perjantai 27. helmikuuta 2009

Uudet-vanhat tuulet

tunnetila: ilo

Kertoilin täällä, että tulevan kesän muotikuvia kotimaisesta Ellestä selatessani inspiroiduin vain muutamasta asusta tai yksityiskohdasta, ja totesin jo omistavani näistä lähes kaikki. En tietenkään tismalleen vastaavia juttuja, mutta lähelle kuitenkin. Tässä yksi esimerkki.

Kauniit mustat korkea ja kapeakorkoiset sandaalit Dries van Notenin mallistosta.


Omasta kenkäkaapistani löytyy lähes identtinen hankinta vuodelta 2004. Ostin kengät Sveitsistä, muistaakseni Morganin liikkeestä (kengät merkkiä Tamara London). Olen ostohetkestä lähtien käynyt näillä sandaaleilla mm. kaikki kesähäät, sukujuhlat sekä monet baari-illat eikä aika ole vielä(kään) ajanut näistä ohi. Nahan ja koron kuntokin on edelleen moitteeton. Mieletöntä kestävyyttä!



Lesti, kanta ja jalan päälle tulevien remmien paksuudet näyttävät lähes identtisiltä. Minun kengässäni molemmat remmit ovat nahkaa, van Notenilla paksumpi näyttää olevan venykekangasta. Luulen, että omat kenkäni ovat jopa miellyttävämmät jalassa kuin jalkapöydän päällä makaava keinokuitu. Jos jaksaisin/viitsisin/huvittaisi, voisin askarrella kenkiini van Notenista inspiroituneena erilaisia härpäkkeitä päälle ja/tai nilkan ympärille. Ehkä jaksan, ehkä en. Yksinkertainen toki on kaunista, mutta eipä vaihtelukaan pahaa tekisi. Lupaan esitellä teokseni jos päädyn jotain killuttimia kenkiini askartelemaan!

Mutta näin se muoti kiertää kehää. Ennen syklien väli oli vuosikymmeniä. Nyt, kun kaikki on jo keksitty ja kertaalleen tehty, sykli nopeutuu. Vai onko kaikki jo keksitty? Alkaako muoti toistaa liikaa itseään vai keksitäänkö vielä uusia, mullistavia juttua?

Kuva van Notenin kengästä itse Ellen sivulta räpsäisty

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Farkut

tunnetila: ihmettely

En ole farkkutyttö. En kumarra Dieselille, en Cheap Mondaylle. Mielestäni farkut sopivat kauniisti vain laihoille ja pitkäsäärisille ihmisille. Farkut paksuntavat jalkojani hurjasti, antavat runsaamman, lanteikkaamman ja reitevämmän lookin. Kaltaiselleni lyhytjalkaiselle tyllerölle farkut ovat suorastaan kauhistus. Silti kaapista löytyy tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän käytössä olevia farkkuja yli kymmenen paria.

Kuva 1. vasemmalla kokonaan kapeat farkut Lindex, oikealla bootcut malli Vero Moda

Vaatekaappini kätköissä on farkkuja useissa eri sinisen sävyissä sekä yhdet harmaat "jamekset". Malleista löytyy pilliä, bootcuttia, suoraa lahjetta, capria ja superlevaria. Löytyypä kaapista myös Espritin suosikkifarkkuni vuosien takaa. En ole käyttänyt niitä aikoihin, mutta ne ovat niin rakkaat ettei poiskaan voi heittää.

Kuva 2. vasemmalla bootcut (ikuisuuslempparit) Esprit, oikealla täysin suora peruspesu Cap

Helmikuun Oliviassa kerrottiin, että farkkuvalmistajien mukaan uusia farkkuja ei saisi pestä puoleen vuoteen. Liika farkkujen pesu tekee farkkujen kulumisesta "vääränlaista", vain kovassa käytössä, ilman pesua, farkut kuluvat luonnollisesti ja saavat valmistajien toivoman ulkonäön. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä farkuille sitten pitäisi tehdä.

Kuva 3. vasemmalla suora vaaleapesu Marc O' Polo, oikealla leveähkö keskisininen Esprit

Joku muukin oli varmaan ihmetellyt kirjoitusta, löysin nimittäin uusimmasta Olivian numerosta (maaliskuu 09) vastauksen kysymykseen. "Pakasta ne. Muutama tunti pakastimessa rittää." Vastauksen Olivialle antoi JC:n maapäällikkö Krista Etzell. Olen pakastanut farkut kerran kun istuin purkkaan. Purkka kovettui ja irtosi hyvin, jättämättä jälkeäkään. Pelkässä "pesumielessä" ei kuitenkaan tulisi ensimmäisenä mieleen laittaa farkkuja pakastimeen.

Kuva 4. vasemmalla pilli, tumma, korkeavyötäröinen Lindex, oikealla leveähkö kivipesty Esprit

Uusimmat farkkuni ovat kokonaan leveälahkeiset ja korkeavyötäröiset, ostettu Mangosta (kuvassa alla). Olin syksyllä juuri ostanut nämä farkut kun Kämp Galleriassa järjestettiin kanta-asiakkaiden shoppailuilta. Illassa oli puhumassa pari vaatetusalan ammattilaista. Heti yleisöluentonsa alussa toinen alan ammattilaisista laukaisi: "Farkut on nyt tosi out!" 70% paikalla olleista asiakkaista alkoi vääntelehtiä paikallaan ja pälyillä ympärilleen, kaikilla hyvin epämuodikkasti farmarit jalassa.


Tulevan kesän trendejä haistellessani voin todeta luennoitsijan olleen 100% väärässä. Lehdet pursuavat kaiken mallisia farkkuja kloorivalkaistuista pilleistä tummiin super leveisiin purjelahkeisiin, onpa mukana myös keskisinisiä bootcuteja. Farkut on, muodossa tai toisessa, aina muotia! Vaikka ne saavatkin minut näyttämään paksummalta.

Käytätkö sinä farkkuja? Onko farkut aina in?

tiistai 24. helmikuuta 2009

Ruotsin Lumi

tunnetila: ihastus

Koruvarastoni on saanut uuden valtijattaren. Tai ainakin kilpailu suosikkikoruni tittelistä kovenee. Olen tottunut käyttämään pitkiä koruja, esim. Kaksi-Två pitsikoru, tai Antti Asplundin musta plussa keikkuvat usein kaulassani ja niillä on helppo versioida tavallisia asuja elävimmiksi. Koruvarastoni täydentyi viikonloppuna kauniilla Snö of Swedenin Eden-sarjan korulla jonka hopeanvärisessä ketjussa roikkuu metallipisara sekä syvän lila, läpivärjätty lasilaatta. Koru on mielestäni yksinkertaisuudessaan huikean kaunis!



Koru pääsi heti eilen piristämään työpäivääni ja tylsää asuani. Ja koru todella huomattiin. Istuin työhuoneessani, selkä ovelle päin, kun työkaverini (mies!!) tuli huoneeseeni. "Sulla on uusi koru!" "Mistä sä voit tietää että mulla on uusi koru, sähän näet mut takaapäin!" "No näkyy se jo niskasta että Ninalla on uusi koru. Käänny, haluan nähdä millainen se on!" *käännyn pyörivällä toimistotuolillani* "Vau, noin hieno! Onko sulla ollut synttärit tai jotain kun olet saanut noin upean korun?" "Ei, mä vaan oon niin ihana!"

Heh, mahtavaa! On mulla hassuja työkavereita! Parasta tuossa miehen oletuksessa oli kuitenkin se, että hän heti oletti että olen saanut korun lahjaksi enkä ole ostanut sitä itse. Miehet, juuri noin tulee naisianne kohdella! Eikä tarvitse olla edes naisen synttärit eikä huono-omatunto, voi heille silti ostaa kauniita lahjoja. Tosi tämä koru ei ollut lahja mieheltäni.. :)



Tässä vielä tavanomaistakin tavanomaisempi päivän asuni jota kaunis ja näyttävä koru piristi kivasti. Musta pusero Ivo Nikkolo, kashmirneule Gant, farkkulegginsit Vila, saappaat Vagabond ja koru Snö of Sweden.


Miten se onkin niin, että kun normaalisti pukeutuu hyvin simppelisti ja lähinnä mustiin vaatteisiin, niin kun joskus laittaa töihin korkkarit tai kauniin korun niin heti koko olemus muuttuu ja oma olo tuntuu jotenkin spesiaalilta koko päivän. Ja ennen kaikkea, jos upeamman fiiliksen saa noin pienillä asioilla, niin miksi perusvaatteiden asustamista koruin, koroin tai huivein tulee tehtyä niin harvoin? Koristautuminen ja spesiaali olo tavallisena työpäivänäkin kunniaan! Taidan laittaa tämän korun kaulaani huomennakin..

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Jos mä vaan ihan pikkasen..

tunnetila: hämmennys

Rakastan kaiken uuden aloittamista! Voitte siis kuvitella kuinka piinaavalta tuntuu tietää, että kylppärin kaappi pursuaa uusia hiustuotteita joiden käyttöönottoon menee pahimmassa tapauksessa useampi kuukausi. Ostin juuri viime viikolla uuden hoitoaineen loppuneen tilalle ja nyt ilo tuon yhden purkin avaamisesta katosi hetkessä ja uudet purkit huutavat kaapista nimeäni. Mitäs jos vain availisin niitä purkkeja ja vähän haistelisin. En kuitenkaan vielä ottaisi niitä käyttöön.. Miten ihminen voikin olla näin pöljä?!

Kylppärin kaappiin ilmestyi eilisen illan jälkeen mm. setti L'oréalin Elvital Re-Nutrition sarjaa. Shampoo, poispestävä hoitoaine, omat hoitoaineensa päivä- ja yökäyttöön sekä hiusnaamio. Kyllä, luit oikein, "yövoide" hiuksille. Nyt kieltämättä tuntuu sille, että alan olla jo kaiken nähnyt. Mutta pakkohan noita on testata. Ja kuurimuotoisesti tietysti, aloittaa kaikkien tuotteiden käyttö yhtä aikaa, käyttää vain näitä tuotteita ja saada näin optimaalinen lopputulos. Jännää!


Kun nyt vaan saisi nuo tällä hetkellä käytössä olevat hiustuotteet loppumaan. Ja vähän äkkiä. Vielä muutama päivä sitten pesin niillä hiukseni tyytyväisenä mutta nyt on jo ihan muut jutut mielessä.

Tosin kun vanhat tuotteet loppuvat, on tehtävä jälleen päätös: aloittaako uuden hiustenhoidon hyvin kattavalla L'oréalin Elvital -hoitosarjalla vai ottaako käyttöön järeämmät aseet ja kaivaa ammeen reunalle jo aiemmin hyväksi havaitsemiani vain kampaamoista saatavia Joicon tuotteita.

Minulle, joka kyllä hoidan hiuksiani mutta suihkun jälkeen vain harjaan ne ja sitaisen ponnarille, saattaa näiden kokeilujen jälkeen aueta aivan uusi hiustuotteiden maailma. Olen tottunut ajatukseen että hiukseni ovat kohtuullisen hyväkuntoiset mutta ohuet ja päätä myöten valuvat. Olisikohan oikeilla tuotevalinnoilla todella vaikutusta hiusasiaan? Tosin molemmat yllä kuvatut tuotesarjat lupaavat tehdä hiuksista pehmeät ja kiiltävät. Kuulostaako tuo teistäkin siltä, että hiukseni alkavat valua entistä enemmän päätä pitkin? Hmm.. Nähtäväksi jää.

Mutta kummankohan setin sitä ottaisi ensimmäisenä testaukseen? Sitten muutaman kuukauden päästä. (Argh!) Yltäkylläisyys, siinä vasta vitsaus!

lauantai 21. helmikuuta 2009

Boostia arkeen

tunnetila: väsymys

On jälleen testituloksen aika! Viime marraskuussa kasvohoidon yhteydessä kauneushoitolan ammattitaitoinen kosmetologi sai minut ylipuhuttua ja ostin pienen ja tuhottoman kalliin ihoa kosteuttavan boosterin, Dermalogica Skin Hydrating Booster. Ihoni oli kuulema nälkäinen ja kaipasi kipeästi kosteutusta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kärsinyt talvisin kuivasta ihosta ja hyvän myyntipuheen jälkeen annoin kosmetologille satasen (tarkalleen ottaen 92.70€), ja sain vastineeksi surkean pienen (30ml) boosteripullon.



Tuosta päivästä lähtien olen käyttänyt boosteria aamuin illoin. Pikkuruinen pullo on siis kestänyt ahkerassa käytössä 3 kk ja vielä tuota ihmeainetta tuntuu riittävän. Tosin minulle taidettiin luvata että pullo kestää vähintään puoli vuotta ja sinne asti tuo ei kyllä tule riittämään, mutta on hyvin mahdollista että olen lotrannut boosterin kanssa joskus vähän liikaakin.. Boosterin kanssa läträily ei kuitenkaan ole ollut turhaa. Ihoni on pysynyt kosteutettuna ja ihanan pehmeänä koko talven. Erehdyin jo yhtenä aamuna suihkun jälkeen luulemaan että ihoni on niin kosteutettu ja hyvässä kunnossa, että voin suihkun jälkeen laittaa kasvoille vain päivävoiteen. Olin väärässä. Ihoa kiristi yhden voidekerroksen jälkeen julmetusti ja rasvasin kasvoni kolmesti ennen kun iho tuntui taas normaalilta ja kimmoisalta.


Arvannette varmaan että tästä seuraa ongelma. En taida pärjätä enää ilman boosteria. Kun tämä pullo loppuu minun on pakko ostaa uusi. Ainut pelastus tähän rahat vievään kierteeseen on kesä. Toivottavasti tuleva kesä olisi lämmin ja kostea (ai Suomessa vai?!), muuten on pakko taas suunnata boosterikauppaan ja antaa talon henkilökunnalle viimeiset roposeni. Miksei mikään hyvä ja toimiva kosmetiikkatuote voi koskaan olla halpa?! Vai onko? Hyväksi havaittuja vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Nimimerkillä selluliittivoiteet hintahaitarilla 10€-100€ testattu, ainut mikä oheni ja muuttui sileäksi oli lompakko

perjantai 20. helmikuuta 2009

Kenkiä menneisyydestä

tunnetila: huvittuneisuus

Arvatkaa mitä tein yhtenä iltana?! Kaivoin kaapista vanhoja kenkiäni ja päivittelin isoon ääneen löytöjeni keskellä. Kaikki lähti siitä, kun menneellä viikolla ulkona alkoi pakastua. Olen monta vuotta käyttänyt pakkaspäivinä uniformua johon on kuulunut ruskea untuvatakki ja ruskeat karvakengät. Tämän talven olen kulkenut niin kylminä kuin lämpiminäkin päivinä UGGeissa ja kun tuli ensimmäiset oikeasti kylmät ilmat päätin kaivaa vanhat karvakaverit esiin ja ulkoiluttaa niitä edes muutaman kerran tänäkin talvena. Laitoin innoissani kengät jalkaan mutta voi kurjuus, ne tuntuivat... no, vanhoilta.


Kengät ovat olleet lempparini viimeiset neljä talvea enkä suostunut uskomaan että Nanook -pakkasen poika -kenkäni voivat tuntua vanhentuneilta. Laitoin kengät sinnikkäästi jalkaan ja heti ulkona ensimmäinen vastaantulija vilkaisi alaspäin. "Noi on so last season!" sanoi vastaan kävelleen neiti-ihmisen ilme. Purin hammasta ja päätin kävellä kadulla rakkaiden kenkieni kanssa ylpeänä, olivathan ne pelastaneet varpaani pakkaselta jo useamman talven ajan. Fiilis oli silti koko päivän epämukava. (Kengät Vagabond)

Nanookeista vielä sen verran, että kengät on mokkaa, mutta karva EI ole aitoa turkista. Vaikka en pidä mistään feikistä enkä keinokuiduista, niin vielä vähemmän pidän turkiksista enkä suosi niitä koskaan.

Tuohtuneena itseeni rakkaiden karvakasojen syrjinnästä päätin kaivaa kaapista esiin muutaman muunkin parin kenkiä joista aika on ajanut auttamattomasti ohi. Seuraavassa kuvassa ovat kenkäni vuodelta -98. (Huh huh!)


Järjettömän korkea ja paksu pohja/kanta puuta, välissä ja pohjassa alimmaisena kumia pehmentämässä käyntiä ja kellertävä päälliosa nahkaa. Kengät ovat merkkiä Rizzo. Nahka on edelleen hyvässä kunnossa ja ihanan pehmeää, kenkien kunto on muutenkin lähes moitteeton vaikka muistan käyttäneeni näitä paljon. Ensisilmäys kenkiin aiheutti naurunpyrskähdyksen, mutta mitä enemmän kenkiä katson sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että tulen käyttämään noita ensi kesänä. Kengät ovat jo niin överit että niiden kanssa sopii upeasti joko leveälahkeiset siniset Mangon farkkuni tai vaaleat Marc o' Polon farkut jotka olen kaivanut kirppislaatikosta mahdolliseen uuteen elämään. Kierrätys rocks! Ja se, että on oikeasti jo niin vanha että voi kierrättää omia vaatteitaan. *naureskelee hämillään, ei tiedä itkisikö vai nauraisi*

Seuraavat kengät on ostettu vuonna 2003 Latviasta, Riiasta (vai Riikasta, olen tuon kaupungin taivutuksen kanssa aina yhtä ihmeissäni). Riika on saanut lisänimen Itämeren Pariisi ja se pitää todella paikkansa. Kaupunki on täynnä upeita liikkeitä ja kuvan "Leningrad Cowboys" -kengät ostin italialaisesta boutiquesta. Maksoin niistä maltaita mutta ne oli vaan pakko saada. Just.



Kenkien kärki on tuhottoman pitkä, mutta nuo kengät ovat ehdottomasti parhaat kenkäni kävellä. Noin hyvää lestiä en ole tuota ennen enkä tuon jälkeen tavannut. Noilla juoksisi maratoonin. Jos yleensäkään jaksaisin juosta maratoonin. Korko on puuta ja kengän nahka hyvin hyvin pehmeää. Kengät merkkiä Tabu. Olen tosin pilannut kengät kastelemalla ne rankkasateessa läpimäriksi, kuvassakin näkyy raita läpikastuneen ja kuivana pysyneen nahan välillä. Hmm.. Onnistuisikohan joku suutari (jos se hyvä ja luotettava jostain löytyisi) muokkaamaan tuota kärkeä hieman hillitymmäksi? Myös yhdet viininpunaiset (!) Tarsalat odottavat kaapissani pitkien kärkien uutta tulemista. Pitääkö noihin outoihin muotivillityksiin aina lähteä mukaan, kysyn vaan?

Mitäs sanotte? Onko mikään esitellyistä kenkäpareista mieleenne vai oletteko syvästi järkyttyneet että olen joskus käytänyt kuvien kenkiä ja että ne ovat oikeasti kaikki olleet ihan lemppareitani? Niin lemppareita, että säilytän noita kaikkia kenkiä edelleen alkuperäisissä laatikoissaan!

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Uutta ja unohtunutta

tunnetila: nolous

Löysinpä taas kaapistani "uuden" jutun. Thaimaasta ostetun mustan taskullisen neuletunikan. En kyllä osta mitään uutta ennen kun olen käyttänyt kaikkia vanhoja hankintojani kyllästymiseen asti! On suorastaan noloa että kaapissa on vaatteita joiden olemassaoloa ei muista. Saapa nähdä kuinka pitkään nyt pinnalla oleva tuohtumus itseen ja kulutustottumuksiini säilyy muistissa... (Päivän asussa tunika Colour-Eighteen, pusero FilippaK, koru Kaksi-Två, housut Lindex, saappaat Ella (second hand)).



Hyvin harvoin sitä oikeasti tarvitsee mitään. Aina vain haluaa kaikkea uutta ja jännää. Ja kun ostoksilla käydessäni ostaisinkin jotain uutta, se vasta olisi jotakin se, mutta ei, aina hamstraan vaatteita joista kukaan ei edes huomaa että ne ovat uusia. Kukapa nyt kuudesta mustasta neuleesta sen uuden erottaisi? Voi jumankekka!


Tämäkin (sama tunika lähikuvassa) taskullinen neulos on aivan ihana! Kulmikas pääntie ja laskeutuvat, runsaat mutta kevyet, hieman perhosmaiset hihat. Ja sata pistettä taskuista. On suorastaan hävytöntä unohtaa moinen ostos kaappiin. Hyi minua!

Mutta jos löysin jotain vanhaa, niin myös jotain uuttakin. Ostin Daystä sievän metallilaatikon yöpöydälleni. Yöpöydissämme ei ole laatikoita, joten minua on häirinnyt pöydällä seilaavat nenäliinapaketit, kynät, kynsilakka, huulirasva jne. Jotenkin sängyn viereen vaan kasautuu (ainakin minulla) kaikenlaista. Nyt saan ne sievästi piiloon kannen alle.



Mies tosin pyöritteli päätään epätoivoisena laatikon nähdessään, mutta minkäs teet. Tarve iski, tyttömäinen söpöys löytyi. Kyllä joka tytöllä täytyy olla oma "Hers" rasia, eikö totta?! Kannellisia rasioita on Dayssä kolmea eri kokoa, omani taitaa olla keskimmäinen. Hinnat olivat muistaakseni 7€ ylöspäin, eli suuri investointi ei ole kyseessä.


Vielä pari sanaa edelliseen postaukseeni viitaten. Tänään minua ei yskittänyt. Ei, vaikka suihkautin aamulla uutta tuoksua korvantaakse. Jei! Otin myös yhteyttä tuttuun ihmiseen joka lupasi saattaa laukkuni käyttökuntoon. Tiedän, että olisi pitänyt ottaa häneen yhteyttä jo heti alkuunsa, mutta kavereiden vaivaaminen pienillä mutta työläillä jutuilla on minulle usein kynnyskysymys. Mutta siis, tähän nyt sopii pari latteutta, esim. hädässä ystävä tutaan ja asioilla on taipumus järjestyä. Mahtavaa!

tiistai 17. helmikuuta 2009

Pieleen meni

tunnetila: köh köh

Kuten olen jo useamman kerran maininnut, helmikuu on kuukausi jolloin en osta vaatteita, kenkiä enkä mitään muutakaan pukeutumiseen liittyvä. Tarkoituksena on säästää rahaa. Tämä helmikuinen alennusten jälkeinen krapula on varmaan yleinen trendi, sillä kaikki liikkeet (esim. Stockmann, Sokos, Lindex) lähestyvät joka vuosi helmikuussa etuseteleidensä kanssa. "Osta 100€, saat 20€ alennusta! 50€:n ostoista pois 10€." Helmikuun alussa etuseteleitä tulee postiluukusta pilvin pimein ja "järkevänä" kuluttajana en voi heittää kuponkeja roskiin vaan ne on pakko ottaa lompakkoon talteen. Jos vaikka satun tarvitsemaan jotain joka ei ole muuten koskaan alennuksessa...

Näin kävi tälläkin kertaa. Tuoksuttelin Emporio Armanin Diamonds tuoksua ensimmäisen kerran viime syksynä. Tuoksu jäi vaivaamaan mieltäni ja ennen joulukuista matkalle lähtöäni päätin käydä tuoksuttelemassa parfyymia uudestaan. Diamondsin viereen hyllylle oli ilmestynyt himpun verran hintavampi uutuusversio tuoksusta nimeltään Diamonds Intense. Oih, tuoksu oli entistä miellyttävämpi! Päätin ostaa tuoksun lentokentältä ja säästää sievoisen summan rahaa.



Kävi ilmi, että tuoksu oli kaikilla reissuni lentokentillä sekä tavarataloissa lähes saman hintainen kuin Suomessa, joten jätin tuoksun ostamatta. Nyt helmikuussa Stockalle ruokaostoksille (oikeasti!!!) suunnistaessani muistin lompakossa polttelevat alelaput ja hoksasin: nyt jos koskaan on hyvä aika hakea tuoksu kotiin! Tuoksuista kun ei useinkaan saa alennusta niin tämä on paras tapa käyttää yksi etuseteli. Ja kas, nyt minulla on uusi ihana tuoksu. Tuoksu, joka saa minut yskimään tauotta! Voi itku. Olen käyttänyt tuoksua muutamana päivänä tottuakseni siihen mutta yskiminen ei ota laantuakseen. Minulla ei siis ole yskä, yskä tulee vain kun laitan tuoksua. Kiva.

Muistatteko laukun jonka ostin Bangkokista tammikuun alussa? Tässä kuva arkistoista muistin virkistämiseksi.


Laukku oli siis hyvin lähellä jo pitkään hakemaani pussimaista laukkua, mutta hihna oli tarpeeseeni liian lyhyt. Eipä hätää, vein laukun suutarille. Suutarille, jossa ollaan erikoistuttu laukkuihin. "Pidempi hihna, kiitos!" Liikkeessä tehtiin työtä käskettyä mutta lopputulos oli kamala! Ensinnäkin hihan on edelleen ihan liian lyhyt ja toiseksi se on tehty järkyttävän ällöttävästä, kiiltävästä nahasta (laukkuni pinta on täysin matta). Ilmaisin tyytymättömyyteni jo laukkua hakiessani mutta kun vastakaikua ei kuulunut tyydyin kohtalooni ja päätin viedä laukun paikkaan, jossa sitä osataan arvostaa. Kunpa ehtisin seuraavalle suutarille pian. En kestä nähdä laukkuani varustettuna noin luokattomalla hihnalla!

Ja vielä.. Shoppailulakosta huolimatta minun oli ihan pakko tilata Ellokselta kokeeksi edes yksi Twist & Tango -vaate. (Sitä paitsi kun ostaa tilille niin vaate täytyy maksaa vasta maaliskuussa.. ;) ) Päätin tehdä tilauksen heti kun sopiva ale-lappunen kolahtaa postiluukusta. Ja hip hei, samana päivänä kun tuon päätöksen tein niin sain Ellokselta 50% etusetelin. Telepatiaa? Valitsin testattavaksi pitkällisen pohdinnan jälkeen tämän puuvilla-silkki-mekon.

kuva

Mekko tuli tänään ja oli malliltaan kaunis, myös materiaali sai hyväksyntäni. Väri puolestaan ei läpäissyt seulaa. Jos olisin tummempi iholtani, jos ruskettuisin kesällä ja jos minulle mitenkään sopisi vaalea beige, olisin innosta kiljuen kiikuttanut mekon vaatekaappiini. Näytin kuitenkin mekko päällä aivan järkyttävältä! Ihoni, jolla on vielä hitunen reissuaurinkoa, näytti valkoiselta, sairaalta ja likaiselta tämän beigen rinnalla. Vaikka jo lähtökohtaisesti tiesin ettei beige ole minun värini, niin beigejä on kuitenkin eri sävyjä. Siksi päätin edes testata mekkoa päälläni ja huonosti päättyi tämäkin taru.

Moni muukin asia on viime aikoina tuntunut menevän jotenkin pyllylleen. Kaikki pieleen menneet jutut ovat hyvin pieniä, mutta kun monta pientä juttua mene mönkään niin kärpäsestä tulee härkänen ja pikkuruiset kömähdyksetkin tuntuvat suurilta. Tosin olen varma, että mieleni paranee kun saan laukkuuni paremman hihnan. Helmikuun agendaan: rahan säästö, laukunhihna-episodia ei kuitenkaan voi hyvällä tahdollakaan laskea.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Inspiraatio, hohoi

tunnetila: ilo

Helmikuu. Kuukausista se, jonka vietän aina shoppailulakossa.

Ennen joulua rahaa tulee syydettyä joululahjoihin. Pikku hiljaa joulukuussa alkavat myös alennusmyynnit ja silloin käyn noukkimassa normaalihintaisena bongailemiani ihanuuksia vaatekaappiini mukavilla ale-prosenteilla. Sama alennusten kyttäily jatkuu vielä tammikuun ajan, josko nyt löytyisi huippulöytöjä lisäalen lisäalennuksella. Alekyttäilyjen jälkeen helmikuussa tilin saldo ei ylennä mieltä, ja koska kaappeihin on ilmestynyt paljon uutta kivaa voin hetkeksi hengähtää ja jättää ostelun heille, jotka ilahtuvat riemunkirjavien kevätuutuuksien saapumisesta kauppoihin.

Kevätuutuuksista puheen ollen... Ostin pitkästä aikaa kotimaisen Ellen ja sen mukana tuleen muoti-speciaalin inspiroituakseni tulevasta keväästä. Pyh ja pah, edes maailman huippumerkit eivät hetkauttaneet tätä tyttöä. Kaikki lehdissä vähänkin ilahduttanut kiva löytyy jo omasta kaapista ja tuo havainto vasta ilahduttikin!


Kun siis huippumuotia esittelevä lehtikin kertoi etten tarvitse mitään uutta, keskityin alennusmyynneistä tekemieni löytöjen käyttöön ja tutkailin mitä muuta kivaa kaapin kätköistä putkahtaa esiin. Tällä kertaa kävi hyvin. Löysin kaapista vuosi sitten keväällä, juurikin tammikuun lisäalen lisäalesta, ostettuja liivihameita joihin ihastuin uudestaan. Käytin liivihameita vuosi sitten keväällä niin paljon, että jossain vaiheessa kyllästyin niihin totaalisesti ja laitoin kaikki liivarit päällekkäin samaan henkariin, ja vielä kuin varmuudeksi heitin päälimmäiseksi pitkän neuletakin. Ettei vain tarvitsisi nähdä niitä rytkyjä vähään aikan. Ja kas, nyt ne löytyivät kaapin uumenista ja tuntuivat hyvin tuoreilta ja mukavilta.

Ensimmäisessä asussa harmaa Lindexin liivihame UGGien kanssa. (Kuka tai mikä onnistuu vierottamaan minut kesän koittaessa jalkaani juurtuneista UGGeista? Pakko varmaan hankkia kesäversiot, vieroitusoireet täydellisestä pehmeydestä ja mukavuudesta tulevat nimittäin olemaan kovat.)


Harmaa rento liivihame on mahtava keksintö! Olen käyttänyt liivihametta kesän helteillä, mekko oli jopa mukanani Thaimaassa ja oli siellä ihanan rento mutta suht asiallinen sandaalien ja hihatoman paidan kanssa, ja nyt käytän sitä töissä paksujen sukkahousujen tai farkkulegginsien kanssa. Menee siis kesät talvet. Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin olenkin ostanut tämän mekon jo kesällä 2007, sillä käytin tätä matkustusvaatteena vähän yli vuosi sitten tammikuussa kun kävin New Yorkissa. Mekko sopii mukavuutensa ansiosta mihin vaan!

Toinen löytöni kaapin uumenista on H&M Trendin kahina-liivihame. Laitoin tuulipukukankaasta tehdyn liivihameen rintaan kotimaisen PiuPaun rintakorun antamaan asulle ilmettä. Ja myös tätä mekkoa voi käyttää kesät talvet (kesällä kangas tosin hiostaa tuhottomasti) asustamalla sen oikein. Kylmemmällä alle farkkulegginsit, kesällä paljaat sääret ja sandaalit.

Olin viime kesänä/alku syksystä niin kyllästynyt näihin paljon käyttämiini liivihameisiin että olin pistää ne jo kirppiskassiin. Onneksi en laittanut. Eivät nämä mitään hittejä enää ole ja taitaapa pintamuoti-ihmisten mielestä liivihameet olla "so last season", mutta eikös pukeutumisessa tärkeintä ole että itse viihtyy?! Vai onko muoti ajanut jo liivihameista niin ohi ettei niitä "voi" enää käyttää?

lauantai 14. helmikuuta 2009

Positiivisia arvioita

tunnetila: tyytyväisyys

Olen taas testaillut muutamaa kosmetiikkatuotetta useamman viikon ajan ja päätin jakaa testitulokset kanssanne.

Kirjoitin täällä arviota Cliniquen (matkakokoisista) ihonpuhdistustuotteista. Kasvovesi sai kohdaltani aika murskaavan arvion: "sellaista myrkkyä että jo purkista ulos lehahtanut alkoholin tujaus tappoi bakteerit koko kylpyhuoneesta". Sain matkakokoisia tuotteita testattavaksi kun alkutalvesta ostin Cliniquen normaalikokoisen silmämeikinpoistoaineen ja ripsivärin. Luottoripsivärini (Lancômen Hypnôse) oli loppumaisillaan ja Kicksn myyjätär sai minut ylipuhuttua kokeilemaan Cliniquen High Impact -ripsaria sekä saman sarjan tehokasta mutta hellävaraista silmämeikinpoistoainetta.



Hypnôse ripsarini kesti kuin kestikin hyvänä viime viikkoihin asti mutta täytyy sanoa että tuota ripsiväriä Cliniquen poistoaine ei saanut ripsistäni irti. Kaikki näytti illalla meikinpoiston jälkeen hyvältä, mutta aamulla silmänaluseni olivat mustat ripsiväristä. Inhosin silmämeikinpoistoainetta ja suunnittelin jo useampaan kertaan marmatusreissua liikkeeseen josta tuotteen ostin. Hypnôse ripsari kuitenkin loppui ja otin muutama viikko sitten käyttöön Cliniquen High Impactin. Ja kas, ripsiväri tekee ripsistä kauniit ja silmämeikinpoistoaine toimii kuin unelma. Näemmä saman sarjan tuotteet kannattaa käyttää yhdessä. Ripsiväriä voin suositella kaikille varauksetta, silmämeikinpoistoainetta Cliniquen ripsivärin kanssa kyllä, Lancômen kanssa en.

Paljon puhuttaneet mineraalimeikit ovat saaneet minutkin liikkeelle ja ristiriitaisiin fiiliksiin. Kuulin ensimmäisen kerran Suomessa mineraalimeikeistä pari vuotta sitten kun törmäsin Sokoksella L'oréalin True Match Mineralsin puuterimaiseen meikkivoiteeseen (kuva alla). Purkin kyljessä luvattiin peittävyyttä ja puuterinkevyttä mattapintaa, joten tuote oli pakko napata mukaan. Valitsin vaaleimman tarjolla olleen sävyn, W1, golden Iivory, joka osoittautui minulle aivan liian tummaksi. Yritin käyttää tuotetta kesällä hieman päivettyneelle iholleni, mutta sävy oli silti liian tumma. Tämän kokeilun jälkeen jätin mineraalimeikit rauhaan pariksi vuodeksi.

kuva

Syksyllä käydessäni työkavereiden kanssa Noirolla, Lumenen tehtaanmyymälässä, ostin jättisuperhypertarjouksesta Lumenen mineraalimeikkivoiteen. Sävy 2 oli kuin tehty iholleni ja meikkivoiteen ohut ja juokseva koostumus tuntui miellyttävälle. Käytän normaalisti Joe Blascon paksua meikkivoidetta kesät talvet mutta silloin tällöin, esim. talven kuivattamalle iholle, suosittelen meikkivoiteen keventämistä. Lumenen mineraalimeikkivoide levittyy hyvin, on sopivan notkeaa ja jättää iholle kauniin mattamaisen pinnan. Itse kaipaan meikkivoiteelta tasoittamisen lisäksi myös peittävyyttä, joten tätä ohutta voidetta joudun kyllä laittamaan reilulla kädellä. Voin kuitenkin suositella tätäkin tuotetta jos etsit meikkivoiteelta yllä luettelemiani ominaisuuksia.


Kerrankin suhteellisen positiiviset arviot! Usein käy niin, että suhtaudun kaikkeen uuteen lapsenomaisella innolla ja kerta toisensa jälkeen joudun pettymään karvaasti. Usein vanha, hyväksi havaittu kuitenkin peittoaa uudet tulokkaat mennen tullen. Josta tulikin mieleeni EA:n luottotuotteet. Olen nyt pari viikkoa käyttänyt pitkästä aikaa löytämiäni EA:n (oman herkän ihoni) supertuotteita eikä ihoni ole ollut näin pehmeä, kaunis ja kuulas piiiiitkiin aikoihin. Nuo tuotteet ovat kuin minulle tehty!

torstai 12. helmikuuta 2009

Pääasiana muotoilu

tunnetila: uteliaisuus

Tänä iltana vietettiin Designmuseossa Pääasia ja Kulissien takana -näyttelyiden avajaisia. Seuraavassa lyhyet luonnehdinnat huomenna perjantaina (13.2.09) yleisölle avautuvista näyttelyistä (tekstit poimittu suoran Designmuseon sivuilta).


Pääasia-näyttelyssä Designmuseo tutkii ihmisen päähän liittyvää muotoilua ja kulttuuria. Näyttely esittelee laajasti päähän liittyviä muotoiluesineitä aina hatuista, suojakypäristä, koruista ja silmälaseista implanttiteknologiaan ja virtuaalitodellisuuteen, sekä kulttuurista muutosta niin muodin, meikkaamisen, kuin hiustyylienkin kautta.


***********

Designmuseon pohjakerroksessa järjestetään näyttely, joka esittelee suomalaista sisustusarkkitehtien ennennäkemättömiä tai harvoin julkisuudessa esiteltyjä kalusteprototyyppejä kuudelta eri vuosikymmeneltä painottuen erityisesti 1990-ja 2000-lukujen prototyyppeihin. Esillä on kokeneista konkareista nuoriin lupauksiin suunnittelemia valaisimia, pöytiä, divaaneja, kaappeja, pienesineitä ja erityisesti tuoleja.


Annan tällä kertaa suuremman blogitilan Pääasia-näyttelylle, sillä päähineet kuuluvat tyyliblogiin olennaisena osana, ja ainakin silloin tällöin koen kantavani tyyliblogin raskasta (kevyttä) raskasta (kevyttä) viittaa harteillani. Sitä paitsi Pääasia-näyttely oli mielestäni huomattavasti Kulissien takana-näyttelyä kiinnostavampi.

Esillä Pääasia-näyttelyssä oli niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin päähineitä, mm. Marimekon vanhempaa ja uudempaa hattutuotantoa, Diorin ja Yves Saint Laurentin luomuksia (vaatimattomia tosin) sekä useita muita päähinemaailman kaunottaria. Vaikka Pääasia-näyttelyn pääasiana olivat hatut, jotka itsessään olivat kauniita tai erikoisia (mieti Carrie Bradshawn "lintu päässä" -hääpukutyyli ja triplaa se) ja kertoivat paljon eri aikakausista, silti vaikuttavin osio näyttelyssä oli erilaiset kaasunaamarit. Olisin voinut tuijotella niitä pelonsekaisin tuntein vaikka kuinka pitkään!

Illan piristysruiskeena esittelen teille vielä päivän asuni. Tadaa, jälleen kerran musta möykky josta erottuu vain kädet ja osa leukaa. Mutta jos sanat kertoisivat tällä kertaa enemmän kuin tuhat kuvaa. Asu koostui siis huivista (Antti Asplund), neuleesta (FilippaK), pitkästä hieman läpikuultavasta t-paidasta (Koola Anna), Lindexin kapeista housuista sekä Parikan korkonilkkureista (voi että mä inhoan nilkkuri -sanaa, eikö tuolle ole mitään vastinetta?!). Ranteessa Marimekon nahkaranneke ja kello DKNY. Voit klikata kuvaa isommaksi mutta ei siitä taaskaan mitään selvää saa..



Kuvien laadun huomioon ottaen minua ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua hyväksi asiakaspalvelijaksi (anteeksi!), mutta rehellisyyden puutteesta minua ei ainakaan voi moittia. Kerron suoraan että kuvasta ei saa mitään selvää ja kerron myös, että jos olet Designmuseon kulmilla ja sinulla on aikaa vain puoli tuntia niin käytä se yläkerran Pääasia-näyttelyn kiertämiseen. Näyttelyn ehtii kahlata läpi puolessa tunnissa ja jos joku juttu jää vaivaamaan niin näyttelyyn pääsee aina uudestaan. Ainakin 17.5.09 asti.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Unohtuneet tuliaiset

tunnetila: ai mulla on tuokin

Tipaton (=ei tippaakaan vaatteita) helmikuu on kohta puolessa välissä ja hyvin on mennyt. Tosin kotiin olen ostanut vaikka mitä eli rahaa ei ole tainnut säästyä, mutta vaatteita en ole edes vilkuillut. Ilokseni löysin aamulla kaapista pari Thaimaan tuliaista joita en ole muistanut teille esitelläkään. Olin sitä paitsi itsekin unohtanut hankkineeni päivän asuun kuuluneen puseron, joten tipaton helmikuu on todella paikallaan. Eikä yhtään harmittaisi jos tipattomuus jatkuisi omalla painollaan vaikka huhtikuisiin ulkomaanreissuihin asti. Siinä olisikin tavoitetta!

En pidä väreistä joita en osaa helposti määritellä. Musta on musta, valkoinen on valkoinen (tai luonnonvalkoinen), punainen on punainen ja niin edelleen. Ärsyynnyn jos joudun selittämään "..no sellanen vähän niinku marjapuuron punainen mut ihan vähän vaaleampi.." tai "vähän kellertävä, oikeestaan sellanen oranssiin vivahtava, enemmän keltaisen oranssi kuin punaiseen taittava". Mutta eniten inhoan vaatteita, jotka eivät ole oikeasti minkään värisiä. Näitä "värejä" H&M Trendin mallistot pursusivat pari kautta sitten (uudesta maallistosta tai sen väreistä ei ole hajuakaan) ja nämä värit eivät mairittele mielestäni kenenkään vaaleaa ihoa. Ostin kuitenkin Bangkokista juuri tämän "värisen", "ei minkään värisen" t-paidan. Onko tämä nyt harmaa vai lila vai niiden sekoitus?


Päivän asu kuvan t-paita X=ACT, villatakki CCDK, farkut Mango, kengät Vagabond. Alla lähikuva teepparista. Paidassa on sievä pääntie, pussihihat, hopeanharmaa ruusuke/härpäke rinnassa ja revitty epäsymmetrinen helma. Tai oikeastaan helma on aika symmetrinen: edestä lyhyempi kuin takaa. Minulla on niin lihaksikas ylävartalo että pussihihat eivät oikein sovi minulle, mutta tämä paita oli niin hauska (ja maksoi muistaakseni 70% alessa alle 10€) että paidalle oli pakko antaa uusi koti. Ja neuletakkiin yhdistettynä tykkään paidasta nyt hirmuisesti, väristä (tai värittömyydestä) sekä pussihihoista huolimatta.


Toinen esittelemättä jäänyt Bangkokin ostos on ohuen ohuesta metallilangasta tehty rannerengas. Kuvassa alla salama tekee rannerenkaasta liian hopeanhohtoisen, alimmassa kuvassa se taas on liian tumma. Mutta hauska muoto ja materiaali tuossa onkin tärkeintä, ei rautalangan väri.



Nämä tuliaislöydökset omasta kaapista ilahduttavat kovasti ja tuovat ihanat Thaimaan muistot mieleen. Juuri tämän takia ulkomailta kannattaa hankkia käyttövaatetta tai muita päivittäistuotteita. Tälläkin hetkellä pesen joka aamu hiukseni Pariisista ostetulla shampoolla ja rasvaan vartaloni Thaimaasta tuodulla vartalovoiteella. Tylsinkin arkiaamu piristyy kun muistelen aamuaskareiden lomassa mistä reissusta minkäkin tuotteen ostin!

maanantai 9. helmikuuta 2009

Sunnuntai kuvina

tunnetila: touhotus

Sunnuntai, mikä ihana päivä saada paljon aikaan! Viime sunnuntain kohdalla kalenterissani luki Helsinki Vintage, Valkoinen sali. Satuin kuitenkin Facebookissa huomaamaan, että tapahtumaan oli pelkästään siellä ilmoittautunut osallistuvaksi yli 2000 ihmistä. Huh! Sain tarpeekseni ennen joulua olleista Ofelia -markkinoista, joten päätin jättää nämä kekkerit väliin ja antaa tilaa heille, jotka tulevat vintage-tapahtumiin tekemään ostoksia tosi tarkoituksella. Sitä paitsi tipattomaan (=ei tipaakaan vaatteita) helmikuuhuni ko. tapahtuma ei oikein sopinut.. Päivä kotona kannatti, säästin rahaa ja hermoja sekä sain aikaiseksi vaikka mitä! Tässä aktiivinen sunnuntaipäiväni kuvina, kuvatekstein höystettynä.


Nousin ylös sängystä yhdeksän maissa. Kuva on sen verran feikattu, että odotin myös mieheni nousevan ennen kuvan ottamista. Yhdeksältä minun noustessani herra käänsi vain kylkeä.


Hmm.. Tänään olisi Helsinki Vintage.. Jaahas, vettä sataa ja ulkolämpötila +4. Järkyttävä loska, en lähde ulos pilaamaan kenkiäni.



Kotivaatteet päälle ja teevesi kiehumaan. Päällä Zaran painijatoppi, CK:n kotilökärit ja mummon neulomat harmaat villasukat. Mummon neulomista villasukista en luovu edes kesällä! (Näissä sukissa on tilauksesta varsi lähes polveen asti ja ovat ihan lempparit!)


Tapanani on lauantai-iltana ladata pesukone valmiiksi ja su aamuna kun herään ensimmäisen kerran, yleensä seitsemän jälkeen, laitan ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Tämän jälkeen menen takaisin sänkyyn vielä hetkeksi jatkamaan uniani. Ensimmäinen koneellinen oli siis tässä vaiheessa ripustamista vailla, joten kasasin kylppäriin pyyhe- ja lakanapyykit ja pistin koneen käyntiin samalle aamulle jo toistamiseen.


Lakanapyykit on silloin tällöin hyvä pestä 90 asteessa. Pöpöt kuolee ja pyykki puhdistuu kunnolla.


Teeveden kiehuttua ja teen hauduttua on ihana istua rauhassa aamiaispöytään. Aamiaiseksi oli tällä kertaa mustikkajogurttia, ruisleipää juustolla ja kurkulla, vihreää teetä ja omena. Kyllä taas jaksaa!


Sunnuntaipuhti oli pääsemässä valloilleen ja päätin käyttää päivän yleishyödylliseen järjestelyyn. Olen hyvin järjestelmällinen joten vaatekaappini on aina siisti. Tällä kertaa päätin kuitenkin karsia sieltä kaiken turhan ja huoltaa kaappiin jääviä vaatteita. Yläkuvassa näette kovin pienen vaatekaappini josta turhat on karsittu pois. Hyvin on tylsän näköistä. Ainoa väriläiskä on viime kesänä ostettu kirkkaanpunainen toppi jossa on vielä hintalappukin kiinni. Jospa ensi kesänä uskaltautuisin käyttämään sitä..


Yläkuvassa näette kaapista poistuneet jutut. Laukut ja kengät tosin ovat minulla omassa kaapissaan, mutta kävin myös niitä kaappeja hieman läpi. Miten tuota ylimääräistä aina siunaantuu?? Juurihan olin keväällä myymässä vaatteita kirppiksellä.


Yhtä tärkeää kuin turhan karsiminen on jäljelle jäävän tavaran säännöllinen huoltaminen. Neuleet pinoon ja nypynpoistaja surisemaan. Luojan kiitos en näyttänyt tätä konetta Gantin neuleelleni.. Vaiva on pieni mutta lopputulos on huikea. Jokaisella neuleista pitävällä täytyisi olla oma nypynpoistaja!


Seuraavaksi osansa huoltotöistä saivat tällä hetkellä käytössä olevat nahkakenkäni. Pehmeällä kankaalla liat ja pölyt pois ja mustaa lankkia (plankkia) pintaan. Lankin kuivumista odotellessa voi sovitella kaapista kesäkenkiä ja haaveilla lämpimistä ilmoista. Lankin kuivuttua kengät kiillotetaan pehmeällä kankaalla. Vaikka kuvassa (litteä paketti vasemmalla edessä) on varta vasten nahalle tarkoitettuja liinoja, voi hommaan käyttää esim. vanhoja pyyhkeitä tai parinsa kadottaneita sukkia.


Seuraavaksi oli vuorossa reissu lähikauppaan. Ei kerrota kenellekään, mutta tämä non-fashionista vetäisi vain kotiasun päälle villatakin (Global), paksun kaulaliinan (Marimekko) ja UGGit. Ja ei kun menoksi. Hiuksetkin taitaa olla harjaamatta.. Onneksi lähikauppa on oikeastikin aika lähellä.


Ravitsevaan (öhöm, ei kerrota tästäkään kenellekään..) päivän lounaaseen kuului olennaisena osana kalapuikot. Aina kun mieheni saa toivoa mitä sunnuntaina syödään hänen toiveenaan on kalapuikot. Uskomatonta. No, eipä se mitään, pääsen ainakin helpolla ja kaikki ovat tyytyväisiä!


Päivän aherruksen jälkeen palkitsin itseni patukoista alimmaisella. Patukka on valkoista suklaata, suklaan seassa mansikkaa sekä ripaus basilikaa. Maistoin pötkylää ensimmäistä kertaa enkä usko ostavani toiste. Oli ällön makeaa.

Loput sunnuntaista meni netissä surffaillessa ja ennen nukkumaan menoa otin lämpimän vaahtokylvyn. Oli kiva saada paljon aikaiseksi. Touhun täyteinen päivä otti kyllä vähän voimille ja tänään töissä ihmettelinkin miten olin niin väsynyt, olihan takana rentouttava viikonloppu!

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Virhe

tunnetila: melkein ahdistus

Esittelin täällä alennusmyynneistä ostamani Gantin pitkän kashmirneuleen. Neule oli mallikappale ja sen ovh oli kukkarolleni aivan liian suolainen. Ale-lappu -70% ilahdutti ja paransi neuleen ulkonäköäkin roimasti joten päätin satsata laatuun ja ostin neuleen. Olen käyttänyt ihanuutta muutaman kerran ja pari päivää sitten töistä kotiin tullessani huomasin jotain järkyttävää. Tai ei, en vielä kerrokaan mikä oli vikana, saatte arvata ensin itse!

Tsekkaa kuva, mikä virhe kuvassa esiintyy? Päivän asussa kaulaliina Only, musta neule Comme des Garcons for H&M, harmaa neule Gant, kännykkäpussi Nanso, housut Lindex, kengät UGG.


No joo, virheliikkeeksi voi laskea sen, että jaksoin olla vain yhden päivän töissä pitkä ja hoikka ja päivän jälkeen palasin takaisin mukavuus UGGeihin. Tätä harkittua virhettä tässä ei kuitenkaan haettu. Virhe oli aina niin kätevän kännykkäpussin ja pehmeistäkin pehmeimmän kashmirneuleen yhdistelmässä. Voi perhana että ärräpäät lenteli kun huomasin kännykkäpussin hanganneen neuleen pinnan aivan nukkaiseksi YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ! Luulisi jumankekka 400€ maksavan neuleen kestävän edes pikkasen hankausta. No, nyt selvisi, ei kestä.

Suunnittelin näyttäväni neuleelle pikimmiten nypynpoistajaa, mutta onnekseni satuin marmattamaan asiasta kashmirneuleita myyvän Asuna -liikkeen myyjättärelle joka kertoi, ettei kashmiria kannata missään nimessä putsata nypynpoistajalla. Neuloksessa kun saattaa olla eläväistä pintaa ja nypynpoistaja tarttuu kaikkeen pohjamateriaalista irti olevaan. Näin on kuulema pilattu kashmirneuleita ennenkin. Myyjätär pelasti päiväni esittelemällä minulle uuden, hyvin käyttökelpoisen tuttavuuden: kashmir-kamman. Marssin suoraan Asunasta Stockmannille ja hain sieltä itselleni uuden näppäryyden vaatekaappini pelastukseksi.


Kyllä. Tiesin että kashmir on materiaalina niin hienoa ettei sitä saisi altistaa jatkuvalle hankaukselle. Tällä kertaa luulin kuitenkin ostavani käyttövaatteen ja ajattelin että pientä varovaisuutta tarvitaan mutta muuten saan ihanalla materiaalivalinnalla luksusta arkeen. Noh, luksusta arkeen tulen puseron avulla saamaan jatkossakin, pilalle se ei siis mennyt, mutta kännykkäpussi on kashmirpäivinä big nou nou.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Twist & Tango

tunnetila: ilahtuminen

Ellokselle (juu, luit oikein, Ellokselle) on otettu valikoimiin ruotsalaisen Twist & Tango -merkin vaatteita. Tutustuin merkkiin pari vuotta sitten Göteborgissa (merkki on kotoisin sieltä) ja ainakin silloin Göteborgin lippulaivaliike pullisteli toinen toistaan kivempia perusvaatteita joissa oli kuitenkin jokin kiinnostava juju. Poistuin liikkeestä suuren vaatekassin kanssa ja vaikka olen käyttänyt ostoksiani paljon niin ne kaikki ovat vielä hyvässä kuosissa.


Twist & Tangon vaatteita myydään Suomessa vain kahdessa liikkeessä, Helsingissä näitä saa Asunasta, toinen Twist & Tangoa myyvä liike, Minzi, on Jyväskylässä. Vaatteet ovat kohtuuhintaisia (Elloksen muihin hintoihin verrattuna tosin vähän kalliita) ja mukavan laadukkaita. Elloksen valikoima merkin osalta on toistaiseksi aika suppea, mutta suosittelen kokeilemaan merkkiä jos et ole siihen aiemmin tutustunut.


Olen aika tarkka käyttämieni vaatteiden materiaaleista ja käytän mieluiten niin pukeutumisessa kuin kodin sisustuksessakin luonnonkuiduista valmistettuja kankaita. Muistelen, että Göteborgissa moni Twist & Tango -tuote jäi kaupan hyllylle materiaalinsa vuoksi. Nyt kuitenkin Elloksen valikoimaa selatessani huomasin, että vaatteet ovat esim. 80% puuvillaa & 20% silkkiä, tai 60% puuvillaa & 40% bambua jne. Loistavaa! Joko tuoteperheen valmistusmateriaaleja on muutettu tai sitten minä en osannut tarpeeksi hyvin ruotsia ja hylkäsin monta vaatetta väärinymmärryksen vuoksi. (Luulenpa että jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi...)

Kuvat