tunnetila: löytö
En ollut pienenä avainkaulalapsi. Äitini on työskennellyt aina kotona joten kun palasin koulusta kotiin pääsin heti valmiille välipalalle ja sen jälkeen läksyjen kimppuun. Vaikka tuo oli ideaali tilanne ja pääosin nautin äidin läsnäolosta kovasti, olin silloin tällöin kateellinen kavereilleni joilla roikkui avaimet kaulassa (tuo oli jo ekaluokkalaisesta tyylikysymys) ja jotka saivat mennä kotiin yksin ja saivat syödä välipalaksi (salaa) kaikkea mitä kaapista löytyi (yleensä keksejä, karkkia tai jäätelöä).
Palasin näihin lapsuusmuistoihin kun ostin muutama viikko sitten Design myyjäisistä Kaisa Riivarin suunnitteleman nahkaisen kaulapussin. Kotona laitoin uuteen pussiini heti avaimet ja setelin ja läksin kauppaan. Samalla hetkellä kun pujotin pussukan kaulaani palasin lapsuuteen. Voi että olisin ollut silloin kateellinen jos jollain koulukavereistani olisi ollut näin hieno avainpussi!
Kaulassa roikkuvat avaimet on minulle nähtävästi edelleen tyylikysymys enkä tiedä miten paljon hauskemmin voisin omia avaimiani kantaa.
Palasin näihin lapsuusmuistoihin kun ostin muutama viikko sitten Design myyjäisistä Kaisa Riivarin suunnitteleman nahkaisen kaulapussin. Kotona laitoin uuteen pussiini heti avaimet ja setelin ja läksin kauppaan. Samalla hetkellä kun pujotin pussukan kaulaani palasin lapsuuteen. Voi että olisin ollut silloin kateellinen jos jollain koulukavereistani olisi ollut näin hieno avainpussi!
Kaulassa roikkuvat avaimet on minulle nähtävästi edelleen tyylikysymys enkä tiedä miten paljon hauskemmin voisin omia avaimiani kantaa.
I like this bag and your story very much. I think that, you are enjoying your life with your cute. Nice to hear.
VastaaPoista