Ostaessani Minna Hepburnin mustan villaleningin sen rintapielessä koreili Walter. Walter-susi oli mielestäni vähän pelottava, eikä oikein sopinut leninkiini ainakaan niin juhlavassa tarkoituksessa johon olin mekon ostanut. Walter siis joutui jäähylle korurasiaan.
Läpinäkyvästä pleksistä tehty korurasia ei kuitenkaan ollut sopiva paikka Walterille. Itsepintaisesti se tuijotti minua kannen läpi joka päivä ja vaati päästä ulkoilemaan. Lopulta Walterin ilme alkoi käydä niin tuskaiseksi että minun oli pakko laittaa se rintapieleen. Ja katsokaa sitä nyt. Päivä kanssani töissä ja suden ilme on ehkä hätääntynein ikinä. Niinpä niin. Näytänköhän minä työpäivien jälkeen yhtä surkealta?
Läpinäkyvästä pleksistä tehty korurasia ei kuitenkaan ollut sopiva paikka Walterille. Itsepintaisesti se tuijotti minua kannen läpi joka päivä ja vaati päästä ulkoilemaan. Lopulta Walterin ilme alkoi käydä niin tuskaiseksi että minun oli pakko laittaa se rintapieleen. Ja katsokaa sitä nyt. Päivä kanssani töissä ja suden ilme on ehkä hätääntynein ikinä. Niinpä niin. Näytänköhän minä työpäivien jälkeen yhtä surkealta?
Hahaa, ihan paras susinaama. Töissähän vois käyttää tuon apeuden hyödyksi ja alkaa (sen normaalin "talk to the hand" -lauseen sijaan) käyttää talk to the wolf-lausetta!
VastaaPoistaHaha, ihana Walter! :)
VastaaPoistaHei mulla on joskus jostain Napapiirin matkamuistoliikkeestä muinoin ostettu hyvin vastaavan näköinen susihukkasrintakoru jossain... Pitäsköhän se kaivaa ulos kätköistään? :)
VastaaPoistatiiti: Tiiti, sä olet nero! :)
VastaaPoistaChristina: Heh, Walter on kyllä aika vekkuli tyyppi.
maissi: Kaivas maissi oma susihukkasi esiin niin tehdään tästä trendi. "Susia vilisee kaikkialla!" :)