sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Pyrähdys pois arjesta

tunnetila: tyytyväisyys

Päivän reissut Tallinnaan tai Tukholmaan tuovat arkeen mukavaa vaihtelua. Varsinkin jos matkan tekee ihan ex-tempore. Tällä kertaa minivirkistys osui Tallinnan suuntaan. Matkalla satamasta Vanhaan kaupunkiin poikkesimme uudessa, vasta valmistuneessa (osa alueesta on vasta rakenteilla) Rotermannin kauppakeskuksessa, kauppakorttelissa. Hieno paikka! Oletteko käyneet?


Ostoskeskus leviää alueella useampiin rakennuksiin joista suurin osa on vanhoja tehdasrakennuksia joita on laajennettu tai ne on remontoitu kokonaan uutta käyttöä varten. Alue sai viime vuonna Tallinnan kaupungin arkkitehtuuripalkinnon, eikä suotta. Yllä olevan korkean rakennuksen oikealla puolella on hieman huomaamaton sisäänkäynti jo valmiiseen kauppakeskukseen josta löytyvät mm. maailmanmerkit Gant, Lacoste, Guess, Adidas ja Pepe Jeans.


Itse vierailin keskuksessa vain luonnonmukaisten tuotteiden myyntiin erikoistunneessa Parim Poodissa ja ostin sieltä Marseille saippuan jossa on myös oliiviöljyä. Herkullinen tuote (ei kuitenkaan syötäväksi), suosittelen!


Ihana sää sai viihtymään koko päivän Tallinnassa ulkosalla, joten vaateshoppailu jäi tällä reissulla vähäiseksi. Pakko oli kuitenkin piipahtaa Bershkalla joka sijaitsi samassa Rotermannin pihapiirissä, vanhassa tiilitalossa. Sovitin muutamia kivoja juttuja mutta kun mikään ei tuntunut "pakko saada" -jutulta niin jätin ostamatta. Vasta kotona huomasin keskuksessa olleen myös Stradivariuksen, mutta sinne täytyy mennä seuraavalla kerralla, paremmalla ajalla. Viime kesänä Pariisissa kun olisin voinut ostaa mukaani koko Stradivariuksen!


Tässä vielä muutama kuva Rotermannin alueen rakennuksista. Tykkäsin paikasta todella ja seuraavan kerran kun suuntaan päiväksi Tallinnaan niin voi olla, että käytän maissa vietettävät tunnit pelkästään koluten tätä aluetta. Korttelista kun löytyy ravintoloitakin joihin voi istahtaa lounaalle ostosten teon ja arkkitehtuurin ihailun lomassa.



Päivä Tallinnassa oli muuten hyvin onnistunut (myös seisovapöytä (varsinkin alkupalat) Viking XPRS laivalla oli loistava!), paitsi yksi hutiostos tuli tehtyä. Ostoslistalla luki kynsilakanpoistoaine ja sen sitten ostinkin. Paitsi että tuli ostettua lakanpoistoaine rakennekynsille. Just. Tarvitseeko joku rakenne- tai geelikynnet omistava lukijani kynsilakanpoistoainetta? Laittakaa kommenttia tai sähköpostia niin saisin itselleni sopimattoman aineen pois nurkista pyörimästä. Kiitos!

torstai 28. toukokuuta 2009

Bambusta

tunnetila: ekofiilis

Keräsin keskiviikkona aamusta lähtien luonteenlujuutta ja yritin kiertää kaukaa Korjaamolla järjestettävän Nanson Ystävämyynnin. Joka vuosi menen sinne (liian) avoimin mielin ja ostan yleensä hieman liian suuria ja hieman liian värikkäitä sekä tyttömäisiä vaatteita, jotka myyn lopulta kirppiksellä käyttämättömänä pilkkahintaan. Olin jo varma etten tänä keväänä sorru ostoksille mutta kun se raitiovaunu nyt vaan sattuu menemään siitä ihan läheltä...

Tällä kertaa tosin pysyttelin lujana värien kanssa ja ostinkin vain yhden mustan ja yhden valkoisen jutun. Valkoinen hihaton pusero tuli tarpeeseen sillä kesävaatteita esiin kaivellessani heitin pois kaikki vanhat ja kuluneet hihattomani. Hihattomia trikoopuseroita tulee käytettyä ympäri vuoden, talvella aluspaitoina ja kesällä muuten vaan, joten ne, laadukkaatkin, kuluvat nopeasti.


Tämä Nanson Lempivaatteen hihaton pusero on valmistettu bambusta. Onko teillä kokemusta bambusta vaatteiden materiaalina? Käyttökokemuksia olisi kiva kuulla! Olen aiemmin ostanut Stockalta muutaman paketin bambusta valmistettuja sukkia ja ne ovat olleet käytössä ihanan pehmeitä, mukavia ja hengittäviä, sekä yllättävän kestäviä. Ajattelin niin pehmeän materiaalin menevän nopeasti huonoksi tai kuluvan puhki, mutta ainakaan vielä sukat eivät ole pettäneet.

Kaivelin netistä suomenkielistä infoa bambusta vaatteiden materiaalina ja löysin Pikkupuun sivut. Sivulla sanotaan mm. näin:

Bambun on sanottu olevan uusi puuvilla, joka voittaa puuvillan monilla ominaisuuksillaan. Bambukuitu on puuvillaa pehmeämpi, imukykyisempi ja se on luonnostaan antibakteerinen ja antistaattinen, sekä sillä on kyky suodattaa auringon UV-säteilystä jopa 90%.

Bambu on erittäin nopeakasvuinen kasvi ja suotuisissa olosuhteissa kasvaa lähes metrin vuorokaudessa. Se on hyvin satoisa ja uusiutuu luonnostaan kasvattamalla versoja juuriverkostostaan. Viljeltynäkään bambu ei tarvitse kasvaakseen erityisiä lannoitteita, eikä torjunta-aineita. Bambukuidulla on erityinen bakteereita tappava koostumus.


Teksti lainattu täältä.

Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta! Löysin pikaisella silmäyksellä netistä useita bambutuotteita myyviä nettikauppoja. Jos kiinnostaa niin tsekatkaapa esim. Lara Millerin bambu-vaatemallistoja. Ei hassumpaa.. Mallistoa myydään vain Jenkeissä, mutta nettikauppa The GreenLoopista vaatteita näkyy myös saavan. Tiedä sitten postittavatko paketteja Suomeen asti.

kuva

Melkein liian hyvää ollakseen totta oli muuten myös EcoZone ecoballsien pesutulos kun pesin sillä nyt ensimmäisen koneellisen mustaa pyykkiä. Pyykissä oli myös edellisestä postauksesta tutut jäämiä keränneet housut, ja tulos oli tällä kertaa raidaton! Toivottavasti pesutulos pitää myös pesukuulien kuluessa ja saan nyt lopettaa toimivan mustalle pyykille sopivan pesuaineen metsästyksen.

Ja näin sitä mennään, pikku hiljaa, valinnoissa ekologisempaan suuntaan.. Loistavaa! Mitkä ominaisuudet teille merkitsevät vaatteissa eniten: merkki, mukavuus, muodikkuus, ekologisuus, hinta, kotimaisuus vai joku muu?

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kesän ensimmäinen juhla

tunnetila: juhlamieli

On kuulkaa kiva tunne kun kuulee että tulossa on juhlat eikä heti iske paniikki "mitä mä laitan päälle, missä välissä ehdin ostoksille". Tänä kesänä on tulossa tätini 60v karkelot sekä ystäväparin häät, eikä vaatehuolta ole olemassakaan. Tiedän jo kuinka pukeudun juhliin, ja tiedän myös mitkä kengät, laukun ja korut laitan asujeni kanssa. Aika hyvin kun synttäreitä juhlitaan vasta kesäkuun lopussa ja häät on myöhemmin syksyllä. Parasta koko hommassa on kuitenkin se, että kaikki vaatteet ovat vanhoja, jopa useamman vuoden takaa. Toki suunnitelmiin saattaa tulla muutoksia jos vastaan kävelee asu joka täytyy saada, mutta jos uutta kivaa ei löydy niin vanhoilla mennään eikä yhtään harmita.


Kesän ensimmäiset juhlat ehdin jo juhlia menneenä viikonloppuna tässä asussa. Musta t-paita FilippaK, korkeavyötäröinen hame Antti Asplund, balleriinat Italiasta, korvissa helmikorvakorut.



Siisti yksinkertainen t-paita, hyvin päälle istuva ja kauniisti leikattu hame, rauhalliset ja selkeät värit, muuta ei tarvita! Balleriinoilla jaksaa seisoskella mukavasti koko kesäisen juhlapäivän ilman että jalat väsyy. Tässä asussa ei muutenkaan tarvitse jäykistellä tai varoa tekemisiään vaan saa keskittyä täysin juhlimiseen ja hauskanpitoon. Perusvaatteet mutta hyvät materiaalit, lähes salonkikelpoista, vai mitä sanotte? Onko liian tylsää vai lähtisittekö juhliin näin simppelissä asussa?


Meillä ainakin oli hauskaa! Vielä kerran onnea juhlakalulle, ystävättäreni tytär on nyt 3v!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Herkuttelua

tunnetila: nautiskelu

Helsingin Kruununhaassa avasi ovensa viime viikon tiistaina fantastista ruokaa tarjoileva ravintola Luomo. Luomo on käsittääkseni tällä hetkellä ainut ravintola Suomessa jossa on tarjolla ainoastaan menu. Seitsemän ruokalajin menun voi syödä kokonaan tai siitä voi valita itselleen mieluisimmat kolme tai viisi eri ruokavaihtoehtoa. Söin itse koko menun (punaisen lihan tilalle sain kasvisvaihtoehdon) ja voin lämmöllä suositella paikkaa kaikille kulinaarisista nautinnoista kiksejä saaville herkuttelijoille.


Jokaisen ruoan kanssa valitut juomat (sherry, viinit, portviini ja shampanja) oli valittu järkähtämättömällä ammattitaidolla ja täydensivät ruoan upeita ja uniikkejakin makuja loistavasti. Paikan erikoisuutena mainittakoon mm. taivaallinen sienitoffee joka todella vei kielen mennessään. Vaikka itse nautiskelin koko menun, niin yllättävää kyllä, vähemmälläkin lähtisi nälkä. Usein paikoissa joissa ruoasta nautiskellaan pitkän kaavan mukaan annokset ovat niin pieniä että seitsemän ruokalajin syömiseen saattaa mennä kuusikin tuntia ja ravintolasta täytyy mennä snägärin kautta kotiin. Luomossa nälkä lähti ja koko pitkästä illasta jäi oikein hyvä mieli.

Luomon menu vaihtuu kuukausittain, joten jos tekee mieli vaikka kerran kuussa satsata kunnolla illalliseen suosittelen testailemaan Luomon tulevia menuita. Jos aiotte mennä heti kokeilemaan eikä tee mieli herkutella listaa läpi, suosittelen maistamaan ainakin alkuruoista luomumunaa. Tämä alkuruoka on juomineen täydellinen kokonaisuus johon ei voi pettyä! (Huom! Edellä oleva mainos ei (valitettavasti) ollut maksettu vaan tein sen silkasta intohimosta. :))



Kun nyt kerran herkuttelun ja uutuuksien maailmaan lähdettiin, niin voin samaan syssyyn esitellä Italiassa kohtaamani herkullisen kahvitrendin: Ginseng Coffee. Yleiskuntoa vahvistavan Ginseng -juuren lisääminen joskus hyvin epäterveelliseksi miellettyyn kahviin tekee päivittäisistä kahvihetkistä terveellisemmän. Ja tuo kahvi on hyvää. Itse juon vain vihreää teetä enkä oikein edes pidä kahvin mausta. Ginseng kahviin ihastunut serkkuni sai minut nyrpistelyistä huolimatta tilaamaan kahvilassa pienen kupin ko. kahvia enkä voinut kuin hämmästellä. Mieheni ihastui kahviin niin paljon että ostimme sitä supermarketista mukaan kotiin.

Tietysti pussikahvi on erilaista kuin ravintolassa saatava herkku (ja kuvan pussikahvin valmistaja on valitettavasti Nestlè jota yleensä boikotoin), mutta miehen mukaan maku on pussiversiossa kohtuullisen samanlainen. Itse en ehtinyt pussista saatava versiota maistaa kun mies jo nautiskeli ne kaikki, mutta ajattelin vinkata herkullisesta ja terveellisemmästä kahvista kahvia rakastaville suomalaisille. Vai juotteko te erilaisia kahveja vai oletteko yhtä tylsiä kuin minä ja vannotte vihreän teen nimeen?


Yllä vielä loppukevennyksenä kaiken mainostamisen jälkeen vihreää teetä litkivän hihhulin päivän liehukeasu. Huivi Antti Asplund, jakku Your Face, t-paita Mango, alempi pusero Marimekko, housut Lindex ja balleriinat (jotka elävät jo symbioosissa jalkojeni kanssa) Italiasta.

Mutta miten on, saako olla kahvia vai teetä?

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kesäksi uusi minä!

tunnetila: tohkeilu

Käytin uutta huulipunaa kotona pari päivää totutellakseni siihen. Ihan kiva, antoi kasvoille väriä ja reipasta ilmettä. En kuitenkaan osannut laittaa punaa vielä töihin, joku kokonaisvaikutelmassa tökki. Yhtenä iltana, jotain kylppärin laatikosta etsiessäni, törmäsin pari vuotta sitten ostamaani Garnierin itseruskettavaan liinaan. Olin ostanut liinan testimielessä mutta oli näemmä silloin jäänyt testaamatta. Päätin nyt kokeilla.


Puhdistin ihon huolella ja tein myös kuorinnan jotta ihon pinta olisi tasaisempi ja vastaanottavaisempi. Itseruskettava liina on samanlainen kuin Savet-pyyhkeet: valkoinen, kostea ja ohut. Pyyhin liinalla huolellisesti kasvot, kaulan ja dekolteen ja jäin odottelemaan tuloksia. Illan aikana en huomannut muutosta, mutta aamulla kun raahustin unisena kylppäriin niin peilistä katsoi takaisin pari kuukautta Thaimaan auringossa maannut Nina! Vau mikä tulos! Luonnollinen ja tasainen sävy, mutta sen verran tumma etten ehkä koskaan saisi auringossa vastaavaa tulosta. Rusketun siis auringossa aika huonosti.


Uusi ja kaunis ihoni sävy vaati ehdottomasti testauksen huulipunan kanssa ja hyvänen aika mikä yhdistelmä. Tunsin itseni täysin uudistuneksi! Ja ihmisten reaktiot töissä oli huikeita. Ensin tuijotusta, sitten suora kysymys: "Mitä sulle on tapahtunut?" Uuden huulipunan huomasivat kaikki, mutta jokainen sanoi ettei pelkkä huulipuna ole voinut aiheuttaa uutta hehkua ja sädehdintää. Kerroin rusketusliinasta ja nyt liinajonossa on liuta työkavereita joille lupasin myös ostaa liinoja samalla kun käyn hakamassa niitä lisää itselleni.



Hain heti lisää liinoja, en nimittäin vielä tiedä kuinka monta päivää "rusketus" kasvoilla kestää. Anttila tarjosi liinoja hintaan 2.10€/kpl mutta liinojen sävyä oli muutettu vaalealle iholle sopivaksi. Luulen, että tämä on minulle oikeampi sävy kuin edellinen, mutta täytyy nyt toivoa että lopputulos olisi värin vaaletessa kuitenkin yhtä hehkuva ja raikas.

Pakko vielä esitellä päivän asu jonka valitsin rusketukselle ja huulipunalle seuraksi.


Pussihousut, matalat balleriinat ja pieni, poikamainen liivi. Jos tavoitteeni huulipunan käytön opettelulla on tehdä itsestäni naisellisempi ja viehättävämpi, miksi ihmeessä pukeudun "kauniit kasvot" päivänä näin? Kasvot on meikattu mutta kaulasta alaspäin näytän pikku pojalle. Ehkä minua ei vaan ole luotu naiselliseksi hepsankeikaksi, tai sitten haluan säästää meikki-mekko yhdistelmän spesiaalimpiin tilaisuuksiin, kuten kesällä tulossa oleviin sukujuhliin tai ystäväni häihin.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Tekohengitystä

tunnetila: tyytyväisyys

Vaikka omistan neljä paria Lindexin suosikkihousujani (kuvia mm. täällä, täällä ja täällä), olen käyttänyt jokaisen parin lähes puhki. Ei housuissa onneksi reikiä ole, mutta sadan pesun jälkeen housut olivat enemmänkin harmaat kuin mustat. Olin jo heittää hyvästit housuille kunnes päätin antaa niille vielä hetken jatkoaikaa. Hain kaupasta mustan pesukonevärin ja pesaisin neljä paria ohutta puuvillaa olevia housuja yhden väripaketin ja 500g:n suolamäärän kanssa koneessa. Ja kas, housut ovat jälleen mustat ja sain niille rutkasti lisää käyttökertoja. Pesukoneväri maksoi noin 10€ ja suola on lähes ilmaista, joten tässä projektissa tuli huikea säästö. Suosittelen kaikille vaatteiden uudelleenvärjäystä! Myös pelkkään värinpalautukseen on olemassa oma aineensa, mutta tällä kertaa valitsin hommaan ihan tekstiilivärin.


Seuraava pesukoneprojekti liittyy uuden pesuaineen käyttöönottoon. Kuinka moni VIHAA mustiin vaatteisiin pesussa tulevia valkoisia raitoja, pesuainejäämiä? Jäämät on yksi pieni arkinen asia joka saa sappeni aina kiehumaan yli äyräittensä. Käytin ennen mustan pyykin pesuun Omo Capsules pesukapseleita, niistä vaatteisiin ei jäänyt jälkeäkään, ne vain puhdistuivat. Capsuleiden valmistus on nyt lopetettu (miksi kaikki parhaat asiat aina joko lopetetaan tai niiden koostumusta parannellaan ja ne muuttuvat huonommiksi?) enkä ole löytänyt yhtään pesuainetta joka tekisi puhdistustyönsä kunnolla. Olen laittanut sähköpostia Omo-infoon mutta sain sieltä takaisin liudan kysymyksiä: laitoitko liikaa ainetta tai liikaa vaatteita, missä asteessa pesit pyykkisi jne. Olen laittanut ainetta vähän, paljon, sopivasti, olen myös vaihdellut pestävien vaatteiden määrää, mutta jäämiä vaatteissa on AINA.

Käytän nykyään mustalle pyykille mustan pyykin nestemäistä pesuainetta, mutta aina tietyt puuvillaiset vaatteeni näyttävät pesun jälkeen tältä:


Kuvan housut on otettu suoraan pyykkinarulta ja joutaisivat suoraan takaisin pesuun. Housujen puhtaaksi harjaamiseen menee paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea hermot, eikä jäämiä saa kuitenkaan täysin irti vaatteesta. Marssin viimeisimmän pettymyksen jälkeen Stockalle ja pyysin heitä myymään minulle pesuaineen josta pesun jälkeen on tuloksena puhtaat vaatteet. Sain käteeni tämän pakkauksen.

EcoZone ecoballs. Tuote on juuri tullut myyntiin Stockmannille eikä myyjättärellä ollut siitä omakohtaista kokemusta, mutta hän kertoi sen olevan maailmalla hyvin suosittu. Onpa The Independent -lehtikin valinnut EcoZone ecoballsin kymmenen parhaan vihreän taloustavaran listalle. Pakkaukseen kuuluu kaksi palloa joiden sisällä on "puhdistavia pallukoita" (sisältävät suoloja/nitraatteja), pari pakkausta lisää pallukoita lisätäyttöä varten sekä vaikeille tahroille tahranpoistoaine. Tällä pakkauksella pyykin saa puhtaaksi jopa 150 kertaa, sen jälkeen palluroita voi hankkia lisää tarpeen mukaan. Hintaa paketilla oli muistaakseni 25€.

Jos tuote toimii, minun ei tarvitse enää koskaan raahata kaupasta painavia (ja kalliita) pesuainepakkauksia! Huuhteluainettakaan tämän kanssa ei kuulema tarvitse, ei edes lakanoihin. Ihmeaine ei allergisoi, ei kuormita luontoa ja pesee myös villan, silkin tai muut päänvaivaa aiheuttaneet kuidut jos ne vain uskallat koneeseen laittaa. Näinköhän pääsin pesuainejäämien aiheuttamasta vitsauksesta irti ikuisiksi ajoiksi?! Ja vielä ekologisella ratkaisulla.

Olen pessyt ekopallolla nyt yhden koneellisen villapyykkiä ja uskaltauduin heittämään koneeseen myös vähän arvokkaamman BCBG MAXAZARIAn 100% lampaanvillaneuleen jonka pesukyltissä sanotaan: vain kuivapesu. Neule ei ole koskaan ollut näin pehmeä ja miellyttävä päällä kuin tämän pesun jälkeen! En tiedä mitä villalle pesussa tapahtui. Neuleen koko pysyi samana ja tuntu vain parani. Loistavaa! Lupaan raportoida tulokset heti kun seuraavan kerran pesen mustaa pyykkiä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tuhlailun määrä on vakio

tunnetila: jaahas..

Olin ennen Italian matkaa vähän aikaa ostamatta vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta rahaa meni silti tavalliseen tahtiin. Laskin kuluttaneeni viime kuussa yli 300€ pelkkään kosmetiikkaan (sis. myös pesunesteet vartalolle). Niin kai se sitten on, jos rajoittaa tuhlailua yhdellä osa-alueella sitä kuitenkin kompensoi ostelun ilon muilla tavoin. Ihan kuten minulle käy myös silloin kun yritän olla karkkilakossa. Karkiksi ei lakon aikana lasketa keksejä, pullia tai jäätelöä, joten ahdan niitä napaani triplasti normaaliin nähden eikä lakosta oli sitten mitään hyötyä.

Kosmetiikkavarastoni ovat nyt viime aikaisen hamstrauksen tiimoilta kohtuullisen täynnä eikä hetkeen taida tulla mitään uutta ostettavaa sillä saralla (paitsi aurinkotuotteita joita kuulema saa tällä hetkellä Look Fantasticilta puoleen hintaan, kiitos vinkistä Salka..). Voin siis jälleen keskittää huomioni muihin rahaa vieviin hömpötyksiin. Hömpötyksistä puheenollen... Ostin viime viikolla kengät. Kengät, joista olen jo pitkään ollut monta mieltä.


Hanna Sarenin ensimmäinen mallisto Seppälälle sisälsi viime syksynä ilmestyessään myös nämä nilkkurit. Ihastuin niihin jo ensimmäistä kertaa ne nähdessäni, mutta ne olivat liian korkeat niin kannaltaan kuin hinnaltaankin. Tai no, siroista nahkakengistä 150€ on aika vähän, mutta nahkakengistä, joissa mietityttää moni asia, 150€ on liikaa.

Perusteluja kenkähankinnan puolesta ja vastaan:

- tarvitsen korolliset mustat nilkkurit,
mutta koron ei tarvitsisi olla noin korkea
- k
engät on korkeasta korosta huolimatta mukavat jalassa,
mutta en ehkä jaksaisi kävellä niillä esim. koko päivää töissä
- kengän korko on sininen enkä pidä sinisestä väristä,
mutta oudolla tavalla minusta on hauska että korko on sininen
- ovh. hinta 149,90€ on epäilyttävistä kengistä paljon,
mutta alehinta -70% eli 44,90€ on niin halpa
etten saisi tuohon hintaan edes DinSkosta muovisia nilkkureita

Jos uudenvuodenlupaukseni ei olisi voimassa, en miettisi kenkien kohtaloa hetkeäkään. Tietysti ostaisin ne ja jos en jaksaisi kävellä niillä pitkiä matkoja niin käyttäisin niitä lyhyillä matkoilla. Niin yksinkertaista se olisi. Mutta nyt kun ostojenpuolitus -lupaukseni on käynnissä nämä kengät vievät paikan joltain muulta, ehkä käytännöllisemmältä kenkäparilta. Mitä ihmettä teen? Palautusaikaa kengillä on vielä viikko. Siinä ajassa ratkaisu on löydyttävä. Löytyykö mielipiteitä ja perusteluja?

Loppuun vielä päivän asu. Tuntuu etten ole laittanut blogiini päivänasukuvia pitkään aikaan, mutta aina on niin paljon muutakin höpötettävää! Asu koostui seuraavista elementeistä: takki Promod, alin paita Italiasta, päällimmäinen paita Selected, housut Ellos, laukku second hand, balleriinat Italiasta.



Promodin villakangastakin kanssa on ollut käyttöönotto-ongelmia. Takki on vuoriton, joten talvella se oli liian kylmä ja aurinkoisina päivinä se taas näyttää liikaa talvitakilta. Ratkaisin ongelman laittamalla takin päälle eilen, hieman pilvisellä säällä t-paidan kanssa. Takki oli sopivan lämmin ja villatakkimainen kun pidin sitä auki. Ohut pusero alla ja paljaat jalat balleriinoissa. Hassu, mutta toimiva combo!

tiistai 19. toukokuuta 2009

Tuhoamisvimma

tunnetila: tuhoamisvimma

Näin yöllä unta. Unessa löysin Thaimaasta ostamani tunikan sängyltäni ja tunikan toinen hiha oli kokonaan syöty reijille. Kiroilin ja ravistelin tunikaa sängyn päällä. Tunikasta putosi sängylle valtava turkiskuoriainen ja se jäi mönkimään sängylle. Ajattelin, etten voi tappaa sänkyyn niin isoa kuoriaista joten hain keittiöstä pakasterasian johon suunnittelin metsästäväni sen. Kun tulin takaisin makuuhuoneen ovelle näin kuoriaisen sängyn alla. Se oli valtava, suurempi kuin marsu! Aloin tömistellä jalkojani jotta elukka pelästyisi mutta se halusikin leikkiä kanssani. Se juoksi kohti ja alkoi pursekella varpaitani ja minä jatkoin tömistelyä kauhusta kankeana. Sitten heräsin. Onneksi!

Kiitos ihmiset vinkeistä, viimeistään tuo uni sai minut ryhdistäytymään ja mahdollisten tuoholaisten torjuntaan on nyt ryhdytty. Kaappi on pesty, Biokill ostettu ja sitä on suihkuteltu sekä 100% villaneuleita on pakastettu. Mies toi minulle seetripuun paloja joista osaan hän oli porannut reijän henkaria varten ja loput oli kuutioitu ripoteltavaksi kaappiin.


Aloin ripotella kuutioita vaatteiden päälle ja väleihin, mutta vaikka ne olisivat näin leviteltynä tehokkaita tuholaisten karkoittajia, niin ajattelin etten jaksa palojen tipahtelua joka kerta kun otan kaapista vaatteita. Niinpä laitoin kuutiot yhteen hengitävään pussukkaan. Tehokkuus ja tyttömäisyys toimivat yhdistelmänä aina!


Toivon että tuholaistorjuntani oli turhaa työtä ja ettei ällöttävät öttiäiset ole vallanneet kaappiani, mutta koska en voinut olla mistään varma niin ryhdyin toimenpiteisiin. Ja jos inhokkeja kaapissani ei aiemmin ollut, niin tuskin näiden toimenpiteiden jälkeenkään niitä sinne ilmestyy. Toivottavasti. Ja toivottavasti kaiken maailman jättiläiskuoriaiset jättävät uneni rauhaan!

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Ostosilta

tunnetila: ilo ja hämmennys

Torstaina kävin siis Mangon ostosillassa tekemässä tarpeeseen tulleen t-paita-ostoksen ja löysin lisäksi ihan yhtä tarpeellisen kapean mustan vyön. Shoppailuillassa viihdyin seuraavassa asussa: huivi Only, jakku Your Face, pusero FilippaK, housut Italiasta, kengät samalta reissulta. (Ja hups, tummasta kuvasta ei saa taas selvää.. Pahoittelen!)


Ostokseni pakattiin Mangon paperikassiin ja kassista löytyi kotona muutama mukava yllätys. Olivia -lehti, Mangon uusin kuvasto, Penelope & Monica Cruz malliston painijapaita (koossa L, hyvä kotipaita..), Maybellinen meikkivoidenäyte sekä niin ikään Maybelinnen pronssin värinen luomiväripuikko "Eyecolour Express: loose powder eyeshadow".


Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä etten tiennyt että luomiväriä saa nykyään nestemäisen rajaustussin kaltaisessa pakkauksessa. Nyt tiedän. Tuolla meikkaaminen ei voi olla vaikeaa, myös minä voin onnistua. Siispä joku kerta kokeilemaan!


Eniten innoissani olin illan aikana kuitenkin jutellessani Maybellinen meikkaajan kanssa. Meikkaajat ehostivat tilaisuudessa ihmisiä ja minä sain tilaisuuden kysyä itselleni sopivista huulipunista. Kerroin, että olen potenut ikäni huulipunakriisiä eikä minulle sovi mikään sävy. Meikkaaja nauroi ja sanoi, että minulla on vaalea, oliivin sävyinen iho, johon sopii lähes kaikki huulipunien sävyt. Olen kuulema onnekas ihon sävyni kanssa. Okei, kuulostaa lupaavalta, kerro lisää!

Hän sanoi, että ihoni sävyn ja vihreiden silmieni kanssa voin yhdistää lähes kaikki huulipunien värit, mutta hyvin sinisävyisiä punia hän ei suosittele. (Ostinko itse juuri sinisävyisen punan, ostinko? Voi kiesus..) Eniten hän kuitenkin suositteli minulle väriksi vanhaa roosaa. En IKINÄ olisi itse koskenutkaan sellaiseen väriin mutta jestas! Neitokainen meikkasi huuleni vaalealla vanhalla roosalla ja muutuin aivan eri näköiseksi. Ihoni sävy alkoi hehkua ja kalpeuteni muuttui ihon kuulaudeksi. Olin aivan hämilläni. Meikkaaja suositteli hakemaan kaupasta kaksi punaa, tämän sävyn arkikäyttöön ja tummemman vanhan roosan juhlaan.


Ja näin tein! Paitsi että Stockalla ei ollut Maybellinen edustaja paikalla eikä Lorealin edustaja löytänyt minulle Maybellineltä sopivaa vaihtoehtoa kesäksi. Annoin kuitenkin hänelle vapaat kädet valita minulle sopiva kesäsävy omista valikoimistaan. Ja voitteko kuvitella, minulla on nyt kesäksi trendikkään korallin sävyinen huulipuna, tai siis hoitava kiiltopuna, sävy 104 Pretty Peach. Voilaà! Käytin punaa eilen ja taidan laittaa tänäänkin. Näytän kyllä edelleen mielestäni huulipunan kanssa pelkästään homssuiselta, en huolitellulta kuten haluaisin, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

perjantai 15. toukokuuta 2009

T-paitoja

tunnetila: tyytyväisyys

Viimeksi kun siskoni kävi meillä kylässä hän oli unohtanut yökkärinsä kotiin. Ajattelin lainata hänelle löysää ja mukavaa t-paitaa jolla olisi mukava köllötellä. Tällöin huomasin, etten omista yhtään löysää teepparia. T-paitani ovat joko niukkalinjaisia ja aluspaitamaisia, tai niissä on ylimääräisiä
härpäkkeitä jotka ovat nukkuessa hyvin epämukavia. Päätin korjata tilanteen hetimiten ja nyt homma on jokseenkin reilassa.

Ensimmäinen Matthew Williamson for H&M -mallisto ei saanut viisariakaan värähtämään, mutta toisessa aallossa Henkkikselle rantautui ihanan värikäs (!!) riikinkukkoaiheinen t-paita joka näytti jo mainoskuvissa juuri kaipaamalleni piristysruiskeelle t-paitojeni joukkoon. Kävinkin heti torstaiaamuna kaappaamassa paidan itselleni ja se on livenäkin juuri niin viehättävä mitä toivoin.


Torstai-iltana piipahdin Mangon shoppailuillassa ja ostin sieltä hyvin rennon ja tunikamaisen valkoisen t-paidan. Ihanan laskeutuva, runsas ja hauskasti muotoiltu helma antavat peruspaidalle uuden ilmeen ja halutessaan puserolla saa aikaan jopa juhlavaa fiilistä.


Selectedin uudessa liikkeessä (joka on muuten upea, harmi että avajaiset oli samaan aikaan kun olin Milanossa enkä nähnyt liikettä avajaisloistossaan) Aleksanterinkadulla oli useampikin kaunis, kevyt ja laskeutuva t-paita, mutta puseroista oli vain suuria kokoja jäljellä. Yksi kevyt, pidemmällä takakappaleella varustettu hauska teeppari onneksi löytyi omassa koossani, ja vaikka puseron materiaali oli täysin keinokuitua niin ostin sen silti. (Alan pelätä turkiskuoriaisten tuhoja niin paljon että opettelen pikkuhiljaa päästämään irti "käytän vain luonnonkuituja" -mantrastani ja opettelen käyttämään sekoitekankaita.)


Kaikissa kuvissa puseroiden kaverina kengät H&M ja farkut Acne. Löysin nämä Acnen farkut tänään kirppikseltä ja testailen parhaillani niiden istuvuutta, on aikas kireät.. Yläkuvassa myös toinen tämän päivän kirppislöytö: järjettömän upea paloista tehty nahkalaukku. Tarkempi esittely tulossa varmasti, olen niin tohkeissani laukun upeudesta!

Toivoin saavani vaatekaappiini t-paitojen muodossa myös lisää väriä, mutta ikäväkseni huomasin kantaneeni kotiin kolme valkoista puseroa. Vaikka laskisin t-paita sarjaan kuuluvaksi myös Tiia Vanhatapion Skunkki-tunikan, niin kaipaamaani väriä ei silti ole näkyvissä. Williamsonin paidassa tosin on niin monta väriä että se pelastaa hieman tilannetta.

Mangon shoppailuillassa sain muuten kaipaamiani huulipunavinkkejä Maybellinen mukavalta edustajalta ja päätin toteuttaa ensimmäisen (kunnollisen) huulipunahankintani hänen vinkkejään kuunnellen. Yllätyin ammattilaisen sanoista täysin. Tästä ihmeestä lisää vielä tämän viikonlopun aikana!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Voi itku ja ällötys

tunnetila: yäkyäkyäk

Ajattelin laittaa päälleni Thaimaasta tammikuussa ostamani mustan neuletunikan. Vaatetta henkarista irroittaessani huomasin tunikan pääntien revenneen ikävästi saumasta. Olin juuri käyttänyt ompelukonetta joten hetken harmiteltuani surautin reiän koneella umpeen. Repeämä oli kuitenkin niin näkyvässä kohdassa ettei pääntiestä tullut enää hyvä. Muutaman käyttökerran jälkeen ikävästi revennyt tunika harmitti. Vaate ei nimittäin ollut edes halpa, ja kaiken lisäksi tykkäsin sen mallista ja siististä rentoudesta taskuineen kaikkineen tosi paljon. Hetken vaatetta murehdittuani keksin sille uuden elämän ja päätin, että otan tunikan juhannuksena mökkivaatteeksi: lämmin, pehmoinen ja tyylikäs sekä vähän rikki. Mikäs sen parempi mökkivaate?!

Painoin neule-episodin mieleni perukoille muutamaksi tunniksi ja illalla ajattelin järjestellä vaatekaappia. Talvivaatteita kaapin takaosaan ja hyllyille tilaa kevyemmälle vaatekerralle. Ensimmäinen neule minkä nostin hyllyltä oli Philosophy Blues Originalin harmaa nappineule. Ilahtuneena muistin että tässä neuleessa on lyhyet hihat joten voin jättää sen tämän hetken käyttövaatteiden joukkoon. Paitsi mitä näinkään kun ryhdyin sovittamaan neuletta?


Neuleen selässä oli reikä! Laskin äkkiä päässäni 1+1 = kaksi rikkinäistä neuletta. Ei kai.. Ei voi olla.. Hyi olkoon, onko vaatekaapissani koita tai turkiskuoriaisia?! Hyi hitto hyi hitto! Kiljuen kaavin kaikki hyllyt tyhjiksi ja heitin vaatteet kasoihin lattialle. Ravistelin ja tarkastin jokaisen vaatteen mutta enempää tuhoja en löytänyt, enkä jälkeäkään itse tuholaisista.

Mistä nyt tiedän onko kaapissani ei-toivottuja vierailijoita, vai oliko vain sattumaa että löysin kaapista samaan aikaan kaksi reikäistä neuletta? Mustan tunikan repeäminen saumasta voi johtua liian lähelle reunaa tehdystä ompeleesta ja mahdollisesta vaatteen liikaa venyttämisestä, mutta miten selitän itselleni reiän kohtuullisen uudessa ja vähän käytetyssä neuleessa, keskellä selkää? Uskallanko enää laittaa vaatteita kaappiin vai joudunko säilyttämään niitä kasoissa makuuhuoneen lattialla? Ja miten ostorajoitteeni, uuden vuoden lupaukseni, käy, jos vaatteet tuhoutuvat tätä vauhtia enkä saa ostaa tilalle uusia?

Hyi hitto! Mitä mä nyt teen? Kaikki vinkit ja kertomukset omista kokemuksista otetaan ilolla vastaan. Auttakaa, ystävät kalliit!







Ps. Mies lupasi hommata kaapin täyteen seetripuun paloja, mutta miten sitä ennen desinfioin/myrkytän kaapin että uskallan sinne enää mitään laittaa? Vai riittääkö pelkät seetripuun palat? Tai sitten jos kaikki olikin vain sattumaa ja olen itse jäänyt johonkin naulaan tms. selästäni kiinni tuo neule päällä enkä muista koko juttua...

maanantai 11. toukokuuta 2009

Vastauksia

tunnetila: urakointi

Pyysin lukijoitani synttäriarvontapostauksessani kysymään minulta mitä tahansa. Joihinkin, akuutteihin kysymyksiin, vastasin jo tuon postauksen kommenttilootassa, mutta vasta nyt ehdin palata muihin kysymyksiin ja postaustoiveisiin. Tässäpä näitä!

goldenshower ja HNNNNN kysyivät:
Miten päätit aloittaa bloggaamisen ja onko koskaan tullut niin ilkeitä kommenteja että olisi tehnyt mieli heittää luistimet nurkkaan?

Aloitin bloggaamisen kun koin vääryyttä S-Marketissa. Tai itse asiassa ei siellä minulle tehty mitään väärää, mutta olin päättänyt aloittaa elämän tiedostavana kuluttajana ja olin päättänyt ostaa siitä hetkestä lähtien vain luomutuotteita. Palasin kaupasta mukanani luomujogurttia, kaikki muut tuotteet ostoslistasta oli kaupassa piilotettu jonnekin tai sitten tuotteet oli pakattu vääränkokoisiin pakkauksiin. Ärsytti, tympi ja harmitti, joten ajattelin perustaa marmatusblogin.

Tuon episodin jälkeen meni pari viikkoa enkä keksinyt sinä aikana mitään marmatettavaa. Ajattelin ensin lopettaa bloggaamisen siihen, mutta sitten päätinkin kokeilla kirjoittamista omana itsenäni. Päätin kirjoittaa asioista jotka kiinnostavat minua ja joista minulla on muutakin sanottavaa kuin valitus. Ja sillä tiellä ollaan. Ja sanottavaa tuntuu aina olevan hirvittävästi.

Ilkeitä kommentteja en ole blogissani juurikaan saanut. Kiitos fiksujen lukijoitteni. Luulen, että blogiani lukevat hieman aikuisemmat ihmiset jotka eivät viitsi turhasta nurista eivätkä jaksa olla kateellisia pienistä asioista. Kateellisuudesta kun useimmiten ne vi****lut johtuvat. Kerran kiukuttelin blogissani kun kukaan ei kommentoinut vaivalla kokoamaani matkapostausta. Siihen anonyymi kommentoi jotenkin näin: "En viitsi kommentoida kun ei olisi muuta sanottavaa kuin eppaa!" Tuo oli ihana kommentti kahdellakin tapaa. Ensinnäkin siitä näkee, että fiksut ihmiset ovat mielummin kommentoimatta jos tuntuu "epikseltä" kuin että alkavat haukkua kirjoittajaa. Toiseksi, sain siitä itselleni uuden sanonnan. Aina jos joku on mielestäni hyvin epäreilua niin huudahdan: Eppaa!! Kiitos sinulle, "Eppaa" -anonyymi! :)

a. moskova kysyi:
Tunnetko enää tarvetta palata vakavaan mielipidekirjoitteluun? Tai tuntuuko että mielipiteiden suunnaton suoltaminen päivänasujen väliin menee jotenkin väärään osoitteeseen?

Vakavaan mielipidekirjoitteluun minulla ei ole kaipuuta. Monet muut hoitavat sen blogeissaan paremmin kuin minä. Toki kirjoitan rehellisiä arvioita mm. testaamistani tuotteista, sanon suoraan jos en pidä jostain, mutta se taas ei liity millään tavalla vakavaan mielipidekirjoitteluun. Mielipiteitään asioista voi laittaa hyvin päivänasujen väliin, herättäväthän ne usein enemmän keskustelua kuin pelkät päivän asu -postaukset. Enkä edes kirjoita pelkkää päivän asu -blogia vaan höpöttelen kaikenlaista yleisemmin elämääni kuuluvista pintapuolisista asioista.

Ja edelliseen liittyen kommentti lukijalta:

snna sanoi...
Blogisi on mukavaa vaihtelua pelkille shoppailu ja vaate blogeille! Olet ihanan kantaa ottava!

Kiva että lukijani ovat huomanneet pienet mielipiteenilmaukseni joita olen silloin tällöin viljellyt. Eivät mene siis mielipiteet hukkaan päivän asu -kuvien joukossakaan. Kiitos snna!

Heatn kysyi:
Mikä on sun mielestä parasta bloggaamisessa ja mikä sitä vastoin kamalinta?

Parasta: kun testaa uutta tuotetta joka on ihana, näkee hyvän leffan tai vaikkapa ulkomailla törmää kivaan paikkaan tai kokee muuten kokemisen arvoisen asian, niin usein tulee mieleen että tämän jutun haluaisin kertoa muillekin. Blogissani voin oikeasti jakaa nämä asiat ihmisille joita samat asiat usein kiinnostavat. Ja ihmisille voi olla testauksistani tai matkustusvinkeistä oikeasti hyötyä. Se on ihan mahtavaa!

Kamalinta: joskus tulee blokki eikä päässä pyöri yhtään asiaa josta haluaisi kirjoittaa. Olen sellainen höpöttäjä että usein näitä hetkiä ei tule, mutta kun on sellainen fiilis ettei keksi mitään järkevää kirjoittamista on parempi olla kirjoittamatta. Ja silloin taas tuntuu että pettää lukijansa ja pelkää, että kohta kaikki kyllästyvät odottamaan ja kun taas kirjoitan jotain niin ketään ei ole enää lukemassa.

Frida_koo kysyi:
Onko olemassa vielä jotain josta ehottomasti haluaisit kirjottaa, mutta ei ole uskaltanut tai kokenut aiheen liian araksi?


Hmm.. Liian arkoja aiheita, joista siis haluaisin kirjoittaa, ei taida olla. Olen tarkoituksella jättänyt paljon henkilökohtaisia asioitani blogini ulkopuolelle enkä halua niitä sen kummemmin täällä ruotiakaan. Vaikka pidän mielipiteiden vaihdosta en silti esitä blogissani kärkkäitä mielipiteitä aiheista, joista uskon syntyvän tarpeetonta mekkalaa. Tämä on pääasiassa hyväntuulen blogi jossa puhutaan kevyemmistä aiheista kuten pukeutuminen, kosmetiikka, matkustelu jne. Poleeminen ote ei kuulu blogini sisältöön.

Yhdestä hieman hassusta harrastuksestani minun tosin tekisi mieli blogiin silloin tällöin kirjoitella, mutten tiedä haluanko paljastaa millainen hömpänpömppä täällä päässä todellisuudessa blogiaan kirjoittelee. Ei sillä että häpeäisin harrastustani, ei todellakaan, mutta kerään vielä vähän rohkeutta aiheesta ensimmäisen postauksen kirjoittamiseen. (Ja te lukijoistani jotka minut tunnette: suut suppuun, tiedätte kyllä mistä harrastuksesta puhun!)

Riikka
kysyi:
Mitä vaatekappaletta/asustetta et mistään hinnasta käyttäisi?

Jos tarpeeksi maksetaan niin käyttäisin varmaan ihan mitä tahansa vaatetta! Turkiksista en pidä eli niitä en ostaisi, mutta yksi tämän hetken muotijuttu jonka jätän suosiolla pitkäsäärisille
neitokaisille on kiiltäväpintaiset legginsit. Lyhyet jalat ja tanssijan pohkeet yhdistettynä kiiltäväpintaisiin leggareihin on asia, josta en taida koskaan päästä yli. Toisaalta minulla ei ole edes tavallisia legginsejä koska näytän mielestäni niissäkin epäesteettiseltä.

Kaisa sanoi/kysyi:
Kiitos kun nostat päivän asuissasi esiin nuoria kotimaisia suunnittelijoita, se on mukavaa vaihtelua muotiblogien joukossa! Oletko kokeillut ns. luonnonkosmetiikkaa (Cosmebio-sertifioituja) tai oletko ajatellut kokeilla?


Kiva, Kaisa, että olet huomannut kotimaisten suunnittelijoiden suosimiseni. Joskus oikein harmittaa kun blogit olisivat loistava keino nuorille suunnittelijoille päästä suurempien massojen tietoisuuteen, mutta lähes kaikki palstatila annetaan bulkkituotteille. Kalliimpien massatuotteiden (esim. Acne, Tiger of Sweden) hinnalla kun usein saisi jo uniikimpaa juttua kotimaisilta uusilta lupauksilta. Mutta lupaan jatkossakin kirjoitella kotimaisista suunnittelijoista, muutama idea on jo hautumassa..

Kysymäsi luonnonkosmetiikka on minulle vierasta, mutta olisin hyvin kiinnostunut niitä kokeilemaan. En
vain tiedä mistä aloittaa.. Stockan Hulluilta Päiviltä olin ostaa Loccon herkullisen tuoksuista vartalovoidetta, mutta reissusta tuomani Thannin vartalovoide on vasta hiljattain korkattu. Ehkäpä kokeilen Loccon voidetta seuraavaksi, heti kun tämänhetkinen voidepurkki on käytetty loppuun!

Marsi(paani) sanoi ja kyseli...
Mulla löytyis juttutoiveita kuules: haluisin nähdä sun kenkä- ja korukokoelman, siis vaikka pariin kuvaan koottuna kaikki. Sitten laukuista sama. Ja sun lempivaatteet ja sitten ne, joita ei ikinä tule käytettyä mutta ei voi heittää poiskaan. Onko sulla jotain uskomattomia vintage- tai muita aarteita vaatekaappi pullollaan, mutta niitä ei vain säännöllisesti asuissa näy? Voisin esittää toiveen vielä siitä, että olisiko mahdollista saada kuvia hieman suurempina?

Kiitos Marsi(paani), siinä oli toiveita kerrakseen! :) Ja kas, yksi toiveistasi toteutui heti (kuvat suuremmiksi) ja toinen, korupostaus, on myös tullut ulos eetteristä. Kiitos siis antamistasi ideoista!

Kenkäpostausta toivoi myös Emilia, joten täytyy kai se toteuttaa pikimmiten. Luulen tosin että joudutte pettymään. Karsin kenkäkokoelmaani vuosi sitten keväällä niin kovalla kädellä, että jäljelle jäi alle puolet. Hirvittävä urakka mutta kyllä kannatti! Nyt kaikki kenkäni mahtuvat yhteen kenkäkaappiin. Laukuille tein saman, mutta nythän niiden esittely on sitten helpompaa kun ei ole paljon esiteltävää! Ja lempparivaatteet postaus on hyvä idea, sekin tulee vielä joku päivä. Vintage-aarteita en valitettavasti juurikaan omista.

Eltsi kysyi...
Jos saisit minkä tahansa vaatteen/asusteen ilmaiseksi, mikä se olisi? Kuva olisi kiva tässä vastauksessa:)


Tämä on niin mahtava kysymys etten osaa vastata tähän tällä hetkellä yhtään mitään! Mutta Eltsi, kysymys on niin hieno että palaan vastaukseen vielä ihan varmasti!



Palkintona ollut Antti Asplundin koru herätti myös kysymyksiä. Tässä vielä kertaalleen vastauksia.

Maarit kysyi:
Voih, sininen on mun lempiväri :) Mistä noita voi ostaa?

Vaikka vastaus tuohon plussan/ristin hankintakysymykseen on tullut mainittua jo useamman kerran niin toistetaan vielä: koruja saa Antti Asplundin liikkeestä Iso-Robalta, lähettämällä Antille sähköpostia tai pian avattavasta nettikaupasta.

wernu sanoi...
Miten viittit luopua tosta ihanasta korusta?

Minulla on käytössä Antilta jo kaksi plussakorua, musta ja läpikuultava mattavalkoinen, joten ostin arvontaan sinisen jottei siitä luopuminen olisi ollut hankalaa. Antti sponssasi arvonnan toisen osan eli pienen pussukan. Yhteistyöllä saatiin hieno palkinto aikaan!


Päivä kuvina postausta toivottiin, yksi sen tyyppinen löytyy jo täältä. Myös koti/sisustuspostaus oli toivelistalla pariinkin otteeseen. Täällä kerroin miksei sellaista ole vielä tullut ja täällä kuvasin taannoin pieniä juttuja kodistamme. Ehkä vielä joku päivä saatte kunnon asuntomerkinnän.

Missu pyysi blogiani tilattavaksi blogilistalta ja lisäsin tilauslinkin blogiini saman tien. Pyynnöstä suurensin myös kuvien kokoa hieman, eli jos haluat nähdä kuvissa olevia juttuja tarkemmin ne kannattaa klikata isommaksi. Kiitos parannusehdotuksista!

Tähän loppuun vielä laitan kolme kommenttia jotka hämmensivät minut täysin. Voiko enää upeampaa palautetta blogikirjoittelustaan saada?! Kiitos ihmiset, palaan näihin kommentteihin aina kun on paha päivä eikä mikään huvita.

*******************************

Tykkään sun blogistas, kaikki ihan ihan tavallinen saa luksusmerkityksen kun ne on esitelty täällä!

*******************************

Blogisi löytäminen oli minulle jollain tapaa helpotus; olin aina ajatellut pukeutuvani tylsästi (itselleni sopivasti ja mukavasti) ja värittömästi, mutta blogisi kautta opin näkemään, että sellaiset vaatteet, jotka yleensä kaappiini löytävät tiensä, voivat näyttää ulkopuolisen silmin hyviltä. Tyylini on siis hyvin samankaltainen omasi kanssa, etkä näytä mielestäni pätkääkään tylsältä vaikket kikkailekaan erilaisten rock-uskottavien vartaloketjujen yms. kanssa. ;) Se on antanut myös minulle rohkeutta olla "ihan vain tällainen kuin olen".

*******************************

Tää on mun eka kommentti sillä löysin tämän ihanan blogimaailman eilen ja olen ollut siitä asti koneella klo:10-24. Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja tyyleistä ja nyt aloin selaamaan nettiä, koska ajattelin järjestää kasariteeman syndet. Syndeihin ei ole löytynyt vielä ideoita mitä ei jo ole valmiiksi mutta olen kokenut valaistumisen ja nyt kun tiedän mitä muutkin ihmiset piutää yllään en pidä itseäni enää epänormaalina.. tai kaverini sanoin "roskiksena", hitsi nyt alkoi uusi itsevarmaminuus xD

*******************************

Jäikö vielä jokin asia askarruttamaan? Saatte taas kysyä mitä vaan, vastaan parhaani mukaan!

Kaikkia osallistuneita vielä kerran kiittäen, hangonkeksinä hymyilevä Nina

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Teetä ja sympatiaa

tunnetila: ilo

Eilinen lauantai oli sateesta huolimatta oikein ihana päivä. Hyvin nukutun yön jälkeen loikoilin vielä pitkään sängyssä kirjaa lukien ja kiireettömyydestä nautiskellen. Kiireettömän aamun kruunasi tieto kello 12 Viiskulmassa, Ravintola Primulassa, odottavasta lauantaibrunssista. Kuohuviiniähky oli jo voitettu ja päivä alkoi mitä mainioimmin brunssiin kuuluvalla kuohuviinilasillisella ja rupattelulla hyvien ystävien kanssa. Päivän ainoan takaiskun koin tosin heti aamusta kun päivän asuvalintani meni täysin pieleen vesisateen mukanaan tuoman jäätävän kylmyyden vuoksi.

Päivän asuksi olin nimittäin ajatellut laittaa haisevan vastalauseeni tupakoinnille, eli Tiia Vanhatapion Fressisille suunnitteleman Skunkki -tunikan.




Heitin asun päälle sadetta hieman pitävän Vilan kahinatakin ja samalla sekunnilla kun astuin ulos ovesta tiesin asuvalinnan olleen virhe. Tunsin paleltuvani luihin ja ytimiin asti pienessä hetkessä. Siispä takaisin sisälle ja vaihtamaan vaatteet. Varsinaisesta päivän asusta ei tullut otettua kuvaa, mutta voin kertoa, että se muodostui mm. paksusta villatakista ja saappaista. Enää en palellut mutta jo hiljalleen mieleen kivunnut keväinen fiilis sai kyllä väistyä ja ehkä pikkasen ahdisti kaivaa talvivaatteita päälle ulos lähtiessä.

Brunssitreffeiltä suunnistin Bulevardille, Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa on parhaillaan esillä Auringonjumalattaren tyttäret - Japanilainen naisellisuus -näyttely (17.5. asti). Kiersin näyttelyn pikaisesti, eli paljon kiinnostavia juttuja jäi näkemättä, sillä pääasiassa olin saapunut paikalle nähdäkseni museon punaisessa kellarissa olevaan, japanilaiseen teekulttuuria esittelevään näyttelyyn, Chadô – Teen tie (28.6. asti), liittyvän teetaidenäytöksen.


Japanilainen kulttuuri kiinnostaa minua muutenkin, mutta erityisesti japanilaisten intohimoinen suhtautuminen teen juontiin on mielestäni hyvin mielenkiintoista. En itse juo lainkaan kahvia vaan vihreää teetä, joten minua kiinnosti nähdä mitä japanilaisessa teehetkessä tapahtuu. "Oikea" teehetki kestää Japanissa noin 4 tuntia, mutta näyttelytilassa esitettiin teehetken viimeinen osa jonka kesto oli vajaa tunti.

Koko tilaisuus oli jo muutenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta kaikista hauskinta oli kun pääsin itse teeseremoniaan mukaan! Seremoniaan pääsi osallistumaan yksi vapaaehtoinen ja taisin heiluttaa kättäni eturivissä niin innokkaasti etteivät he voineet olla valitsematta minua mukaan näytökseen. Istuin teehuoneessa jalkojeni päällä (auts, puolen tunnin istumisen jälkeen huomasin kauhukseni etten tunne enää jalkojani polvista alaspäin, tunne oli kamala!) japanilaisen naisen vieressä joka opasti minua koko ajan. Kumartelimme jatkuvasti, teekulhon sai nostaa ilmaan maasta oikealla kädellä ja sitä piti pyöräyttää puoli kertaa myötäpäivään ennen kun siitä sai hörpätä ja hörppäämisessä tuli ryystää äänekkäästi. Tilaisuuden onnistuminen oli täysin japanilaisen naisen varassa sillä olin itse pihalla kuin lumiukko, mutta ihan hyvin se kai meni.

Tee oli paksua, vaaleanvihreää ja vaahtomaista, ja oikein hyvää. Yhden kulhollisen joi kolmella hörppäyksellä. Olin aivan tohkeissani koko ajan! Joku yleisöstä kysyi kuinka usein japanilaiset teehetkiä harjoittavat sillä 4 tunnin kesto kuulostaa huikean pitkältä ajalta. Yllätyin kovasti kun museon edustaja kertoi, että suuri osa tavallisista japanilaisista ei koskaan pääse osallistumaan teehetkeen vaan se on myös Japanissa hieman yleellistä. Kaikkea uutta sitä oppii kun vanhaksi elää!

Rauhallinen teehetki japanilaisessa teehuoneessa vaihtui vielä lauantaina iltapäivällä Sellon hälisevään kauppakeskukseen jossa tapasin ystäväni, ja jossa teimme ystävälleni ostoksia äitienpäivälahjaksi. Ystäväni osti siis lahjoja itselleen ja paljon kaikkea kivaa löytyikin. Itse en ole äiti, joten sen varjolla jätin kaiken ihanan itselleni löytyneen ostamatta. Ehkä vielä joskus lähden ystäväni kanssa äitienpäivälahjaostoksille ja saamme molemmat ostaa itsellemme paljon kivoja juttuja. Nähtäväksi jää.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Hyvä yritys

tunnetila: mökötys

Viime viikonloppuna päätin ryhdistäytyä ja aloittaa huolitellumman ulkonäön metsästyksen. Avauduin katastrofaalisesta meikkitilanteestani viimeksi täällä. Muistin, että ostaessani loppuvuodesta Stockalta Joe Blascon meikkivoiteen sain kaupan päälle 30€:n arvoisen lahjakortin Blascon päivämeikkiin. Kaivoin lahjakortin esiin varatakseni ajan kunnon meikkikouluun.


Siinähän tuo lahjakortti on, koko komeudessaan, ja voimassa 5.2.09 asti. Jostain kumman syystä muistelin sen olevan voimassa 6kk mutta pieleen meni, totaalisesti. Harmittaa!! Kerrankin kun olisin päässyt veloituksetta ammattilaisen käsittelyyn ja olisin samalla voinut kysellä meikkivinkkejä, ja ennen kaikkea pyytää apua hyvän, minulle sopivan huulipunan hankintaan. Sinne meni se lahjakortti, huiskis vaan.

Huulipunahaave jäi kuitenkin mieleeni muhimaan, ja kun törmäsin Hietsun kirppiksellä (kyllä, se on jo auki!) rouvaan, joka möi edullisesti käyttämättömiä Elizabeth Ardenin testereitä tartuin tilaisuuteen. Valitsin sävyä pitkään ja hartaasti ja päädyin seuraavaan: Exceptional, sävy 43. Huh huh! Pieleen mentiin taas niin että heilahti. Kokeilin punaa huuliini heti kotiin päästyäni ja luoja mikä virheostos tuo sävy olikaan. Ulkovalossa sävy näytti raikkaalta ja perus kirkkaanpunaiselta, mutta huuleni näyttivät punan kanssa siltä, että olen syönyt 80 litraa mustikoita ja samalla vielä palelluttanut itseni. Huuleni olivat violetinkukertavat.


Huulipunan pysyvyydestä voin antaa 10 pistettä, siis jos sävyn haluaa pysyvän pitkään. En saanut väriä huulistani millään irti ja loppuillan istuinkin sohvalla tympeänä, huulet turpeina ja suussa paha maku. Minua ja huulipunia, ainakaan näin tummia sävyjä, ei ole luotu toisillemme. Tarvitsisin tässä asiassa todellakin ammattilaisen apua. Onneksi puna oli edullinen eikä satsaus harmita vaikka täydellisen epäonnistunut olikin. Haluaako joku kerran kokeillun EA:n huulipunan? ;)

Säälittävä hiusten muotoilutuotekokoelmani on myös lisääntynyt ryhdistäytymisyritykseni mukana uudella tulokkaalla. Tigin Superstar Queen for a Day muotoilusuihke lähti mukaani valtavien kehujen saattelemana. Samaista tuotetta minulle suositteli taannoin Pintaa -blogin Mikko. Vielä en ole ehtinyt tuotetta testaamaan, mutta odotukset on ainakin huipussaan.



Lisäboostia uuteen, naisellisempaan minään, sain yltiömakean Escadan hajuvesinäytteen mukana. Ensimmäinen reaktio oli "hyi, purkkaa, tää tuoksuu ihan purkalle" mutta kun tuoksuttelin näytettä muutaman hetken aloin jollain sairaalla tavalla viehtyä tuoksun makeudesta ja överiherkullisuudesta. Vappuviikonlopun aurinkoisena torikierrospäivänä jopa laitoin tuoksua hieman korvantaakse. Makea tuoksu, yhdistettynä auringonpaisteeseen ja balleriinoihin, teki minut hyvin iloiseksi.


Vaikkei ensimmäiset ryhdistäytymisyritykseni menneetkään ihan putkeen niin en aio lannistua! Vielä joku päivä marssin tavaratalon kosmetiikkaosastolle ja etsimme myyjän kanssa minulle sopivan huulipunan. Edullisen huulipunan, sillä jos ostos ei mene ihan nappiin tiedän pyöritteleväni punaa meikkipussin pohjalla muutaman vuoden ja päädyn lopulta heittämään sen härskiintyneenä ja pahanhajuisena roskiin. Minäkö toivoton, ehei....

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kuplia

tunnetila: ähky

Ei kai kuohuviiniä voi koskaan nauttia liikaa? Nyt nimittäin tuntuu vähän siltä, että en saisi alas kuplivaa namijuomaa enää pisaraakaan. Ei, vappuputki ei ole jäänyt päälle, vaan olen vapusta asti juossut joka ilta kaiken maailman kekkereissä joissa kaikkialla on aina tarjolla skumppaa. Tänään oli jo pakko kieltäytyä lasillisesta kun alkoi ällöttää. No, onneksi osaan kieltäytyä jos mieleni ei jotain tee. Mutta voi sitä ihmettelyn määrää kun kuohuviini ei kelpaa!

Eilen vietin iltaa St. Vacantin kesän 09 malliston lanseerausbileissä joissa kupli tasaiseen tahtiin. Useista sovitteluista huolimatta jätin valkoiset Pump1 -mallin kengät vielä hyllyyn sillä en ole varma kengän koosta. Olen ennenkin kehunut Janne Laxin suunnittelemien kenkien mukavuutta ja todella pehmeät ovat nämäkin tyttöjen uutuudet. Varsinaisesti odottelen tyttöjen Anklebooteja saapuvaksi, mutta ne eivät tähän hätään vielä ehtineet tulla myyntiin.

Tänä iltana kuohujuomaa tarjoiltiin Olivian järjestämässä hemmotteluillassa Stockalla. Tilaisuus pidettiin Stockmannin uudistetussa F8 Fazerin ravintolakompleksissa kahdeksannessa kerroksessa, ja sen jälkeen pääsimme tutustumaan seitsemännen kerroksen upeaan hemmottelumaailmaan. Kuohuviini tilaisuudessa oli loistavan kuivaa ja tarjolla olleet herkkupalat veivät kielen mennessään. Puhumattakaan saamiemme lahjakassien sisällöstä. Tai oikeastaan kassien sisällöt eivät varsinaisesti vieneet kieltä mennessään mutta aika hiljaiseksi ne kuitenkin vetivät. Lancôme-kauneushoitola nimittäin lahjoitti meille upeat setit Lancôme Hydra Zen -sarjan tuotteitaan. Yö- ja päivävoide sekä silmänympärysvoide. Pidän Lancômen tuotteista todella, joten tämä setti tuli tismalleen oikeaan osoitteeseen!



Stockmannin 7. kerroksessa sijaitsee myös Crystal Hair Kérastase Institute joka lahjoitti illan kutsuvieraille muutaman kokeilukokoisen pakkauksen hiustuotteitaan. Kassista löytyi Kérastasen elvyttävä yöhoitoseerumi sekä Te:n (Texture Expert) Smooth Essence voide suojaamaan kuivia ja vahingoittuneita latvoja sekä Smooth Velours voide jota käytetään suojaamaan hiusta niitä kuivaajalla kuivatessa.


En ehtinyt jäädä paikalle pitkäksi aikaa tilaisuuden jälkeen, mutta uudistettuun hemmottelukerrokseen kannattaa todellakin käydä tutustumassa. Sieltä löytyy edellä mainittujen liikkeiden lisäksi myös "keidas", josta löytyy useiden suosikkieni kuten Thannin ja L'Occitanen tuotteita.

Jälkimmäisestä tulikin mieleeni, että olen vihdoin saanut laitettua kylppärin perusteet (= vartalon pesuaineet) kuntoon. Metallinen saippuakotelo on ollut hakusessa jo pitkään, joten ostopäätös oli tehty heti kun huomasin kotelon L'Occitanella. Sitruunainen verbena saippua oli niin raikas ja kesäinen, että ostin (minulle) uuden tuoksun paljon sitä miettimättä. Normaalisti käytän sarjan manteli -tuotteita, mutta virkistävän auringon paistaessa ulkona hairahduin toiseen tuoksuun. Manteliin voi palata taas syksyllä. Myös suihkugeeliksi valikoitui samassa mielenhäiriössä verveine -sarjan sitruunainen tuote. Ainakaan vielä ei kyllästytä.




Jottei ihan kaikki menisi uusiksi, ostin käsisaippuaksi vanhan kunnon shea butter ultra rich -pesunesteen. L'Occitanen tuotteet ovat fantastisia. Ne tekevät iholle hyvää, ovat ekologisia, tuoksuvat hyvälle ja kaiken lisäksi ne vielä löytyvät Animalian kosmetiikkalistalta. Ainut miinuspuoli tuotteissa on niiden hinta. Siksi ostankin tuotteita usein reissusta tai seuraan liikkeiden tarjouksia kotimaassa. Tosin olen tullut siihen tulokseen, että noin luonnonmukaisten tuotteiden käytöstä tulee päivittäin niin hyvä mieli ettei oikeastaan edes haittaa että ne maksavat vähän enemmän. Jos vain olisi aina rahaa ostaa niitä..

tiistai 5. toukokuuta 2009

Italia, osa 2: Piacenza

tunnetila: pikkuhiljaa toipumassa

Pietarissa ja Milanossa kiertelin hipelöimässä maailman suurten muotitalojen mallistoja ja palasin molemmilta reissuiltani tyhjin käsin. On se myönnettävä ettei suuren maailman luksus-jutut ole tarkoitettu tavallisille kuluttajille. Kuukausipalkan laittaminen yhteen mekkoon tai laukkuun tuntuu järjettömältä. Onneksi löytyy muitakin vaihtoehtoja jos haluaa pukeutua kivasti, persoonallisesti ja/tai muodikkaasti.

Vietin Italiassa Milanon lisäksi aikaa myös Piacenzassa, noin 100 000 asukkaan kauniissa kaupungissa josta tykkään hirmuisesti. Kaupungin keskustassa on tarjolla kaikki italialaiset huippumerkit, esim. Armanin upea liike, mutta keskustan ulkopuolella voi tehdä edullisempia löytöjä, sen opin tällä reissullani. Serkkutyttöni, jonka kanssa olimme lapsena hyvin läheiset, on asunut Pohjois-Italiassa yli kymmenen vuotta ja alkaa tuntea mm. Piacenzan kuin omat taskunsa. Päätimme käyttää pari päivää reissustamme hieman erilaisten kauppojen tutkiskeluun emmekä käyneet kaupungin keskustassa lainkaan. Serkkuni tarvitsi kotiinsa pesuaineita sekä muita taloustarvikkeita joten suunnistimme paikalliseen Tarjous Taloon.


Serkkuni kertoi, että paikallisissa Halpa Halleissa on myös isot vaate- ja kenkäosastot joista saattaa tehdä upeita löytöjä. Olin ensin todella epäileväinen ja ajattelin että haemme liikkeestä pesuainetta ja lähdemme nopeasti "kunnollisiin" kauppoihin. Hah, kuinkas kävikään? Vietimme halpiskaupassa yli kaksi tuntia josta suuren osan olin sovituskopissa.


Maleksin ensin serkkuni perässä suuren vaateosaston käytävällä mutta sitten näin jotain mielenkiintoista. Silmiini osui kevyt, graafinen neule jonka alla oli valkoinen hihaton pusero. Neuleessa oli runsas venepääntie, lepakkomaiset hihat jotka kapenivat kyynärpään alapuolelle sekä epäsymmetrinen helma. Materiaali oli puuvillasekoitetta mutta tuntui kohtuullisen jämäkälle. Vetäisin neuleen päälleni ja se oli kiintymystä ensi silmäyksellä! Päällä huomasin kauhukseni että neule oli tummansininen, ei musta niin kuin luulin, mutta kun neuleita oli vain tuo yksi niin päätin tehdä radikaalin ratkaisun: ostaa tummansinisen vaatteen! Ja tästä se väri-ilottelu sitten lähti, koko homma suorastaan karkasi käsistä.



Samasta liikkeestä löysin nimittäin ostoskoriini mustan pallotunikan jossa on suuret taskut sekä sinisiä ja harmaita palloja. Sinistä, myös tässä vaatteessa on sinistä! Olen edelleen suorastaan järkyttynyt mutta tykkään molemmista vaatteista hirmuisesti. Halpiskaupasta ostin myös edellisessä postauksessa esitellyt pussihousut ja satiiniballeriinat (jotka molemmat esiintyvät myös tässä postauksessa). Kaikki löydöt ovat ihan lemppareita!


Italian halpaketjujen vaatteiden ero on Suomen vastaavien liikkeiden tarjontaan valtava. Vaatteet ovat Italiassa ennen kaikkea hyvin muodikkaita, mutta myös tehty kohtuullisen hyvistä materiaaleista ja vaatteet on valmistettu Italiassa. Toki joukossa oli huonosti ommeltuja akryyliretkuja Made in China, mutta kun on tarkkana niin löytöjä voi todella tehdä.

Alla esiteltävän hihattoman puseron löysin torilta, jossa vietettiin kevään avajaisia satojen torimyyjien kera. Täälläkin kojut pursuilivat kaikennäköisiä rimpsuhörhellyksiä, mutta tarkkuus palkittiin. Ruskean (niin, ruskean, mikä minua vaivaa?!) paidan toppiosa on 100% puuvillatrikoota ja löysästi valuva päälliosa on 100% silkkiä. Tämä ihanuus löytyi siis torilta, Made in Italy. Luulenpa, että alla näette tulevan kesän suosikkiasuni.


Ja vielä lopuksi on vielä esiteltävä pieni ostos samaiselta kevättorilta. Kukkakorvikset. Terälehdet on nahkaa ja korvikset näyttävät korvissa tosi hauskoilta. Olen käyttänyt niitä jo muutamaan otteeseen.


Mitä tästä opimme? Heitä reissatessa ennakkoluulot romukoppaan ja luota paikallisiin "oppaisiin" jotka tietävät paikalliset salaisuudet. Thaimaassa sain tarpeekseni huonolaatuisista parin euron vaatteista enkä niitä sieltä yhtään ostanutkaan, mutta Italiassa unohdin ennakkoluuloni ja löysin vaatekaappiin tulevan kesän suosikkivaatteeni edullisesti. Kesägarderoobista puuttuu enää maksimekko, sitten on kesän peruspuvusto valmis. Huippua!