Viehättävä naapuri

tunnetila: tyytyväisyys

Seminaariterveiset Pietarista! Vaikka sää Pietarissa oli harmaa ja auringon pilkahdukset olivat harvassa, matkamme oli silti erittäin onnistunut. Vapaa-aikaa ei juuri ollut joten kaupungilla kiertely jäi seuraaviin kertoihin, mutta onneksi seminaarin sisältö oli sitäkin onnistuneempaa. Ja töihinhän tuonne mentiin, ei lomailemaan.

Kävimme Pietarissa juuri liikennöintinsä aloittaneella Allegro -junalla ja matka taittui sujuvasti kolmessa ja puolessa tunnissa. Noin lyhyessä ajassa täysin toiseen maailmaan pääseminen tuntuu hyvin houkuttelevalta. Oma matkailuni Venäjän suuntaan lisääntyisi varmasti jos vain viisumien saaminen muuttuisi helpommaksi.

huivi Hermes, mekko Hanna Saren for Seppälä,
saappaat Ella (second hand)

Hotellimme Aston Hotel oli hyvin perinteinen ja sijainniltaan loistava. Hotellin erikoisuutena mainittakoon huoneeseen tuotava aamiainen. Ravintolaa hotellissa ei ollut, joten aamiainen tilattiin edellisenä iltana seuraavaksi päiväksi. Oli ihana nautiskella aamiaista rauhassa omassa huoneessa aamutoimien lomassa.

Vaikkei vapaa-aikaa tiiviiseen ohjelmaan juuri mahtunut, niin käytin kuitenkin hyväkseni viimeisen tunnin ennen rautatieasemalle lähtöä ja kävin taksin ikkunasta edellispäivänä bongaamallani joulutorilla.Tori on rakennettu Ostrovskogo -aukiolle ja aukiolla on vieri vieressä noin 70 pientä sinistä kojua jotka pursuilevat matkamuistoja ja erilaisia venäläisiä herkkuja. Aukiolle on rakennettu myös luistinrata joten siellä saa helposti kulumaan useamman tunnin.

Ostossaldo tunnin täsmäiskulla oli aika vaatimaton mutta sitäkin mieluisampi: yksi joululahja, kaksi mielettömän kaunista suklaarasiaa ja iso pussi ihanaa teetä. Teetä en ostanut torilta vaan hotellin vieressä olevasta teekaupasta jossa olisin voinut viettää useamman tunnin. Miten noista pienistä liikkeistä saadaankin niin tunnelmallisia?

Nyt kun junat kulkevat Helsingistä Pietariin muutamassa tunnissa olisi kiva käydä nauttimassa kauniista kaupungista useamminkin. Ennen seuraavaa matkaa haluan kuitenkin oppia edes vähän venäjää. Kirjainten hallitseminenkin riittäisi. En halua enää joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin tällä reissulla etsiessäni ravintolassa naistenhuonetta. Löysin tarjoilijan neuvojen avulla wc:t, mutten ymmärtänyt merkeistä lainakaan kumpaan minun kuuluisi mennä. Oli pakko palata tarjoilijattaren luo ja kysyä kumpaan menen. Jokseenkin noloa.