maanantai 31. elokuuta 2009

Entä jos ei osaa?

tunnetila: epämukavuus

Koneen uumenista löysin kuvia eräästä kesän asukokeilustani ja ajattelin nyt jakaa kuvat kanssanne vaikka koko homma vähän epäilyttääkin.

Heinäkuun puolivälissä, jo hieman päivetystä iholleni saaneena, ajattelin että nyt on aika. Aika kaivaa esiin H&M:n Fashion Against AIDS -malliston korallin värinen t-paita. Pusero on Yoko Onon suunnittelema ja oikein kivan mallinen. Kuvasta alla ei oikein käy ilmi, mutta teeppari istuu hyvin ja siinä on kivan maltillisesti pussitetut hihat. (Pussihousut Milanosta, kengät maalautetut uudet-vanhat.)


Ajattelin kirkkaan puseron piristävän minua viimeisinä työpäivinä ennen kesäloman alkamista. Just joo. Heti töihin päästyäni kirkas pusero alkoi ahdistaa ja kaikki rusketuskin tuntui kadonneen jonnekin työpaikan oven avaamisen mukana. Onneksi olin (hieman tulevaa aavistellen) laittanut aamulla laukkuun suuren mustan huivin johon verhouduin väriahdistuksissani. Heti tuntui mukavammalta.



Koralli sopii väreihini hyvin enkä näe syitä olla käyttämättä sitä. Paitsi etten viihdy väreissä. Ehkä muutos ei tuntuisi niin valtavalta jos opettelisin käyttämään mustan ohella ensin nude-sävyjä (kuten harjoittelin Mangon hörsömekossa) enkä valitsisi heti hyvin räikeitä värejä. Nythän nude-maailmaa olisi tarjollakin kun nuo sävyt ovat tällä hetkellä niin trendikkäitä. Ja ruskeaahan olen jo pikku hiljaa alkanut käyttää.. Hiljaa hyvää tulee. Ja jos ei tule niin laitan taas kirppiksen pystyyn ja jätän kaappiini turvallisen musta-harmaa-valkoisen maailman. (Annoin muuten jo eteenpäin Matthew Williamsonin riikinkukkotunikan. Liikaa värejä minulle ja juuri sopivasti ihmiselle joka rakastui puseroon yli kaiken.)

Mitäs te olette mieltä väriharjoituksista? Jatkanko treenaamista vai jätetäänkö värit muille? Vai onko syksy ja talvi tänäkin vuonna mustia? Taitaapa olla...

11 kommenttia:

  1. Kirjoitin opinnäytetyöni kirjallisen naisten värivalinnoista... (juhlapuvuissa tosin, mutta kuitenkin) ja lukemani "huuhaa-kirjat" kuten väriterapia kirjat :)
    käskivät aloittaa inhokkiväriin pukeutumisen alusvaatteista. Niin keho tottuu väreihin pikkuhiljaa ja se alkaa miellyttää silmääkin. :D

    En nyt ehkä ihan allekirjoita että siitä olisi mitään hyötyä, mutta voihan sitä kokeilla.
    Itse aloittaisin siitä että lisää asuun jotain väriä, niinkun korvakorut tai rannekorun? Rintaneulan? ja totuttaisi itseään vähän kerrallaan..

    VastaaPoista
  2. Olen aika samoilla linjoilla Norppiksen kanssa, väriharjoittelu on parasta aloittaa asusteista. Kai ne nuden väritkin auttavat, mutta omalla kohdalla on vieläkin päiviä jolloin kaikki värit tökkivät.

    T-paitasi on tosi ihana, mutta aika raju repäisy, voi ahdistua helpommin.

    Jatka harjoituksia!

    Kotipaitasi on ihana (edellinen postaus) vaikka onkin myös salonkikelpoinen ;-). Omta kotivaatteni ovat hiemän kämäisempiä...

    VastaaPoista
  3. Täällä talvi näyttää ainakin todella harmaalta. Syksyyn tulee onneksi jotain punaista mukaan, mutta näillä mennään muuten :)

    VastaaPoista
  4. Norppis: Olipa sinulla hauska opinnäytteen aihe! Mutta että värikkäät alusvaatteet... Hyi!! :)

    Nooruska: Kyllä, joinakin päivänä kaikki värit tökkivät ihan hirveästi! Jatkan siis harjoituksia mutta tuo t-paita taitaa joutaa treenikassiin.. :)

    Mikkan: Harmaa ja musta, niillä ei voi mennä pieleen. Väreillä taas voi epäonnistua pahemman kerran. :) Mutta ihana että otat punaisen mustan ja harmaan rinnalle. Sopii hienosti!

    VastaaPoista
  5. Minulla väriahdistus on vähän kausittaista. Toisinaan ei vaan pysty panemaan mitään kirkasta päälle (talvella???!!?).

    En tiedä alusvaatevinkistä, mutta kun olen riittävän kauan pukeutunut mustan ja valkoisen eri sävyihin, aloittelen totuttelun väreihin kengistä ja alaosista. Kasvojen lähellä kirkas väri tuntuu joskus niin pelottavalta...

    VastaaPoista
  6. Minusta tuo näyttää tosi hyvältä! Huivinkin kanssa toimii, jos kerran haluat jotain henkistä tukea...;)

    Itse opettelen käyttämään violettia(!) 15 vuoden tauon jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä tuo korallinen teeppari sopii sulle tosi hyvin. Etenkin kun muut asusteet on mustia niin ne rauhottaa aika kivasti tuota helakkaa väriä. Elä nyt vielä sitä treenikassiin heitä, voithan pukea sen mustan neuleen alle niin ei loista niin kirkkaana =) Ja asusteita minäkin suosittelisin väritotutteluihin: huivit, hiuskoristeet, korut, kengät, laukut jne. Niistä on hyvä alkaa ja edetä isompiin ja isompiin väripintoihin.

    Mulla värit kulkee kausittain. Musta on aina perusvärinä kun siihen on niin helppo yhdistellä muita värejä. Vähitellen olen oppinut käyttämään jopa sellaisia värejä joita olen inhonnut aiemmin. Esim violettia /punaviolettia löytyy jo kaapista aavistuksen, samoin kirkkaanvihreää jota en ennen voinut sietää. Yhteen aikaan pidin kovasti vaaleanpunaisesta mutta siihen taisi tulla yliannostus sillä nyt sitä on enää vähän.

    VastaaPoista
  8. Kamicha: Mulla on yhdet punaiset kengät! Ne vaan sattuu olemaan aikas pitkäkärkiset eli ei ihan tämän päivän trendeihin sopivat.. Mutta ne toisi kyllä kivasti väriä asuun kuin asuun...

    Ami: Oi, tsemppiä violetin haltuunottoon!!!

    Rhia: Oh well, tuo t-paita oli jo eilen päällä urheillessa... :) Mutta kiitos muistutuksista, mulla on yksi värikäs laukku jossa on oranssia, violettia ja vaikka mitä. Se toisin taitaa olla jo aika kesäinen näihin keleihin. Mutta eiköhän tämä tästä..

    VastaaPoista
  9. no mutta oot vaan tyytyväinen, että sun vakkariväri on jotain niin tyylikästä kuin musta. aattele, jos sulla olisi pakonomainen tarve pukeutua vaikka kokomintunvihreään. nih.

    VastaaPoista
  10. Mikä siinä on, että kesällä sitä sietää värejä ja yksivärinen värikäs paita ei ole kauhistus, mutta talvella on. Minä olen aloittanut värisiedätyksen käsilaukuista. Ensin oli vain mustia, mutta sitten tuli ruskea, harmaa ja punainen. Ja viimeisenä inhokkivärini sininen. Näyttävät yllättäen hyvältä mustien kanssa (lumilta kaikki).

    VastaaPoista
  11. Tiiti: Argh, kokomintunvihreä kuulostaa.. öö... pelottavakaan ei taida olla oikea san tähän tarkoitukseen.. Uh, jäin sanattomaksi!

    Piksi: Lumin laukuissa on kyllä upeita värejä! Mutta silti hiplailen niissäkin aina niitä iän ikuisia mustia.. Kyllä mä vielä joku päivä räväytän! :)

    VastaaPoista