LUXusta

tunnetila: velttous

Seisoin perjantai-iltana vaatekaappini edessä ja tuijotin kaapin sisältöä. Päässäni ei liikahtanut ajatuskaan. Kaappi oli täynnä vaatteita mutta ei mitään päälle pantavaa. Ahdisti. Selasin vaaterekkiä eikä mikään vaate tuntunut hyvältä, ei sinne päinkään. Tunnin päästä pitäisi olla jo menossa. Mitä ihmettä teen ja miten tämä voi olla näin vaikeaa?!

Perjantai-illan ahdistuskohtauksen aiheutti LUX-yökerhon 3v synttärit. Miten tuollaiseen tilaisuuteen tulee pukeutua? En ole käynyt yökerhoissa miesmuistiin enkä tiedä kuinka ihmiset nykyään niihin pukeutuvat. Viimeksi tanssahtelemassa käydessäni päälläni oli Mangon hihaton pussihelmainen toppi, tummansiniset pillifarkut ja mustat saappaat. Kokeilin kyseistä asua, mutta hei, jos käyn yökerhossa kaksi kertaa vuodessa niin on aika onnetonta tehdä visiitti molemmilla kerroilla samoissa vaatteissa.

Mekkoa tai hametta ei yökerhoon voi laittaa. Ai miksi? En tiedä. Minulla vaan on outo päähänpinttymä joka rajaa hameet pois yökerhoilusta. Ja kengät, ne täytyy olla korkeat mutta niillä täytyy jaksaa tanssia. Ja parhaassa tapauksessa niillä täytyy illan jälkeen jaksaa vielä kävellä kotiin. Vai ottaisinko mukaan vaihtokorkkarit? En jaksa. Jalkan täytyy siis laittaa mukavuussaappaat vaikkei ne kyllä yökerhoon sovi. Sopii tai ei, laitan ne silti. Okei, yksi asia päätetty ja samalla ensimmäinen myönnytys tehty.

Yökerhoissa käytetään perinteisesti toppeja tai muita hentoja yläosia ettei tanssiessa tule kuuma. Kaapissani ei ole yhtään "baaritoppia". Miten tässä on näin päässyt käymään? Toinen myönnytys. Laitan päälle ohuen villaneuloksen. Jalkaan päätyvät kapeat puuvillahousut. Ohut neulos tarttuu housuihin, alle täytyy laittaa pitkä aluspaita. Just, kaksi paitaa päällekkäin, minähän tukehdun siellä. Päätän olla tanssimatta. Eivät kenkänikään sovellu parketille paksuine korkoineen.

Tässä vaiheessa kaverini soittaa. "Mitä sä laitat päälle?""No mulla on tässä päällä lyhythihainen villaneule ja jalassa talvisaappaat..""Aha.. No neuleen mäkin laitan. Mä olen niiiiiiin äiti, ei mulla ole tonne mitään vaatteita!" Lopetamme puhelun ja uskon, että epätoivo valtasi kaksi ihmistä hetkeksi. Musertavan hetken jälkeen kokoan itseni ja isken neuleen päälle pari pitkää korua ja laitan käteen nahkarannekkeen. Okei, parempi, mutta ei tällä lörppäpaidalla kyllä yökerhoon mennä.


No hei, rokkivyö niitteineen sopii antamaan asulle ryhtiä! Paitsi että olin menossa sinne Sedun yökerhoon enkä Tavastialle. Alla kuvattu asu tulee varmasti joskus päätymään päälleni, mutta perjantai ei ollut sille oikea päivä. Asussa neulos Baking Soda, korut Nora Norway ja Colour-Eighteen, ranneke Marimekko, nahkainen niittivyö kirppikseltä, toppi Mango, housut Lindex, saappaat Vagabond.

Mitä tuolle paidan lököttävälle helmalle voi tehdä?? Housun sisään en sitä ainakaan voi tunkea, pusero on siihen tarkoitukseen ihan liian pitkä ja paksu. Ja housut liian kireät. Sitten välähti. Tein jotain, mitä inhoan ehkä yhtä paljon kuin sanoja paituli ja nilkkurit. Laitoin neuloksen helman solmulle. Järisyttävän trendikästä ysärikamaa, wohoo! Niin muodikasta että oikein oksetti, mutta pieni solmu pelasti koko asun. Alla oleva aluspaidan virkaa toimittava Mangon pitkä toppi tasoitti sopivasti JLo -kurveja ja neulos laskeutui hyvin kauniisti lantiolle toiselta puolelta. (Kuvassa neulos ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa.)


Noilla sitä sitten mentiin! Ja voin kertoa, että koko asukriisi oli aivan turha. Paikalla ollut juhlaväki ei ollut juurikaan panostanut pukeutumiseensa normaalia baari-iltaa enempää ja kuohuviini maistui oikein hyvälle vaikka olin neuloksessa ja talvisaappaissa. Sitä paitsi meillä oli todella hauskaa, tanssimme paljon ja jaksoin vielä hyvin kävellä kotiin aamuyön tunteina!