälle ollakseen totta. Sarja on myös Animalian eläinkokeettomien tuotteiden listalla. Mistä tämä huulirasva sitten koostuu? Ainesosat: rapsiöljy, mehiläisvaha, oliiviöljy, karnaubavaha, luonnollinen e-vitamiini, laventeliöljy, ruusuöljy ja mansikka-aromi. Siinä kaikki. Tuote ei sisällä vettä eikä mitään muutakaan turhaa. Okei, tuon ruusuöljyn ja mansikka-aromin olisi ehkä voinut jättää pois, mutta hyvälle tuoksuvaa tuotetta on toki miellyttävämpi käyttää.


Image and video hosting by TinyPic

Huulirasva kosteuttaa ja tekee huulet pehmeiksi, eli toimii pääasiallisen tarkoituksensa mukaisesti. Miinuksena sanottakoon että huulet jäävät vähäksi aikaa hieman tahmaisiksi, ja valtavan suuresta putkilosta (17ml) tuotetta tulee kerralla aika runsaasti. Täytyy opetella hieman malttia huulirasvan levityspuuhassa eikä sutia puikkoa normaaliin tapaan ees taas, ees taas.

Kunhan opin levittämään rasvaa huulille oikean määrän uskon, että voin antaa tuotteesta ainoastaan positiivista palautetta. Varsinainen koetinkivi tulee eteen talvipakkasilla, mutta luulen pelkkiä vahoja ja öljyjä sisältävän tuotteen pärjäävän loistavasti myös pakkasessa.

Image and video hosting by TinyPic

Vertailun vuoksi tsekkasin kotimaisen, lapsuudesta tuoksullaan muistuttavan Vitaliksen ainesosalistan. Hups, tämä lista meni heti yli ymmärrykseni: Paraffinum liquidum, Petrolatum, Glycerin, Paraffin, Cera alba, Cera microcristallina, Sorbitol, Lanolin, Isopropyl palmitate, Sorbitan palmitate, Cetyl palmitate, Zinc oxide, Stearic acid, Ethylheksyl methoxycinnamate, Hydroxycitronellal, Coumarin, Linalool, Alpha methyl ionone, Geraniol, Isoeugenol, Citronellol, Benzyl benzoate, Amyl cinnamal, Cinnamyl alcohol, Benzyl salicylate, Benzyl alcohol, Farnesol, Propylparaben, BHT, CI 19140, CI 42090. Okei, vaikka tuote on suorastaan kulttimaineessa ja rakastan sen tuoksua, niin on jotenkin helpompi luottaa tuotteeseen jonka INCI-listassa on ainoastaan 8 ainesosaa...

Toki tiedän että tuotteet on tehty eri tarkoituksiin ja niissä on syystäkin erilainen koostumus, mutta silti ulkomaiset, suorastaan heprealta kuulostavat listat aiheuttavat ainakin minussa hämmennystä. Jos kuitenkin tykkäät Vitaliksesta niin suosittelen metsästämään kaupoista Paola Suhosen suunnittelemaa "Syyskukka" kuosin saanutta Vitalis-purkkia. Purkki on nätti kuin mikä! (IVANAHelsinki-purkki saatu Seppälästä, Paola Suhonen for Seppälä -malliston lanseerausillasta.)

Tutkitteko te INCI-listoja? Entä onko kumpikaan tuotteista teillä käytössä? Tai oletteko kokeilleet jotain ylimmän kuvan Joutsenmerkityistä tuotteista?


Ps. Arvonta!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ruokakeskustelu

tunnetila: ote elävästä elämästä

Mies:
Mitä me tänään syödään?


Minä:
No mun alkoi tehdä kaupassa eilen mieli
pinaattilettuja joten ostin niitä.


Mies:
Valmispinaattilettuja?!
*epäuskoinen ja tyrmistynyt ilme*


Minä:
No niitä mun jostain syystä teki mieli.
Mut ei niitä tänään ole pakko syödä...
Ne on kuitenkin jo ostettu eli joskus
ne täytyy syödä.

Mies:
No syödään sit joskus kun on jo muutenkin kurjaa.


Se niistä pinaattiletuista. Onneksi minunkin tekee tänään enemmän mieli suppilovahverorisottoa.



Ps. Muistutan edelleen arvonnasta!


lauantai 12. marraskuuta 2011

Joutsenmerkki

tunnetila: yllätys ja huoli

Image and video hosting by TinyPic


Istuin menneellä viikolla luennolla jonka aiheena oli Joutsenmerkki. Olin ajatellut Joutsenmerkin myönnettävän tuotteille, jotka ovat ekologisesti järkeviä valintoja ja kuormittavat luontoa mahdollisimman vähän. Tuo kaikki oli totta, mutta yllätys oli, että merkin saadakseen tuotteet käyvät läpi vaativan seulan ja näissä testeissä myös niiden terveysvaikutukset otetaan huomioon. Kuulin luennoitsijoilta valtavan määrän uutta tietoja ja sain tilaisuudesta mukaani ison nipun Joutsenmerkkitietoutta. Olen nyt lueskellut esitteitä läpi ja ajattelin jakaa kanssanne muutaman jutun.

Joutsenmerkittyinä tuotteina löytyy Suomesta tällä hetkellä mm. 61 erilaista saippuaa, shampoita ja hoitoaineita 29kpl, vartalo- ja käsivoiteita 25kpl ja kasvojen puhdistustuotteita 7kpl. Yllättävää oli, ettei tähän mennessä yksikään värikosmetiikka (eli meikkituote) ole saanut Joutsenmerkkiä. Meikeissä on kuulema liikaa esim. metalleja ja säilöntäaineita jotta ne läpäisisivät tiukat valintakriteerit. Ja niitä me laitamme joka päivä kasvoillemme, kaikesta huolimatta.

Luennoitsija kertoi, että tuotteissa sallitaan hyvin pienet määrät tiettyjä pitoisuuksia (esim. rasvoissa täytyy olla edes vähän säilymistä edistäviä aineita), mutta kun ihminen ensin puhdistaa kasvonsa yhdellä tuotteella, sen jälkeen laittaa kasvoille vaikkapa seerumin, sen jälkeen päivävoiteen, tähän päälle vielä meikkivoidetta ja puuteria, niin jos jokaisessa tuotteessa on pieni määrä säilöntäaineita niin nuo meikkikerrokset täyttävät terveelliset ja sallitut määrät nelinkertaisesti.

Mitä nuo kielletyt aineet sitten aiheuttavat? Tässä muutama esimerkki: parabeenien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa, boorihappo on lisääntymiselle vaaralista ja myrkyllistä hengitettynä, formaldehydi taas on syöpävaarallinen aine. Ja näitä kaikkia aineita käytämme lähes päivittäin tuotteissa joilla meikkaamme, hoidamme ihoamme ja vaikkapa lakkaamme kynsiämme. Eniten minua yllätti vaarallisten aineiden listalta löytyvä henna, jota käytetään hiusväreissä.

Muistan nuoruudestani kun ekologisia arvoja kunnioittavat hippityttöset värjäsivät hiuksiaan luonnonmukaisella hennalla ja paheksuivat muita hiusvärejä käyttäviä ihmisiä jotka tieten tahtoen laittoivat teollisia myrkkyjä hiuksiinsa ja sitä kautta kehoonsa. En usko että minkään hiusvärin käyttäminen on kovinkaan terveellistä, mutta silti tuo, että henna on listoilla syöpävaarallisena, karsinogeenejä sisältävänä tuotteena, yllätti.

Jos haluatte lukea aiheesta lisää, niin Joutsenmerkki on julkaissut kansantajuisen kemikaalioppaan, josta kuluttajat voivat käydä katsomassa mitä tietyt, vaarallisiksi luokitellut aineet, voivat käyttäjälleen aiheuttaa. Samoilta nettisivuilta löytyy muutenkin paljon tietoa aiheesta, suosittelen tutustumaan!


Ps. Vielä ehtii osallistua arvontaan!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Arvaa lemppari Versace!

tunnetila: hihittely

Image and video hosting by TinyPic

Tervetuloa värikylläiseen maailmaan! Siitä ensin lasillinen kuplivaa mukaan ja sen jälkeen pääsette ihastelemaan torstaina 17.11. liikkeisiin saapuvaa Versace for H&M -mallistoa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Malliston yltäkylläisyys ja kuosien runsaus on musta-harmaa-valkoiseen maailmaan tottuneelle hieman hankalaa sulatettavaa, mutta tottumiskysymyksiä nämä(kin) asiat selvästi ovat. Aluksi kun katselin ensimmäisiä puffikuvia mallistosta olin hihittelyvaiheessa. "Jaa noihinko vaatteisiin sitä pitäisi pukeutua?? Hei kuvittele minut sini-vihreässä leopardikuvioidussa baseball -takissa! Hihihihihihi..." Nyt kun vaatteita on näkynyt useissa paikoissa ja kun vielä pääsin hipelöimään niitä H&M:n showroomilla alan ymmärtää malliston jujun ja kiinnostavuuden. (Tosin tuo baseball -takki ei edelleenkään ole suosikkini..)

Materiaalit olivat mielettömiä, ja nämä vaatteet olivat vasta mallikappaleita. Miesten villakangasbleiseri oli tehty upeasta, ohuesta mutta hyvin tiiviistä villakankaasta, nahkatuotteiden nahka oli sametin pehmeää. Kaikkien tuotteiden viimeistely oli huolellista ja leikkaukset imartelivat vartaloa kauniisti. Ihan jokaisesta värihässäkkäpläjäyksestä en edelleenkään pidä, eikä kaikesta ole edes pakko tykätä, mutta pari juttua on tainnut alkuhihittelystä huolimatta päästä "tahtoo" -listalle. Tai toinen ainakin "ehkä" -listalle asti.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Myös H&M Home on saanut Versacelta oman mallistonsa paksua ja upottavaa plyyshiä. Noista tuotteista pidän kovasti. Lähes yksinomaan musta-valkoiseen kotiini nuo voisivat tuoda sitä paljon puhuttua "ilmettä". Tyynyt olivat pehmeitä kuin pumpuli!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Miesten mallisto, ja varsinkin nuo viimeisen kuvan kuosiöverikalsongit, saivat taas hihittelyvaiheen päälle. Kuvittelin mieheni ilmettä jos hänen joululahjapaketistaan ilmestyisi nuo pöksyt. Hihihihiihh! Tilanteeseen kannattaisi varautua videokameralla ja lupauksella maailman suurimmasta lepyttelysuukosta.

Arvaako joku mikä kuvissa esiintyvistä vaatteista on päässyt "ehkä" -listalleni? Siis mallistosta se vaate jota harkitsen metsästäväni yleisöryntäyksessä vaatteiden ilmestyessä kauppoihin. Jos joku arvaa oikein on hänelle luvassa kosmetiikka-aiheinen, teeman mukaan värikäs palkinto. Onnea arvailuun!


Huom! Arvauskisa on voimassa viikon, eli ensi keskiviikkoon 16.11. klo 21.00 asti. Seuraavana päivänä kun mallisto tulee myyntiin kerron mikä tuote oli ja onnistuinko saamaan sen. Jos moni arvaa oikein, arvon palkinnon kaikkien oikein arvanneiden kesken.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Antiikinaikaiset lämpörullat

tunnetila: mummo

Image and video hosting by TinyPic

Katsokaa mitä mä löysin!! Lähes antiikinaikaiset lämpörullat!

Äitini käytti samanlaisia lämpörullia joskus 70-luvulla ja itse laitoin äidin rullilla hiuksiini kiehkuroita lapsena. Rullat on muovia ja ne ovat täynnä vettä. Rullat kuumennetaan keittämällä niitä kiehuvassa vedessä ja kun ei jaksa enää odottaa rullien lämpenemistä ne kalastellaan vedestä (sormet palavat joka kerta) ja hiussuortuvia kiedotaan rullan ympärille (myös tässä vaiheessa palaa sormet). Rullan ja hiusten päälle napsautetaan läpinäkyvää muovia oleva kehikko (jota ei keitetä) ja sitten vain odotellaan että rullien sisällä oleva vesi jäähtyy. Kuuma vesi rullan sisällä saa hiukset kihartumaan ja kun viilenneet rullat poistaa hiuksista on kaunis kiharapilvi valmis.

Löysin kuvan rullat kirppikseltä yhteishintaan 0,50€ joten oli pakko pelastaa ne mukaan. Vitsit mitä nostalgiaa. Vapise GHD, täältä tulee mummorullat!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Näytenumero

tunnetila: oh-hoh!

Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan nainen käyttää omistamaansa yläosaa keskimäärin kuusi (6) kertaa. Voitteko kuvitella, kuusi kertaa?!?! Sen jälkeen vaate laitetaan kiertoon tai heitetään roskiin. Pelkästään Suomessa kaatopaikoille kuskataan vuodessa sata miljoonaa kiloa tekstiilijätettä, osa valtavasta massasta on juuri noita muutamaan kertaan käytettyjä biletoppeja.

Tämän pöyristyttävän tiedon meille jakoi näytenumerona postiluukusta kolahtanut Suomen Cosmopolitan. Olen päässyt näytelehdessä sivulle 21 ja olen jo saanut uutta, vavahduttavaa tietoa. Vaikka loppulehti näyttää selailun perusteella olevan perinteistä "kuinka miellytän miestäni" -huttua, niin olen silti iloinen etten laittanut lehteä suoraan paperinkeräykseen vaan päätin selailla sen läpi. Tuhlausta olisi sekin, lukemattoman lehden heittäminen jätteeksi.

Mitäs sanotte "kuuden kerran käytöstä", pitääkö tuo tutkimustulos paikkansa myös Suomessa?


sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Messut joka viikonloppu

tunnetila: huh huh

Image and video hosting by TinyPic

Syksy on messujen (ja kaikkien muidenkin tapahtumien) kulta-aikaa. Sisustusmessut, Muoti-, kauneus ja terveysmessut, Kirjamessut, Ski-expo, Hifi-messut jne. Joka viikonlopulle löytyy messuja jos kiinnostusta löytyy ja jos vain jaksaa kiertää messuilta toisille.

Ensi viikonloppuna on tiedossa jälleen uusi messuviikonloppu. Samalla lipulla pääsee Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessuille, Kädentaitomessuille sekä uutuutena, sopivasti ennen joulua, järjestetään uusi tapahtuma OutletExpo, johon niin ikään pääsee samalla lipulla. OutletExposta löytyy outlet-hinnoin mm. kosmetiikkaa, laukkuja, vaatteita, koruja, leluja jne. Aion ehdottomasti käydä katsomassa löytyisikö messuilta joululahjoja perheelle tai ystäville.


Image and video hosting by TinyPic

messuilin tänään kuvan asussa
paitapusero Benetton, housut Monki,

huivi Juicy Couture, vyö Nini's, kengät Vagabond


Vaikkei mitään ostamista löytyisikään, niin ainakin Lemmikkimessujen puolella on piipahdettava. Ohjelmassa on mm. koirien muotinäytös jossa esitellään syksyn upeimmat koiraneuleet. Toivon näkeväni lavalla söpöjä hauvoja uusissa neuleissaan, en ihmisiä joilla on koirakuvioidut neulepuserot. Toivottavasti en joudu pettymään!

Tykkäättekö Te messuilla vai onko messujen väenpaljous teille kauhistus?

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kannattaako terveet elämäntavat?

tunnetila: justiinsa...

perjantai 4. marraskuuta 2011

Poks!

tunnetila: ilo

Image and video hosting by TinyPic

neule Samuji, avainpussi Riivari,
housut Monki, espadrillokset Accent


Poks, sanoi skumppapullo kun volyymillä aukesi!

Tänään oli erityisen mukava päivä ja se jatkuu edelleen yhtä mukavasti kuohuviinin ja velvollisuuksista vapaan viikonlopun merkeissä.

Ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille. Olette minulle tärkeitä, jokainen!

Kuva viime kesän Flow-festeiltä. Pakko oli etsiä koneen kätköistä vanha kuva jossa on sopivaa skumppafiilistä. :) Kuvaajana Veera, kiitos murunen!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Lintuhuivi

tunnetila: löytö

Image and video hosting by TinyPic

Kuinka moni teistä yhdistää Juicy Couturen ainoastaan velour kotiasuihin tai bling bling -laukkuihin? Myönnän itse ajattelevani edelleen samoin vaikka olen käynyt merkin liikkeissä maailmalla useita kertoja. Yllätyn kerta kerran jälkeen kun löydän Juicyn mallistoista jotain kivaa. "Oho, tämä ei olekaan pinkki eikä tässä ole muovitimantteja!" Todellisuudessa Juicyn mallistoissa on paljon ihan kivoja perusjuttuja, kaikki ei ole niin överiä mitä merkistä ensimmäisenä mieleen tulee.

Viimeksi nettishoppaillessani ihastuin Juicy Couturen herkkään lintukuosiseen huiviin jota ryhdittivät neliöhuivin kulmissa roikkuvat tasselit. Pidin vaaleasta kuosista josta beiget linnut tuskin erottuvat, mutta inhosin tasseleita. Ajattelin napsaista ne irti heti kun tilaus saapuu luokseni. Muutaman päivän huivia katseltuani tulin siihen tulokseen, että vaalea huivi on muuten liian pliisu, se kaipaa ehdottomasti kulmiinsa väriä ja muotoa tuovat hapsut. Tasselit saavat siis jäädä, huivi näyttää kaulassa tosi kivalta kun painavat tasselit saavat sen pysymään paikoillaan ja laskeutumaan uomiinsa.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Tulette varmasti näkemään huivia kaulassani paljon, niin pehmoinen se on. Ja hapsuineen kaikkineen tekee perusasuista vähän hauskempia. Vaaleiden huivien miinuspuolena on niiden likaantuminen. Jos en onnistu pudottamaan huiville tomaattikeittoa niin ainakin meikkivoidejäämiä se on täynnä jo parin käyttökerran jälkeen. Ei auta, täytyy vain tsempata ja yrittää pitää huivista normaalia parempaa huolta.

Mikä siinä muuten on, että niinä päivänä (noin kolmesataa päivää vuodessa) kun päällä on mustat vaatteet et koskaan sotke niitä, mutta juuri sinä päivänä kun pukeudut vaaleaan vaatteeseen lounaalla on tomaattikeittoa tai punajuurta? Ja jokainen osaa arvata miten siinä käy.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Uutta mutta tuttua

tunnetila: uutta

Image and video hosting by TinyPic

Tänään, 1.11.2011, Seppälän liikkeisiin ympäri Suomen tulee myyntiin Paola Suhosen Seppälälle suunnittelema yhteistyömallisto. Kävin eilen tutustumassa mallistoon vähän ennakkoon ja pidin näkemästäni. Mallisto oli taattua Paola Suhosta, suunnittelijasta ei voinut erehtyä. Vahvat printit, kankaissa kauniit sävyt (tumma sininen, viininpunainen sekä musta), materiaaleina tukevaa samettia, läpikuultavaa sifonkia ja mustaa pitsiä.

Paksusta sametista tehdyt vaatteet näyttivät ja tuntuivat rekillä jäykille ja raskaille, mutta muotinäytöksessä mallien päällä vaatteet pääsivät oikeuksiinsa. Ohut tumman sininen sifonkipusero yhdistettynä niin ikään tummansiniseen, paksuun samettihameeseen oli hyvin kaunis yhdistelmä. Taisin pitää tuosta asukokonaisuudesta yllätyksekseni eniten koko mallistosta. Yleensä en pidä mistään sinisestä, tämän malliston sininen on kaunis.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Valtavan väenpaljouden keskellä en saanut otettua mallistosta kunnollisia kuvia. Suosittelen siis, jos pidätte Paola Suhosen tyylistä ja tarvitsette uuden asun vaikkapa talven juhliin, että käytte itse katsastamassa malliston. Vaatteiden hinnat olivat viidestäkympistä (sifonkipuserot) kahdeksaankymppiin (hameet), mekot näyttävät olevan Seppälän nettikaupassa myös tuon 80€. Asusteita mallistosta saa muutamalla kympillä.

Omaan vaatekaappiini ei tällä kertaa ilmestynyt mallistosta mitään uutta. Saatan kuitenkin vielä joku toinen päivä käydä katsomassa olisiko pilkullinen paitapusero sittenkin kiva piristys talvigarderobiin...