sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Seitsemänkymmentä tykkäystä

tunnetila: liikutus

Seitsemänkymmentä tykkäystä. Seitsemänkymmentä kertaa ilon pilkahdus ja lämmin tunne rinnassa. Sähköpostit, FB-viestit, halaukset ja kommentit "Mua niin v***ttaa sun puolesta!" Kaikki tämä liikuttaa ja tuntuu samalla hyvälle. Te olette ihmiset ihan huikeita, kiitos!

Voittoa ei blogikisassa tullut, kunniamaininta kuitenkin. Mutta oikeasti, mikään palkinto ei tuntunut niin hyvältä kuin jokainen yksittäinen ääni jonka sain.

Mietin jossain vaiheessa miksi tuo pieni asia (lisäaika kirjoituskilpailussa) ärsytti niin paljon. Pieni asia, jonka voi helposti ohittaa olan kohautuksella. Sitten tajusin. Palasin tunteissani opiskeluaikoihin. Olen aina ollut jämpti ja tunnollinen, aika outo tyyppi luovalla alalla jota opiskelin. Muistan ne illat ja yöt kun väänsin jotain laajaa tehtävää jonka palautus oli parin päivän päästä. Joka helkkarin kerta kun tehtävien palautus tuli eteen olin vuosikurssini ainoita joka palautti työnsä kun deadline oli. Ja joka helkkarin kerta opettaja antoi lisää palautusaikaa. Olin tehnyt oman työni muutamassa päivässä niin kuin piti, muut saivat aikaa aina vähintään yhden ylimääräisen viikon. Jestas että ärsytti!

Juttelin asiasta Stellan kanssa Finnish Catwalkissa ja Stella totesi: "Tuo on teidän tunnollisten ihmisten ikuinen vitsaus!" Tismalleen näin, mutta miksi aikataulujen kunnioittaminen ja ajoissa työn tekeminen on tunnollisten "vitsaus"? Miksei aina myöhästyviä ja aikatauluja halveksuvia ihmisiä moitita? Aina vaan annetaan mukisematta lisää aikaa. Vitsit että alkaa taas sappi kiehua kun muistelen opiskeluaikojani. Päätin silloin että ryhdyn vielä joskus opettajaksi ja hylkään jokaisen kurssilaisen joka ei kunnioita kurssin huolella laadittuja raameja ja aikatauluja. "Kurssin lopputyö myöhässä, kurssi hylätty, tule ensi syksynä uudestaan." Jestas mikä nautinto edes leikitellä moisella ajatuksella!

Mitäs te sanotte? Oletteko jämptejä suorittajia vai juuri niitä tyyppejä jotka syystä tai toisesta eivät pysy millään aikatauluissa?

20 kommenttia:

  1. apua! aloin niin pelkäämään että olisit joskus mun opettaja. Olen nimittäin todella viimetipan-ihminen, ja se on vain luonteenpiirre, josta olen paljon yrittänyt päästä pois, mutta en ole päässyt! Onneksi suurin osa opettajista armahtaa usein mua, jos en saa palautettua tehtävää deadlineen mennessä.

    Olisit kyllä ansainnut voiton! voin lohdutuspalkinnoksi tarjota sulle teehetken, jos nähtäis vaikka joku päivä? :)

    VastaaPoista
  2. wikke: Awwww, tartun heti tarjoukseesi, toivottavasti nähdään pian teen merkeissä! :)

    Ja arvaa mitä?! Vaikka sä olet juuri niitä suloisen runotyttömäisiä ja äärimmäisen viehättäviä boheemeja opiskelijoita niin mun kurssista et pääsisi läpi jos myöhästyisit. :) :) Tuntisin piston sydämessäni ja ajattelisin "Voi vitsit kun Wikke on niin mukava ja lahjakas, mutta silti en anna periksi vaan hylkään kurssin." :D

    Apua, onneksi en ole opettaja! :)

    VastaaPoista
  3. Mä oon joka sanasta sun kanssa samaa mieltä, aikatauluja pitää noudattaa ja se on niiiiin ärsyttävää kun muut pääsee kurssit/mitä vaan läpi, vaikka on ihan myöhässä ja itse istunut joka tunnilla ajoissa ja palauttanut työt aikataulussaan. Se on niin väärin ja epäreilua! Ja myös toi kisan pidennysaika edelleen ärsyttää mua, kuten nyt sulle jo FB:ssä mainitsin..

    VastaaPoista
  4. Mä kyllä myös vaadin yhteisten aikataulujen noudattamista. Opettajana teen usein niin, etenkin isojen oppilaiden kanssa, että yhdessä sovitaan milloin joku palautuspäivä on tai milloin kukakin pitää esitelmän. Jos on itse valittu, on helpompi sitoutua. Ja sitten ei armoa heru, jos ei ole tehtävää hoitanut ajoissa (pois lukien aidosti oikeat ja hyvät syyt). Jos nyt yksi kurssi vaikka kokonaan olisi hylky, niin maailma ei sihen kaadu ja ehkä oppilas/opiskelija ottaisi opikseen. Joten hyvä Wikke etten opeta sua ;D

    Ja siis itsekin usein olen viimetipan ihminen, pakko on paras motivaatio. Ajoissa kuitenkin tulee valmista vaikka se olisi vain 10 min ennen dedistä ;)

    Itse kihisin opiskeluaikana jos pidettiin jotain esitelmiä tai ylipäätään jos olin seuraamassa jotain aikataulutettua ohjelmaa. Puheviestinnän kurssilla opettaja oikein painotti, että annettuja aikoja pitäää oppia kunnioittamaan ja paras tottua sihen jo opiskelijana. On tosi noloa mennä jonnekin puhumaan ja ylittää oma aikansa vartilla, tai jo muutamallakin minuutilla. Siitä kärsii kaikki. Niin monta kertaa itsekin silloisen suullisen esityksen kyseiselle kurssille reenasin että sain sen todella mahtumaan annettuun aikaan. En pysty nauttimaan mistään esitelmistä/puheista jos näen kellosta että yliajalla mennään. Alan stressata puhujan ja ohjelman puolesta. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa noudattaa annettuja aikatauluja?

    VastaaPoista
  5. "Päätin silloin että ryhdyn vielä joskus opettajaksi ja hylkään jokaisen kurssilaisen joka ei kunnioita kurssin huolella laadittuja raameja ja aikatauluja. "Kurssin lopputyö myöhässä, kurssi hylätty, tule ensi syksynä uudestaan." Jestas mikä nautinto edes leikitellä moisella ajatuksella!"

    Oon miettinyt ihan samaa. Tunnollisuus kunniaan. sä oisit ansainnut sen voiton.:(

    VastaaPoista
  6. Minäkin kuulun tunnollisiin - tosin saatan kyllä jättää työt viimetippaan ja niin usein teenkin, mutta palautettua tulee silti ajallaan. Nykyisessä opiskeluohjelmassani dead lineja ei muuten saa ohittaa, tai työstä tulee automaattisesti uusinta (jolla on automaattisesti alhaisempi arvosana). Sopii mulle ja minusta tuo on reilua. ;-)

    VastaaPoista
  7. Äänestin sua, sillä olit ensimmäinen jonka blogista ko.kisasta edes luin. Oli kyllä kurja juttu tuollainen sääntöjen muuttaminen kesken kaiken. Perusteltiinko sen deadlinen jatkoa mitenkään? En äkkiseltään moista infoa löytänyt, kun pari päivää sitten FB-sivua katsoin.

    VastaaPoista
  8. Hei kaikki, vastaan Finatexin puolesta tapahtuman tiedotusta ja bloggaajakisaa hoitaneena. Kilpailun voimassaoloaikaa oli valitettavasti pidennettävä, sillä bloggaajat innostuivat mukaan viime tingassa ja osallistujia oli kisan alkuperäisellä päättymishetkellä vähemmän kuin palkintoja. Ensi kertaa varten opittiin, että kisasta on muistuteltava useampaan kertaan päättymisajan lähetessä.


    Lopulta osallistujia löytyikin mukavasti, kiitos kaikille mukana olleille ja pahoittelut vielä osallistumisajan pidentämisestä siitä harmistuneille!

    Cheers,
    Stella
    Mellakka Helsinki

    VastaaPoista
  9. @Stella: olisitte jakaneet voittopalkinnon sen kilpailun _oikean päättymishetken_ tilanteen mukaan, silloin olisitte olleet reiluja. Muista palkinnoista olisi vielä voinut kisata.

    Todella epäreilua tuollainen aikataulujen pidentäminen viime hetkellä! Varsinkin, kun tunnetusti kotimaisen suunnittelun puolesta puhuja, sitä arvostava ja sitä tunteva henkilö oli johdossa. "Tunnetila" olisi ansainnut voiton, todellakin! Kiukuttaa rehellisen kilpailijan puolesta.

    Maailma on epäreilu. Tunnollisia ihmisiä aina tönitään. Nuff said. Toivottavasti tajuatte antaa kilpailun moraaliselle voittajalla ansaitsemansa kunnian ja töttöröö - onnitteluhuudot.

    VastaaPoista
  10. Voihan harmistus! Mä olen myös sitä mieltä, että sovituista aiktauluista ja asioista täytyy pitää kiinni, tosin tietyllä joustavuudella. Jätän toisinaan itsekin töiden tekemisen viimeisille päiville tai illoille mutta työni joka tapauksessa palautan viimeisenä palautuspäivänä. Mielestäni tämä on hyvä käytöstapa ja ennen kaikkea toisten ihmisten kunnioittamista.

    VastaaPoista
  11. Olen täysin samanlainen tuon täsmällisyyden kanssa. Etenkin asioissa, jotka koen oikein tärkeiksi. Vähän pelottaa, kun mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan jättäväni asioita viimeiseen iltaan. Nuorempana olin aina vähintäänkin päiviä etuajassa tehtävien ja projektien kanssa. Valmista on kuitenkin aina tullut ajoissa. Tunnollisuutta tosiaan arvostetaan turhan vähän.

    Ja tosiaan, ekaa kertaa ihan harmittaa etten ole facebookissa niin en voinut tykkäillä sinua. Mutta olisin tykkäillyt jos olisin voinut! =)

    VastaaPoista
  12. Ymmärrän sua tässä asiassa NIIIIN hyvin! Itse teet kiiressä homman loppuun dead lineen mennessä vaikka laatu olisi jos jonkinmoinen. Sitten myöhästyjät palkitaan lisäajalla ja paremmilla arvosanoilla. EI NÄIN!

    VastaaPoista
  13. Mä olen joka paikasta myöhässä ja teen asiat joko viime tingassa tai myöhässä.

    Tämä taipumus on pahentunut iän myötä, sillä vielä lukiossa ja sitä ennen kaikki koulujuttuni valmistuivat ajoissa. Pohjanmaalla ei ollut tapana joustaa... Yliopisto-opiskelu ei siis tehnyt mulle hyvää. Töissä tosin saan työni deadlineen mennessä valmiiksi, mikä tällä alalla pärjätäkseen onkin ehdoton edellytys, kuten tiedät. Mutta jos deadlineja ei olisi, niin apua.

    VastaaPoista
  14. Voi, ymmärrän niin hyvin! En käsitä miksi myöhästely on jotenkin saanut sen aseman, että se on melkein coolia, eikä ollenkaan pahoiteltava asia.

    Jatkuva myöhästely on osoitus, ettei kunnioita toisten aikaa ollenkaan (niiden odottavien aikakin on kallisarvoista, ei vain sen "kiireisen" myöhästelijän). Toki joskus elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta kyllä niillä vakkari-myöhästelijöillä tuntuu vain olevan sellainen asenne, että kyllä ne muut odottaa. Itsekästä, sanon minä.

    Ja kisassa tottakai voitto kuuluisi ajoissa olevalle, muille sitten se mitä jää, jos jää. Puh, tulipahan purettua!

    VastaaPoista
  15. Voi jestas, kiitos ihmiset kommenteistanne! En voi olla muuta kuin onnellinen että blogiani seuraa kaltaisenne ihmiset. Olette tunnollisia, skarppeja, empaattisia, fiksuja, oikeudentuntoisia, kanssaihmisiä kunnioittavia ja reiluja, mitä vielä?! Ai niin, ihania unohtui! :)

    Ja kiitos sinulle Stella että kävit taustoittamassa asiaa.

    Muunica: <3, en voi muuta sanoa! *snif*

    VastaaPoista
  16. Sama! Mä niiiiiin tiedän tuon tunteen. Kärsimätöntä odottajaa kiukuttaa, kun sovitusta aikataulusta lipsutaan.

    Mellu

    VastaaPoista
  17. Mä kuulun myös täsmällisiin ja tunnollisiin. Voitto olis kyllä kuulunut sulle. Nykyään tosiaan tuntuu, että myöhästely on vaan merkki, että on "tärkeä", kun on niin "kiireinen". Mustakin usein tuntuu, että nämä myöhästelijät eivät kunnioita ja pidä tärkeänä muiden aikaa.Sitten, jos asiasta mainitsee, niin sitten on heti niuho. Tunnollisuus ja täsmällisyys kunniaan! Ja mä kans hylkäisin myöhästelijät.

    VastaaPoista
  18. Oon samanlainen, aikatauluja noudatetaan, piste! Viime tingassa tulee usein tehtyä juttuja, mutta palautus aina ajallaan :) Meillä tulee koulussa tehtävistä miinusta, jos ne on myöhässä ja se on ihan oikein. Ymmärrän hyvin ärsytyksen!

    VastaaPoista
  19. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Mellu, Nasu ja Ulrika: Kyllä, aikatauluja noudatetaan ja myöhästyneiden tulisi saada automaattisesti huonompi arvosana tai sitten ajoissa olevalle ylimääräistä plussaa. Muistan kun koulussa opettajat sanoivat että myöhästyminen alentaa arvosanaa ja koskaan ei käynyt noin. Onneksi Ulrika teillä on opiskelupaikassasi joku roti! :)

    Anonyymi: Poistan kommenttisi sillä en halua lietsoa mainitsemaasi asiaa enempää, tiedän että ymmärrät. Voin yrittää tehdä asialle jotain, ilmoittelen onnistunko. Kiitos tiedosta!

    VastaaPoista