Kenkiä menneisyydestä

tunnetila: huvittuneisuus

Arvatkaa mitä tein yhtenä iltana?! Kaivoin kaapista vanhoja kenkiäni ja päivittelin isoon ääneen löytöjeni keskellä. Kaikki lähti siitä, kun menneellä viikolla ulkona alkoi pakastua. Olen monta vuotta käyttänyt pakkaspäivinä uniformua johon on kuulunut ruskea untuvatakki ja ruskeat karvakengät. Tämän talven olen kulkenut niin kylminä kuin lämpiminäkin päivinä UGGeissa ja kun tuli ensimmäiset oikeasti kylmät ilmat päätin kaivaa vanhat karvakaverit esiin ja ulkoiluttaa niitä edes muutaman kerran tänäkin talvena. Laitoin innoissani kengät jalkaan mutta voi kurjuus, ne tuntuivat... no, vanhoilta.


Kengät ovat olleet lempparini viimeiset neljä talvea enkä suostunut uskomaan että Nanook -pakkasen poika -kenkäni voivat tuntua vanhentuneilta. Laitoin kengät sinnikkäästi jalkaan ja heti ulkona ensimmäinen vastaantulija vilkaisi alaspäin. "Noi on so last season!" sanoi vastaan kävelleen neiti-ihmisen ilme. Purin hammasta ja päätin kävellä kadulla rakkaiden kenkieni kanssa ylpeänä, olivathan ne pelastaneet varpaani pakkaselta jo useamman talven ajan. Fiilis oli silti koko päivän epämukava. (Kengät Vagabond)

Nanookeista vielä sen verran, että kengät on mokkaa, mutta karva EI ole aitoa turkista. Vaikka en pidä mistään feikistä enkä keinokuiduista, niin vielä vähemmän pidän turkiksista enkä suosi niitä koskaan.

Tuohtuneena itseeni rakkaiden karvakasojen syrjinnästä päätin kaivaa kaapista esiin muutaman muunkin parin kenkiä joista aika on ajanut auttamattomasti ohi. Seuraavassa kuvassa ovat kenkäni vuodelta -98. (Huh huh!)

Järjettömän korkea ja paksu pohja/kanta puuta, välissä ja pohjassa alimmaisena kumia pehmentämässä käyntiä ja kellertävä päälliosa nahkaa. Kengät ovat merkkiä Rizzo. Nahka on edelleen hyvässä kunnossa ja ihanan pehmeää, kenkien kunto on muutenkin lähes moitteeton vaikka muistan käyttäneeni näitä paljon. Ensisilmäys kenkiin aiheutti naurunpyrskähdyksen, mutta mitä enemmän kenkiä katson sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että tulen käyttämään noita ensi kesänä. Kengät ovat jo niin överit että niiden kanssa sopii upeasti joko leveälahkeiset siniset Mangon farkkuni tai vaaleat Marc o' Polon farkut jotka olen kaivanut kirppislaatikosta mahdolliseen uuteen elämään. Kierrätys rocks! Ja se, että on oikeasti jo niin vanha että voi kierrättää omia vaatteitaan. *naureskelee hämillään, ei tiedä itkisikö vai nauraisi*

Seuraavat kengät on ostettu vuonna 2003 Latviasta, Riiasta (vai Riikasta, olen tuon kaupungin taivutuksen kanssa aina yhtä ihmeissäni). Riika on saanut lisänimen Itämeren Pariisi ja se pitää todella paikkansa. Kaupunki on täynnä upeita liikkeitä ja kuvan "Leningrad Cowboys" -kengät ostin italialaisesta boutiquesta. Maksoin niistä maltaita mutta ne oli vaan pakko saada. Just.

Kenkien kärki on tuhottoman pitkä, mutta nuo kengät ovat ehdottomasti parhaat kenkäni kävellä. Noin hyvää lestiä en ole tuota ennen enkä tuon jälkeen tavannut. Noilla juoksisi maratoonin. Jos yleensäkään jaksaisin juosta maratoonin. Korko on puuta ja kengän nahka hyvin hyvin pehmeää. Kengät merkkiä Tabu. Olen tosin pilannut kengät kastelemalla ne rankkasateessa läpimäriksi, kuvassakin näkyy raita läpikastuneen ja kuivana pysyneen nahan välillä. Hmm.. Onnistuisikohan joku suutari (jos se hyvä ja luotettava jostain löytyisi) muokkaamaan tuota kärkeä hieman hillitymmäksi? Myös yhdet viininpunaiset (!) Tarsalat odottavat kaapissani pitkien kärkien uutta tulemista. Pitääkö noihin outoihin muotivillityksiin aina lähteä mukaan, kysyn vaan?

Mitäs sanotte? Onko mikään esitellyistä kenkäpareista mieleenne vai oletteko syvästi järkyttyneet että olen joskus käytänyt kuvien kenkiä ja että ne ovat oikeasti kaikki olleet ihan lemppareitani? Niin lemppareita, että säilytän noita kaikkia kenkiä edelleen alkuperäisissä laatikoissaan!