Mentäiskö naimisiin?

tunnetila: huvitus

Kävin mieheni kanssa seuraavan keskustelun.

Minä: Hei mentäiskö naimisiin?

Mies: Miks?

Minä: No olis vähän jotain vaihtelua.

Mies: Naimisiinmeno on ihan liian kallista puuhaa.

Minä: Mutku kerrankin keksin kaksi lahjaa mitä voitais pyytää: Soda Streamer ja blenderi.

Mies: Laitapa kengät jalkaan niin mennään Stockalle ja ostetaan ne.

Näin romanttista meillä on näin 8 vuoden seurustelun jälkeen. :)

Uusi ihonhoitosarja

tunnetila: testausta

L'occitanen manteli-omenasarjan ihonhoitotuotteet on nyt käytetty loppuun ja uusia ei saa mistään sillä sarjan valmistaminen on lopetettu. Pyörin hämilläni New Yorkissa Sephorassa ja mietin mitä sarjaa uskaltaisin vaativalle kasvojen iholleni kokeilla. Olen aiemmin tykännyt Benefitin tuotteista ja kun huomasin Benefitin tarjoavan myös kasvovoiteita päätin kokeilla niitä.

Valitsin erillisten päivä- ja yövoiteiden sijaan yhden voiteen jota voin käyttää aamuin illoin. Voide on Total moisture facial cream (isoin purkki kuvassa yllä). Voide tuoksuu ihanalta, on täyteläisen paksua ja samettista pintakuivalle ja herkälle iholleni. Voide kosteuttaa eikä jätä ihon pintaa rasvaiseksi. Se imeytyy nopeasti ja voide sopii erinomaisesti meikkivoiteen alle. Meikkivoidetta tarvitsee jopa normaalia vähemmän sillä se levittyy todella hyvin.

Sarjan silmänympärysvoidetta myyjä kehui parhaaksi koskaan kokeilemakseen joten olihan sekin pakko ostaa testaukseen. Voide on nimeltään It's Potent! ja kyllä, voiteessa todellakin on potentiaalia. En kärsi tummista silmänalusista riesaksi asti mutta silti olen huomannut voiteen valaisevan katseen ihan eri tavalla mitä muut käyttämäni silmänympärystuotteet. Myös tämä voide on samettista ja paksua, mutta imeytyy nopeasti ilman hankausta.

Ainut huono puoli tuotteissa on niiden pakkaukset. Lasiset purkit on toki kauniita mutta lasisina ne ovat hyvin painavia joten ei tulisi mieleenkään ottaa niitä mukaan reissuun. Pidän myös huomattavasti enemmän pumppupulloista jotka ovat hygienisempiä kuin purnukat joista voidetta täytyy kaivella itse. Olen käyttänyt niin pitkään pumppupulloja että kaikki spaattelini ovat hukassa. Täytyisi pikimmiten ostaa uusia.

Kahden tuotteen ostajana sain lahjaksi pienen näytepullon päivävoidetta mutta sitä en ole vielä testannut. Netistä löytyneet käyttäjäkokemukset ovat siitäkin erittäin positiivisia, eli ehkäpä hommaan sitä ensi kesäksi kun iho ei kaipaa niin paksuja voiteita mitä nyt syksyn ja talven tullessa.

Parin viikon käyttökokemuksella olen uusiin ihonhoitotuotteisiini oikein tyytyväinen. Pettymystä ja aknea odotellessa...


Ps. Oletteko muuten tienneet että silmänympärysvoide kannattaa levittää nimettömällä? Sormista nimettömässä on vähiten voimaa joten kaikki meikki varsinkin ohuen silmänympärysihon alueelle kannattaa levittää sillä. Etusormella hankaus on kuulema usein liian voimakas. Tämän tiedon minulle jakoi MSCHICin ihana Janina. Kiitos Janina tästäkin tiedosta!

Hetkessä pohjemittaan

tunnetila: näppäryys

pusero Vila, maksimekko Tiger of Sweden,
nahkapussukka Riivari, kengät Benetton

Läksin viikonloppuna ulos syysfiiliksissä, maksimekon helma maata viistäen. Ulkona iski todellisuus, lämmintä oli +25 ja pitkä helma tuntui tukahduttavan kuumalta. En jaksanut mennä kotiin vaihtamaan vaatteita joten päädyin nostamaan mekon ruttuun vyötärölle. Pitkästä liehukemekosta tuli hetkessä super muodikas pohjepituinen versio ja yllättävää kyllä, mekko pysyi ylhäällä kohtalaisen hyvin. Testasin mekon kuromista vyötärölle vielä kotona vyön kanssa ja jep, hommahan toimii!

Pohjemitta hameessa on todella haastava ja imartelee harvaa vartaloa. Korkkareiden kanssa tuo pituus ei kuitenkaan näyttänyt hullummalta, ei edes kaltaisellani töppöjalalla. Jos siis mielesi tekee testata uutta helmanmittaa suosittelen testaamaan sitä maksihelman kanssa temppuillen. Jos mitta ei näytä omaan silmään hyvältä säästyt virheostokselta kun testaat mittaa ensin vanhalla vaatteella etkä osta heti uutta.

Mitä mieltä olette hameiden pohjemitasta? Mummu, klassikko, raikas vai jotain muuta?

Miksi yksin on tylsä syödä?

tunnetila: mietteliäisyys

Viimeinen lomapäiväni oli keskiviikkona ja halusin viettää sen niin täydellisesti kuin osasin.

Aloitin päivän tehokkaasti hoitamalla kaupungilla kaikki rästissä olevat asiat, mm. käynti suutarilla, vanhaan kelloon uusi ranne ja patteri, kirjat kirjastoon, vaatekaappiin uusien henkareiden hankinta jne. On sanoinkuvaamattoman ihana tunne kun saa hoidettua kerralla iso kasan takaraivossa jyskyttäviä asioita pois päiväjärjestyksestä. (Vanhan kellon kunnostaminen ei tosin onnistunut, patteri oli vuotanut kellon sisään ja se ei enää lähtenyt käyntiin. Kaunis kello parka!)

Tämän jälkeen oli jo lounaan paikka ja aloin selailla puhelimeni osoitekirjaa. Ketä pyytäisin lounasseuraksi? Moni ystävistäni oli jo aloittanut työt loman jälkeen tai olivat vielä lomalla ja poissa Helsingistä. Selailin puhelimen nimilistaa enkä keksinyt ketään kenelle soittaa. Niinpä päätin lounastaa yksin. Päätin hemmotella itseäni kunnolla ja menin lounaalle Gaijiniin. Sashimi, Salmon ja Geisha veivät kielen mennessään, mutta silti olo oli valju. Kukaan muu ei nauttinut lounastaan yksin. Pöytäseurueiden iloinen puheensorina täytti tilan ja minä päädyin tarkistamaan sähköpostia puhelimestani. Miksi yksinolo noissa tilanteissa tuntuu niin hankalalle? Miksi ruokailuun tarvitaan seuraa?

Jatkoin Gaijinista kauneushoitolaan jossa rentouduin muutaman tunnin kasvohoidossa ja manikyyrissä. Hoitolan pedillä silmät kiinni maatessani mietin äskeistä lounashetkeä. Miksi en vain voinut istua rauhassa ja odottaa ruokalajeja tulevaksi vaan koko ajan oli pakko tehdä jotain? Lähettää tekstiviestejä, selailla nettiä, etsiä katseella ravintolasta lehtiä luettavaksi ja harmistua kun niitä ei löytynyt jne. Miksi yksin on tylsä syödä?

Hoitojen jälkeen kiertelin vielä muutaman tunnin kaupungilla ja pistäydyin teellä Strindbergin terassilla paahtavassa auringossa. Terassilla ihanaa kakkupalaa syödessäni en tuntenut oloani ollenkaan yksinäiseksi. Aurinko riitti ystäväksi ja ohikulkevia ihmisiä oli kiva seurata.

Miksi asioiden hoito, shoppailu ja kahvittelu onnistuu yksin ja tuntuu luontevalta ja miellyttävältä, mutta ruokailu on eri asia? Otin härkää sarvista ja kävin myös perjantai-iltana syömässä yksin, tällä kertaa Vapianossa. Suurin osa ruokailijoista oli jälleen liikkeellä ystävien kanssa ja ne muutamat joilla ei ollut seuraa lukivat kaikki ruokailun ohessa kirjoja tai lehtiä. Kukaan muukaan ei siis näyttänyt osaavan olla luontevasti yksin. Osaatteko te poiketa yksin lounaalle tuntematta oloanne epämukavaksi?

Parempi näin

tunnetila: tyytyväisyys

Ostin kesäkuussa Tallinnasta Zaran viskoositunikan. Tykkäsin tunikasta kovasti mutten oikein osannut käyttää tunikamittaista vaatetta. Housut oli kesällä tunikan kanssa liian kuumat, leggingsejä minulla ei ole ja ilman mitään alla tunika oli liian lyhyt käydäkseen mekosta. Käytin tunikaa muutaman kerran reissussa pyöräilyhousujen kanssa mutta tuo yhdistelmä tuntui aina liian ysäriltä.

Noh, eipä aikaakaan kun tunikaongelma katosi kuin itsestään. Vaate nimittäin kutistui ensimmäisessä pesussa (noudatin pesuohjetta) niin paljon että se sekä lyheni noin 5cm että meni sivuttaissuunnassa kasaan niin monta senttiä ettei takapuoleni enää pesun jälkeen mahtunut siihen. Hetken kutistumista surkuteltuani otin ompelukoneen esiin ja lyhensin tunikan puseromittaiseksi. Tadaa, nyt minulla on uusi lempparipusero joka käy hameiden, housujen ja shortsien kanssa ja josta tykkään monikäyttöisyyden vuoksi paljon enemmän kuin alkuperäisestä tunikasta.

Hätä keinot keksii!

pusero Zara, shortsit ja laukku H&M,
läpinäkyvä pleksirannerengas Cailap, espadrillokset Accent