keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Rinkallinen vaatteita

tunnetila: muistelu

Useissa vaatteisiin liittyvissä blogeissa pääasiana on ostaminen. Tänään ostin sitä, huomenna on pakko saada tuo. Vaikka ihmisten hankintoja ja uusien vaatteiden ympärille koottuja asukokonaisuuksia on kiva katsella niin hetkittäin hamstraamisesta, tai pelkästään siitä lukemisesta, tulee ähky. Sugar Kane kirjoitti omia ajatuksiaan jatkuvasta uuden perään haikailusta täällä, Lovely taas kertoi aloittaneensa askeettisen elämän raivaamalla vaatekaappinsa rankalla kädellä.

Kommentoidessani Lovelyn kirjoitusta asketismista muistin, että olen kerran elänyt puoli vuotta hyvin niukalla vaatevarastolla enkä ole koskaan ollut niin onnellinen! Aina löytyi päällepantavaa eikä asuvalintoja tehdessä mennyt tunteja koska ei juuri ollut mistä valita. Olin tällöin opiskelijavaihdossa ja otin mukaani puoleksi vuodeksi rinkallisen vaatteita ja vain muutamat kengät. Olin jo silloin vaatetilanteeseeni niin tyytyväinen että otin vaatteistani valokuvankin. Harmi että kuva on paperikuvana enkä saa jaettua sitä kanssanne. Voin kuitenkin kertoa että hyvin vaatimattomalta näyttää, katselen tuota kuvaa juuri nyt.

Ulkomailla opiskellessani olin niin köyhä ettei minulla ollut varaa uusiin vaatteisiin. Toisaalta tiesin että kaikki uusi mitä ostan täytyy joskus raahata Suomeen, joten en halunnut senkään vuoksi kartuttaa vaatevarastoani. Jos en ihan väärin muista, niin ostin tuon puolen vuoden aikana mekon, kengät, pitkähihaisen pellavapaidan ja topin. Reissuun lähtiessäni oli helmikuun loppu, reissusta palatessani järjettömät heinäkuun helteet. Tuolla rinkallisella vaatteita pärjäsin siis myös vuodenaikojen vaihtelut. Mahtavaa!

Voisikohan tuo "minimaalinen määrä vaatteita mistä valita" olla yksi syy miksi olen aina maailmalla reissatessani niin onnellinen? Pakkaan aina järkevästi ja otan pitkillekin reissuille hyvin vähän vaatteita mukaan: matkustan aina pienen lentolaukun kanssa, siellä kulkee mukana koko omaisuus. Tietysti ulkomailla on muutenkin ihanaa, yleensä on loma eikä huolet paina, mutta aina lähtöä edeltävän vaatehässäkän puuttuminen on sekin yksi murhe vähemmän.


Mitäs sanotte, voisitteko elää puoli vuotta rinkallisella vaatteita? Sen muistan että mukana minulla oli vain kahdet housut: mustat housut ja farkut, ja kun paikallinen ystäväni oli auttamassa minua pakkaamaan tavarani ennen kotiinpaluuta hän kysyi farkut hyllyllä nähdessään: onko nämä muka sinun? Taisin siis käyttää koko puoli vuotta yksiä ainoita housuja! Ja muka naiset ei pärjää vähällä? Hah, sanon minä!

22 kommenttia:

  1. great style!

    greetings from germany!
    http://www.lainfluence.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Tuo onkin kinkkinen kysymys, pärjääkö nainen rinkallisella vaatteita? Taidan pohtia sitä ihan omassa blogissani =)

    VastaaPoista
  3. voisin elää, mutten taho :)

    VastaaPoista
  4. Tää on kiva postaus :). Mulla on itellä ihan ahistunu olo kyllä väliin ku lueskelen plokeja. Oon ajatelluki kyllä osan muotiblogeista tiputtaa listaltani koska en nii kauheesti jaksa niitä blogeja joissa ei ole muuta kun vaatteet. Tottakai kaikki saa kirjottaa ihan mistä tykkää, mutta minä kaipaan lukeakseni muutakin välillä.

    Mä en oo ollu koskaan puolta vuotta ulkomailla niin toi onki mielenkiintonen kysymys että voisko elää rinkallisella vaatteita.. Riippuu varmaan että missäpäin maailmaa. Jossain lämpimässä epäilemättä, tosin sillon mulla olis niin kova hinku ostaa uuusia halpoja vaatteita sieltä että en tiedä. Mä oon tehny mun kaikki reissut akselilla Intia-Thaimaa-Kenia sillä mentaliteetilla että en ottanu meikkejä mukaan lainkaan. Seki on ollu ihan vapauttavaa. En tosin Suomessakaan kesäisin juuri käytä. Se on rentoa.

    Olis kyllä hyvä saada kautta blogimaailman kuukauden ostolakko, sais ihmiset sitten miettiä mitä postaavat ;). Rahaa säästyis paljon monella. Taitaa jäädä haaveeksi :).

    VastaaPoista
  5. Kyllä ihan varmasti mahdollsita olisi.
    Minulla taas matkoilla ainoat negatiiviset fiilikset tulee nimenomaan vaatteiden pienestä valikoimasta. Tuntuu, että kaikki kivoimmat vaatteeet, jotka juuri nyt haluaisin päälleni, ovat koto Suomessa. Tosin osasyy on varmasti kehno pakkaaminenkin...

    VastaaPoista
  6. Jos kyse olisi kesävaatteista, niin uskoisin pärjääväni. Ohuita, rypistymättömiä materiaaleja, pieneen tilaan mahtuvia kenkiä... Ja sitten huivia ja korua ja muuta asustetta, mitkä eivät vie juuri tilaa rinkan sivutaskuissa ;)

    VastaaPoista
  7. Uskoisin pärjääväni. Vaatekaapin siivous ja turhien hävittäminen poistaa aina hetkellisesti mulla ei ole mitään sopivia vaatteita -kriiseilyn, kun kaapissa on jäljellä vain ne parhaat ja laadukkaimmat lempparit.

    Sitä voi tosiaankin olla tyylikäs ja "muodikas", vaikkei joka sesongiksi haalisi päällensä niitä viimeisimpiä juttuja. Mä olen pohtinut paljonkin omaa kulutustani, koska poden nykyään usein huonoa omaatuntoa, kun olen hankkinut jotain. Olen pohtinut erityisesti sitä, että ei 90-luvulla yläaste- ja lukioikäisenä osteltu joka viikko tai kuukausi uusia vaatteita ja silti olo oli ihan "muodikas". :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä, kokemusta on! Tosin mä ostin vähän enemmän, koska laihduin ja housukoko putos parilla numerolla, jätin kuitenkin sitten suurimman osan vaihdon aikana hankituista vaatteista Pelastusarmeijan kirpparille. I-B oli kyllä vaihtarin unelmamaa, koska Primarkista löysi halvalla jos joku vaatekaapin perusosa puuttui ja niistä ei myöskään sitten ollut vaikea luopua.

    Nyt parin viikon matkalle lähdin yksillä farkuilla, kahdella mekolla, kahdella pitkähihaisella paidalla ja hupparilla. Ja päällysvaatteet. Kaikki ehdottomia lemppareita, mikä nyt harmittaa koska äidin nuoruudessaan tekemä huivi jäi jonnekin matkan varrelle ja siitäkin nyt sit pitää tuhertaa itkua kun on muutenkin hullun väsynyt matkan jälkeen. Mutta toisaalta jos ottaa reissuun mukaan vain semmosta mistä ei tykkää ja ei haittaa jos häviää niin eksyy herkemmin ostoksille. TOivottavast täällä ei tuu niin kylmä että tarttis uutta huivia koska kotona odottaa aikas monta.

    Vaihdossa oli kyllä ihanan vapautunut tunne, kun pärjäsi niin vähällä, sitä kymmeniin pahvilaatikkoihin pakattua omaisuutta Suomessa ei kaivannut laisinkaan, tosin voin myöntää että jos oikeasti tietäisin että niitä ei ole niin kaipaisin todella. Tuolloin päätinkin että nyt tiedän miten vähällä voi tulla toimeen ja jos luopuminen vaikeaa onkin niin ei ainakaan tarvi hankkia lisää. Vähän vaihtelevalla menestyksellä olen tätä noudattanut ;)

    VastaaPoista
  9. Mä taidan elää rinkallisella. Vaikka vaatekaappeja on se 9, niin todellisuudessa käytän niistä niin pientä osaa, että väittäisinpä niiden mahtuvan rinkkaan. Kysymys kuuluukin, voisinko luopua niistä lopuista...

    VastaaPoista
  10. Mainitsemasi hankintaähky on kyllä tuttu ilmiö. Itselläni on aina ollut tietty takaraivossa piilevä maailmantuska kaikesta kuluttamisesta, mutta sitten sitä taas hullaantuu kaupassa johonkin ja se on pakko saada. Aloitin vastikään kaupoissapyörimisrajoituksen ja luulen(/toivon) sen tuovan onnellisuutta ja lisää aikaa arkipäiviin, kun ei tarvitse piiskata itseään kieltäytymään houkutuksista.

    Luulenpa että vähemmälläkin voisi elää, mutta jotenkin on vaikea piiskata itsensä aina vain uusiin rajoituksiin, varsinkaan kun yhteiskunnassa yleensä arvostetaan ihan päinvastaisia asioita, eikä hyviä valintoja tueta. Kuulostaa tyhmältä, mutta olisi helpompaa luopua asioista jos muutkin luopuisivat yhtä lailla.

    Kannattaa muuten lukea keskiviikon hesarin sivulla C6 ollut kirjoitus kuluttamiseen liittyen. Oli hyvin kirjoitettu juttu ja tuli sellainen fiilis, että tarttis vissiin tehdä jotakin.

    VastaaPoista
  11. Tosi hyviä pointteja. Ja jos ei kotona halua harventaa vaatevarastoaan ihan loppullisesti, niin mikä estää ettei pakkaa suurinta osaa pois ja kokeile elää vähän vähemmällä.

    Vaihdossa ei kledjut ole niin tärkeitä, kun kaikkea muuta tapahtuu koko ajan!

    VastaaPoista
  12. Ihan tuli muuten sama mieleen kuin mj:llä. Ala-asteella taisi olla ne yhdet farkut ja lenkkarit, joita sitten käytettiin niin kauan kun piti ostaa uudet.

    Uskoisin, että voisin pärjätä rinkallisella vaatteita aika hyvinkin. Olen muuten kymmenien muuttojeni kanssa huomannut miten paljon tuo materia tuottaa ongelmia ja aina pyrkinyt tiettyyn minimaalisuuteen. Uskon ihan täysin, että ihminen voisi todella olla onnellisempi vain tuolla rinkallisella vaatteita kuin täydellä walk-in vaatekaapilla. Mutta kaiken tämän sanoneena - olen kuitenkin onnellinen, että sitä valinnanvaraa on vähän enemmän kuin se rinkallinen:D

    VastaaPoista
  13. Kyllä onnistuu:) Ainoa, mikä tietysti voi viedä vähän enemmän tilaa muilta asioilta ovat paksummat talvivaatteet ja kengät, jos sellaisia tarvitsee.

    VastaaPoista
  14. Nonnii, tein oman postauksen aiheeseen liittyen ja jatkoa seuraa =)

    VastaaPoista
  15. Alina: Thanks Alina! I'll check out your blog. :)

    Rhia: Mahtavaa inspiroitumista! Arvostan. :)

    Tiiti: Ei oo pakko jos ei taho. Onneksi.

    Mii: Kiva että tykkäsit ja sait tukea omille ajatuksillesi. Lämpimässä pärjääkin vähällä (olisipa ihana päästä Keniaan!), ei tarvitse meikkejä eikä toppatakkeja. Itse olin vaihdossa Sveitsissä joten myös toppatakkia tarvittiin. :)

    Vau, kuukauden ostolakko muotiblogeissa.. Olisipa mahtava idea!

    Joy: Mä en koskaan reissussa kaipaa vaatteita kotoa. Ajattelen ettei minulla ole mitään muita ja näillä on pärjättävä. Unohdan siis olevinaan kaikki muut. (Paitsi just siellä Amsterdamissa kaipasin paksuinta untuvatakkiani enemmän kuin mitään missään koskaan.) :)

    Ilona: Kesävaatteet on ihania, menevät niin älyttömän pieneen tilaan. Siksi matkat lämpimiin maihin on ihania. Olen kerran pakannut tammikuussa lentolaukun New Yorkiin ja voin kertoa että istuin laukun päällä että kaikki villavaatteet mahtuivat laukkuun. Ja valtava kerros paksuja vaatteita päälle lennolle. :)

    mj: Heh, tuo lapsuusjuttu on kyllä ihan totta! Syksyllä, ennen koulun alkua käytiin aina kouluvaateostoksilla ja niillä mentiin lähes koko vuosi! Ehkä joulun aikaan ostettiin kevääksi jotain uutta, mutta aina oltiin kuitenkin nättejä ja viihdyttiin noissa vaatteissa.

    Rva Herttainen: Mä arvasinkin että sulta tulee tollanen "mä ainakin pystyn" -kommentti. :)

    Mulla on vähän eri ajatus mukaan otettavista vaatteista. Tietysti puoleksi vuodeksi otin mukaani lempparit, mutta aina lyhyemmille matkoille pakkaan vaatteita, jotka saavat hajota tai jäädä sinne. Siksi mulla on esim. sama hame valokuvissa eri vuosina Jenkeissä, Thaimaassa ja Pariisissa. Nähtävyydet taustalla vaihtuu mutta aina on samat vaatteet. :)

    Kurjuus tuon huivin kanssa. :( Mutta ihanaa matkan jatkoa sinulle!

    AnneVee: YHDEKSÄN vaatekaappia!!!!! You lucky bastard! Mulla on yksi pieni komero. Byäääääää!! Onneksi sun ei tarvitse luopua vaatteista joita et käytä, jos et halua.

    Auri: Kaupoissa pyörimesen rajoittaminen on varmasti hyvä juttu. Mulla alkaa olla tämän vuoden ostelusaldo niin vähissä että kierrän itsekin kaupat nykyään kaukaa. Ja jos totta puhutaan, niin mitään ei edes tee mieli!

    Kiitos Hesari-vinkistä, täytyypä lukea heti huomenna.

    Nooruska: Tuo tavaroiden pois pakkaaminen on hyvä juttu. Pian huomaa ettei niitä edes kaipaa. Ja jos kaipaa niin sit ottaa ne vaatteet takaisin esiin.

    Ja totta, voi että vaihdossa oli hauskaa!!!!! Mutta väitän silti että mietin tarkkaan mitä mulla oli päällä ja näytin aina kohtuuhyvälle. :)

    Lovely: Jo tuo tieto saattaa helpottaa oloa. Siis se että tietää etä pärjäisi jos olisi pakko. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse. :)

    Hilja: Mahtavaa jos sinäkin pärjäisit rinkallisella! (Saatatpa muuten juuri tälläkin hetkellä olla tuossa tilanteessa..;) ) Talvivaatteet on kyllä kimurantti juttu, vievät kohtuuttoman paljon tilaa rinkassa, laukussa tai vaatekaapissa.

    Rhia: Uuuh, mikä mahtava projekti! Jään hyvin kiinnostuneena odottamaan jatkoa.

    VastaaPoista
  16. Periaatteessa pärjäisin vaikka alasti jos olisi pakko. Onneksi ei ole, ja minulle askeettisuus on saatanasta :D enkä pidä askeettisuutta tai vaatepinon minimointia omalla kohdallani hyvänä tai tavoiteltavan asiana, eli tämä on täysin persoonasta kiinni mitä kukakin arvostaa.

    Hassu juttu, yleensä en postaa minkäänlaisia asoshenneskollaaseja tyylillä nämä haluan (inhoan niitä!) mutta nyt männä viikolla tein kaksi kenkäpostausta... sattui vaan putkeen kahden lempimerkkini syksymallistot niin what can U do ;) Ja haaveilu on ilmaista!

    VastaaPoista
  17. Nelliina: Kyllä, asketismi tai runsauden tavoittelu on ihan persoonakohtaista. Itse olen huomannut olevani onnellisempi vähemmän materian kanssa, sä taas olet niin ihanan värikäs, rönsyilevä ja mielikuvituksekas etten voisi kuvitella sua asketismin keskellä. Verrataan vaikka meidän pakkaustyyliämme reissuun lähtiessä.. ;)

    Ja kiitän sinua mainitsemastasi kenkäpostauksesta, sain ihan mahtavan idean siitä. Inspiraatiokuvat on erikseen kuin "pakko saada"-listat.

    VastaaPoista
  18. Yksi sana: Niinpä!

    no ehkä pari lisää, mielenkiintoisen oloinen blogi ja tyylikkäitä asuja! jatka samaan malliin :)

    Sound and Fashion

    VastaaPoista
  19. Pitkään reissuun on hyvä pakata semmoista mitä voi jättää sinne, ja tuoda kotiin jotain uutta ja ihanaa. Harmillisinta on että matkakuvissa (=muistot) näkyy ne vaatteet jotka ei ehkä ole suosikkeja, ja jotka aikoo jättää sinne.


    Askeettisuuden huono puoli on, että sitä pitää jatkuvasti pitää yllä. Ilmaista tavaraa jota tarjotaan ja jopa lähetetään kotiin pursuaa joka puolelta. Myös ystävät ja perhe voivat tehdä ylilyönnin lahjaostoksissa ja omakin maku on jo muuttunut parin vuoden takaisista hankinnoista.
    Sitä saa sitten tasaisin väliajoin olla ahdistunut tavarapaljoudesta, käydä kaikki läpi ja laittaa kiertoon....ja noin puolen vuoden päästä tehdä saman uudestaan. Onko kellään kestävämpää ratkaisua materiahdistukseen?

    VastaaPoista
  20. Varpu: Voi kiitos, olipa kiva saada sinultakin kommentti! Tervetuloa lukemaan jatkossakin.

    reissuLene: Totta. Minimalismin ylläpito on todella vaikeaa. Muoti muuttuu, oma maku muuttuu jne. Paras tapa pitää minimalismia yllä on ostaa vähän, harvoin ja vain tarpeeseen. Onko se sitten niin kamalaa jos ei aina ole ihan muodin mukainen?

    Myönnän itsekin etten halua enää käyttää esim. yksiä kalliita kenkiä joiden pitkä kärki häiritsee silmää. Täytyy vaan toivoa että pitkät kärjet tulevat taas joku kerta muotiin, kengät olivat niin kalliit etten halua luopua niistä. Mutta en tiedä, minimalismia on todella vaikea ylläpitää jos tykkää vaatteista ja pukeutuminen on muutankin kuin "pakko laittaa vaatteet ettei palellu".

    VastaaPoista
  21. Jollain tavalla myös hamstraustapa "vaatehuone on täynnä eri juttuja, joten sieltä löytyy aina jotain mikä on muodissa" on kestävää. On olemassa perusjutut kaikkeen, joihin voi ostaa lisäksi jotain uutta. Ainakaan tällä periaatteella ei tarvitse ostaa uusia perusvaatteita jatkuvasti?
    (ei oo ehkä ihan kestävän kehityksen mukaista, et tavarat on pullollaan tavaraa...vai onko?)

    Itse en pysty pitämään käyttämättömiä vaatteita kaapissani pitkään (erikseen sitten mummon kutomat jutut, joista ei kunnioituksesta&muistojen tähden luovu, vaikkei käytä). Laitan kaiken pika pikaa kiertoon ,että on enemmän tilaa ja vanha painolasti poissa.
    Tavallaan raivaan itselleni tilaa elää. (esim en ymmärrä tapaa että säilytetään vanhoja huonekaluja ym tavaraa, "joita saattaa tarvita" sen kustannuksella, ettei enää ole tilaa ihmisten toimia, elää, harrastaa jne)
    Tosin juuri eilen mietin, että oisin mä sittenkin voinut käyttää sitä mekkoa jonka jätin Buenos Airesiin... No nyt sen perään on enää turha haikailla, meni jo. Maailmahan on mekkoja pullollaan ;)

    VastaaPoista
  22. reissuLene: Minulla on aika paljon noita hyviä perusvaatteita joita sitten käytän muutaman muodikkaamman jutun kanssa. Perusvaatteet saa olla kalliimpia (jos kallis nyt on synonyymi laadukkaalle), muotioikut taas voi olla halvempia sillä tiedän etten käytä niitä vuosia.

    Vaatteista luopuminen kirpaisee aina, mutta kuten sanoit: maailma on mekkoja pullollaan! :)

    VastaaPoista