Thaimaa: Matkaeleganssia

tunnetila: pakoa arjesta

Tällä reissulla kanssaihmiseni pääsivät nauttimaan todellisesta matkaeleganssistani! Kaivoin nimittäin matkalle mukaan kaapin perukoilta kaikkein vanhimmat, kauhtuneimmat ja jopa reikäisimmät kevyet kesävaatteeni. Ajattelin, että voin jättää jokaisen vaatteen hotellille jos löydän paljon uutta kivaa matkalaukun täytettä. Ja näin kävi nahkasandaaleilleni, ne joutuivat matkan puolivälissä roskikseen kun pohja lähti toisesta kengästä irti. Kaikki muut, reikäisetkin, vaatteet tulivat kuitenkin pesulan raikkaina mukanani Suomeen ja päätyivät kesävaatelaatikkoon odottamaan seuraavia "viimeisiä matkojaan".

Matkaeleganssin esittelypostauksen tekeminen on yllättävän vaikeaa, sillä reissussa kuvaajana toiminut mieheni oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikesta muusta kuin siitä mitä minulla oli reissussa päällä. (Yllätys..) Muutama asukuva kuitenkin löytyi ja nämä kuvat antavat jo osviittaa pukeutumisestani.

Ensimmäisessä kuvassa juhlimme vuoden vaihtumista. "Happy New Year 2552!!!" Päällä joskus 90-luvulla ostettu Panos Emporion silkkitoppi ja Piecesin helminauha (ja mustat caprit jalassa). Toppi koostuu monesta eri silkkikerroksesta ja juuri samanlaisia on alkanut näkyä taas catwalkeilla. Toppi ihastutti myös thaimaalaisia vaateliikkeiden myyjiä jotka kilvan kyselivät mistä olen topin hankkinut. Hi hii, matkaeleganssi kaapin pohjalta on jälleen muotia!


Seuraavassa kuvassa olemme vierailulla keskelle merta, paalujen päälle rakennetussa muslimikylässä. Kylään on muodostunut oma, täysin toimiva yhteisönsä. Kylässä asuu 2000 ihmistä ja siellä on mm. koulu ja moskeija. Lääkäri käy kylässä kerran viikossa ja poliisia ei kuulema tarvita. Kaikki elävät sulassa sovussa. Kuvan otto hetkellä olin kaikessa rauhassa tekemässä tuliaisostoksia ystävälleni paikallisessa basaarissa kun nainen tuli paikalle apinan kanssa ja vaippapöksyinen kaveri hyppäsi syliini. Apinat tulivat reissulla muutenkin tutuiksi ja MINÄ HALUAN OMAN APINAN!!! Päällä reissusta ostetut musta-valkoiset bikinit, iäisyysvanha valkoinen puuvillamekko (Ellos) sekä Marimekon reissulaukku ja Nanson kännykkäpussi jossa ei kännykkää vaan rahaa ja huulirasva.


Ainoassa beachilla otetussa kuvassa (tai no, makoilukuvia löytyi mutta niissä oli asuna vain bikinit eli ne kuvat jäävät vain omiin arkistoihin yleisen hyvän vuoksi) päällä samat reissubiksut, musta Mangon painijatoppi ja harmaat Mexxin minimittaiset collegeshortsit. Ja voih miten valkoinen iho! Usein kun menin hierontoihin tai muihin hoitoihin henkilökunnan edustajat tulivat silittelemään ihoani ja vertasivat omia käsivarsiaan käsivarsiini. "Oi miten ihanan vaalea sinä olet! Olen aina toivonut olevani noin vaalea, se on kauneinta mitä tiedän!" Just! Minä taas ihailin heidän upeaa väriään ja masentuneena tuijotin omaa kalpeuttani. Olen Suomen mittapuullakin niin vaaleaihoinen, että jotkut kutsuvat minua lempinimellä Lumikki tummien hiusten ja vaalean ihon yhdistelmän vuoksi. (Kuva Monkey Beachilta apinapuun alta.)


Alla olevassa kuvassa olen Apinatemppelissä jossa täytyi peittää olkapäät ja polvet. Niinpä verhouduin kokonaan valkoiseen mukavuuteen. Alimmaisena valkoinen puuvillamekko (Ellos), päällä pussihihainen puuvillapaitis (B Young) ja jalassa pellavahousut (H&M) ja Marimekon läpsyt. Asu oli ihana kovassa helteessä. Ei liian kuuma, mutta peitti hyvin vaalean ihoni ja säästyin palamiselta. Tosin käytin myös koko reissun ajan suojakerrointa 30, sillä on myös osuutta palamattomuuteen.

Temppelillä oli myös espanjalaisia turisteja ja ihmettelin, kun yksi turisteista halusi väkisin valokuvaan kanssani. Nainen tuli oikein lähelle ja kietoi kuvauksen ajaksi kätensä vyötäisilleni. Ihmettelin, mutta suostuin kuitenkin kuvaan. Jälkeenpäin sain kuulla, että Thaimaassa nunnat pukeutuvat kokovalkoiseen ja kun oltiin temppelissä jossa oli jo munkkeja, niin luulikohan rouva päässeensä kuvaan thaimaalaisen nunnan kanssa?! Hih! Tosin nunnat, kuten munkitkin ovat kaljuja, mutta se ei tainnut tässä tilanteessa tahtia haitata.


Seuraavassa kuvassa olen Bangkokissa, Grande Palacen temppelialueella. Täällä oli myös peitettävä olkapäät ja polvet. Päivä oli niin helteinen, että otin minihameen ja hihattoman topin lisäksi mukaani legginsit polvia peittämään ja suuren huivin hartioille. Kävi kuitenkin ilmi, että legginsit on EHDOTTOMASTI KIELLETTY, ja että huivi ei riitä olkapäiden peitoksi. Niinpä sain lainaksi (järkyttävän kamalan ja uskomattoman hiostavan) lyhythihaisen paitapuseron ja kun otin legginsit pois pääsin alueelle minihameessakin. Mikähän tolkku tuossa sitten oli?? Miehillä polvien peittäminen oli tarkempaa ja mieheni, jonka resufarkut olivat juuri polven kohdalta revitty, sai ylleen ihanan vihreät pellavahousut. Oltiin upea näky! Muuten asuni: toppi Ellos, hame Marimekko, laukku Marimekko ja kengät Bronx.

Viimeinen kuva on hieman turha, sillä siinä päälläni on sama paitis ja samat pellavahousut kuin edellä, mutta tässä kuvassa näkyy hieman auringolta loistavasti suojannut lierihattuni jonka myös jätin hotellille. Hattu oli olkea ja oli mennyt meriveden, hiekan ja aurinkorasvan kanssa lutratessani aika huonoon kuntoon jo parissa viikossa. Menossa mukana myös hieman kosteutta pitävä Marc by Marc Jacobsin kassi sekä Marimekon läpsyt. Kuvassa olen pitkähäntäveneessä (long tail boat) ja olemme menossa snorklaamaan Banana Rock Beachin suuntaan korallien ja värikkäitten kalaparvien keskelle. Voi luoja mikä merenalainen maailma tuolla onkaan. Huh huh!

Kuvista muuten huomaa, että aina kun olimme retkillä tai merellä, suojasin itseni valkoisilla vaatteilla. Muutoin, esim. iltaisin kun kävimme illallisella tai juhlimme synttäreitäni (jotka olivat matkan aikana), päälläni oli turvallista mustaa. :) Vaikka siis ollaan värien yltäkylläisyyden keskellä missä maailman kolkassa tahansa, omat luottovärit toimivat myös siellä ja saavat olon tuntumaan turvalliselta ja mukavalta.