New York. Ihana New York. Päässä pyörii miljoona ajatusta jotka haluaisin jakaa kanssanne, mutta miljoonan asian jäsentäminen järkevästi vie valtavasti aikaa. Kulttuuri, nähtävyydet, shoppailu, ruoka ja juoma, tunnelma ja ilmapiiri. Olen sitä mieltä että jokaisen täytyisi joskus, edes kerran elämässään, päästä käymään New Yorkissa. Olen varma että myös ihmiset jotka eivät pidä Amerikasta, amerikkalaisesta elämäntavasta tai ylipäätään amerikkalaisesta kulttuurista löytäisivät nimenomaan New Yorkista varmasti jotain kokemisen arvoista. New York, varsinkin Manhattan, on suuri sulatusuuni josta löytyy jokaiselle jotakin.
Sanotaan, että amerikkalaiset ovat feikkejä ja ystävällisyys siellä on tekopyhyyttä. Olkoonkin niin, mutta olen ollut nyt päivän Suomessa ja jo nyt kaipaan amerikkalaisten käytöstapoja. "Anteeksi" on sana, joka kuuluu siellä lähes jokaisen ihmisen aktiiviseen sanavarastoon täysin eri tavalla mitä Suomessa.
Sain tänään bussissa kylkeeni ohikulkijan laukusta, minua lyötiin ruokakaupassa vahingossa ostoskorilla ja kapealla käytävällä minut kiireellä ohittanut mies tönäisi minut seinää vasten. Kertaakaan en kuullut anteeksipyyntöä. Noina hetkinä toivoin olevani taas New Yorkin kaduilla missä miljoonat ihmiset ohittavat toisensa päivittäin sujuvasti toisiinsa törmäilemättä ja ahtaissa paikoissa anteeksi pyydellen. Toisen ihmisen kunnioittaminen arjessa on jotain mistä voisimme ottaa oppia amerikkalaisilta. Feikkiä tai ei, se saa silti asiat sujumaan joustavammin ja tuo paremman mielen.
Amerikkalaistakin amerikkalaisemmat teokset (kuvat yllä) kuvasin MoMA:ssa. MoMA:ssa kannattaa New Yorkin visiitillä ehdottomasti käydä. Yksi upeimmista kokoelmista maailmassa. Ja vielä tämän hetken vinkki jos ehditte MoMA:aan 10. tammikuuta mennessä. Tutustukaa ehdottomasti New Photography 2010: Roe Ethridge, Elad Lassry, Alex Prager, Amanda Ross-Ho -näyttelyyn. Henkeäsalpaavia kuvia ja värejä!
Veit sanat suustani! Aikoinani matkustelin töiden puolesta jonkin verran Aasiassa ja tunteeni olivat aivan samat aina kotiin palatessani. Miten moninkertainen määrä ihmisiä siellä toisella puolella maapalloa onnistui kulkemaan tungoksessa tönimättä ja puskematta toisiinsa, kun täällä saat oikeasti varoa, kun olet ihmisjoukossa liikkeellä ja todellakin aika harva pyytää anteeksi törmäilyään (viime viikonlopun ruokaostoksilla n. 30-vuotias naishenkilö törmäsi ostoskoreineen päälleni niin, että miltei kaaduin ja jatkoi vain hymähtäen matkaansa). Ja hymy, kiitos ja ole hyväkin ovat täällä päin maailmaa aika monesti yliarvostettuja asioita jopa palveluammateissa olevilla. Monesti tuntuu, että kohteliasta ystävällisyyttä jopa pidetään yksinkertaisuuden merkkinä, vaikka asia mielestäni on täysin päinvastoin. Ehkä se on tämä pimeys, ehkä se on kylmyys... En tiedä. Suomalainen olen ja tänne jään, mutta välillä kaipaan kyllä kovastikin toisenlaista henkistä ilmapiiriä ja käytöstapoja. Olisi kaikilla niin paljon mukavampaa...
VastaaPoistaI feel you! Asuin kevään 2007 Kanadassa ja ehdollistuin siellä hyvin nopeasti sille, että toiset ihmiset otetaan huomioon ja juuri esimerkiksi julkisissa tönimistä pahoitellaan. Helsinkiin palaamisen jälkeen ratikkamatkoilla tuli ensi alkuun joka kerta pahalle tuulelle... Grr. Ennen kuin taas tottui.
VastaaPoistaToi on kyllä ihan totta - suomalaiset saisivat tuossa suhteessa ottaa kyllä paljon oppia. Tuntuu, että käytöstavat ja sellainen hienovarainen kohteliaisuus (kuten juurikin tuo sanan "anteeksi" käyttö) on unohtunut suurimmalta osalta suomalaisista ihan täysin. Jopa niiltä vanhemmilta tädeiltä ja sediltä, jotka paasaavat käytöstapojen puuttuvan lähinnä vain "nykynuorten" keskuudessa...
VastaaPoistaMinäkin juuri hehkutin ranskalaisten käytöstapoja - on se vaan ihmeellistä, että ihmiset tervehtivät, sanovat näkemiin ja pyytävät anteeksi! Ja kyllä, tiedän että se on tapa enemmän kuin aitoa välittämistä tai kiinnostusta, mutta mitä sitten? Musta se on silti varsin ihanaa. Kun menee hissiin sisälle niin muut nököttäjät sanoo tulijalle bonjour, ja kun lähtee, sanotaan au revoir! Kuvittele jos täällä tekisi noin? Suomalainen kertois heti kaverille että "joku hullu yritti iskeä mua hississä".
VastaaPoistaLupasinkin poikaystävälle, että nyt kun tulen Suomeen, alan ranskalaisittain kohteliaaksi! Mutta ehkä ne hissijutut jätän vielä väliin.
Voi andy <3 haluaisin niiiin päästä joskus tapittamaan hänen töitään muualtakin kuin kuva kirjoista.
VastaaPoistaTarja: Juuri näin! Päätin itse muutama vuosi sitten jatkaa Jenkeistä päälle jäänyttä kohteliaisuutta myös kotona ja olen saanut siitä paljon positiivista palautetta. Jatkan siis samalla linjalla edelleen täälläkin!
VastaaPoistaMirjami: Samoin, olen tullut pahalle tuulelle paluuni jälkeen joka päivä juuri noista asioista. Miten anteeksi pyytäminen voikin olla niin vaikeaa?
Christina: Totta! Mua niin ärsyttää vanhemmat ihmiset jotka jakasvat hokea huonosti käyttäytyvästä nykynuorisosta ja samalla etuilevat kauppajonoissa.
Eeva: Sanoin eilen hissiin mennessäni nuorelle miehelle "hei" ja lähtiessäni "moikka". Sain takaisin ystävälliset toivotukset ja olin iloinen. Nyt vasta tuli mieleen että mies varmaan luuli sitä iskuyritykseksi.. :)
Norppis: MoMA oli mieletön! Vaikka aikaa oli rajallisesti ja lähes vain kävelin sen läpi, niin silti siinä ajassa ehti saada silmäkarkkia yllin kyllin. Toivottavasti pääset sinne joskus itsekin!
Kohteliaisuus ja toisten huomioonottaminen. Joo-o, en tiedä mistä johtuu kun edes ahtaalla sisäpihalla vastaantuleva naapuri ei tervehdi, pikemminkin välttelee katsetta. Saati sitten että joku esim tönäistessään pyytäisi anteeksi. Ehei, tönäisijä todennäköisesti vain mulkaisee vihaisesti, kun olen onnistunut jäämään tyypin tielle...
VastaaPoistaAllekirjoitan Niin joka sanan!
VastaaPoistaNetta: Juuri tuo, jos siis joku sattuu törmäämään sinuun ja mulkaisee vielä alle jäänyttä pahasti, on viheliäistä. Täällä kuljetaan maailman omistajina ja jos joku sattuu jäämään alle se on hänen vikansa. Murrr...
VastaaPoistaPrefecta: Amen! Mä esim. avaan aina ihmisille oven jos olemme menossa yhtä aikaa samasta ovesta. Jos ihmiset ei kiitä mä sanon nykyään aina isoon ääneen: "Kiitos. Ole hyvä." Siis molemmat kommentit. Toivon että edes joku ymmärtäisi mistä on kyse. :)
Luin kirjoituksesi ja koko ajan nyökyttelin. Aivan totta ja muutoksen huomaa kun palaa Suomeen. Myös tykkäsin siitä, että vastaantulijat katsoivat silmiin ja hymyilivät. Ja kun ajelimme maaseudulla, niin usea auto pydähtyi viereen ja tarjottiin apua tai evästä. Ihana maa <3 New Yorkiin lähtisin heti uudestaankin.
VastaaPoistamerikukka: Kyllä, minäkin lähtisin New Yorkiin vaikka heti uudestaan! Lähdetäänkö? ;)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNYC-ihmiset oli ihan superystävällisiä! Juorujen mukaan muualla Amerikassa ollaan vielä yatävällisempiä. Kadullakin tultiin kysymään, että kuinka voin auttaa? Kukaan ei edes pöllinyt käsilaukkua... Liikkeissä myyjät tervehti ja esitteli itsensä etunimellä.
VastaaPoistaPS. Ihana karva! Mun listalle se jäi, kun yksi jota kokeilin oli liian pieni ja toinen liian valkoinen.
Eija: Totta, ihmiset New Yorkissa ovat ihan järjettömän ystävällisiä! Tänään taas joku mies astui varpailleni sporassa (sattui oikeasti!) eikä hänelle näyttänyt tulevan mieleenkään pyytää anteeksi.
VastaaPoistaJa suosittelen muuten sinulle ehdottomasti karvaliivin hankintaa. Esim. se mitä sovitit sopi tyyliisi tosi hyvin. Sitä paitsi tämä on tosi lämmin ja se jos mikä sopii minulle näillä keleillä. :)
Ihanaa kun postasit tästä, olikin juttua siitä viime viikolla. Itse olen ihan kauhuissani suomalaisten käytöstavoista.
VastaaPoistaKatja: Sä olet asununt jo niin pitkään Jenkeissä etten ihmettele että olet kauhuissasi käytöstavoistamme. Olet jo tottunut liian hyvään. :) Jopa lapset näyttivät olevan New Yorkissa parempikäytöksisiä kuin täällä.
VastaaPoista