Once

tunnetila: mietteliäisyys

Kävin maanantaina katsomassa leffan Once. Se oli aivan mieletön! Olen maanantai-illasta asti ollut aivan omissa maailmoissani, kuunnellut netistä leffan musiikkia ja leffa on pyörinyt mietteissäni kaiket päivät. Leffan tarina on pieni ja mukava, elokuvan ihmiset ovat tavallisia mutta epätavallisen lahjakkaita, ympäristö on karu, kaunis ja yksinkertainen. Kaikki muu on elokuvassa pientä ja "tavallista", mutta musiikki on jotain, jotain lähes elämää suurempaa. Suosittelen leffaa kaikille, joille musiikki on tärkeää, joille joku biisi on joskus tarkoittanut jotain tai tuonut tiettyjä tapahtumia mieleen. Uskallan jopa suositella musiikkielokuvaa ihmisille, jotka eivät pidä musikaaleista. Tässä elokuvassa yhtään biisiä ei esitetä esittämisen vuoksi vaan siksi, että sillä on merkittävä osa tarinassa.

Oih ja voih! Olen lähes sanaton enkä edes halua kirjoittaa tänään muuta. Taidan palata takaisin elokuvan maailmaan kuuntelemalla soundtrackia uudelleen ja uudelleen. Ja muuten, leffa sai tunnusbiisiksi muodostuneesta kappaleesta "Falling Slowly" Oscarin! Kyllä meni niin oikeaan osoitteeseen että!

Kuva