Viimeinen ilta Pariisissa

tunnetila: haikeus

Viimeinen ilta Pariisissa edessä. Toisaalta on haikea olo, toisaalta odotan kovasti omaan kotiin ja omaan sänkyyn pääsyä. Vaikka loma on ollut mukava ja rento, voin kertoa että kaksi viikkoa paikassa jossa on ollut jo aiemmin, viimeksi viime kesänä myös saman kaksi viikkoa, ei ole ehkä paras paikka jos haluaa joka päivä kokea jotain unohtumatonta. Tärkeimmät nähtävyydet on koluttu jo aiemmin, uusia tuttavuuksia on vaikeampi keksiä. "Ei se ole ennenkään kiinnostanut, miksi siis nytkään?"-asennetta on ollut havaittavissa varsinkin tuossa pariskuntamme komeammassa osapuolessa kun olen yrittänyt keksiä uutta nähtävää.


Kotikulmillamme sijaitseva Rodinin museo sen sijaan kiinnosti meitä molempia ja se olikin reissun ainoa uusi museovierailumme. Alla kuva Rodinin puistosta joka oli upeassa kukkaloistossa. Valtavat ruusut (joita ei tietysti kuvassa näy) tuoksuivat huumaaville kun kävelimme puistossa veistoksia katsellen.


Tässä Rodinin ehkä kuuluisin teos: Ajattelija.


Kävimme myös museokeskus Pompidoussa, mutta sen perusnäyttelyn olimme nähneet aikaisemminkin ja vaihtuvissa näyttelyissä ei ollut tällä kertaa mitään kiinnostavaa. Kävin (kun olin liikenteessä koko päivän yksin ja vietin "tyttöpäivää" mieheni kierrellessä omia intressejään) Louvren yhteydessä olevassa Les Arts Decoratifs - Musee de La Mode et du Textile -muotimuseossa olevassa Valentinon näyttelyssä.

Huh huh! Ihan mieletön juttu! Upeita asuja eri aikakausilta, uniikkeja luomuksia, haute couturea, mitä ikinä muodin ystävä voikaan toivoa. Valitettavasti museossa ei saanut valokuvata, mutta tässä edes kuva näyttelyn julisteesta. Viime vuonna samassa tilassa oli Jean-Paul Gaultierin näyttely. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan tuolla jos olette Pariisissa. Joka vuosi useita kiinnostavia näyttelyitä maailman suurimmilta suunnittelijoilta.



Matkan kohokohtiin lukeutui myös illallinen loistavassa ravintolassa Les Cocottes. Onnistuimme saamaan paikan parhaan pöydän illallisellemme ja nautimmekin kaikesta täysin siemauksin. Söin pääruoaksi kyyhkyä ja huolimatta siitä, että ruokavalioni on normaalisti kasvis-kalapainotteinen, punaista lihaa olen syönyt viimeksi yli 12 vuotta sitten ja kanaa syön vain silloin tällöin, ateria oli ehkä parasta mitä olen vuosiin syönyt. Pelotti hieman ottaa niinkin punaista lihaa mitä kyyhky on, mutta maku oli taivaallinen ja vatsakin selvisi koetuksesta ilman epämiellyttäviä väänteitä. Jälkiruoaksi oli ehkä maailman parasta suklaakakkua.. Ja tyytyväinen asiakas kiittää! (Illallisella jalassa oli ensimmäistä kertaa uudet kengät. Voin kertoa että ilta sujui myös kauniiden ja mukavien kenkien johdosta kuin tanssi.)

Olen ostanut myös toiset uudet kengät, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt alan kasaamaan piknic-koria ja suuntaamme viimeisen lämpimän illan kunniaksi puistoon juomaan kuohuviiniä. Ja jos mies vielä viimeisen illan kunniaksi suostuu, niin saatamme piipahtaa Champs Elyséesillä ainakin ikkunaostoksilla... ;)