Vietin eilisen aamupäivän UFFissa ja Fidassa etsien ystävälleni ja hänen ystävälleen asuja lauantai-illan Ysäri-bileisiin. Kyseessä oli Juhlat (isolla jiillä) joiden pukukoodina oli 90-luku, joten nappiverkkarit ja Lacoste-Marc o' Polo-Fido Dido-collegepaidat eivät tulleet tällä kertaa kysymykseen. Voi jestas meillä oli hauskaa! Löysimme mahtavia juttuja suoraan 90-luvulta, toinen toistaan upeampia kuoseja, värejä ja leikkauksia. Grrrrr....
Ystävästäni kehkeytyi lopulta eläinkuoseja, rouheita kenkiä ja purkan mäikyttämistä rakastava angstiteini jonka pelkkä olemassaolo sai ihmiset hymyilemään. Mikähän tuon hymyn aiheutti? Kaikki kuvan vaatteet kenkiä myöten UFFilta, pinkki liskolaukku Fidasta. (Mustan nahkaisen hapsuvyön ostin omaan, oikeaan, käyttööni ja lainasin vain ystävälleni eiliseksi illaksi täydentämään hänen asuaan.)
Olin alun perin mukana ostoksilla vain "stylistin" ominaisuudessa, mutta kun löysin Fidasta hirvittävän upean pitsi-liehulahje-luomuksen (Lori Weidner Evenings) joka oli sattumalta omaa kokoani, en voinut olla sovittamatta sitä. Haalari oli suorastaan järisyttävä! Kun Fidasta löytyi vielä suuret helmikorvikset en voinut jättää kokonaisuutta kauppaan. Kotona yhdistin asuun leveän vyön (Gina Tricot), mustan villasekoitejakun (löydetty aiemmin Fidasta) sekä isot aurinkolasit, paksun kultaisen rannerenkaan ja valtavan timanttisormuksen. Metallinen clutch (aiemmin tehty kirppislöytö) täydensi asun. Asu oli suoraan 80-luvun ja 90-luvun taitteesta, viimeinen yritys pitää äveriästä imagoa yllä ennen 90-luvun lamaa.
Harvoin on tuntunut juhlissa yhtä överipukeutuneelta kuin eilen! Asu oli hirveydessään niin kamala, että illan mittaan se muuttui jopa hienoksi. Pystyin hyvin kuvittelemaan olevani Monacossa, drinkkilasi kädessä minglaamassa hienoissa bileissä lähes 20 vuotta sitten. Pettymys olikin suuri kun juhlat loppuivat ja jouduin palaamaan jäätävään todellisuuteen ja Helsingin -15 asteen yöpakkaseen.
Juhlat olivat joka tapauksessa onnistuneet ja kuokkavieras otettiin hyvin vastaan, asusta huolimatta tai juuri sen vuoksi. Nyt vaan jään odottelemaan että haalari tulee kunnolla muotiin jotta voin ottaa sen joka viikonloppuiseen aktiivikäyttöön.. Tai sitten teen siitä siivousasun. Imurointi on varmasti paljon kivempaa kun sen tekee hihattomassa pitsiunelmassa!
Wau, mäkin haluan ysäribileisiin :)
VastaaPoistaNyt siitä on jo tarpeeksi aikaa, niin että se on jo hauskaa... 8-vuotta sitten häpeä olisi ollut vielä liian suuri :D
Muahah, loistavat asut! Mutta huomaa että mun tarttis mennä nukkumaan... Ihmettelin kun kirjotit että eilen etsit asuja lauantain juhliin ja sitten että juhlat oli jo... Kun mietin että lauantaihinhan on vielä pari päivää. Mutta se taitaakin nyt olla sunnuntai eikä keskiviikko... :D
VastaaPoistaTeemabileet vain on hauskoja! Asu oli täydellinen..
VastaaPoistaErittäin onnistuneet asut! :) Varsinkin toi eka on aikamoinen ysärihirvitys, mutta niinhän sen kuuluu ollakin! Toka asu oli jo oikeastaan sitä luokkaa, että se alkoi tarkemmin katsottuna näyttämään ihan hiton hyvältä!
VastaaPoistaVau, hyvin onnistuneet asut.
VastaaPoistaN.: Porukka oli kyllä bileissä aika värikästä ja jokaista oli hävettänyt tulla paikalle julkisilla. :)
VastaaPoistaRva Herttainen: Heh! No toi eka lause oli sekava munkin mielestäni, mutten keksinyt (itsekin väsyneenä) miten sen selkeämmin sanoisin..
Mikkan: Kiitos! Mulla oli täydellinen olokin.. ;)
Anna-Maria: Tuo eka asu toi mieleen niin selvästi oman nuoruuden että melkein sattui. :)
Mutta juu, toi oma asuni muuttui överiydessään jo hienoksi. Meikki ja kampaus kruunasivat lookin, harmi ettei tukka näy kuvissa. Vähän tosin nolotti bileiden jälkeen lähibaarissa olla noissa kuteissa mutta isot arskat silmille niin ei kukaan tunnista! ;)
Shandi: Kiitos! Kyllä niitä valittiinkin ja hauskaa oli!
Hienot asut! Niiden hommaaminen on varmaan ollut melkein yhtä hauskaa kuin juhliminenkin!
VastaaPoistaVoi, kun pääsiskin teema-juhliin pitkästä aikaa...
Niin hirveitä asuja, että oikeastaan aivan loistavia ja täydellisen onnistuineita!!!:D
VastaaPoistaNo mäkin olen kyllä sitä mieltä, että tuo sinun asusi on tosi mieletön! Siis ihan oikeesti...ei naamiasasuna:)
VastaaPoistaJoy: Totta, vaatteiden etsiminen ja testailu oli jo bileet itsessään. Olisi pitänyt olla kamera mukana ja aina kun sovituskopin verho avautui niin olisi pitänyt ottaa kuva.
VastaaPoistaPaala: Heh, noi oli kyllä ihan hirveitä. Ja ystävällä on nyt pulma: mitä hän tekee noilla kengillä kun ne on valtavan suuret ja painavat eikä hän usko niitä enää käyttävänsä. Kiva laittaa tollaset kaappiin viemään kolmen kenkäparin tilan. :)
Lovely: Hih, kiitos! Mä en oikein tiedä mitä tuosta asusta lopulta ajatella. Toisaalta ihan överihieno, toisaalta aivan järkky. :)
VastaaPoistaEmilia: Heh, mä olen niin laiska siivoamaan että kuvia saat odotella.. Ellei toi asu tuo uutta puhtia kotihommiin.. ;)
VastaaPoistaToi pitsihaalarihan on h-i-e--n-o!
VastaaPoistaMulla ei ole kauheita vaatetraumoja 90-luvulta, koska mielestäni mulla oli silloin homma ihan hanskassa (ja onneksi valokuvallisia todisteita on tosi vähän!). Sen kyllä muistan, että toiset ihmiset käytti kamalan rumia ja painavia kenkiä...
Sugar Kane: Haalari on parhautta juu. :) Mä en kans ymmärtänyt noita jumbokenkiä. Paitsi yhdet mulla muuten oli.. Onkohan ne vielä tallella? Ne oli tosi pehmeetä kellertävää (!!!!) nahkaa ja ihan tuhannen korkea puupohja. Pakko etsiä ne vintiltä!
VastaaPoista