perjantai 16. joulukuuta 2011

Onnenkantamoinen

tunnetila: tohkeilu

Image and video hosting by TinyPic

neuleet Samuji

Kuvitelkaa tilanne. Olen Samujin liikkeessä (sijaitsi vielä silloin Kiseleffin talossa) ostoksilla. Kuulen sovituskoppiin kolinaa ja miesäänen kysyvän: "Mihin nää laitetaan?" Kuuluu kolahdus, jotain painavaa, rahinasta päätellen pahvilaatikko, lasketaan lattialle ja mies jatkaa "Mitäs tehdään, myydäänkö me nämä?" Ryntään saman tien ulos sovarista puolipukeissa ja suorastaan huudan "Mitä ne on? Mitä ne on??"

Mies kertoo tuoneensa työhuoneelta pahvilaatikollisen Samujin mallikappaleita. Osa on malleja myynnissä olevista jutuista, muutamia laatikossa olevia malleja ei ole edes valmistettu mallikappaletta enempää. "Näytä, näytä! Mulle, mulle!!" Mies avaa laatikon ja minä hamuan vaatteita käsiini. "Tätä mä sovitan, ja tätä. Oi, tuo on täydellinen, ja tämä. Ihana, tän mä haluan!" Miestä naurattaa.

Valitsen vaatekasan ja painun sovituskoppiin. Perässäni huudan vain "Mä sovitan näitä ja sit alan kiukutella jos ette päätäkään laittaa vaatteita myyntiin." Homma on kuulema sovittu. Saan sovittaa vaatteita ja valita parhaat päältä. Voi mikä onni!

Sovittelusession jälkeen päätän haluta ainakin kolme neuletta ja kaksi villatakkia. Yhden valitsemani mallikappaleneuleen kohdalla liikkeen myyjättären alahuuli värähtää "Mä niiiiiin odotin että tuo neule olisi päätynyt myyntiin..." Oma hamstraamiseni alkaa harmittaa ja ojennan neuleen myyjättärelle. "Ole hyvä. Minulle riittää samaa neuletta yksi. Kunhan saan mustan. Saat sinä tuon vaaleanruskean." Myyjättären ilme kirkastuu "Kiitos!"

Valitsemani setin hintaa laskiessa alkaa hirvittää ja lopulta karsin kasasta pois tuotteet joita en ihan välttämättä tarvitse. Ja tietysti, tietysti jälkeenpäin on alkanut harmittaa. Miksen ottanut sitä yhtä villatakkia?? Miten voisi oppia olemaan nuukailematta väärissä kohdissa? Esimerkkejä kun noista menetetyistä "kerran elämässä" tilaisuuksista jo löytyy... Hitto!

5 kommenttia:

  1. ei pidä harmitella.. nyt sait mitä halusit ja katsot mitä ne antavat . oletko onnellisempi nyt kuin aiemmin.

    elämä on todella onnenkantamoista joskus, voi osua kohdalle jotain jota rakastaa hyvin paljon ja yhtäkkiä sen vielä saa.
    vähän samoin voi joskus käydä ihmissuhteissa.

    VastaaPoista
  2. aikatherine: kyllä, olen nyt onnellisempi kun aikaisemmin. :) Sellaista se materia saa joskus aikaan.

    Saara: Heh! Yksi tuosta setistä oli se hihaton läpikuultava neulos joka on jo esiintynyt blogissa. Muut on niin perus käyttövaatteita etten ole viitsinyt niitä kuvailla. Mutta kaikki on ihania ja täydellisiä, tulevat varmaan blogiin jossain vaiheessa sillä pukeudun nykyään lähes ainoastaan niihin. :)

    VastaaPoista
  3. oho. tunsitko sä ne tyypit, vai käyttäydytkö vaan poikkeuksellisen huonosti? huhhuh, joku raja turhamaisuudellakin.

    VastaaPoista
  4. anna s: Heh, en tuntenut tyyppejä, käyttäydyin vain ahneesti ja poikkeuksellisen huonosti, vain ja ainoastaan omaa etuani ajatellen. Turhamaisuutta en tuosta tilanteesta kuitenkaan löydä. Onneksi kukaan ei pahastunut vaan kaikille jäi tilanteesta ihan hyvä mieli. Joskus huono käytös tuo hyvän lopputuloksen. :D :D

    VastaaPoista