Entä jos ei osaa?

tunnetila: epämukavuus

Koneen uumenista löysin kuvia eräästä kesän asukokeilustani ja ajattelin nyt jakaa kuvat kanssanne vaikka koko homma vähän epäilyttääkin.

Heinäkuun puolivälissä, jo hieman päivetystä iholleni saaneena, ajattelin että nyt on aika. Aika kaivaa esiin H&M:n Fashion Against AIDS -malliston korallin värinen t-paita. Pusero on Yoko Onon suunnittelema ja oikein kivan mallinen. Kuvasta alla ei oikein käy ilmi, mutta teeppari istuu hyvin ja siinä on kivan maltillisesti pussitetut hihat. (Pussihousut Milanosta, kengät maalautetut uudet-vanhat.)


Ajattelin kirkkaan puseron piristävän minua viimeisinä työpäivinä ennen kesäloman alkamista. Just joo. Heti töihin päästyäni kirkas pusero alkoi ahdistaa ja kaikki rusketuskin tuntui kadonneen jonnekin työpaikan oven avaamisen mukana. Onneksi olin (hieman tulevaa aavistellen) laittanut aamulla laukkuun suuren mustan huivin johon verhouduin väriahdistuksissani. Heti tuntui mukavammalta.


Koralli sopii väreihini hyvin enkä näe syitä olla käyttämättä sitä. Paitsi etten viihdy väreissä. Ehkä muutos ei tuntuisi niin valtavalta jos opettelisin käyttämään mustan ohella ensin nude-sävyjä (kuten harjoittelin Mangon hörsömekossa) enkä valitsisi heti hyvin räikeitä värejä. Nythän nude-maailmaa olisi tarjollakin kun nuo sävyt ovat tällä hetkellä niin trendikkäitä. Ja ruskeaahan olen jo pikku hiljaa alkanut käyttää.. Hiljaa hyvää tulee. Ja jos ei tule niin laitan taas kirppiksen pystyyn ja jätän kaappiini turvallisen musta-harmaa-valkoisen maailman. (Annoin muuten jo eteenpäin Matthew Williamsonin riikinkukkotunikan. Liikaa värejä minulle ja juuri sopivasti ihmiselle joka rakastui puseroon yli kaiken.)

Mitäs te olette mieltä väriharjoituksista? Jatkanko treenaamista vai jätetäänkö värit muille? Vai onko syksy ja talvi tänäkin vuonna mustia? Taitaapa olla...

Kotivaatteet

tunnetila: turvallisuus

Ostatteko koskaan kotivaatteita? Vaatteita, joita ette välttämättä tarvitse mutta ne ovat niin pehmeitä ja mukavia että ne on pakko saada, vaikka edes kotivaatteeksi? Vai muuttuuko vanha työ-/kouluvaate kotivaatteeksi kun se on jo niin kulahtanut ettei sitä viitsi käyttää ihmisten ilmoilla?

Itse pyrin käyttämään kaikki suosikkivaatteeni aina loppuun asti ja niistä tulee kotivaatteita kun ne vetelevät viimeisiään. (Tällä hetkellä tuo loppuun kuluttaminen ei ole ongelma sillä kaikki vaatteeni hajoavat lyhyen ajan sisällä.. Heh heh, ei naurata.. ) Tänä kesänä löysin kuitenkin Marimekolta Mika Piiraisen suunnitteleman, hyvin lämpimän ja pehmoisen puseron (mallia Tria) joka oli pakko ostaa kotipaidaksi.



Napillinen savupiippukaulus, raglanhihat, laadukas materiaali sekä selkeät muoto ja kuosi olivat perustelut ostokselle vaikken kyseistä puseroa tarvinnutkaan. Ja voi että tämä pusero on ihana päällä! Eilenkin, kun läksin aamulla liikenteeseen liian vähissä vaatteissa, otin illalla kotiin tullessani oikein muutaman juoksuaskeleen raitiovaunulta kotiovelle sillä tiesin saavani kotona lämpimän raitapaitani päälle.

Kun joistain vaatteista on muodostunut lämpöä ja turvaa tuovia kotivaatteita ne eksyvät huonoina aamuina helposti päälle myös töihin. Niin on käynyt jo kerran tämänkin puseron kanssa. Yläkuvassa puseron kanssa, normaaleista lököhousuista poiketen, Elloksen ratsastushousut ja Benettonin kengät. Ja täydestä meni! Kukaan ei töissä arvannut että päälläni on lohtua tuova turvavaate ja työpäiväkin meni heti mukavammin.

Toivottavasti teillä jokaisella on omia turvavaatteita jotka pelastavat kurjankin päivän!

Huijauksen makua

tunnetila: älähdys

kuva

Olen ollut Olivia -lehden kestotilaaja jo useamman vuoden. Olivian irtonumeron normaali hinta on 7.80€, yhden numeron hinnaksi tulee kestotilaajalle 7.49€. Säästöä uskollinen tilaaja saa jokaisesta numerosta 31 senttiä. Huomattavaa säästöä ei siis tule, mutta kun lehti kolahtaa päivää aikaisemmin postiluukusta kun sen saa käsiinsä lehtitiskiltä, niin olen maksanut vuosimaksuni tyytyväisenä.

Hieman minua tosin on harmittanut jatkuvat lehtien irtonumeroiden tarjoukset (lehti on usein tarjouksessa hintaan 5.90€ tai kaksi lehteä yhden hinnalla (vanhempi ja uusin numero)), mutta tästäkään en ole jaksanut marmattaa kuin satunnaisesti. Nyt kuitenkin huomasin, että Olivia on tehnyt Seppälän kanssa sopimuksen ja kuten ennen Trendin, nyt Seppälästä saa Olivia-lehden hintaan 3.90€!!

Anteeksi nyt vaan, mutta tunnen oloni kestotilaajana enemmän kuin huijatuksi. Kestotilaus ja yhteen lehteen sitoutuminen tulee jatkossa rutkasti kalliimmaksi kuin kerran kuussa Seppälässä vierailu. On hienoa että saan jatkossa Seppälästä suosikkilehteni lähes puoleen hintaan sen tämänhetkiseen hintaan verrattuna, mutta minne on kadonnut kestotilaajan ennen niin suuresti mainostetut edut?! "Kestotilaajana osallistut automaattisesti joka kuukausi 1000€:n matkalahjakortin arvontaan!" Jeah, right! Ihan niin kuin joskus muka voittaisin jotain...

Mielipiteitä uudistuksesta? Kuinka moni Olivian tilaaja pitää lehden saamista suoraan postiluukusta yli kolmen euron arvoisena palveluna ja jatkaa tilaustaan? Tai kuinka moni lehden lukija kipittää jatkossa tyytyväisenä kerran kuussa Seppälään ja hankkii sieltä edullisempaa luettavaa?


Nim. kestotilauksensa lopettanut hämmästelijä

Yksi miinus suosikeille

tunnetila: parannusehdotus

Testailin täällä Dermalogican Precleanse-puhdistusainetta ensimmäisen kerran. Aikaa vievästä puhdistusprosessista huolimatta päätin ostaa tuotteen ja nyt olen puhdistanut kasvoni useamman viikon ajan noilla hellävaraisilla aineilla. Olen tällä käytöllä erittäin tyytyväinen puhdistustulokseen.


Työlästä monivaiheinen puhdistus on edelleen mutta tietty iltarutiini alkaa jo muodostua. Ihmettelen kuitenkin hintavien tuotteiden tuotepakkausten suunnittelua. Miksi ihmeessä niistä on tehty niin epäkäytännöllisiä?

Purnukat eivät meinaa pysyä kosteissa käsissä ja niitä on hankala puristaa. Tuotetta lorahtaa välillä liikaa ja kun yrität säännöstellä niin sitten purkista ei tule ainetta lainkaan. Pumppupullo, hyvät suunnittelijat, pumppupullo! Mikään ei ole niin kätevää kuin nopealla painalluksella sopivasti tuotetta annosteleva pumppupullo. Helpottaisi elämää kummasti.

Kylpyhuoneen kaapista alkaa löytyä jo koko arsenaali sarjan tuotteita, uusimpana tulokkaana silmänympärysvoide Intensive Eye Repair. Tuotetta käytetty pari viikkoa, ei vielä varsinaista kommentoitavaa. Skin Hydrating Booster, jota aluksi jouduin läträämään pintakuivaan ihooni reippaasti, on jäänyt nyt käyttämättä. Ihoni kosteustasapaino on parantunut rutkasti sarjan käyttöönoton jälkeen ja kuivia kohtia ihossani ei enää ole. Talvi ja kuiva ilma voivat olla taas juttu erikseen.

Tietääkö kukaan onko Dermalogicalla olemassa pulloihin sopivaa pumppusuukappaletta? Haluan sellaisen HETI tai sitten siirrän tuotteet toisiin pakkauksiin. Mistä saisi hyviä tyhjiä pumppupulloja, onko tästä tietoa?

Saaga jatkuu

tunnetila: ärrinpurrin

Loppukesän ensimmäiset häät on nyt osaltani juhlittu. Kivaa oli, vaikka juhla-asuni kanssa pari juttua menikin suoraan sanottuna päin persettä. :) Päätin asuni viime tipassa ja olinkin siihen ihan tyytyväinen. Asussa oli minulle ominaista skarppia mustaa mutta myös omasta maailmastani kovasti poikkeavaa hyvin hempeää kerrostuksellisuutta ja utuvärejä. Jakku Isabell Kristensen, silkkimekko & clutch Mango, kengät Minna Parikka.

Minulle ei niin ominaisista jutuista huolimatta viihdyin vaatteissa hyvin ja tunsin oloni kesäiseksi useiden täysin mustien asukokonaisuuksien joukossa. Heh, kyllä, hyvin monella häävieraalla oli kokomusta asu, mustine kenkineen ja laukkuineen. Kevyttä silkkimekkoani puolusti myös lauantaiksi sattunut helle (!!) joten olisin paahtunut ulos tyköistuvassa pikkumustassani. Ai juu, mekon ostin Mangon alesta kesällä, jonain herkkänä ja outona hetkenä..

Päivä oli mennä pilalle asuni vuoksi kuitenkin muutamaan otteeseen. Jos on juuri huomannut muuttuneensa vaate-terminaattoriksi kannattaisi ymmärtää, että vain yhdet varasukkahousut ei riitä. Jo junamatkalla hajotin ensimmäiset juhlasukkikseni ja kun juhlapaikalle päästyäni vaihdoin jalkaani varanylonit niin kynsi repi näihinkin reiät kahteen paikkaan. Oikeasti, juhlat eivät olleet vielä edes alkaneet kun minulla oli kahdet sukkahousut riekaleina! Onneksi sukkahousut nro 2 repesivät juuri helman alta joten pärjäsin niillä muodollisuuksien ajan. Ja kun oli helle ja muodollisuudet ansiokkaasti ohi, heitin molemmat sukkikset roskiin ja kirosin koko keksinnön sinne minne aurinko ei paista!

Eikä tässä vielä kaikki. Juhlapaikalle päästyäni koin rikkinäisiä sukkahousuja vaihtaessani lisäksi toisen yllätyksen. Uusi juhlamekkoni oli revennyt! Onneksi karun kohtalon oli kokenut vain mekon vuori, mutta silti. Mekko oli ensimmäistä kertaa päällä ja vuori riekaleena. Mistä tätä huonoa tuuria oikein riittää?!

Isabell Kristensenin musta jakku (omistan myös jakkuun kuuluvaan hameen) on ostettu joskus 2000-luvun alussa ja on pelastanut minut niin palavereissa, työhaastatteluissa kuin useammissa häissäkin. Onko teillä vuosikymmenen mukana kulkeneita vaatteita joiden olemassaoloa ette aina muista mutta jotka tarpeen tullen putkahtavat esiin ja pelastavat päivän? Ja vaatteita, jotka myös kestävät ehjinä vuodesta toiseen.. Ja vielä, mitäs sanotte, minulla utuvärinen rimpsuvaate. Kamalaa vai kiva piristysruiske?

Vähän taidetta

tunnetila: iloiloilo

Löysin kaapista henkarille, villatakin alle, hautautuneen suosikkimekkoni. Ihanaa! Miten olinkaan voinut unohtaa sen olemassaolon? Tämän kesän suosikkini, maailman paras mekko, taisi helteillä syrjäyttää viime syksyn ja talven ehdottoman turvavaatteeni hihattomuutensa vuoksi, mutta nyt, nyt on taas 3/4-hihaisen symbioosin vuoro. Miten joitakin vaatteita vain voi rakastaa yli kaiken?! Mekko Chevignon Paris, huivi H&M Organic Gotton, jakku Your Face, harmaat sukkikset Norlyn, balleriinat Bronx.

Tässä asussa puikkelehdin ihmismassojen joukossa perjantaina Taiteiden yössä. Ihmisiä oli liikaa, aivan liikaa, ja ahdistuin melkein heti vellovista massoista. Niinpä säästelin voimiani tämän päiväisiin häihin ja kävin vain muutamassa paikassa imemässä juhlatunnelmaa.

Antti Asplundin On the Pond -mallisto lanseerattiin eilen ja julkkareissa virtasi kupliva tasaiseen tahtiin. Seinille oli ripustettu hyvin kauniita, tarunomaisia Vesa Kemppaisen piirroksia uudesta mallistosta. Sadunomaisia muotikuvia joita olisin voinut tuijotella tuntikausia ja etsiskellä kuvista pieniä viehättäviä yksityiskohtia. Kuvista ehdoton suosikkini oli sinimekkoinen tyttö. Upea piirros mutta niin on upea asukin! Kerrankin olen ihastunut johonkin siniseen vaatteeseen, huolestuttavaako?

Illan viimeisenä etappina yritin päästä katsomaan Hesarissa paljon kehuttuja "foliopalloja" mutta tehtävä oli mahdoton. Yrittää ahtautua Senaatintorille kymmenien tuhansien muiden kanssa, ei ollut minun juttuni. Vaeltelin sitten väljemmille vesille ja kun muistin Grand Casinolla esiintyvän Maria Lundin päätin mennä sinne. Ja kyllä kannatti! Keikka oli kiva! En ole koskaan kuunnellut tuon kaltaista musiikkia mutta Maria veti tyttömäisellä olemuksellaan ja hienoilla sovituksillaan pisteet kotiin ja kirvoitti hymyn huulille.

Sellainen Taiteiden yö tällä kertaa. Viime vuonna näin paljon enemmän, mutta jokainen vuosi saakin olla erilainen. Sitä paitsi nyt olen herännyt reippaana tähän aamuun ja olen laittanut itseni juhlakuntoon. Ette muuten IKINÄ arvaa mitä minulla on päälläni! Ehkäpä hämmentäviäkin kuvia juhlista tulossa myöhemmin. Kivaa viikonloppua kaikille!

Ja roskiin...

tunnetila: enää ei voi kuin nauraa

Minulta ei koskaan mene vaatteita rikki. Oikeasti. Paitsi tänä vuonna kun olen ostorajoitteinen vaatekaapissani on käynyt kato. Vaatteita menee rikki lähes viikottain. Ensin luulin että meillä on turkiskuoriaisia sillä huomasin useammassa merinovillaisessa neuleessani reikiä. Ryhdyin vimmaiseen tuholaistorjuntaan vain lopulta ymmärtääkseni että tuholaistoukka olinkin minä itse, tehokkaan ystäväni nypynpoistajan kanssa. Tämän episodin aikana sain kuitenkin reikiä mm. merinovillaisiin neuletakkeihin ja tunikaan joista kaikista tuli käyttökelvottomia.

Thaimaan reissua varten vintiltä esiin kaivamani Panos Emporion silkkitoppi osoittautui matkalla loistavan vilpoisaksi ja myös hyvin sieväksi noin kymmenen vuoden laatikossa olon jälkeen. Otin topin kesällä aktiiviseen käyttöön ja kaikessa hempeydessään tykkäsin yhdistää sitä H&M Trendin muhkushortseihin ja varsisandaaleihin.

Ehdin käyttää toppia muutaman kerran kunnes erään uintireissun jälkeen yritin laittaa henkäyksen ohutta toppia kostealle iholleni ja huonostihan siinä kävi. Ohut silkki jäi nihkeään ihooni kiinni ja päällimmäinen silkkikerros repesi rusahtaen sauman vierestä. Se siitäkin vaatteesta.

Viimeisin vahinko sattui tällä viikolla rullaluistellessa. Polvisuoja veti huomaamattani housujen kankaan liian kireälle ja kun olin kesken ahkeran treenauksen kaatua niin kangas kiristyi liikaa ja reps, repesi polvesta nivusiin asti! Oli harvinaisen kiva viilettää seuraava tunti luistellen käsi paidanhelmaa alaspäin vetäen ettei autoilijat olisi ajaneet ojaan kun katselivat menoani hämmästyneinä. Voi kiesus!

Mikä ihmeen koheltaja minusta onkaan tullut?! Onko teille sattunut vahinkoja joissa vaatteita olisi mennyt rikki? Minulle ei, ei ennen tätä kaoottista vuotta 2009!

Häät elokuun lopussa

tunnetila: pohdiskelu

Ensi viikonloppuna matkustamme mieheni serkun häihin. En ole tavannut kumpaakaan hääparin osapuolta koskaan, joten missä tahansa rääsyissä en halua tilaisuuteen mennä. Sitä paitsi kunnioitan hääparia ja yleensäkin juhlien etikettiä niin paljon että juhlapukeutumiseni on aina (edes kohtuulisen) harkittua.

Sää ensi viikonloppuna saattaa olla vielä kesäinen, mutta ainakin ilta on jo varmasti viileämpi ja siksi kevyeenkin asuun on hyvä kuulua jakku. Myös kirkossa hartioiden peittäminen on hyvien tapojen mukaista. Ja sukkahousut, hyvin ohuet sukkahousut kuuluvat myös juhlaan.

Nämä häät aloittavat tänä syksynä vietettävien kolmen hääjuhlan putken ja haluaisin laittaa jokaiseen juhlaan eri asun. Tämä hääpari (sekä muu häissä juhliva suku varsinkin morsiammen puolelta) on minulle vierain joten valitsin siksi asuksi simppeleimmän kokonaisuuden. Nyt kuitenkin pohdin onko häihin soveliasta laitaa päälle mustaa?

Kashmir-pikkumusta teetetty Thaimaassa, pellavajakku Your Face, nahkaclutch Mango, kengät Benetton.

Kenkävaihtoehtoja asun kanssa oli kolmet: Minna Parikan mustat Morticiat jotka kuitenkin tekivät asusta ehkä liian mustan ilman jakkua, hopeanharmaat Pastelle Parisin kengät jotka piristivät mustaa mutta eivät sopineet harmaan jakun kanssa sekä kuvassa esiintyvät mustat kiilakorot joissa piristeenä hopeinen nilkkaremmi. Toistaiseksi valinta on osunut näihin kenkiin.

Mitä sanotte? Mustaa (ja harmaata) häihin, juu vai ei?

Festarit meni jo

tunnetila: väsymys

Joka syksyinen avajais- yms. bileputki aukeaa taas tällä viikolla enkä ole toipunut vielä edes viikonlopusta. Kivojahan kaikki pirskeet aina on mutta silloin huomaa että tapahtuu liikaa kun mukavista asioista tulee velvollisuuksia. Ja hyvä olisi muistaa ettei jokaisiin kissanristiäisiin ole aina pakko osallistua vaikka kutsuja kaikkialle tulisi. Täytyisi vaan oppia paremmin sanomaan ei.

Viikonloppu Flowssa oli kaikesta väsymyksestä huolimatta hieno! Lauantain kruunasivat näyttävä Grace Jones (jonka pakarat saivat myös allekirjoittaneen hämmennyksen ja kateuden valtaan) sekä valtavan hieno Handsome Furs. Mahtava setti molemmilta esiintyjiltä!

Sunnuntaina suunnistin festeille tsekkaamaan Jenny Wilsonin jonka keikka yllätti positiivisesti. Keikka tarjosi kauniita melodioita ja kuitenkin mukaansa tempaavaa jammailua. Illan kohokohta oli ehdottomasti häkellyttävän tyylipuhtaan ja rehellisen keikan vetänyt Lily Allen. Itkuisesta olemuksestaan huolimatta Allen veti keikan läpi ammattilaisen elkein ja oli selkäkivuistaan huolimatta hyvin rock röökeineen ja "fuck you" -asenteineen. Keikka taisi olla jopa koko viikonlopun paras veto. Hyvän vastuksen Allenille antoi kotimaan omat toivot, Le Corps Mince de Françoise. Reipas tyttöenergia oli näillä festeillä nannaa!

Kuvat otettu Nokia E71 puhelimella.

Perjantaina ja lauantaina jätin leikin kesken kylmyyden vuoksi joten varauduin sunnuntaina ottamalla mukaan kassillisen ylimääräisiä vaatekerroksia. Sunnuntaina läksin päivällä kotoa tässä asussa: ohut neulemekko Filippa K, laukku 2or+By YAT, housut Ellos, kengät Benetton. Pohdin pitkään jaksanko seisoskella koko päivän korkeissa koroissa mutta kyllä kannatti! En ole koskaan ennen nähnyt lavalle yhtä hyvin kuin nämä kengät jalassa. Tunsin oloni jopa pitkäksi tennari/maiharikansan joukossa! Ja kiilakannan ansiosta jaksoinkin ihan hyvin.

Illalla kotiin palatessani asuun oli tullut lisäksi huivi H&M Organic Gotton, merinovillainen neuletakki Philosohpy Blues Original ja nahkatakki second hand. Ja tällä kertaa en palellut, edes paljaat varpaani eivät tunteneet kylmää sillä Allenin tytön musiikki meni suoraan jalan alle ja tuli hieman tampattua keikan aikana.

Kaiken kaikkiaan festareista jäi hyvä maku suuhun, varsinkin kun muistelee mitä courmet-ruokaa tavallisen festaripöperön sijaan tuolta sai. Viikonlopun herkutteluista lisää tulevissa merkinnöissä!

Mitä te teitte viikonloppuna?

Mihin kesälomaa tarvitaan?

tunnetila: hauskuus

Ensimmäinen ilta Flowssa takana. Olipas hyvä meno ja meininki! Löysin seuraakin heti festarialueelle sisään päästyäni joten yksinäisyyskään ei päässyt vaivaamaan. Seuraavassa kuvia muutamasta näkemästäni bändistä.

Ensimmäisessä kuvassa kaukana lavalla Yann Tiersen. Keikka oli minulle hienoinen pettymys. Bändi soitti hyvin ja Tiersenin viulu soi upeasti, mutta makuuni keikka oli liian sekava. Vaikka tykkään esim. kokeellisesta jazzista niin siinäkin on enemmän "jotain". Meno lavalla oli huikeaa mutta jätti minut silti kylmäksi. Liikaa tiluttelua.

Telttalavan katossa roikkui Marimekon Kivet kankaista tehtyjä purjeita. Yksi tapahtuman sponsoreista onkin Marimekko.

Koko illan ehdoton suosikkini oli Le Corps Mince de Françoise. Tytöt ovat mahtavia ja keikan aikana teltassa meno yltyi ylimmilleen. Ihan loistavaa veivaamista! Alkuillasta teltassa soitti myös toinen kotimainen tyttöbändi Pintandwefall. Nuoret tytöt olivat energisiä ja esiintyminen oli jopa ylitsevuotavaa. Riehuvista tyttöbändeistä suosikkini on PMMP ja jos menoa vertaa heihin niin vielä siihen on matkaa. Mutta tykkäsin keikasta ja tytöt ovat hyvin lupaavia tulevaisuuden toivoja. Toivottavasti energiaa riittää jatkossakin.

Päälavalla pimenevässä illassa esiintyi New Young Pony Club. Hyvää tanssimusaa tuli festarialueen täydeltä ja yleisö joraili mukana reippaasti. Hyvä keikka, ei siinä mitään, mutta tuntuu että samanlaisia bändejä on olemassa kuin sieniä sateella. Tosin NYPC on kuulema indie-electron uranuurtaja eli pisteet uuden luomisesta heille.

Kiinnostuin Joensuu 1685:stä Oulun QStockissa jossa näin heidän keikastaan vain lopun. Tällä kertaa kuuntelin koko setin ja totesin jo aiemmin kuulemani loppu biisit setin parhaiksi. Mutta hyvä keikka, virkistävän erilaista musiikkia pitkästä aikaa.

Osaltani festari-illan päätti nuoret pojat New Yorkista: Vampire Weekend. Voi että olin kuolla tylsyyteen! Jengi ympärilläni joraili hiki päässä mutta minua bändi ei sytyttänyt, ei sitten yhtään. Bändi on varmasti hyvä Columbia Universityn bileissä mutta miksi raahata heitä kauas pohjolaan?! Mutta onneksi muu festarijengi näytti diggailevan heistä.

Tässä vaiheessa iltaa olin jo niin jäässä (vaikka olin mielestäni pukeutunut asianmukaisesti) että kun sain kaverilta kyydin kotiin niin jätin suosiolla väliin ehkä illan kovimmaksi arvelemani setin: Ladyhawken. Toivottavasti paikalle urhoollisesti jääneet saivat rahoilleen keikalta vastinetta.

Tänään kävimme brunssilla Kalasatamassa ja ulkona oli helle. Ihanaa eilisen syväjäädytyksen jälkeen. Eilisestä festiasusta ei sattunut kuvia omaan kameraan mutta tänä aamuna kävin Kalasatamassa herkuttelemassa seuraavassa asussa: pussimainen toppi Marimekko (Rihanna), laukku 2 or +BY Yat, pussittavat housut Milanosta, kengät Bronx ja neonpinkki ranneke Flow.


Nyt odottelemme ystäviä kylään ja kuuden maissa menemme illalliselle Farangiin. Odotettavissa mahtavia aasialaisia makuelämyksiä, en malta odottaa! Illallisen jälkeen kutsuu taas Flow, tiedossa mm. White Lies, Grace Jones, Handsome Furs. Loistavaa! Täytyy varmaan kaivaa illan asuksi toppatakki ja UGGit... Kommentteja bändeistä ja fiiliksestä muilta paikalla olleilta olisi kiva kuulla!

Mihin sitä kesälomaa muka tarvitaan kun viikonloputkin voi viettää pelkästään hauskaa pitäen. Huomennakin festareilla menee lähes koko päivä. Siivota voi sitten joskus...

Visu... eikun Suvilahteen!

tunnetila: tyytyväisyys

Ensimmäistä lomanjälkeistä työviikkoa viedään eikä tunnu yhtään niin pahalta mitä pelkäsin. Jihuu! Hyvään fiilikseen saattaa vaikuttaa myös tieto tulevan viikonlopun riennoista. Helsingin Suvilahdessa järjestetään viikonloppuna jo muutaman vuoden aikana kohtalaisen suureksi kasvanut Flow Festival. Mukana tällä kertaa mm. Lily Allen, Grace Jones, Yann Tiersen, Jenny Wilson, Le Corps Mince de Françoise jne jne. Mahtavaa meininkiä tarjolla kolmen päivän festarilipulla lähes aamusta iltaan.

Heti kun Flown tämän kesän ohjelmisto julkaistiin hauduttelin ajatusta festeille menosta. En kuitenkaan saanut ketään kavereistani innostumaan tarpeeksi, liput jäi siis ostamatta. Viime viikolla onneni kuitenkin kääntyi. Käväisin pikaisesti tiistai-iltana Dieselin liikkeessä järjestetyissä Diesel:U:Music kemuissa ja osallistuin Flow Festival -lippujen arvontaan. Ja hip hei, voitin koko kolmen päivän festarisetin! Ihan mahtavaa!!!


Vaikka vierailuni Dieselin kemuissa kesti olosuhteiden pakosta vain hetken, niin ehdin jo siinä ajassa valita liikkeestä itselleni t-paidan. Paidassa on printti (kyllä!) ja se on jo viikossa muodostunut uudeksi lemppariksi. Kuvissa t-paita Diesel, housut Object, ranneke Marimekko, kello DKNY, sandaalit Benetton.

Loistokasta tunnelmaa latistaa hieman se, ettei minulla edelleenkään ole festareille seuraa. Toinen hieman harmittava seikka on se että meille tulee lauantaina vieraita.. Noh, mies saa viihdyttää, minä livahdan jorailemaan Grace Jonesin tahtiin! Onko kukaan teistä menossa Suvilahteen viikonloppuna?

Graafista ja paksuntavaa

tunnetila: tyytyväisyys

Lomailu Suomessa on kallista. Satsasin kuitenkin tänä kesänä kotimaisiin palveluihin, (mm. hoidot, ravintolat, matkustus) enkä vienyt rahojani ulkomaille asti. Kun jo pelkkä eläminen maksoi rutkasti niin vaatteiden shoppailu jäi huomattavasti vähemmälle. Ostin Oulusta housut ja Kuopiosta kengät. Siinä koko kuukauden saldo. Miksi ostaa enemmän jos ei muuta tarvitse?

Ihastelin Hanna Sarenin Seppälälle suunnittelemia vaaleanharmaita, hauskan graafisesti leikattuja housuja jo niiden ilmestyessä kauppoihin, mutten koskaan päätynyt sovittamaan niitä. Liian vaaleat ja liian rypytetyt nimittäin ovat minulle yhtä kuin liikaa paksuntavat. Oulussa törmäsin housuihin jälleen ja kun housujen hinta oli pudonnut järjettömän pieneksi niin rohkaistuin sovituskoppiin pöksyjen kanssa. Totesin housujen olevan juuri niin leventävät kuin kuvittelinkin ja päätin unohtaa koko jutun.


Housut eivät kuitenkaan jättäneet minua rauhaan vaan palasin sovittamaan niitä vielä uudelleen. Tällä kertaa kääräisin lahkeet ja sain housuista enemmän näköiseni. Olenhan lökötellyt koko kesän superlöpsykkähousuissani. Ja niin minusta tuli uusien, vaaleiden housujen omistaja! Vaikka mukana on kaikki minulle epäsuotuisat ominaisuudet niin entä sitten? Tykkään housuista ja aion käyttää (olen jo käyttänytkin) niitä reippaasti sen suurempia muodoistani huolehtimatta.

Asussa housujen ja Koola Annan t-paidan kanssa Kuopiosta ostamani sandaalit. Kankaiset (sisäpohja nahkaa, pohjassa myös juuttia) kiilapohjaiset kengät löysin Benettonilta ja tykkään näistä valtavasti! Kengät istuvat jalkaan kuin valettu (vaikka saattavatkin näyttää hieman liian pieniltä alla olevassa kuvassa) ja olen jaksanut kävellä näillä pitkiäkin reissuja. Olen harmitellut minulla jo olevia juuttikenkiä joista tykkään paljon mutta jotka eivät pysy kunnolla jalassa. Nyt löysin niille korvaajat ja voin laittaa minulle sopimattomat kengät kiertoon.

Vanhoista "ei sopivista" kenkä- ja vaatesuosikeista luopuminen on huomattavasti kivempaa kun löytää tilalle uudet joista pitää kenties vielä enemmän. Löytyykö kaapeistanne vaatteita jotka ovat liian pieniä/suuria/kuluneita ettekä kuitenkaan voi luopua niistä ennen kuin korvaava tuote löytyy, jos silloinkaan?

Madonna ja loman loppu

tunnetila: surkeilu

Viimeistä lomapäivää viedään. Itkettää. Viimeinen lomaviikko oli hulinaa aamusta iltaan, kestitsimme vieraita koko viikon maanantaista sunnuntaihin asti. Nyt on vieraat saatettu lentokentälle ja voi vetää yhden illan henkeä ennen huomista töihin paluuta.

Viimeisen lomaviikon kruunasi helteinen sää ja kauan odotettu Madonnan konsertti. Jestas että keikka oli upea! Madonna ylitti kaikki odotukseni olemalla hymyileväinen ja hyväntuulinen. Ajattelin keikan olevan pelkkä loppuun asti hiottu suoritus suuren luokan pop diivalta mutta Madonna näytti nauttivan esiintymisestä ja koko porukalla tuntui olevan lavalla kivaa. Lopussa Madonna jopa kävi yleisön seassa ja läpsi onnekkaimpia eturivien faneja käsiin. En olisi ikinä uskonut! Ystäväni arveli Madonnan juosseen käsien läpsimisen jälkeen suoraan desinfiointiaineiden äärelle mutta mitä sitten? Jo eleenä yleisön sekaan asetuminen sai minulta 10 pistettä ja papukaijamerkin.

Ensimmäisessä kuvassa Madonna lavan keskellä ja screenillä (klikkaa suuremmaksi), toisessa näkymä screenillä ja seuraavissa kuvissa huikeasti valaistu lava pimenevässä illassa. (Kuvat Nokia E71.)

Lehdissä kirjoiteltiin keikan jälkeen fanien pettyneen siihen ettei Madonna soittanut tarpeeksi vanhoja hittejä. Mitäs esim. Holiday, Like a Prayer, La Isla Bonita, Frozen tai Human Nature sitten olivat? Ja jos artisti on julkaissut uuden levyn niin totta kai hän esittää biisejä myös tältä levyltä. Live keikkahan on paras osa uuden julkaisun markkinointia. Minä en valita vaan nautin keikasta täysin siemauksin!

Ketkä teistä olivat keikalla ja mitä tykkäsitte? Vaikka ette normaalisti kommentoisikaan niin nyt olisi kiva tietää kuinka moni meistä oli paikalla tuon yhteensä yli 85 000 ihmisen joukosa! Jättäkää vaikka anonyymikommentti "hep" niin lasketaan kuinka paljon meitä siellä oli, jookos, olisi kivaa!