Sunnuntai kuvina

tunnetila: touhotus

Sunnuntai, mikä ihana päivä saada paljon aikaan! Viime sunnuntain kohdalla kalenterissani luki Helsinki Vintage, Valkoinen sali. Satuin kuitenkin Facebookissa huomaamaan, että tapahtumaan oli pelkästään siellä ilmoittautunut osallistuvaksi yli 2000 ihmistä. Huh! Sain tarpeekseni ennen joulua olleista Ofelia -markkinoista, joten päätin jättää nämä kekkerit väliin ja antaa tilaa heille, jotka tulevat vintage-tapahtumiin tekemään ostoksia tosi tarkoituksella. Sitä paitsi tipattomaan (=ei tipaakaan vaatteita) helmikuuhuni ko. tapahtuma ei oikein sopinut.. Päivä kotona kannatti, säästin rahaa ja hermoja sekä sain aikaiseksi vaikka mitä! Tässä aktiivinen sunnuntaipäiväni kuvina, kuvatekstein höystettynä.

Nousin ylös sängystä yhdeksän maissa. Kuva on sen verran feikattu, että odotin myös mieheni nousevan ennen kuvan ottamista. Yhdeksältä minun noustessani herra käänsi vain kylkeä.


Hmm.. Tänään olisi Helsinki Vintage.. Jaahas, vettä sataa ja ulkolämpötila +4. Järkyttävä loska, en lähde ulos pilaamaan kenkiäni.

Kotivaatteet päälle ja teevesi kiehumaan. Päällä Zaran painijatoppi, CK:n kotilökärit ja mummon neulomat harmaat villasukat. Mummon neulomista villasukista en luovu edes kesällä! (Näissä sukissa on tilauksesta varsi lähes polveen asti ja ovat ihan lempparit!)

Tapanani on lauantai-iltana ladata pesukone valmiiksi ja su aamuna kun herään ensimmäisen kerran, yleensä seitsemän jälkeen, laitan ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Tämän jälkeen menen takaisin sänkyyn vielä hetkeksi jatkamaan uniani. Ensimmäinen koneellinen oli siis tässä vaiheessa ripustamista vailla, joten kasasin kylppäriin pyyhe- ja lakanapyykit ja pistin koneen käyntiin samalle aamulle jo toistamiseen.

Lakanapyykit on silloin tällöin hyvä pestä 90 asteessa. Pöpöt kuolee ja pyykki puhdistuu kunnolla.

Teeveden kiehuttua ja teen hauduttua on ihana istua rauhassa aamiaispöytään. Aamiaiseksi oli tällä kertaa mustikkajogurttia, ruisleipää juustolla ja kurkulla, vihreää teetä ja omena. Kyllä taas jaksaa!

Sunnuntaipuhti oli pääsemässä valloilleen ja päätin käyttää päivän yleishyödylliseen järjestelyyn. Olen hyvin järjestelmällinen joten vaatekaappini on aina siisti. Tällä kertaa päätin kuitenkin karsia sieltä kaiken turhan ja huoltaa kaappiin jääviä vaatteita. Yläkuvassa näette kovin pienen vaatekaappini josta turhat on karsittu pois. Hyvin on tylsän näköistä. Ainoa väriläiskä on viime kesänä ostettu kirkkaanpunainen toppi jossa on vielä hintalappukin kiinni. Jospa ensi kesänä uskaltautuisin käyttämään sitä..

Yläkuvassa näette kaapista poistuneet jutut. Laukut ja kengät tosin ovat minulla omassa kaapissaan, mutta kävin myös niitä kaappeja hieman läpi. Miten tuota ylimääräistä aina siunaantuu?? Juurihan olin keväällä myymässä vaatteita kirppiksellä.

Yhtä tärkeää kuin turhan karsiminen on jäljelle jäävän tavaran säännöllinen huoltaminen. Neuleet pinoon ja nypynpoistaja surisemaan. Luojan kiitos en näyttänyt tätä konetta Gantin neuleelleni.. Vaiva on pieni mutta lopputulos on huikea. Jokaisella neuleista pitävällä täytyisi olla oma nypynpoistaja!

Seuraavaksi osansa huoltotöistä saivat tällä hetkellä käytössä olevat nahkakenkäni. Pehmeällä kankaalla liat ja pölyt pois ja mustaa lankkia (plankkia) pintaan. Lankin kuivumista odotellessa voi sovitella kaapista kesäkenkiä ja haaveilla lämpimistä ilmoista. Lankin kuivuttua kengät kiillotetaan pehmeällä kankaalla. Vaikka kuvassa (litteä paketti vasemmalla edessä) on varta vasten nahalle tarkoitettuja liinoja, voi hommaan käyttää esim. vanhoja pyyhkeitä tai parinsa kadottaneita sukkia.

Seuraavaksi oli vuorossa reissu lähikauppaan. Ei kerrota kenellekään, mutta tämä non-fashionista vetäisi vain kotiasun päälle villatakin (Global), paksun kaulaliinan (Marimekko) ja UGGit. Ja ei kun menoksi. Hiuksetkin taitaa olla harjaamatta.. Onneksi lähikauppa on oikeastikin aika lähellä.

Ravitsevaan (öhöm, ei kerrota tästäkään kenellekään..) päivän lounaaseen kuului olennaisena osana kalapuikot. Aina kun mieheni saa toivoa mitä sunnuntaina syödään hänen toiveenaan on kalapuikot. Uskomatonta. No, eipä se mitään, pääsen ainakin helpolla ja kaikki ovat tyytyväisiä!


Päivän aherruksen jälkeen palkitsin itseni patukoista alimmaisella. Patukka on valkoista suklaata, suklaan seassa mansikkaa sekä ripaus basilikaa. Maistoin pötkylää ensimmäistä kertaa enkä usko ostavani toiste. Oli ällön makeaa.

Loput sunnuntaista meni netissä surffaillessa ja ennen nukkumaan menoa otin lämpimän vaahtokylvyn. Oli kiva saada paljon aikaiseksi. Touhun täyteinen päivä otti kyllä vähän voimille ja tänään töissä ihmettelinkin miten olin niin väsynyt, olihan takana rentouttava viikonloppu!