tunnetila: mietteliäisyys
Viimeinen lomapäiväni oli keskiviikkona ja halusin viettää sen niin täydellisesti kuin osasin.
Aloitin päivän tehokkaasti hoitamalla kaupungilla kaikki rästissä olevat asiat, mm. käynti suutarilla, vanhaan kelloon uusi ranne ja patteri, kirjat kirjastoon, vaatekaappiin uusien henkareiden hankinta jne. On sanoinkuvaamattoman ihana tunne kun saa hoidettua kerralla iso kasan takaraivossa jyskyttäviä asioita pois päiväjärjestyksestä. (Vanhan kellon kunnostaminen ei tosin onnistunut, patteri oli vuotanut kellon sisään ja se ei enää lähtenyt käyntiin. Kaunis kello parka!)
Tämän jälkeen oli jo lounaan paikka ja aloin selailla puhelimeni osoitekirjaa. Ketä pyytäisin lounasseuraksi? Moni ystävistäni oli jo aloittanut työt loman jälkeen tai olivat vielä lomalla ja poissa Helsingistä. Selailin puhelimen nimilistaa enkä keksinyt ketään kenelle soittaa. Niinpä päätin lounastaa yksin. Päätin hemmotella itseäni kunnolla ja menin lounaalle Gaijiniin. Sashimi, Salmon ja Geisha veivät kielen mennessään, mutta silti olo oli valju. Kukaan muu ei nauttinut lounastaan yksin. Pöytäseurueiden iloinen puheensorina täytti tilan ja minä päädyin tarkistamaan sähköpostia puhelimestani. Miksi yksinolo noissa tilanteissa tuntuu niin hankalalle? Miksi ruokailuun tarvitaan seuraa?
Jatkoin Gaijinista kauneushoitolaan jossa rentouduin muutaman tunnin kasvohoidossa ja manikyyrissä. Hoitolan pedillä silmät kiinni maatessani mietin äskeistä lounashetkeä. Miksi en vain voinut istua rauhassa ja odottaa ruokalajeja tulevaksi vaan koko ajan oli pakko tehdä jotain? Lähettää tekstiviestejä, selailla nettiä, etsiä katseella ravintolasta lehtiä luettavaksi ja harmistua kun niitä ei löytynyt jne. Miksi yksin on tylsä syödä?
Hoitojen jälkeen kiertelin vielä muutaman tunnin kaupungilla ja pistäydyin teellä Strindbergin terassilla paahtavassa auringossa. Terassilla ihanaa kakkupalaa syödessäni en tuntenut oloani ollenkaan yksinäiseksi. Aurinko riitti ystäväksi ja ohikulkevia ihmisiä oli kiva seurata.
Miksi asioiden hoito, shoppailu ja kahvittelu onnistuu yksin ja tuntuu luontevalta ja miellyttävältä, mutta ruokailu on eri asia? Otin härkää sarvista ja kävin myös perjantai-iltana syömässä yksin, tällä kertaa Vapianossa. Suurin osa ruokailijoista oli jälleen liikkeellä ystävien kanssa ja ne muutamat joilla ei ollut seuraa lukivat kaikki ruokailun ohessa kirjoja tai lehtiä. Kukaan muukaan ei siis näyttänyt osaavan olla luontevasti yksin. Osaatteko te poiketa yksin lounaalle tuntematta oloanne epämukavaksi?
Mä en osaa edes käydä leffassa yksin, tai ainakin se tuntuu vaikealta. Olen yrittänyt treenata.
VastaaPoistaKun osaisikin. Samoja tunteita herää kuin sinulla.:)
VastaaPoistaTottakai! Toki seurassa syöminen on hauskempaa, mutta esim. leffassa yksinkäyminen on jopa kivaa vaihtelua välillä, en oo koskaan käsittänyt ihmisiä jotka ei voi mennä leffaan yksin.
VastaaPoistaMyös lomamatkalla on tullut yksin käytyä ihan siitä syystä, ettei tuolloin kukaan päässyt seuraksi. Mutta en todellakaan aikonut jättää reissua kohteeseen tekemättä vain koska en saanut seuraa. Oli erilaista, mutta mukavaa silti.
Suosittelen asioiden tekemistä yksin välillä kaikille, avartaa!
AnneVee: Mulla luonnistuu tuo leffassa istuminen yksin mutta jos näkee jonkun tosi hyvän jutun niin sit ärsyttää jos ei voi puhua siitä kenenkään kanssa ja jakaa kokemuksia.
VastaaPoistaMouMou: Noi on niin kummallisia juttuja! Mutta on hyvä tietää ettei ole yksin outo vaan muutkin kokevat tuon epämiellyttäväksi.
Heidi J: Multa kyllä onnistuu kaikki muu yksin, mutta tuo ruokailu on jotenkin paha rasti. :) Olen itsekin reissannut yksin esim. Milanossa ja se oli ihan ok.
Mutta kyllä, yksin asioiden tekeminen ja kokeminen on kyllä avartavaa. Syömään täytyy vielä opetella. :)
Se on vaikeaa. Yliopistolla pläräsin mukamas jotain papereita vaikkei niihin oikeasti keskittynytkään. Pari vikaa vuotta oli aika vaikeita kun oli ollut ulkomailla ja muutenkin kaikkien opintopolut erkanivat, ei ollut enää niin luonnollista kirmata yhteiseltä luennolta porukassa syömään.
VastaaPoistaUlkomailla kaikki taas on helpompaa, sitä jotenkin ajattelee että kukaan ei tunne mua ja ihan sama ajatteleeko ne että mulla ei ole kavereita. On oikeastaan aika ihanaa nauttia yksin jotain pubilounasta ja seurata ympärillä olevia ihmisiä.
Elokuviinkin on pöhkö mennä yksin vaikkei siellä seurustella, osittain tosin juuri siksi että usein tulee heti tarve jakaa jotain jonkun kanssa. Mutta ulkomailla sekään ei tuota vaikeuksia. Niin kuin ei esim. pöhköjen vaatteiden ostaminen, näkyyhän niitä katukuvassa kaikilla. Ja sitten Suomessa ei enää kehtaakaan vetää niitä ihan friikkejä vaatteita päällensä :D
Enää en ehkä viihtyisi yksin matkalla, mutta olen iloinen, että olen sitäkin harrastanut. Niin kasvattavaa kuin onkin matkustaa jonkun toisen ihmisen kanssa 24/7, niin sitä oppii itsestään vähintään yhtä paljon reissaamalla yksin.
No joo, mutta monesti mietin saisinko edes lämpimän ruoan jos söisin yksin, koska seurassa tuppaan usein puhumaan niin paljon että ruoka jäähtyy ;D
Mä olen opetellut käymään keikoilla, leffassa ja ulkomailla omin päin, ja nykyisin jopa tykkään siitä! Myös lounaalla käyn aika usein ilman työkavereita, mutta illallisella kieltämättä voisi tuntua vähän nihkeältä kun kaikki muut ovat pareittain tai ryhmässä. Tosin jos vietän iltaa yksin, luultavasti syön kotona jäätelöä tietokoneen ääressä enkä edes ajattele oikeaa syömistä :)
VastaaPoistaEven I can't do anything alone because being alone is a worst habit. It will lead to think anything wrongly and remembering some insulting things.
VastaaPoistaOnneli: Hahahahah, loistava syy syödä yksin: kun ei ole muuta tekemistä niin ruoan ehtii syödä lämpimänä. Seurassa ruoka ehtii usein kyllä jäähtyä. :)
VastaaPoistaIlona: Keikat on myös toinen paikka missä tuntuu tylsältä olla yksin. Jotenkin sen hienon hetken jakaminen olisi niin kiva tehdä siinä hetkessä kun sen kokee. Käyn toki yksin keikoilla, mutta kaverin kanssa on kivempaa.