tiistai 28. helmikuuta 2012

Uutta putsaririntamalla

tunnetila: testailu

Image and video hosting by TinyPic

Muistatteko kun uutta kasvojen putsaria metsästäessäni testasin muutama vuosi sitten Mádaran puhdistusvaahtoa? Tykkäsin vaahdosta muuten, mutta tuotteen tuoksu ei ollut kiva ja putsari kuivatti ihoani vähän liikaa. Kahden luonnonkosmetiikkatuotteen yhdistelmä Mádaran putsari + Pranarômin kasvovoide taas toimi yhdessä älyttömän hyvin ja iho näytti tuon testin ajan tosi hyvältä.

Hylkäsin kuitenkin puhdistusvaahdon etsiessäni "sitä oikeaa" puhdistusainetta, ja lopulta löysin L'occitanelta iholleni täydellisen puhdistusöljyn. Öljyn valmistaminen kuitenkin lopetettiin melkein heti kun aloin vannoa sille ikuista rakkautta (ärrinmurrin!!), joten olen taas tuuliajolla. Ilokseni sain PR-toimisto Sugarista testiin
Mádaran tuoteperheen toiset puhdistusaineet, herkän ihon puhdistusmaidon sekä tasapainottavan kasvoveden.

Image and video hosting by TinyPic

Herkän ihon puhdistusmaito tuoksuu ihanalle ja lotraankin sitä tuoksun vuoksi ihan liikaa kerralla. Tuotteessa on aktiiviaineena kaakao ja kaura jotka luultavasti myös tekevät tuotteen herkullisen tuoksun. Puhdistusmaito on hellävarainen, puhdistaa hyvin meikin iholta eikä lupauksensa mukaan myöskään kuivata ihoa. Ensivaikutelma on hyvä, pari pientä näppyä tosin on ilmestynyt nenänpieleen ja otsaan, toivottavasti iho ei ala pidemmän päälle reagoimaan kuivan ulkoilman ja uuden tuotteen yhdistelmään.

Tasapainottava kasvovesi supistaa ihohuokosia, virkistää ihoa ja tasapainottaa ihon rasvoittuvia ja kuivia ihoalueita. Kuulostaa lupaavalta! Kasvovesi tuoksuu hennosti ruusuöljyltä ja se saa minussa aikaan pienen vilunväristyksen. Sain tarpeekseni ruusuöljystä kun tein taannoin ihokokeiluja ja olin kosteuttavalla ja eheyttävällä ruusukuurilla. Kuuri teki iholle hyvää, mutta koko vartalolla leijailevasta ruusuntuoksusta sain hetkeksi tarpeekseni. Onneksi kasvoveden tuoksu ei ole kovin voimakas, ja kun kasvovesi toimii hyvin puhdistusmaidon kanssa sitä tulee tuoksusta huolimatta käytettyä.

Onko teillä tuoksuja joista ette pidä ja joiden vuoksi joku tuote saattaa jäädä käyttämättä? Itse olen aika valikoiva tuoksujeni suhteen. Jasmiinista en pidä ollenkaan, myös laventeli on inhokkien listalla. Olen yrittänyt totutella molempiin tuoksuihin mutta ne vain eivät taida olla minua varten.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Talven lämpimin vaate

tunnetila: lämpö

Image and video hosting by TinyPic

Kevään innoittamana lajittelin viikonloppuna talvivaatteita pois ohuempien kerrosten tieltä. Paksuimpia vaatteita laatikkoon viikatessani muistin, etten ole tainnut esitellä erästä talvilempparia blogissani lainkaan. 

Voitin puolitoista vuotta sitten mielettömän upean New Yorkin matkan blogikirjoituksellani kotimaisesta Noolanista. Noolanilaiset olivat puolestani niin iloisia että sain valita heidän mallistostaan lempparijuttujani matkalle mukaan. Valitsemani keittovillamekko ja asusteet ovat esiintyneet blogissa useampaan otteeseen, mutta parin viimetalven pakkaspäivien pelastus, keittovillainen poolo, on jäänyt kokonaan esittelemättä.

Paksu huopamainen keittovilla on materiaalina niin lämmin, että kuuma tulee jos puseron pukee päälleen ihan pienillä pakkasilla. Viime talvena, kun lämpötila huiteli viikkojen ajan parinkympin paremmalla puolella, asuin puserossa koko tuon ajan. Tänä talvena on ollut niin paljon leudompaa että olen käyttänyt puseroa vain muutaman kerran, mutta jokaisella käyttökerralla olen kiittänyt mielessäni Noolania tästä ihanasta lahjasta.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

poolo ja kauluri/huppu Noolan,
sammarit MarcO'Polo, kengät UGG Asutralia


Pusero on muuten malliltaan ihan tavallinen poolo, mutta siinä on pitkät hihat ja hihansuissa on reijät peukaloille. Tämä helpottaa valtavasti esim. pakkasella karvarukkasten laittamista käteen. Hihansuut kun eivät nouse tai mene takin ja hanskan välissä ruttuun, vaan ne sujahtavat helposti hanskan sisään. Kaulus puserossa on tavallinen poolokaulus, kuvissa minulla on puseron päällä niin ikää Noolanin samaa materiaalia oleva kauluri/huppu jota käytän paljon muidenkin vaatteiden kanssa. Valitsin hupun samaa sävyä kuin puseron jotta ne näyttäisivät yhdeltä vaatteelta kun käytän niitä yhdessä.

Poolo on muuten täydellinen, mutta jos saisin vielä jotain toivoa niin olisi ihana jos poolo olisi hieman pidempi. Silloin se lämmittäisi paremmin myös alaselkää. Onneksi aluspaidat on keksitty ja kerrospukeutuminen lämmittää vielä lisää.

Toivottavasti omasta vaatekaapistanne löytyy vastaava vaate joka pelastaa päivänne paukkupakkasilla!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Nenäkannun kaveriksi

tunnetila: nuhainen

Image and video hosting by TinyPic 


Alkuviikosta minulle iski armoton flunssa joka parin päivän sinnittelyn jälkeen kaatoi lopulta tehokkaasti sängynpohjalle ja sai ottamaan keskimäärin kolmet päiväunet yhden päivän aikana. Selailin väsyneenä nettiä ja kaivelin esiin poppakonsteja flunssan taltuttamiseksi. Lähes joka paikassa vannottiin nenäkannun nimeen.

Minulle on kehuttu nenäkannua jo monta vuotta, mutta ajatus veden kaatamisesta nenään kuulostaa niin inhottavalta että olen päättänyt pärjätä ilman. Tällä kertaa tukkoinen olo tuntui kuitenkin niin vastenmieliseltä, että kun Iina laittoi viestiä ja kysyi jaksanko lähteä hänen kanssaan tsekkaamaan Marnit, niin päätin repiä itseni ylös sängystä ja käydä samalla reissulla apteekissa nenäkannuostoksilla.

Näin nenäkannu toimii: kannuun laitetaan pieni määrä suolaa jonka jälkeen kannu täytetään kädenlämpöisellä vedellä. Kun suola on liuennut veteen vesi kaadetaan toisesta sieraimesta sisään ja se valuu toisesta sieraimesta ulos. (Hyi, tuo kuulostaa niin ällöttävältä!!)
Testasin "sarvikuonoa" torstai-iltana ensimmäisen kerran. Alku oli hieman haastava, mutta pienen treenailun jälkeen alkoi mennä jo paremmin. Olen tehnyt nenähuuhtelun nyt torstaista lähtien joka ilta ja uskokaa tai älkää, olen nukkunut kaksi viimeisintä yötä kunnolla, niistämättä kertaakaan!

Heti nenähuuhtelun jälkeen oloni muuttuu hetkeksi entistä tukkoisemmaksi, mutta ehkä tuo suolavesi sitten liuottaa rööreistä jotain jonka tuloksista sain nauttia parina viime yönä. Jatkan ihan varmasti harjoituksia nenäkannun kanssa ja toivon, että viikonlopun jälkeen flunssa olisi poissa. Olen ihan älyttömän iloinen että uskalsin vihdoin kokeilla kannua!


Kannun parhaana kaverina minulla toimii Lumenen Sensitive Touch 5min SOS Cream joka nimensä mukaan rauhoittaa ihon viidessä minuutissa. Sain tuotteen testattavaksi syksyllä ja koko talven iho-ongelmat (kuivat kohdat, pakkasen aiheuttama karheus, niistämisestä auenneet nenänpielet) ovat hoituneet tällä voiteella. Nenästäni ei yhtään huomaa että olen niistänyt yötä päivää lähes viikon. Lämmin suositus lähtee minulta myös tälle tuotteelle. 

Oletteko te testailleet nenäkannua vai ällöttääkö ajatus myös teitä?

lauantai 25. helmikuuta 2012

Se on kevät nyt!

tunnetila: kevätfiilis

Image and video hosting by TinyPic

raitapaita Marimekko, shortsit H&M,
pörröliivi Lanvin for H&M, kengät UGG


Heräsin torstaiaamuna lintujen viserrykseen. Aurinko yritti tunkeutua makuuhuoneeseen väkisin sälekaihtimien välistä ja linnut olivat riehaantuneet lämmittävistä auringonsäteistä ja pitivät iloista konserttia ikkunan ulkopuolella. Vitsit miten onnellinen fiilis tuosta hetkestä tulikaan!

Auringonsäteistä rohkaistuneena pukeuduin showroomvisiitille shortseihin ja paksuihin sukkahousuihin ja jätin neuletakin kotiin. Päälle eksyneet talvitakki, pari kaulaliinaa, merinovillaiset sukkahousut ja talvikengät olivat silti ehdottomasti liikaa, puhumattakaan villatakin korvaajasta, paksusta pörröliivistä, ja puuskutinkin kaupungilla menemään otsa hiestä märkänä. Kipeänä en uskaltanut vähentää vaatekerroksia, mutta tuon päivän jälkeen se oli selvä, kevät on tullut!

Kiitos kuvasta Iina!


torstai 23. helmikuuta 2012

Paloja Marnista

tunnetila: päättämätön

Image and video hosting by TinyPic

Nyt se sitten on nähty. 8.3. kauppoihin saapuva Marni for H&M -mallisto. Heti ensimmäisenä showroomille astuessani näin suosikkimekkoni nuken päällä, eli se on kuin onkin olemassa! Tunteet vaihtelivat hetkessä laidasta toiseen. Ensi ilo "Jee, mekko on olemassa!", sitten pettymys "Äh, yläosa onkin ruskea-valkoinen eikä musta-valkoinen." Seuraavaksi huomasin että mekossa on taskut ja ilahduin taas. Mallia tutkaillessani totesin sen olevan minulle liian leveä, plääh, mutta toisaalta taas helman pituus oli aika hyvä. Monta plussaa, väärästä väristä piiiitkä miinus. Onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa päättää mitä mekon kanssa tekee. Tärkeintä on, että se on olemassa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Moni viimeisimmistä yhteistyömallistoista (esim. Versace ja Lanvin) ovat keskittyneet paljolti juhlavaatteisiin. Marnin vaatteet ovat selkeästi käyttövaatteita eli siinä mielessä kaupallisempia ja myös enemmän minun mieleeni. Ennakkoluulottomat kuosit ja poikkeukselliset värivalinnat saattavat kuitenkin tuntua kuluttajista oudoilta, joten en osaa yhtään ennustaa miten mallisto myy Suomessa.

Materiaali isossa osassa tuotteista on silkkiä, siitä annan plussan Marnille. Silkkiä on käytetty myös neuleissa. Housuissa ja muissa hankaukseen joutuvissa vaatekappaleissa silkki kestää yleensä materiaalina aika huonosti, topit ja mekot sen sijaan kestävät kulutusta paremmin. Toivottavasti silkki on laadukasta eikä hiudu puhki esim. saumoista jo muutamien käyttökertojen jälkeen.

Pallomekko (kuvassa alla vasemmalla) oli ehkä koko malliston onnistunein vaate. (Sama mekko on edellisessä postauksessani ensimmäisessä kuvassa.)
Mekko on silkkiä, malli on hyvin kaunis ja imartelee varmasti monta vartalomallia ja siinä on taskut. Kaikin puolin ihana vaate, eli jos myös mekon kuosi miellyttää niin suosittelen ryntäämään liikkeeseen 8.3. heti aamusta tai yrittämään täydellä innolla mekon nappaamista nettikaupasta. Mekko vaikutti kesän suosikkivaatteelta!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Juttelin mallistosta ainakin kuuden paikalla olleen kanssa, ja jokainen mainitsi suosikkituotteekseen eri vaatteen. Oli hauska huomata miten mallisto tarjosi jokaiselle jotakin vaikka ihmisiä kiinnosti selvästi hyvin erilaiset asiat. Yhdestä asiasta kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä, malliston korut ja asusteet ovat todella onnistuneita. Suuret korut, klipsikorvikset, nahkakengät ja -laukut, hauska hattu, mallistoon kuuluvat sukat ja aurinkolasit olivat kaikkien mieleen. Ihastuin varsinkin alimman kuvakollaasin ruskeaan nahkalaukkuun. Se on kaunis ja käytännöllisen kokoinen, kaikin puolin passeli veska. Harmi etten tarvitse tähän huusholliin enää yhtä ainoaa kassia.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Mitäs sanotte, Marni for H&M, juu vai ei?!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Marni for H&M

tunnetila: no höh!

Image and video hosting by TinyPic

Naistenpäivänä (ja isäni syntymäpäivänä!!), 8.3., H&M:n liikkeet ympäri maailmaa saavat myytäväkseen italialaisen muotitalo Marnin suunnitteleman malliston. On hienoa miten erilaisia H&M:n kanssa tehdyt yhteistyömallistot ovat olleet. Viimeisimpänä on mielessä Versace joka oli täysin oma överi itsensä. Marni taas leikkii tyylilleen uskollisena erilaisilla kuoseilla ja on huomattavasti maanläheisempi niin malleiltaan kuin väreiltäänkin. On tärkeää, että muotitalot näyttävät itseltään eivätkä muutu yhteistyön vuoksi muuksi mitä oikeasti ovat.

Vaikka Versace on aina ollut minulle liikaa ihan kaikkea, niin silti innostuin viimeksi yhteistyömalliston punaisista kukkafarkuista. Ne oli niin hienot, mutta ei yhtään minua. Jäivätkin sitten lopulta kauppaan ja hyvä niin. Näytin ne jalassa ihan tolkuttoman pöljältä! Marnin maanläheisempi tunnelma taas vetoaa minuun rauhallisuudellaan, pidän jopa malliston leikittelevistä kuoseista ja niiden ennakkoluulottomasta yhdistelystä.


Image and video hosting by TinyPic

Kun näin ensimmäiset kuvat Marni for H&M -mallistosta löysin sieltä heti yhden "pakko saada" vaatteen. Mekko (kuvassa yllä) iski tajuntaan kuin metrin halko. Yläosa tuo mieleeni pari kesää kovassa käytössä olleen "hammerihaalarini", alaosa taas on sopivasti erilainen ja toisi kerralla rehellistä väriä ja huikeita kuoseja muuten monotoniseen pukeutumiseeni. Näin jo itseni kesäkaduilla ihanassa silkkimekossani.

Malliston tarkemmat kuvat paljastivat totuuden, mekkoa ei ole olemassakaan! On toppi ja on mekko, mutta ei niiden yhdistelmää. Voi vitsit mikä pettymys! Toppi näyttää yksinään ihan tavalliselta topilta ja mekko näyttää mekkona minulle liian värikkäältä.

Image and video hosting by TinyPic

Olen menossa huomenna H&M:n showroomille hypistelemään mallistoa livenä ja minua suorastaan jännittää. Olisipa tuo mekko sittenkin olemassa, voi olisipa! Se on varmaan vain unohtunut tuotekuvista... *toivoo*

Myös miehille Marni for H&M -mallistossa oli kelpo juttuja. Esimerkiksi miesten takki (kuva alla) on tosi kiva. Rento mutta siisti, ajaton ja tyylikäs olematta kuitenkaan tylsä. Vitsit jos tuota mekkoa ei ole olemassa niin taidanpa ostaa itselleni miesten takin. Tai siis ainakin yritän ostaa... Marnin mallistoa on hehkutettu jo niin monessa paikassa että saattaa mennä koko shoppailu taas sellaiseksi käsirysyksi että pienimmät jää alle.

Image and video hosting by TinyPic


Kuvat täältä

tiistai 21. helmikuuta 2012

Onnistumisen ilo

tunnetila: jihuuuu!

Image and video hosting by TinyPic

Katsokaas kaverit tätä! Kuka sai aikaan kauniit kiharat ja vielä koko päähän?! No minä, kähersin ihan itse! Kiharaisen kuontalon kuvaus ja kuvien tarkennus taas meni vähän miten sattuu, mutta ei saman päivän aikana voi mitenkään odottaa useita massiivisia onnistumisia.

Image and video hosting by TinyPic

Tällä kokeilukerralla ymmärsin mitä olin tehnyt aiemmin väärin. Minulla on päässä omien hiusteni lisäksi muutama Balmainin hiussuortuva, eli hiusta on aika paljon. Aiempina käherryskertoina olen ottanut kiharrettavaksi liian pieniä osoita kerrallaan. Olen ajatellut että kiharasta tulee pysyvämpi jos kiharran sen pienissä osissa. Tässä pehkossa se on kuitenkin ollut ratkaiseva virhe, ja vienyt lisäksi aikaa ihan tolkuttomasti. Kiharaa on tullut niin paljon, että lopputulos on ollut valtava afro josta on sojottanut epämääräisiä suoria kuivia latvoja sinne tänne. Tällä kertaa jaoin alahiukset viiteen osioon ja päällihiukset samoin. Kiharsin siis koko pään hiukset yhteensä kymmenessä suikaleessa.

Ymmärsin myös (YouTube -videon avulla) miten kiharrinsauvaa kannattaa pitää kädessä kun kihartaa hiuksia siltä puolelta mihin ei kunnolla ylety (minulla vasen puoli sillä olen oikeakätinen), eli käsi kannattaa nostaa pään yli ja pitää puikkoa pystysauoraan alaspäin, ei sivuttain, käsi kasvojen edessä. Jos ette ymmärrä mitä tarkoitan, katsokaa linkin video.

Image and video hosting by TinyPic

Kolmas asia minkä ymmärsin oli se, ettei kiharan tarvitse tulla valmiiksi kerralla. Jos sormet meinaa palaa ja hiusten latvat jäävät sojottamaan, latvat voi kihartaa vielä erikseen. Minulla on ollut niin kiire saada kiharat tehtyä että olen kähertänyt yhtä osiota hetken ja siirtynyt seuraavaan. Nyt kun otin vähän rauhallisemmin ja kääntelin vielä latvoja erikseen rauhassa oli lopputulos paljon parempi.

Arvatkaa muuten mikä on parasta? Luulen, että homma vain helpottuu entisestään kun joskus päätän luopua tuuhennuksista. Minulla on ihan kauniit pitkät hiukset ilman tuuhennuksiakin ja uskon, että niiden kihartaminen tuntuu lasten leikiltä tämän pehkon jälkeen. Lopputulos tosin ei ole näin upea ja massiivinen, mutta sitten voin kihartaa hiukseni pienemmissä osioissa ja saada näin lisää muhkeutta kampaukseeni. Jee, täten ilmoitan liittyväni Pearl Wandin hehkuttajien joukkoon! (Hiusten lämpösuojaukseen käytin Davinesin Melu -suojaa (ylimmässä kuvassa), tuote saatu blogin kautta.)

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kilojen karistus

tunnetila: epäilys

Image and video hosting by TinyPic

Vierailimme Sri Lankassa maustepuutarhassa (Ayrveda Herbal & Spice Centre, Galle Road, Bentota) jossa saimme ensin hyvän esittelyn puutarhan tuotteista ja sen jälkeen pääsimme ostoksille tilan myymälään.

Myymälästä löytyi yrttipohjaisia tuotteita jokaiseen ongelmaan mitä kehosta löytää saattoi. Kaneliöljyn luvattiin poistavan hammaskivun ja korvasäryn, pitävän lämpimänä sekä estävän pahanhajuisen hengityksen. Sitruunaöljy taas toimii kutiseviin hyönteisen puremiin, kuningaskookosöljy rauhoittaa päänahkaa ja edistää hiustenkasvua. Myös omat luonnonmukaiset rohtonsa oli karvanpoistoon, kolesterolin alentamiseksi, migreenin estoon sekä suonikohjujen poistoon tai lihassärkyyn.

Tutkailin pitkään purnukoita ja mieleni teki kokeilla kaikkea, mutta hintatason ollessa korkea päätin ostaa vain kaksi kohtuuhintaista mutta erittäin turhamaista tuotetta, joista kuitenkin pystyisi helposti sanomaan toimiiko tuote vai ei. Mukaan lähti kolmen pullon setti Sihini Slimdrops -sekoitetta, jonka luvattiin poistavan rasvaa ja polttavan kaloreita. Kuukauden käytöllä painon luvattiin putoavan 4kg. Muuta ei siis tarvitse tehdä kuin sekoittaa lusikallinen siirappia lasilliseen vettä aamuisin ennen aamiaista. Siirappi koostuu seuraavista ainesosista: hunaja, ananas ja lime. Siinä kaikki, mitään ylimääräistä tuotteeseen ei ole lisätty.

Image and video hosting by TinyPic

Toinen mukaan lähtenyt tuote oli santelipuuöljy. Öljyä käytetään kosteuttamaan koko vartalon ihoa, tasoittamaan ryppyjä, taistelussa aknea vastaan sekä poistamaan selluliittia. Muistatteko selluliittitaistoni jossa mikään ei auttanut? No, taas tuli uusi tuote lisää testattavien joukkoon. Santelipuuöljyä laitetaan iholle iltaisin ennen nukkumaan menoa ja se pestään aamulla pois. Vaikutusaika on siis koko yö. Ajattelin ensin testata molemmat tuotteet kuurinomaisesti yhtä aikaa, mutta kun tuotteiden luvattiin toimivan yksinkin niin päätin kokeilla ensin Slimdropseja ja mahdollisen laihtumisen (?) jälkeen pureutua selluliittiin.

Päätin ottaa helmikuun testikuukaudeksi ja olen nyt ottanut joka aamu lusikallisen siirappia veden kanssa ennen aamiaista. Siirappia piti ottaa kuukauden ajan (30 päivää) joka päivä. Kolme pientä pulloa riitti kuitenkin vain kahdeksikymmeneksi päiväksi joten kuuri loppui tänä aamuna. Arvatkaa olenko laihtunut?


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hymy herkässä

tunnetila: voittaja

Tunnen oloni voittajaksi. Vaikka huikea lottovoitto meni eilen sivu suun, tunnen oloni voittajaksi sillä minulla on Teidät! Ette usko miten kiva minusta oli lukea kommenttejanne kun kyselin miksi luette blogiani. Huomasin että asiat, jotka ovat minulle kaikista tärkeimpiä, ovat tärkeitä myös Teille. Se tuntui älyttömän kivalta. Kotimaisuus, harkittu kuluttaminen, pukeutuminen, matkustelu ja kosmetiikkatestit, niistä pidätte ja niistä tulen kirjoittamaan jatkossakin.

Oli ihan huikea kuulla että blogiani lukevat niin 17-vuotiaat opiskelijat kuin eläkkeellä olevat isoäiditkin. Noin laaja kirjo lukijoita on vaikea saavuttaa ja olen valtavan iloinen että Te kaikki olette löytäneet tänne ja myös palaatte uudestaan lukemaan kirjoituksiani, vaikkei ihan kaikki aina kiinnostaisikaan.

Jotkut kommentoivat ettei heitä haittaisi vaikka siirtyisin bloggaamaan esim. jonkun lehden nettisivuille. Ei minullakaan sitä vastaan muuten mitään olisi, pelkään vain että blogini lukijamäärät kasvaisivat vauhdilla enkä enää tietäisi keitä Te olette. Vaikka kyselypostaukseen vastauksia tuli lähes 90 niin uskon silti että muistan tästä lähtien teistä jokaisen (ja Teidätkin jotka ette kommentoineet mutta tiedän että luette ;)). Lukijani Saara kommentoi kyselyyn "... erityisesti koen sinut lämpimänä ihmisenä, joka oikeasti on kiinnostunut myös meistä, jotka sinua seuraamme ruudun täällä päässä."
Kauniisti sanottu, kiitos Saara! Minusta on kiva pitää blogi aika pienenä, ystävien kesken tässä jutustellaan -henkisenä. Jos blogiani lukisi yhtäkkiä 5000 lukijaa päivässä menisin varmasti lukkoon enkä haluaisi jakaa enää mitään itselle oikeasti tärkeitä (tai noloja) asioita täällä. Minusta on kiva kirjoitella Teille, Teitä on juuri sopivasti!

Kiitos kaikille että käytte täällä! Jos ette kävisi niin koko blogi olisi yhtä tyhjän kanssa. Ja vaikka kommentoisitte vain kerran vuodessa, niin jo tuosta yhdestä kommentista tiedän, että Te olette siellä vielä ettekä ole kadonneet minnekään.

Mies hoiti tänään arvonnan ja kaksi voittajaa ovat nimimerkki "riippumaton ajattelija" sekä Tiinanen (kommentti lähetetty 15.2. klo 15:05). Laitathan Tiinanen minulle sähköpostia, riippumattoman ajattelijan sähköpostiosoite oli viestissä.

Onnea voittajille ja vielä kiitos kaikille Teille että olette olemassa!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Hilautunut helma

tunnetila: harmistus

Image and video hosting by TinyPic

Kävin ystävänpäivänä Iinan kanssa juhlimassa Sydämen Pohjasta -kampaamon avajaisia ravintola LeBonkissa. Menin juhliin suoraan töistä enkä jaksanut ottaa koko vaihtovaatearsenaalia mukaan. Päädyin siis asuun josta ei tarvinnut juhlalookin saadakseen vaihtaa kuin kengät. Päivällä asuun kuului Shabbies Amsterdamin mustat matalat mokkasaappaat, illalla jalkaan vaihtui Dumondin korkonilkkurit.

Pitkän neuleen alla ollutta minihametta tuli töissä nyittyä koko ajan alaspäin. Hame on minulle vähän liian iso ja ilman tarkkailua se saattaa hilautua kokonaan vyötärölle tai kääntyä ympäri, siis takana oleva vetoketju kääntyy eteen. Näissäkin kuvissa hame on vilahtanut näkymättömiin, toivottavasti en vilautellut töissä pahasti. En ole tottunut käyttämään töissä lyhyitä hameita ja olo oli vähän epämukava. Onneksi pitkät mokkasaappaat tasoittivat fiilistä siistimpään suuntaan.


Image and video hosting by TinyPic

harsoneule Samuji, pitkähihainen aluspaita alla Vila,
minihame alla TopShop, kengät Dumond

Samujin harsoneule on ollut kyllä niin nappiostos kuin olla voi! Pellavaista neuletta voi käyttää kesällä kevyesti bikinien päällä, mekkona sukkahousujen kanssa, tunikana housujen kaverina, kesällä alla voi pitää kevyttä toppia, talvella alle mahtuu pitkähihainen pusero. Ei ole tilaisuutta mihin en voisi tuo neule päällä mennä. Neuleen ainut huono puoli on sen harsomainen kudonta joka jää kiinni ihan kaikkeen. Rannekorut, ohikulkijat, käsilaukun helat, ihan kaikki takertuvat herkkään neulokseen kiinni ja neule on jo ihan täynnä reikiä. Harmittaa vietävästi! Käytän neuletta ihan liikaa ja jatkuvan käytön jälkeen se näyttää jo niin kuluneelta ja epäsiistiltä ettei sitä voi kohta käyttää.

Vaikka muuten olen tyytyväinen harkittuun ja aika vähäiseen vaatevarastooni, niin tämä on tuon kaiken kääntöpuoli. Kun on vain vähän vaatteita niin niitä tulee käytettyä niin paljon että ne kuluvat ihan liian nopeasti. Lempivaatteiden tuhoutuminen on kamalaa! Oletteko Te käyttäneet lempivaatteitanne puhki?

perjantai 17. helmikuuta 2012

Puhtaat tuoksut

tunnetila: tykkäys

Image and video hosting by TinyPic

Minua on jo pidempään kiinnostanut kokeilla Cleanin parfyymeja. Jos tuoksun nimi on 'Clean Laundry' tai 'Shower Fresh' niin ne eivät voi tuoksua pahalta tai epämiellyttävältä. Bongasin lentokoneesta Sri Lankan matkalla Finnairin 'Lennolla myytävät tuotteet' -lehdestä pakkauksen, jossa oli kolme Cleanin suosituinta tuoksua 15ml:n pulloissa. Tartuin heti tilaisuuteen ja tilasin pakkauksen tulomatkalle.

Tuoksut ovat ihanan raikkaita ja kevyitä, täydellisiä freesaajia tulevaan kesään. Talvisin kaipaan hieman syvempää ja intensiivisempää tuoksua ja tuoksuni onkin tällä hetkellä Versacen Yellow Diamond, mutta olen varma että kesällä Cleanin tuoksuista tulee suosikkini. Lempituoksuni noista on Shower Fresh mutta pidän muistakin pakkauksen tuoksuista.

Pienet tuoksupullot on loistava idea testailla uusia tuoksuja ja niiden toimivuutta iholla. Tuoksut kun reagoivat jokaisen ominaistuoksuun eri tavalla ja voivat olla ihan erilaisia eri käyttäjällä. Saisipa kaikkia tuoksuja aina testaukseen pienissä pulloissa niin ei tulisi tehtyä virheostoksia!

Image and video hosting by TinyPic


Ps. Vielä ehtii osallistua Ystävänpäivä-arvontaan!

torstai 16. helmikuuta 2012

Kiharapilvi haussa

tunnetila: epätoivo (ja vuolaat kiitokset)

Kiitos, Te upeat ihmiset jotka jaksatte lukea jorinoitani päivästä toiseen! Luen kommenttejanne ystävänpäivä -postaukseen suu hämmästyksestä apposen auki enkä voi ymmärtää miten olen näin onnekas että minulla on teidät. Te olette UPEITA! Postaukseen voi kommentoida vielä tämän viikon, voittaja arvotaan sunnuntai-iltana.

Ja sitten itse asiaan, eli epätoivon partaalle.


Kyselin teiltä lokakuun lopussa mikä muotoilurauta kannattaisi hankkia. Harkinnan alla oli Remingtonin Pearl Wand ja moni sitä silloin kehuikin. Muotoilurautaostos jäi kuitenkin tuolloin tekemättä, sillä sain Ruusukujan Onnelilta lainaan GHD-raudan.

Joka päivä useamman kuukauden ajan olen katsellut GHD:tä kylppärissä, kertaakaan en ole ottanut sitä ulos paketista. Pelkkä ajatus kiharoiden tekemisestä litteällä raudalla masentaa rähmäkäpälän ja kaikki kokeilut on jäänyt tekemättä. Viime viikonloppuna päätin jättää GHD:n rauhaan ja hakea vihdoin Pearl Wandin kotiin ja opetella tekemään sillä kiharat.

Stockmannin kiharrinosastolla sattui olemaan Remingtonin edustaja joka kehui Pearl Wandin maasta taivaaseen. Helppo, nopea, näppärä, kuka tahansa osaa, kauniit kiharat jne. Vakuutuin entisestään ja tulin raudan kanssa toiveikkaana kotiin. Suihkuttelin suojasuihkeen alle ja aloin kihartamaan.

Voi jestas mikä show! Korva paloi ja sormia poltteli vaikka kädessä oli pakettiin kuuluva suojahanska. Pari kiharaa päälimmäisiin hiuksiin onnistui, alahiukset, varsinkin takaa, meni niin pieleen kuin olla voi. Väliin jäi suoria osioita, hiusten latvat jäivät suoriksi ja sojottivat kuivina koppuroina minne sattuu. Tukka oli taistelun jälkeen kuin harakan pesä ja käsivarret oli omituisista asennoista puuduksissa. Voi itkun itku, miten voinkin olla näin surkea?! Rhia kyllä varoitteli minua kyselypostauksessani juuri noista hankaluuksista (sormet palaa, hiusten latvat jää kihartumatta jne.), mutta tuotteen esittelijä sai kaiken kuulostamaan niin helpolta että ajattelin osaavani tehdä tuon myös itse. Niin varmaan.

Tekisi mieli luovuttaa ja antaa heti periksi, minua ei vaan ole luotu kähertämään hiuksiani, mutta kun olen kerran kihartimen ostanut niin on pakko jatkaa harjoituksia. Olen löytänyt netistä monta tutoriaalia kiharrinsauvan käyttöön ja ajattelinkin viettää koko tulevan viikonlopun niitä katsellen ja hiuksiani kiharrellen. Ei se voi olla salatiedettä, minun on saatava aikaan onnistuneet kiharat edes kerran! Lupaan laittaa kuvia näytille heti kun saan aikaan onnistuneen kiharan, edes yhden.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Arvonta Ystäville

tunnetila: jännää


Ihanaa ystävänpäivää kaikki blogini lukijat!

Minua pyydettiin viime kesänä muuttamaan blogini kanssa erään kivan naistenlehden nettisivuille. Harkitsin pitkään ja hartaasti, mutta päätin lopulta jatkaa bloggaamista omillani, ilman kuukausittaista korvausta. Monet eivät ymmärtäneet päätöstäni vaan ihmettelivät miksei raha ja maine kelpaa.

On totta, että bloggaaminen vie paljon aikaa ja siitä olisi siksi kiva saada korvausta, mutta minulle bloggaaminen on hauska harrastus enkä oikein osaa kuvitella saavani harrastuksesta palkkaa. Eikös se harrastus sitten muuttuisi työksi jos siitä palkkaa maksettaisi? Tällä kertaa siis jätin tilaisuuden käyttämättä. Ehkä tilaisuuksia vielä tulee lisää, ja joskus voi olla parempi aika panostaa blogiin enemmän, vaikka ihan kuukausipalkan verran.

Eräässä palaverissa lehden kanssa minulta kysyttiin ketkä blogiani lukevat. En oikein osannut vastata. "Fiksut ja rennot naiset jotka pitävät matkustelusta, uuden löytämisestä ja tavallisen arjen maustamisesta ripauksella jotain ekstraa" sanoin. Nyt minusta olisi tosi kiva, näin ystävänpäivän kunniaksi, saada tietää ketkä blogiani oikeasti lukevat. Tiedän että olette fiksuja, mukavia, empaattisia ja ajattelevia, entä muuta?

Jos siis ehditte/jaksatte/viitsitte kertoa jotain itsestänne, esim. minkä ikäisiä olette (voi vaikka kertoa olevansa 30+ tai 40+ jos tarkan luvun antaminen hirvittää) ja miksi luette blogiani, olisin siitä hyvin iloinen! Kaikkien vastanneiden kesken arvon kaksi muutaman tuotteen tuotepakettia jotka koostuvat kosmetiikasta ja parista muusta yllätyksestä.

Jätä vastauksesi mukaan nimimerkki ja/tai yhteystiedot josta sinut tavoittaa jos voitto sattuu osumaan kohdalle. Osallistut arvontaan jättämällä kommenttisi tämän viikon aikana, sunnuntaihin 19.2. klo 18.00 mennessä. Sen jälkeen voi toki vielä vastailla mutta arvontaan ei enää voi osallistua.

Iso kiitos jo etukäteen jokaiselle vastanneelle. Olette tärkeitä!


kuva

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Sri Lankan asukavalkaadi

tunnetila: huvitus

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

ylempi kuvasarja: 1. mekko DAY Birger & Mikkelsen, 2. toppi Cubus, shortsit H&M, 3. haalari Pieces
alemmat kuvat: 1. mekko ja pusero H&M, 2. toppi Zara, 3. pusero Monki, shortsit aina samat H&M


Sri Lankan matkan asukuvia selatessani en voi kuin nauraa. Kyllä on taas Nina ollut niin värikäs pukeutuja että! Onneksi Sri Lankan upea luonto oli värikylläinen, muuten melkein luulisi kuvien olevan mustavalkoisia.

Päivien kuumuudessa vaatevalinnat keskittyivät liehuviin ja keveisiin luonnonmateriaaleihin (puuvilla ja pellava), illalla saattoi pukeutua vähän pidempiin helmoihin ja hihoihin vaikka lämpötila ei koskaan laskenutkaan kovin paljon. Pitkät helmat suojasivat (OFFin kera) hyttysiltä ja muilta lentäviltä öttiäisiltä jotka illan pimetessä tulivat esiin koloistaan.

Kuvissa esiintyvät varvastossut ja mustat espadrillokset tuli tuolla reissulla käveltyä loppuun ja ne jäivätkin hotellin roskakoriin. Otan aina reissuille mukaan kenkiä ja vaatteita jotka vetelevät viimeisiään. Ne voi sitten hyvillä mielin jättää matkakohteeseen ja näin saa laukkuun lisää tilaa tuliaisille. Tai jos laukku sattuu matkalla katoamaan niin menetettyjen vaatteiden kohtalo ei harmita niin paljon kun laukussa ei ole mitään uutta ja/tai arvokasta.

Kuvista näkee muuten hyvin missä vaiheessa lomaa kuvat on otettu. Rusketus on joka kuvassa vähän erilainen ja viimeisen illan (vasemmalla alhaalla) kuva erottuu selvästi joukosta. Olin yhden päivän tosi ruskea, sen jälkeen muutuin takaisin vaaleaksi. Sain koko loman ajan osakseni paikallisilta ihon silittelyä ja kalpeuteni ihailemista. Silloinkin valkoisuuttani ihailtiin kun olin omasta mielestäni ruskettunut. Yritin siinä sitten selittää että minähän olen nyt ruskea ja sain osakseni vain hersyvän naurun. Niinpä niin, riippuu aina siitä mihin vertaa.


lauantai 11. helmikuuta 2012

Skeittityttöjen vaatteet

tunnetila: kiinnostus

Image and video hosting by TinyPic

Kävin eilen tutustumassa uuteen PR-toimisto Sugariin. Sugar keskittyy eettisiin ja ekologisiin life-style tuotteisiin, kosmetiikkavalikoimissaan mm. Sante, Mádara, Weleda ja Frantsilan Hyvän Olon Keskus. Ekologisen muodin puolelta toimiston listoilta löytyy mm. with love Sanna Hopiavuori, eli valikoimissa on useita jo entuudestaan minulle tuttuja brändejä ja tuotteita.

Pääasiallinen syy vierailulleni oli skeittihenkisen She Rocks -merkin uuden malliston esittely. Mallistoa jo useamman vuoden luotsannut Outi kertoili ideologiasta ja eettisyydestä merkin takana ja esitteli tulevan malliston uusia juttuja. Merkin mallistot eivät kulje tiukasti massamuodin tai uusimpien muotivirtausten mukana vaan ammentavat ideansa pysyvyydestä ja käytettävyydestä. Vanhojen mallistojen tuotteet on helposti yhdisteltävissä uusiin mallistoihin ja vaatteiden käyttöikä on pitkä.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Vaatteet valmistetaan pääosin puuvillasta ja tuotteissa käytetään paljon painettuja kuoseja. Rentoja, rypistymättömiä, värikkäitä, helppoja ja persoonallisia skeittitytön vaatteita, tuo oli ensivaikutelma minulle entuudestaan tuntemattomasta brändistä. Vähän enemmän vaatteita tutkailtuani löysin tulevasta mallistosta kivoja juttuja myös itselleni. Heh, voitteko kuvitella tätä tätiä skeittaamassa?! Hahahahah, en minäkään, mutta uusi mallisto oli niin monipuolinen että sieltä löytyi kivoja juttuja myös skeittaamista pelkääville tyypeille, eli myös minulle.

Tykkäsin esim. mustasta, ohuesta puuvillatrikoosta tehdystä haalarista sekä harmaasta, erittäin istuvaksi leikatusta pikkumekosta. Kuvassa yllä esiintyvä harmaa huppari oli ehkä suosikkini kaikista vaatteista. Huppari on osa pysyväismallistoa eli niitä on ainakin tilauksesta saatavilla aina.

Tämä täti tykkää She Rocksin ideologiasta ja ekologisista arvoista vaikken skeittityttö olekaan.

torstai 9. helmikuuta 2012

Bolsa ja Pose

tunnetila: ihastus

TaskuBolsa

Kävin eilen Marimekolla. Ihan vain katselemassa onko sinne tullut mitään uutta. Ja olihan siellä heti jotain, joka sai sydämeni sykähtelemään normaalia kiivaammin. Tasku, Bolsa ja Pose, plus Posen muotoinen (alhaalla oikealla) suurin pussukka jonne mahtuu läppäri, mutta siitä ei löydy kuvaa nettisivuilta. Ihania, simppeleitä, pehmeitä, näppäriä ja yksinkertaisuudessaan hyvin kauniita nahkapussukoita neljässä eri mallissa. Marimekon nettisivuilta löytyneet kuvat eivät kerro totuutta pussukoiden ihanuudesta tai niiden kokoeroista, mutta värivaihtoehdot ainakin tulee esiin. (Mustan, beigen ja oranssin lisäksi pussukoita löytyi vaaleankeltaisena.)

Jos minulla ei olisi jo valmiiksi ihania nahkaisia pusseja jokaiseen tarpeeseen, hankkisin varmasti itselleni nuo kaikki. Ehkäpä yhden joka väriä. Tai ainakin kaksi mustaa, yhden oranssin ja yhden beigen. Vaaleankeltaiseen totutteleminen saattaisi olla liian vaativa homma.

Bolsa Pose



keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Sri Lanka, jalokivisaari

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Suosikkiostokseni Sri Lankasta
on hyvin kaunis ja siro valkosafiirisormus.

Kävimme retkellä jalokivitehtaalla jossa tutustuimme kaivoksen toimintaan. Sri Lanka on yksi maailman merkittävimmistä jalokivien ja puolijalokivien tuottajista, varsinkin eriväriset srilankalaiset safiirit ovat maailmalla erittäin tunnettuja ja arvostettuja. Tuon arvostuksen ja paikallisuuden vuoksi olin päättänyt satsata hieman enemmän rahaa jos löydän täydellisen sormuksen itselleni. Ja kuinka ollakaan, sormus löytyi ja pitkien neuvottelujen jälkeen sain tingittyä hinnan itselleni sopivaksi.

Poistuin liikkeestä onnellisena sormustani ihaillen, mutta silti mielessä kaiveli pieni "entä jos..." -kysymys. Vaikka olin saanut sormukselle aitoustodistuksen ja todistuksen elinikäisestä takuusta, en ollut silti varma oliko turistirukkaa huijattu pahemman kerran. Mitä jos sormukseni olikin arvoltaan pääsiäismunayllätyksen tasoa? Suomeen tultuani vein sormuksen pienennytettäväksi kultasepälle jossa pyysin heitä tutkimaan onko sormus aito.

Ainoastaan gemmologi voi kuulema antaa täysin virallisen vastauksen kivien aitoudesta, mutta sain silti ammattilaisen arvion joka riittää minulle tällä hetkellä. Sormustani tutkailtiin hetki luupilla ja kuulin sanat joita pelkäsin "Jos olet maksanut sormuksesta alle 1500€ niin se ei ole aito." Petyin ensin sillä olin maksanut sormuksesta huomattavasti vähemmän, mutta sitten ymmärsin sanoa ettei sormuksen kivi ole timantti vaan valkoinen safiiri. Sormusta tutkinut henkilö hämmästyi, katsoi kiveä uudestaan ja totesi "Luulin tätä timantiksi! On niin hieno kivi että hämää ammattilaistakin!" Tarkemmin sormusta tutkittuaan hän kertoi, että sormus todellakin on valkokultaa ja edelleen hän ylisti safiirin kauneutta. Hän kehotti minua olemaan sormuksen kanssa juhlissa varovainen etten kolhi sitä mihinkään. Kerroin hänelle ostaneeni sormuksen jokapäiväiseen käyttöön, en vain juhlaan, jolloin hän oikein huudahti "No näin hieno kivi sormessa et ainakaan tiskaa!"

Tuosta reaktiosta päätellen ostin aidon sormuksen hyvään hintaan ja olen hankintaani äärimmäisen tyytyväinen! Sormus on sormessani joka päivä ja aina sitä katsoessani muistan ihanan matkamme. Voiko parempaa matkamuistoa olla?


maanantai 6. helmikuuta 2012

Sri Lankan ylpeys, Ayurveda

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Odotin Sri Lankan matkalta lämmön ja auringon jälkeen ehkä eniten Ayurveda-hoitoja ja erilaisia Ayurveda-tuotteita. Ayurvedasta sanotaan helsinkiläisen Ayurveda -hoitolan sivuilla seuraavaa:

"Ayurveda on lääketiede ja elämäntapa, joka on perustana lähes kaikille Itämaisen kulttuurin lääketieteen aloille, filosofioille ja hoidoille. Syntyajoista lähtien – noin 5000 vuotta sitten Intiassa – Ayurveda on periytynyt sukupolvelta toiselle ja yksinkertaisesti tullut elämäntavaksi miljoonille.

Ayurvedaa on harjoitettu Sri Lankassa yli 3000 vuotta. Se on lempeä menetelmä kehon ja mielen sairauksien juurisyiden hoitoon. Termi ayurveda muodostuu kahdesta sanskritin kielisestä sanasta "Ayuh" (elämä) ja "Veda" (tiede tai tieto). Se on terveellisen elämäntavan tiede, jolla on kaksi tavoitetta: säilyttää terveys ja parantaa sairauksia."

Image and video hosting by TinyPic

Ennen matkaa muistelin kaiholla Thaimaan matkalla saamiani kokovartalohierontoja (hinta 6€) ja neljän euron jalkahierontoja, ja ajattelin köllötellä hotellimme Ayurveda-hoitolassa päivittäin. Paikan päällä huomasimme Sri Lankan hintatason olevan eri tasoa mitä Thaimaassa ja kun kokovartalohieronta hotellilla maksoi 24€ se kuulosti paljolta. Keskustelut hoitolan henkilökunnan kanssa tuottivat kuitenkin tuloksia ja kun otin hoitoja useamman kerran sain ne hyvällä könttähinnalla.

Lopulta kävin Ayurveda-hoidoissa neljä kertaa ja olin tyytyväinen hoitoihin. Ayurvedassa tapa hieroa on hellempi mitä suomalaisessa tai thai-hieronnassa ja aluksi se epäilytti minua. Hoito oli kuitenkin niin kokonaisvaltainen, ja tuntui selvästi hieronnalta, ei hipsuttelulta, ettei hieronnan voimakkuudella ollut kovin paljon merkitystä. Hieronnassa käytettiin eteerisiä öljyjä jotka vaikuttivat hieronnan lisäksi kehoon ja hyvinvointiin. Öljyä saatettiin myös lämmittää kynttilällä jos hoitaja huomasi hartioissa jäykkyyttä. Hartiajumiani hoidettiin myös paikallisin, yrteistä tehdyin voitein hieronnan yhteydessä ja sen jälkeen.

Image and video hosting by TinyPic

Ayurveda-tuotteita oli myynnissä kaikkialla ja kaikissa hintaluokissa. Kolmen ylimmän kuvan tuotteet on hankittu Colombosta, Spa Ceylon Luxury Ayurveda -liikkeestä josta halusin ostaa kaiken! Tuotteet oli pakattu kauniisti ja niistä huokui ylellisyys. Ostin kauniin huonetuoksun (ensimmäisessä ja toisessa kuvassa) jonka tuoksuna on kaneli. Lasipurkissa on kanelitankoja jotka tuoksuvat jo itsessään vähän, mutta kun purkkiin pudottaa silloin tällöin pari tippaa kaneliöljyä niin tuoksu voimistuu. Kuvassa yllä on matkapakkaus jossa on muutamia erilaisia tuotteita. En osannut valita isoista purkeista mieluisinta joten ostin matkapakkauksen kuivalle iholle. Pääsenpähän testaamaan useamman tuotteen yhdellä kertaa.

Image and video hosting by TinyPic

Edullisempaa hintaluokkaa edusti esim. Spice Island sekä Nature's Secrets -tuoteperheet. Kaikki tuotteet ovat hyvin luonnonmukaisia ja oman kokemuksen mukaan erittäin toimivia ja hyväntuoksuisia. Käytimme mm. reissussa tuubillisen Nature's Secretin Aloe Veraa suojaamaan auringossa punoittamaan päässyttä ihoamme ja olen varma ettei ihoni ole koskaan ollut niin pehmeä kuin tuon käsittelyn jälkeen.

Onko Teillä kokemuksia Ayurvedasta? Oletteko käyttäneet tuotteita tai käyneet Ayurveda -hoidoissa ulkomailla tai Suomessa?

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Oikea varustus

tunnetila: lämmin

Image and video hosting by TinyPic

Kaivoin aamulla kaapista vanhan untuvatakin ja vetäisin sen päälleni kun lähdimme kävelylle. Huh että tuli kuuma! Ostin kyseisen untuvatakin Vero Modasta ehkä 8 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole palellut yhtenäkään talvena. Viime talvena luulin, että tuo talvi oli untsikan viimeinen. Siitä alkoi nimittäin lähteä untuvia siihen malliin että jätin perääni untuvavanan ja puseroni olivat untuvien peitossa kun heitin takin pois päältä. Ajattelin, että pian takki lakkaa lämmittämästä, se kun on jo ohentunut untuvakadon vuoksi aikalailla.

Mitä vielä, takki on edelleen suorastaan kuuma ja palvelee minua vielä ainakin tämän talven. Takki toimii hauskasti: heti kun astuu ulko-ovesta pihalle niin takin pinta muuttuu kovaksi ja se pitää kylmän ihan älyttömän hyvin loitolla.
Tiedän, että lämmin parka on ollut viime vuosien kova juttu ja untuvatakkeja on kaupoissa vähemmän, olen silti enemmän mukavuudenhaluinen kuin muodikas ja kuljen lämpimässä untuvatakissa niin kauan kun siinä vielä lämpöä piisaa.

Image and video hosting by TinyPic

untuvatakki Vero Moda, villahousut ja huivi Marimekko,
pipo CM, karvarukkaset torilta, kengät UGG Australia


Jos en ihan väärin muista niin ostin tuon takin joulualen aikaan alle viidelläkympillä. Aika hyvä sijoitus, sanoisin. Oletteko te untsikka- vai parkatyttöjä?


Ps. Olenko muuten ainut jonka mielestä on kivaa kun on kunnon pakkanen? (Kunhan näitä ei kestä huhtikuulle...)

lauantai 4. helmikuuta 2012

Ostoksilla Sri Lankassa

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Kun varasimme matkaa Sri Lankaan meitä varoiteltiin matkatoimistossa. "Muistakaa sitten, se EI ole Thaimaa. Siellä ei ole mitään ostettavaa. Varautukaa siihen että otatte Suomesta kaiken mukaan. Rannat on luonnontilaisia, rannoilla ei siis ole vaatekojuja tai mitään muutakaan shoppailupaikkoja kuten "normaaleissa" rantakohteissa on."

Uskoimme matkatoimiston väkeä ja eräs matkaseuralaisistani sanoikin pakatessaan "Laukku on niin täynnä jo lähtiessä että tuntuu kuin olisimme menossa autiolle saarelle!" Pakkasimme mukaan kaiken, perillä huomasimme että kaikkeen varautuminen oli täysin turhaa. Noin 100m päässä hotelliltamme oli rannalla pieni basaarialue josta sai ihan kaikkea. Paitsi kahden euron bikineitä tai saman verran maksavia Dolce&Gabbana-aurinkolaseja. Thaimaan feikkikulttuuria Sri Lankassa ei juuri näkynyt, mutta en voi sanoa sen harmittaneen ainakaan allekirjoittanutta.

Laadukas tee, kauniit kankaat ja niistä teetetyt vaatteet, vesipuhvelinnahkaiset laukut, paikalliset Ayrveda-hoitotuotteet sekä upeat jalokivet, ne olivat mielestäni Sri Lankan parasta antia ja myönnän shoppailleeni tuolta listalta ihan kaikkea. Tein jo kotona listan siitä mitä haluaisin ostaa ja olin järjettömän onnellinen kun palasin kotiin. Löysin kaiken haluamani enkä jättänyt mitään "en raaski ja jälkeen päin kaduttaa" -tilaan.

Image and video hosting by TinyPic

Siinä matkatoimiston henkilökunta oli oikeassa, että Sri Lankaa ja Thaimaata ei voi verrata ostospaikkoina toisiinsa. Siinä missä Bangkokin keskusta on täynnä maailman suurimpia tavarataloja joista saa mitä vaan, Sri Lankassa kaikki oli paljon pienimuotoisempaa. Länsimaisia tuotteita ei ollut oikeastaan missään. Ainoastaan suurimmassa kaupungissa Colombossa oli pari kauppakeskusta (Crescat (89 Galle Road, Colombo 3) ja Odel (5 Alexandra Place, Colombo 7)), joista Odelista sai länsimaista kosmetiikkaa sekä paria brittiläistä vaatemerkkiä, sekä satunnaisia eriä ja yksittäiskappaleita vaatteista jotka valmistetaan Sri Lankassa (esim. Tommy Hilfiger). Myös länsimaisia urheilujuttuja (Adidas, Reebok...) tuolta näytti löytyvän aika paljon. Muuten lähes kaikki tarjolla olevat tuotteet olivat paikallisia.

Paikallisia tuotteita myyvistä liikkeistä erityismaininnan ansaitsee Barefoot joka on srilankalaisten paikallinen Marimekko. Kauniita kodinsisustustuotteita, laadukkaita vaatteita ja asusteita, sekä muita matkamuistoja myyvässä Colombon liikkeessä
(706 Galle Road, Colombo 3, toinen Barefootin liike on Gallessa) olisin voinut viettää aikaa useamman tunnin. Suosittelen ehdottomasti visiittiä liikkeeseen jos paikallinen käsityö kiinnostaa. (Toisen kuvasarjan kaitaliina ostettu olohuoneen pöydälle Barefootista.)

Omat vaateostokset jäivät tällä reissulla vähäisiksi. Löysin Odelista Tommy Hilfigerin puuvillaiset chinot hintaan 14€, muita vaatteita ei ostosreissuilta tarttunut mukaan. Hotellin läheisellä basaarialueella tutustuimme mukavaan ompelijattaren jonka putiikissa teetin silkkimekon (vaaleanpunainen (!!!) ihanuus toisessa kuvasarjassa) ja pellavahousut. Työn laatu ei ollut yhtä viimeisteltyä ja tarkkaa kuin Thaimaassa, mutta hintaansa nähden (mittojen mukaan teetetty mekko 14€, housut 10€) olin ihan tyytyväinen vaatteisiin.

Image and video hosting by TinyPic

Mielestäni parasta shoppailtavaa Sri Lankassa oli (Ayrveda-tuotteiden lisäksi) todella kohtuuhintaiset vesipuhvelin- ja naudannahkaiset laukut. Mieheni osti itselleen mustan, yksiolkaimisen ja erittäin graafisen nahkarepun, toinen matkaseuralaiseni osti kauniin konjakinvärisen klassisen olkalaukun ja itselleni löysin nahkaisen mutta silti hyvin kevyen viikonloppulaukun (kuva yllä). Liikkeiden ovensuut on usein vuorattu laukuilla joissa on kaikissa elefantteja ja muita kuvioita. Putiikkeihin kannattaa kuitenkin astua sisään ja tutkailla tarjontaa huolellisesti. Norsulaukkujen joukossa on usein tarjolla helmiä, jotka sopivat myös kirjailuja ja norsukuvioita kaihtaville.


Jottei shoppailupostaus veny järjettömiin mittoihin niin reissun mieluisin ostos saa ihan oman postaukseensa, kuten myös matkalta hankitut
Ayrveda-tuotteet. Näistä siis myöhemmin lisää, välissä yritän postata jotain muuta heille, joita matkapostaukset ei kiinnosta pätkän vertaa. :)

torstai 2. helmikuuta 2012

Aleostokset

tunnetila: ilo

Image and video hosting by TinyPic

Kiitos alevinkeistänne! Ehdin kuin ehdinkin kaupungille vielä loppualejen ollessa käynnissä. Kiertelin sen kymmenen liikettä ja tein täsmäostoja Zarasta, My o My:sta sekä Kenkäfriikistä. On ihana tunne kun löytää alesta tuotteita joita on sovitellut tai joista on haaveillut jo normaalihintaisena. Tällä kertaa lykästi Zaran harmaan kashmirpoolon sekä luultavasti maailman ohuimman mutta silti lämpimimmän Faliero Sartin jättihuivin kanssa.

Olin sovitellut pooloa ja mallaillut huivia kaulaani jo pari kuukautta sitten, mutten viitsinyt ostaa silloin kumpaakaan sillä en tiennyt miten paljon tulen käyttämään rahaa Sri Lankassa. Onneksi säästin pennoseni matkalle sillä rahaa meni reissussa enemmän mitä olin kuvitellut, ja nyt sain molemmat harkinnan alla olleet jutut mukavasti alennettuun hintaan.

Image and video hosting by TinyPic

neule Samuji, huivi Faliero Satri,
toppi Cubus, housut Monki,
laukku ja kengät Shabbies Amsterdam


Kenkäfriikissä olin tikahtua onnesta kun näin ale-hyllyssä Shabbies Amsterdamin mustat mokkaiset saappaat juuri omassa koossani. Shabbiesin kengät on makuuni täydellisiä mutta en ole aikaisemmin raaskinut ostaa itselleni yhtään paria. Nyt kun hankin ensimmäiseni tiedän, ettei paluuta ole. Hyvästi rahat, tervetuloa kenkähyllylle täydellisten saappaiden kavalkaadi!

Saappaita sovitellessani ihailin sivusilmällä Shabbiesin vaaleaa nahkalaukkua. Tarkka myyjätär huomasi ihailuni ja kiikutti laukun käteeni. "Nuo saappaat vaativat ehdottomasti tämän laukun seurakseen. Laukku on viimeinen kappale, joten jos ostat molemmat teen niistä tarjouksen josta ei kannata kieltäytyä." Laukku oli kaunis, monikäyttöinen ja moni-ilmeinen (alla kuvia laukusta eri muodoissa), veti sisäänsä runsaasti tavaraa ja mikä parasta, sinne mahtuu myös läppäri. Olen etsinyt läppärilaukkua yli viisi vuotta mutta en ole kelpuuttanut vielä mitään. Nyt tärppäsi!


En voi sanoa että alet tulivat tällä kertaa halvaksi, mutta olen haaveillut jokaisesta hankinnasta ja säästin nyt kuitenkin normaalihintoihin verrattuna useita satoja euroja. Tosin aina voi ajatella että normaalihintaisena en olisi raaskinut ostaa noita koskaan, mutta kun tarvitsin saappaat, läppärilaukun ja lämmintä vaatetta, niin olisin saattanut ostaa sitten samalla rahalla jotain muuta mikä ei olisi ollut näin mieluisaa. Heh, tässä taas ale-selitysten aateliaa!

Image and video hosting by TinyPic