torstai 30. syyskuuta 2010

Pala taivasta

tunnetila: oih ja voih

Tuttavani iäkäs täti eli pitkän ja muodintäyteisen elämän. Lapseton neiti-ihminen jätti veljentytölleen (siis tuttavalleni) perinnöksi vaatehuoneensa, ja voi mikä vaatehuone se onkaan!! Täti rakasti muotia, matkusteli koko elämänsä ja shoppaili pääasiassa Milanossa ja Pariisissa. Valtava vaatehuone oli täynnä mm. Chanelia, Dioria, Bottega Venetaa, Burberryä, vaatteita, laukkuja, huiveja, kenkiä, aurinkolaseja ja hattuja. Vähän käytettyjä vintage-aarteita 50-luvulta tähän päivään.

Tuttavani raahasi vaatehuoneen sisällön kaksioonsa ja vaatteita oli niin paljon ettei asunnossa mahtunut kunnolla liikkumaan! Lähes 30 jätesäkillistä tavaraa, suurin osa merkkituotteita, loput teetettyjä. Täti tiesi mistä piti. Jos hän löysi itselleen täydellisesti istuvat housut hän osti niitä lempiväreissään useita kappaleita. Esim. samanlaisia samettihousuja varastoista löytyi kahdeksat: muutamat mustat, muutamat beiget ja yhdet punaiset. Nämä värit, musta, beige ja punainen, olivat selvästi tädin suosikkivärit, toimivan vaatehuoneen perustat.

Tuttavani kävi koko varaston läpi, valitsi itselleen parhaat päältä (ette voi edes uskoa kuinka monta mielettömän upeaa Bottega Venetan laukkua sekä muita käsittämättömän upeita aarteita hänellä nyt onkaan) ja sen jälkeen hän laittoi kirpputorin pystyyn. Olin vaate- ja asustemäärästä niin tohkeissani että kädet vapisivat kun kävin vaaterekkejä läpi. Vaatteista näki tädin olleen 50-luvulla kokoa 34, viimeisimpinä vuosina hankitut vaatteet olivat muutamaa kokoa suurempia, joten sieltä löytyi jokaiselle penkojalle jotakin.

Pidin mieleni maltillisena ja tein aarreaitasta vain muutaman hankinnan joista pidän kovasti. Toivottavasti tuttavani täti tietää miten onnelliseksi hän on tehnyt monta ihmistä kun hänen aarteensa ovat löytäneet uudet kodit ja jatkaneet elämää vielä tädin jälkeenkin. Ja vaikken tätiä koskaan itse tavannutkaan, tulen aina kauniin Hermés -huivin kaulaan kietaistessani
muistamaan muotia rakastaneen maailmanmatkaajan. Muoti ja tyyli on ikuista!

13 kommenttia:

  1. Kääk, mä oisin halunnut perehtyä moisiin aarteisiin myös!

    VastaaPoista
  2. Voi miten herttainen tarina! Tuollaista ajattelee tapahtuvan lähinnä kirjoissa ja elokuvissa. Toivottavasti joskus esittelet löytösi meille lukijoille.

    VastaaPoista
  3. Joo-o, aina sitä kuulee juttuja näistä sukulaisista joilta on jäänyt upeita vintage-aarteita ja merkkituotteita ja sitten niitä joko jaetaan tai myydään kirppiksellä. Tai sitten löytyy jonkun muodinkeräilijän kirppispöytä jostain ja siinä on kaikki ihan superhalpaa. Mut yhtä juttua en ymmärrä. Miksei tuota koskaan tapahdu MULLE?!?!?

    VastaaPoista
  4. Oijoi, pääsisipä itsekin joskus edes vaikka penkomaan jonkun vastaavanlaista perintöä, mulle melkein riittäisi se, että pääsisi niitä upeuksia katsomaan, uuh. Ja innolla jään odottamaan, mitä pelastit huomaasi :)!

    VastaaPoista
  5. Edesmennyt mummoni oli ompelija ja hän ompeli itselleen kaikki vaattensa. Isovanhempani olivat myös aikamoisia hamstereita, joten kaikki nämä aarteet ovat edelleen tallessa. Valitettavasti olen isompi kuin mummoni oli, joten en mahdu kaikkiin vaatteisiin, muttei niitä viiti poiskaan heittää, ku ovat niin kauniita.

    Johanna

    VastaaPoista
  6. Tuollainen perintö olisi ihanaa jättää jälkeensä <3

    VastaaPoista
  7. Olisinpa halunnut nähdä kuvia tästä kirpputorista!!

    VastaaPoista
  8. Voi KADE, onko tuo tottakaan? :-D

    VastaaPoista
  9. Vimps: Tuo oli kyllä ihan mieletön juttu! Ja kun ne kaikki vaatteet ja asusteet olivat vielä todella hyvässä kunnossa, jotkut jopa käyttämättömiä. Oli pikkasen pää pyörällä. :)

    Emmi: Tuo on just sellainen tarina joita käy elokuvissa. :) Osaa löydöistä olen jo käyttänyt, tulette varmaan näkemään niitä blogissani.

    Rhia: Niinpä!! Noita mielettömiä juttuja sattuu aina jollekin muulle kuin itselle. Tällä kertaa onneksi pääsin edes jollain tasolla mukaan, mutta kyllä ne "varsinaiseksi perinnöksi" tuttavalleni jääneet jutut olivat niin mielettömiä että!

    Salka: Niinpä, pelkkä katsominen ja hipelöinti oli minullekin tuolla ehkä se tärkein juttu. Omat löydöt tuntuivat vähän toisarvoisille.

    Johanna: Voi, voin vain kuvitella miten upeita luomuksia edesmennyt mummosi on tehnyt! Ei noin upeita muistoja kannatakaan heittää pois.

    Ankka: Sanos muuta! Ja parasta on minusta juuri tuo että kaikki ihanuudet jatkavat edelleen elämää ihmisillä jotka osaavat niitä arvostaa ja joilla on edes jonkinlainen side niiden alkuperäiseen omistajaan.

    Ulrika: Voi jestas, sanos muuta! Itsellä ei taida olla vielä kovinkaan monta juttua joista jälkipolvet iloitsisivat. Paitsi ehkä juuri tuo tädin jäämistöstä hankittu huivi ja pari laukkua. Siitä se lähtee. :)

    AnneVee: Siinä olisikin ollut kuvattavaa ja katseltavaa! Tosin ei tullut mieleenkään ottaa asunnossa valokuvia. Hetki oli jotenkin niin "harras".

    Bisquits: Totta se on ja tuttavani kaapit pursuilevat nyt ihania juttuja. Ja mikä hauskinta: olen tuttavani puolesta vain vilpittömän onnellinen enkä kadehdi häntä yhtään. Olen iloinen että perintö meni ihmiselle joka osaa arvostaa sitä ja se on tällaisen perinnön kohdalla tärkeintä. :)

    VastaaPoista
  10. Toivoisin, että jättäisin itsekin jälkeeni tavaroita, joista tulisi jälkipolvien aarteita. Laadukkaat vaatteet, materiaalit, toimiva design ja kauneus kestävät vuosikymmeniä. Jos nyt sijoitan ihanaan laukkuun voin ajatella, että vuosikymmenienkin kuluttua se on yhtä ihana - ehkä ei minun, vaan jonkun muun käytössä.

    Bambi

    VastaaPoista
  11. No olipas todellakin pala taivasta! Ilmestyisipä minullekin jostain vintage-perintö!

    VastaaPoista
  12. Bambi: Juuri näin! Usein aito nahka vielä paranee vanhetessaan ja saa kaunista patinaa. Toivottavasti elän niin että edes jotain kaunista jää jälkeeni.

    Cathy: Heh, samaa toivon minäkin. Vintage-perintöä odotellessa... ;)

    VastaaPoista