Pääsimme syksyisellä New Yorkin reissulla tutustumaan timantteihin. Timanttien upeaan maailmaan meidät johdatti jalokiviliike Ultra Diamonds jossa meille kerrottiin timanteista ja niiden erilaisista hiontatavoista. Saimme kuulla myös mistä timanttien huikeat hinnat ja hintaerot johtuvat (paino, hionta, väri, puhtaus).
Pääsimme katselemaan suurentavalla luupilla timantteja eri hintaluokista, ja vaikka paljas silmä ei huomannut timanteissa mitään eroa niin luuppi paljasti aina totuuden. Luupilla tai mikroskoopilla päälle päin täydellisen timantin sisältä löytyi sulkeumia (=epäpuhtauksia) vaikka hinnat olivat parhaimmillaan yli $10 000. Vasta useita kymmeniä tuhansia maksavissa timanteissa virheet olivat niin pieniä ettei niitä amatööri erottanut millään.
Pääsimme katselemaan suurentavalla luupilla timantteja eri hintaluokista, ja vaikka paljas silmä ei huomannut timanteissa mitään eroa niin luuppi paljasti aina totuuden. Luupilla tai mikroskoopilla päälle päin täydellisen timantin sisältä löytyi sulkeumia (=epäpuhtauksia) vaikka hinnat olivat parhaimmillaan yli $10 000. Vasta useita kymmeniä tuhansia maksavissa timanteissa virheet olivat niin pieniä ettei niitä amatööri erottanut millään.
Myönnän olevani niin perinteinen nainen että jos joskus menen naimisiin niin haluan sormuksen jossa on mahdollisimman täydellinen timantti. Jenkeissä on ihan yleistä, että vihkisormuksia on kaksi. Toinen sormuksista on "the one", arvoltaan omakotitalon verran, ja sitä säilytetään pankin holvissa ja käydään katsomassa kerran vuodessa, hääpäivänä. Toista, edullisempaa sormusta käytetään arjessa. Vaikka haluan itselleni (jos siis koskaan menen naimisiin) timanttisormuksen, niin tuo kuulostaa minusta jo aika älyttömältä. Mitä järkeä on ostaa niin kallis sormus ettei sitä voi käyttää??
Oletteko te aitojen korujen, timanttien, helmien tai jalokivien ystäviä vai kelpaako korulippaaseen myös rihkama?
Oletteko te aitojen korujen, timanttien, helmien tai jalokivien ystäviä vai kelpaako korulippaaseen myös rihkama?
Mä en ole keltakullan ystävä ollenkaan :) Meidän kihlat ovat titaania ja mun vihkisormus terästä, jossa on tarkoitetusti 9 zirkonia. Olisimme halunneet zirkonimetallisen vihkisormuksen mutta niitä saa vain muilta mailta ja enimmäkseen mustina. Nämä materiaalit siksi, että niiden käyttöympäristö yhdisti meidätkin :)
VastaaPoistaSormusten lisäksi käytän vain juhlatilaisuuksissa mieheni mulle ostamaa Planetaariset laaksot -käätyä. Scifijuttu :D
No höh, mitäs iloa upeasta sormuksesta, jos ei sitä käytä! Korulippaasta löytyy kyllä laidasta laitaan rihkamaa ja kultaa. Pääasia että näyttää omiin silmiin kauniilta. Korviksissa joudun turvautua aitoihin, koska rihkama kutittaa. Sen verran harakka olen kuitenkin, että vihkisormukseen halusin rivin timantteja. Jos sitä joka päivä käyttää, niin onhan sen oltava just eikä melkein! :)
VastaaPoistaWandabe: Ooooh, musta zirkonimetallinen vihkisormus kuulostaisi mielettömältä!! Mutta upealta kuulostaa kyllä teidän kihlat ja vihkisormuksetkin. Ihanan omaperäistä ja juuri teidän näköistä. Niin sen pitääkin olla!
VastaaPoistaNetta: Mulla on ongelmana kans tuo kutiaminen jos käytän rihkamakorviksia. Eli voin käyttää niitä silloin tällöin mutta joka päiväisessä käytössä on pakko olla kultaiset. Näin vanhemmiten edes hopea ei käy, ärsyttävää.
Timantit on kyllä ihania! Ja niitä saa myös mustana jos siltä tuntuu. :)
Mun mielestä timantit on epäeettisiä, en siis itselle hankkisi tai ottaisi lahjana vastaan.
VastaaPoistaJenni: Olet oikeassa että timantteja hankkiessa niiden alkuperä kannattaa selvittää niin hyvin kuin mahdollista. Voi tietysti ajatella että kaivostoiminta yleensäkin on luonnonvaroja tuhoavaa, mutta jos ajatellaan ns. veritimantteja niin nuo amerikkalaisen firman timantit olivat kaikki kanadalaisista kaivoksista. Luulen, että niiden kaivosten tilaa pidetään jatkuvasti silmällä. En tietenkään voi olla varma. Yksi hyvä ja samalla tavallaan ekologinen puoli timanteissa on niiden kestävyys. Ne ovat oikeasti ikuisia ja päätyvät harvoin jätteeksi.
VastaaPoistaEn tiedä, olisiko sitten tuossa "timangi pankkiholvissa" jutussa vähän samaa kuin huomenlahjassa, sillä varmistetaan että jos puolisolle joskus tapahtuu jotain, ei kuitenkaan jää puille paljaille, vaan voi sitten esim. myydä sen timangisormuksen? Tosin nykymaailman menoon aika vanhahtava ajatus, mutta jostain ne tavatkin ovat juurtuneet ja aikanaan onkin ollut varmaan ihan passeli idea!
VastaaPoistaMutta mulle itselleni kyllä käy jalometallit sekä rihkama, enimmäkseen taitaa kyllä sitä rihkamaa löytyä :D
Salka: Tuo on varmasti ihan totta, erittäin järkevä huomio. (Ainakin silloin jos sormus on ostettu rahalla eikä sitä varten ole otettu niin valtavaa lainaa että sitä maksetaan seuraavat 30 vuotta ja riidellään lainoista koko se aika ja lopulta erotaan... :) )
VastaaPoista