Tänään kysyttyä

tunnetila: yllättyneisyys

Yllätyin tänään ensimmäisen kerran jo heti aamusta. Sporapysäkillä kanssani seisoi tumma, komea nuori mies, joka oli pukeutunut kirkkaanpunaiseen huppariin ja vaaleisiin housuihin. Hetken siinä seisoskeltuamme mies rykäisi ja aloitimme aamun ensimmäisen keskustelun:

"Anteeksi, mutta saanko esittää sinulle henkilökohtaisen kysymyksen?"

"Öö... No toki, ole hyvä."

"Miksi sinulla on täysin mustat vaatteet?"

"Noooooo... noku.... no.."

"Niin kun sä et näytä miltään hevi-ihmiseltäkään."

"No, mä nyt satun pitämään mustasta."

"Mä olen ihmetellyt miksi suomalaiset pukeutuvat vaan mustaan? Kaupungilla ei näe mitään muuta väriä."

"Me ollaan niin synkkiä."

"*nauraa* Ei sillä, hyvältä tuo näyttää, mutta olen ihmetellyt tätä jo pidemmän aikaa."

"En mä kyllä tiedä. Itse pidän mustasta, se on ajaton ja tyylikäs. Ja helppo ratkaisu."

Keskustelun tässä vaiheessa pysäkille tulee toinen nainen, hänellä myös täysin mustat vaatteet. Tähän nuori mies tokaisee: "Kato nyt totakin! Toikin on tommonen." Nauran miehen kanssa, nainen ei tiedä mitä tapahtuu mutta ymmärtää että hänelle nauretaan, ja vielä päin naamaa. Spora tulee, mies vilkuttaa ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Voi kääk. Harvoin jään sanattomaksi, mutta tuossa tilanteessa en keksinyt mitään kovinkaan järkeviä vastauksia. Mitä sinä olisit sanonut?

Pysäkillä aamulla tässä asussa. Pipo Tallinnasta käsityöläismuorilta, kaulaliina Burberry, takki Oxmo, heijastin Saara Renvall, (hanskat Lumi), housut Lindex, saappaat Vagabond.

Seuraavaksi hämmennyin töissä. Heti aamuteelle saapuessani työkaveri kysyi olenko laihtunut. "En ole, minulla on vain korkealla kannalla varustetut saappaat jalassa." Menee hetki, huomaan kolleegan käytävän päässä ja heilautan hänelle kättäni. Hän tulee luokseni ja sanoo: "Oli pakko tulla katsomaan kuka moikkasi. Näytit tuolta käytävän päästä niin pitkälle ja laihalle etten tunnistanut!" Hmm.. Olen koko talven lontostellut töissä UGGit jalassa. Ehkäpä pitkän ja laihan illuusion aikaansaamiseksi minun täytyisi alkaa käyttämään enemmän korkkareita.

Tässä asussa olin tänään töissä. Musta trikoopaita Ivo Nikkolo, harmaa neulos Philosophy Blues Original, neuletakki CCDK, housut ja kengät samat kuin yllä. Molemmissa neuleissa on taskut. Oli parhautta kun sai valita neljästä taskusta mihin kätensä lykkää. Pienet on ilot meikäläisellä..

Ja vielä yksi päivän aikana esille tullu kysymys: "Mikä sille sun otuksellesi tuli nimeksi, kuka sen kisan voitti?" No tadaa... Otus sai nimekseen... Banaani-Paavo!! Voi luoja sentään. Mietin eilen ääneen miehelleni etten osaa valita nimikilpailun voittajaa. Mieheni ihmetteli kilpailua ja totesi, että otuksella on jo nimi: Banaani-Paavo. Yritin selittää että otus on tyttö eikä tytölle voi antaa tuollaista nimeä, mutta se oli kuulema jo päätetty (olivat varmaan keskenään, mies ja otus, sopineet siitä). Mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli voimme kutsua häntä jatkossa myös Siiri-Albertinaksi. Eli Heini ja Rva Herttainen, laitatteko yhteystietonne niin pistän palkinnot postiin. (Minulla on palkinnoksi lupaamiani Marc by Marc Jacobsin huulipunakyniä 2 kappaletta, joten molemmille riittää omansa.) Onnea voittajille ja kiitos kaikille nimiehdotuksen tehneille!