Muoti - nyt ja kohta

tunnetila: marmati marmati

Selailin eilen läpi H&M:n syyskuvaston. Blaa blaa blaa, blaa blaa blaa. Roskiin. Seuraavaksi vuoron sai Elloksen kuvasto. Blaa blaa blaa, oho, kivat nahkahanskat, blaa blaa, hmm, ihan jees saappaat. Roskiin. Alan olla lopen kyllästynyt tunikoihin. Kaapissa olevia toki voin vielä käyttää ja varmasti käytänkin, mutta uusia ei kiinnostaisi hankkia. Johan tässä on jo useampi vuosi leuhotettu löysissä tunikoissa "oletko raskaana" kysymyksiin vastaillen. Saisi jo pikkuhiljaa riitää..

Tähän postaukseen ei taaskaan ole tarvittavaa kuvamateriaalia, pahoittelen, joten esittelen tässä eilisen päivän asuni. Neule Marimekko (Samu-Jussi Koski), laukku Longchamp, pitkä paita Mango, housut Lindex, kengät H&M.

Etten ihan epätoivoon vaipuisi päätin käydä tänään Messukeskuksessa järjestettävillä Muotimessuilla. Voi tsiisus sentään! Ei ehkä olisi kannattanut. Epätoivoni ei ainakaan vähentynyt. Tylsää, tylsää, kuolettavan tylsää. Messut olivat kutistuneet kutistumistaan ja näytteelleasettajia oli enää kahdessa hallissa. Messujen yhteydessä järjestetään myös kenkä- ja laukkumessut jotka olivat yhtä vaatimattomat, mutta pari kivaa juttua tuli edes tältä puolelta bongattua.

Palmrothin osastolla huomasin hyvin sievät kengät joista osaston pitäjä, selvästi valinnastani ilahtuneena, tuli kertomaan tarkemmin. Kengät olivat Pertti Palmrothin isän suunnittelemat ja ne oli tehty tuotantoon 60-luvulla. Nyt malli oli kaivettu esiin ja se on otettu uudelleen tuotantoon. Ihanaa nostalgiaa ja vanhan osaamisen ja muotoilun arvostusta. Hyvä suunnittelu ei vanhene! Manteren osastolla oli esillä useampi malli Minna Parikan Manterelle suunnittelemia kenkiä. Parikkamaisia, mutta normaalia matalammalla korolla. Ihan hauskoja, mutta pitäydyn kuitenkin Minnan omissa kokoelmissa. :)

Kenkäosastolta löysin myös yhden mielenkiintoisen uuden tuttavuuden. Juttelin pitkään hong kongilaisen firman edustajan kanssa joka kertoi, ettei sisäänostajien kiinnostus ole messuilla herännyt eikä myyntiä ole ollut. Oikeasti, ainut osasto jonka eteen pysähdyin kunnolla katsomaan tuotteita ja josta oikeasti kiinnostuin ja pidin ja kauppa ei käy. Voi turkanen! Kohta otan oikeasti ohjat käsiini, myyn asuntoni ja perustan jo lapsesta asti unelmoimani kenkäkaupan!

Ja sitten, päivän kohokohta: suuri muotinäytös!

Karita Tuomola ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa! Upeat vatsalihakset erottuivat varmasti salin takimmaiseen penkkiriviin asti. Tosin on olemassa rusketusta ja "rusketusta" ja tällä kertaa Tuomolan väri oli jälkimmäistä osastoa. Vähempikin riittäisi.. Suvi Miinala (tai siis Tiilikainen) oli viehättävä kuten aina. Hallitseva Miss Suomi Satu Tuomisto tuntui myös viihtyvän lavalla, mutta taitaa missimme olla myös ruoka-aikaan kotona.. Eipä silti, parhaalta uima-asut hänen täyteläisemmän vartalonsa päällä näyttivät kuin langanlaihojen henkareiden.

Edes Göran Porvalin upeat rintalihakset eivät saaneet minua pysymään keskittyneenä Black Horsen sisääntulon aikana. Vaaleansinisiä alushousuja, huh, ja Suomen miesmallit, missä te olette? Huonoryhtiset, ympärilleen säikähtäneen näköisinä pälyilevat miehet yrittivät pysytellä raamikkaimman Porvalin takana. Tässäkö oli Suomen miesmallien parhaimmisto?

Ai niin, ne näytöksen vaatteet.. Näytöksen annista kertonee jotain se, että muistan enemmän mainittavia yksityiskohtia malleista kuin mallistoista. Navy-look pitää pintansa, tunikoita, tunikoita ja vielä tunikoita. Eikö nämä koskaan riitä?? Näytöksessä ei nähty Marimekkoa, ei IvanaHelsinkiä, ja näytös oli selkeästi suunnattu aikuisemmalle väelle. Marisen siis turhaan, enhän ollut edes kohderyhmää. Minulle suunnattuja sisääntuloja oli Nansolla ja Nanson Lempivaatteella, mutta nämäkin mallistot tuntuvat jotenkin junnaavan paikoillaan.

Positiivisinta antia oli Turo Tailorin sisääntulot: Silver-label ja Red-label. Molemmat onnistuneita. Silver-labelin hyvin leikatut, laadukkaista kankaista tehdyt tummat puvut valkeine paitoineen, kenkineen ja hattuineen miellyttivät silmää ja olivat mukavan veijarimaisia. Red-labelin näyttävintä kokonaisuutta: valkoinen takki, punainen paita ja siniset housut käyttäisi suomalaisista miehistä ehkä 1%, mutta silti asu oli virkistävä muuten pliisussa näytöksessä.

Ja puutteellisen kuvamateriaalin vuoksi tässä päivän asu messuilla. Huivi Venäjältä, mekko Marimekko (lisää Samu-Jussia), vyö Pieces, housut Lindex, balleriinat Marc by Marc Jacobs.


Ja ettei yhtään helpottaisi kävin kuuntelemassa hetken kun stylisti Minttu Vesala kertoi työstään.

Haast: Onko Suomessa paljon stylistejä?
Vesala: Yhteen aikaan tuntui että jokainen oli stylisti. Kaikki esittelivät itsensä stylistinä. Suomessa on ehkä kymmenkunta huippustylistiä ja ne muut... ne muut.. ne on sit.. ihan ok... Ihan sama kun mä esittelisin itseni plastikkakirurgina jos tykkäisin siitä. Mut ei mulla olisi koulutusta, se on tässä ihan sama..
Haast: Niin.. No mikä koulutus sinulla sitten on?
Vesala: No meitä... meillä on.. isolla osalla meistä on suunnittelijan koulutus. Ja sit me ollaan kaikki toistemme frendei! *nauraa*

Tässä vaiheessa myötähäpeä oli jo niin valtava että poistuin paikalta. Tykkään monista Vesalan jutuista ja varmasti hän on huippustylisti, mutta tuosta vastauksesta ei oikein selvinnyt että onko hänellä alan koulutusta vai ei ja kun hän juuri pääsi halveeraamaan kouluttamattomia stylistejä..

No jaa, sellaiset oli tämän syksyn muotimessut, esillä kesän 2009 uutuudet. Ei ollut hääviä ei. Kysymys paikalla olleille: oliko tuolla oikeasti noin tylsää vai nousinko aamulla sängystä väärällä jalalla??