Ennen Sex and the City tuuletusta haluan kiittää Miaa, jonka ansiosta saan, tai ainakin sain tilattua, paljon puhuttaneet H&M:n juuttipohjakengät. Kiitos, toivottavasti tilaamani koko on tällä kertaa sopiva!
Ja sitten asiaan:
Sex and the City leffan maailman ensi-ilta oli eilen Lontoossa. Suosikkibloggarini Nelliina ehti jo omassa blogissaan hehkuttaa asiaa, ja huomasinpa hänen blogissaan onnekkaan ihmisen kommentin; nimimerkki kaisamaria oli ollut Lontoossa paikalla todistamassa neljän ihanan leidin Englannin vierailua. Voi miten hauskaa olisikin ollut jos olisi päässyt paikalle, New Yorkin ensi-iltahumusta puhumattakaan!
Sinkkuelämää on mielestäni yksi kaikkien aikojen loistavimmista sarjoista, ihan ehdottomasti. Jos sillä ei voi suoranaisesti sanoa olevan vaikutusta elämääni muuten, niin ainakin pukeutumiseeni Patricia Fieldin puvustus on vaikuttanut. Huomaan usein (ystävieni mielestä kammottavia ja liian rohkeita) heräteostoksia tehdessäni ajattelevani "Carrien päällä tämä näyttäisi upealta, miksen siis minäkin voisi kokeilla.." Vaikken itse ole Sarah Jessica Parker tai kuvitteellinen henkilö Carrie Bradshaw, niin silti hänen uskomaton tyylinsä tuo rohkeutta pukeutua vaikka niin yliampuvasti kuin haluaa.
Kun sarja alkoi (1998), olin iloinen että Carrien rooliin valittiin juuri SJP. Jo pienenä tyttönä rrrrakastin elokuvaa Girls Just Wanna Have Fun (1985) ja siinä juuri Parkeria roolihahmonaan Janey. Muistan leffasta jopa SJP:n repliikkejä jotka jo nuorena saivat minut vakuuttuneeksi, että tässä näyttelijättäressä on sitä jotain. Parker ei ole koskaan ollut "virallinen" kaunotar, mutta hänen persoonansa ja tapa olla ja kantaa asunsa on ällistyttävä. En lainkaan ihmettele nimitystä tyyli-ikoni hänen kohdallaan.
Muutama vuosi sitten kävin New Yorkissa Sex and the City kiertoajelulla. Ajelu kesti lähes neljä tuntia ja ajelimme bussilla pitkin Manhattania tutustuen sarjan kuvauspaikkoihin. Bussissa oli monitoreja joista katsoimme pätkän sarjasta ja sen jälkeen menimme kuvauspaikalle. Kaikkia paikkoja joista näimme pätkiä emme toki nähneet, mutta näistä pätkistä matkanjohtaja kertoi paljon sisäpiiritietoa esim. kuvauksissa sattuneista kommelluksista. Kävimme mm. Patricia Fieldin vaateliikkeessä, Cosmopolitanilla Steven ja Aidanin Scout -ravintolassa (kuva 1), söimme Magnolia Bakeryn muffinssit (kuva 2) ja kävelimme Carrien kotikadulla (kuva 3) ja istuimme Carrien portailla (kuva 4).
Oli kiva huomata, että täysi bussilastillinen faneja koostui niin miehistä kuin naisistakin ja meitä oli monesta maasta, mm. Norjasta, Saksasta, Espanjasta, Iso-Britanniasta ja minä Suomesta. Vielä on pakko mainita asia, joka ihmetytti minua kovasti. Matkanjohtaja kyseli meiltä reissulaisilta kysymyksiä, esim. keneen roolihahmoista samaistutte tai kuka olisi mielestänne Carrielle "Se oikea". Olin AINUT koko bussissa, joka oli sitä mieltä että Carrielle oikea mies on Mr. Big!!! Jos bussiin mahtuu 50 ihmistä niin minä kannatin yksin Bigiä, muutama käsi nousi pystyyn Bergerin ja Petrovskin kohdalla ja kaikki muut, ehkä 40 noussutta kättä oli sitä mieltä, että Carrien elämän mies on Aidan. Mitä ihmettä!!! Matkanjohtajakin oli selvästi yllättynyt ja totesi minulle: "Onneksi edes sinä sait sarjalle haluamasi lopun!" Olisi kiva kuulla muiden kommentteja siitä, kuka on Carrielle "The One". (Okei, tiedetään että tämä on vaan sarja ja että kyseessä on fiktiiviset hahmot, mutta silti!!)
Ajelu oli tosi-fanille ihastuttava kokemus, välillä tuntui että halkeaa ilosta! Suosittelen kovasta hinnastaan huolimatta, keikka on joka pennin arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti