Matkanjälkeinen ahdistus

tunnetila: blääh

Mikään ei huvita! Vietin koko eilisen päivän kotona yöpuvussa. En jaksanut mennä suihkuun saati ruokakauppaan. Jääkaappi oli matkan jälkeen tyhjillään, toisesta kaapista löytyi sentään iso rasia laivalta ostettuja suklaarusinoita. Niitä sitten eilen järsin täällä nälkääni ennen kun mies tuli kotiin ja toi juustoa ja leipää. Surkea fiilis.

Eilen sentään satoi ja ulkona näytti kurjalle. Saatoin perustella ikävällä säällä kotiin linnoittautumiseni. Tänään taas aurinko on paistanut koko päivän ja lämmintä on parikymmentä astetta. Tsemppasin kovasti itseäni ja pakottauduin suihkuun ja ruokaostoksille. Aurinkoiselta torilta vihanneksia ja kukkia ostellessani fiilis oli vielä korkealla, mutta ruokakaupassa ahdistus iski. Mitään ei tehnyt mieli ja kaikki tuntui kalliilta. Sitä paitsi ruokakaupasta ei saanut ostettua viiniä. Äh!

Ostelin kaupasta vähän mitä sattuu ja ajattelin vielä nopeasti piipahtaa Lindexillä hieman piristyäkseni. Kävelin liikkeen näyteikkunan eteen mutten halunnut edes katsoa mitä ikkunassa oli. Pelkkä ajatus vaatteiden hypistelemisestä tuntui epämiellyttävältä. Oli päästävä kotiin. Tämä taitaa olla sitä matkanjälkeistä ahdistusta.

Tässä kuitenkin päivän asu jolla sain itseni liikkeelle. (Paita NafNaf, laukku CK, housut Lindex, kengät Marc by Marc Jacobs)


Taisin äsken ahdistuksissani myös päättää, etten osta tulevaksi syksyksi/talveksi uusia vaatteita tai kenkiä. Ja ahdistus helpotti heti. Tässä on vielä lähes viikko tehokasta loma-aikaa kaivaa viime syksyiset/talviset kamppeet esiin ja kartoittaa tarpeet. Muistaakseni takkeja ja kenkiä on vaikka muille jakaa, housujakin kai ihan hyvin, neuleissa saattaa olla pulaa. Noh, jos pari neuletta hankkii niin se ei maailmaa kaada. Ja sitä paitsi jos uusia vaatteita tai kenkiä ei tarvitse ostaa niin Pariisissa tekemäni laukun pre-order ja siihen tehtävä isompi investointi ei tunnu niin pahalta. :)