Olen jo useamman vuoden haaveillut vajaamittaisista, pepitaruutuisista housuista. Ne näyttävät aina niin raikkailta, tyylikkäiltä mutta samalla tyttömäisiltä maailmantähtösten yllä. On vain yksi pahemmanlaatuinen ongelma: housut näyttää hyvältä pitkä ja hoikkasääristen päällä, ei lyhytjalkaisilla. Jaa miksi ei sovi lyhytjalkaisille? Noh, a) vajaamittainen lahje saa jalat näyttämään entistä lyhyemmille, b) pepitaruutu lihottaa ja c) yleensä "tavallisille" säärille tarkoitetut housut on lyhytjalkaisella nilkkaan asti, eli sellaisten housujen löytäminen on lähes mahdotonta. Kas, näine perusteluineni olen päättänyt ihailla pikkuruudullisia housuja vain muiden yllä. Kunnes...
UFFin 3€:n päivät toi eteeni juuri minun kokoani olevat, tummansinivalkoiset pepitaruutuhousut. Korkea vyötärö ja kaikki, priimakunnossa olevat housut suoraan 50-luvulta. Ja vielä kotimaiset! Pakko ne oli kolmella eurolla ottaa. Nyt tykkään niistä tosi paljon, materiaalikin on mukavaa päällä. Olen kaikesta yllä mainitsemastani (lyhentää lyhyttä entisestään ja lihottaa hurjasti) edelleen samaa mieltä, mutta jos kokonaisuutta yrittää pelastaa pitkillä paidoilla ja korkkareilla, niin... Ehkäpä tämä tästä. (Kuvassa sadetakki Marimekko, paitapusero B-Young Collezione, housut UFF, kengät Minna Parikka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti