tunnetila: mälsää
Jonna kirjoitteli blogissaan lihomisen ensi askeleista. Miten ihanaa on olla se hoikka tyttö joka saa ahmia kaiken maailman herkkuja mutta näyttää silti hyvälle. Aluksi. Muutaman hetken päästä totuus sivaltaa kovalla kädellä kasvoille.
Viime syksynä minulla oli neljät lempparihousut joita käytin jatkuvasti. Nyt, tasan vuosi tuosta, minulle mahtuu näistä housuista yhdet. Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa ja vaikka en ole paljon katsonut mitä herkkuja suuhuni pistän olen saanut olla painoni kanssa aika rauhassa. Kaiken "ylimääräisen" olen muokannut treenillä lihakseksi ja jo yläasteella voitin poikia kädenväännössä. Vielä pari vuotta sitten minua yritettiin houkutella treenaamaan tosissani fitnessiä, sillä lihakseni kasvavat nopeasti ja jo kolmen kuukauden tiukka salitreeni tekee kropastani suorastaan hurjan näköisen. En kuitenkaan kiinnostunut tiukasta treenistä sillä tykkään olla pieni ja siro tyttö.
Harrastan edelleen liikuntaa säännöllisesti, keskimäärin kolme kertaa viikossa, mutta vanheneminen tekee tehtävänsä. Rasva ei palakaan entiseen malliin joten treenata pitäisi kovemmin tai syömistä täytyisi rajoittaa. Ja tietty tämän hetkiseen kuntoon vaikuttaa kesäloma jolloin tavoitteena oli vain nauttia elämästä ja herkutella skumpalla aina kun sitä teki mieli. Mutta tilanne on nyt tämä: lempparihousuista vain yhdet mahtuu jalkaan. Tarttis varmaan tehdä jotain. Mutta entä jos ei huvita?! Syksy saapuu, illat pimenevät ja pitenevät, olisi ihana vain istua kotona viltin alla kynttilän valossa, syödä suklaata ja siemailla punaviiniä. Voihan koti-ilta setin toteuttaa vaihtamalla suklaan rouskuviin kotimaisiin omanaviipaleisiin ja punaviinin kivennäisveteen tai kuumaan glögiin mutta ei se tunnu yhtään samalta, eihän?! Liikunnan määrää en oikeastaan voi (enkä halua) enää lisätä, joten ainut muutos tulisi tehdä ruokavalioon.
Millä te pidätte itsenne kunnossa? Jaetaan toisillemme hyviä vinkkejä joilla voi korvata karkit, suklaat, juustot, viinit tai kaikki muut lihottavat herkut joilla hemmottelemme itseämme. Mutta huomio, muistakaa, että kerran viikossa saa herkutella. Kaikkea mielihyvää tuottavaa ei saa itseltään kokonaan kieltää!
Mmmhh... minäkin olen kiinnostunut näistä vinkeistä, mutta yksi asia on varmaa: punaviiniä en tule jättämään!
VastaaPoistaIris: En mäkään luovu punaviinistä, punaviini on terveellistä (maltillisesti nautittuna..)!
VastaaPoistaOlen laihtunut tässä nyt muutaman kilon ja luulen sen johtuneen siitä, että syön aamulla töissä kaurapuuroa, lounaaksi aina salaattia tai keiton, ja kohtuullisen illallisen n. klo 18-19. Iltapalaksi saatan vetää palan ruisleipää. Olen yrittänyt vähentää venhnän syöntiä ja keskittää täysjyvätuotteisiin (olen nimittäin aika herkkusuu, rakastan leipää ja pullaa). Syön todella harvoin karkkia tai sipsejä, mitä jotkut saattavat vetää useita kertoja viikossa. Liikun about 2-3 kertaa viikossa, sillä minäkään en halua isoja lihaksia. En tiedä miten pääsin laihtumaan, mutta jotenkin ne kilot karisivat kesän ja syksyn aikana ilmeisesti näillä metodeilla. :)
VastaaPoistaAi niin, liikunta tarkoittaa mulle pilatesta, cross-traineriä ja muokkaustuntia kerran viikossa. Kävelen myös kaikkialle paitsi duuniin.
VastaaPoistaEn omista vaakaa, joten yllätys oli ihan kiva kun kävin tätini luona vaa'alla. Myös poikaystäväni on sanonut, että näytän paljon solakammalta. Pakko se on kai uskoa!:D
Anna-Maria: Meinasin just eilen kommentoida blogissasi että olet hoikistunut. Vaikka olet aina ollut hoikka niin nyt näytit entistä paremmalta! Mulla on vaaka mutta en uskalla mennä siihen.. ;)
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo täysjyvätuotteiden syöminen, uskon siihen enemmän kuin kokonaan viljatuotteista pidättäytymiseen kuten joissain dieteissä kehoitetaan.
Hahha, yritän kuvitella sut öljyttynä pullistelemassa haukkareita kiiltävissä narubikineissä :D:D
VastaaPoistaMulla on kans vähän sama juttu nyt. Mitkään farkut ei mee jalkaan, tuli käytettyä ilmeisesti monta kuukautta vain hameita ja mekkoja. Vikatikki kun näin itsestäni vuosi sitten otetun kuvan, jossa näytin suorastaan anorektiselta (niinku mies aina vitsillä hokee kun kauhistelen laihuuttani, joka siis monien mielestä vielä olisi varmasti kaukana oikeasta laihuudesta).
Mulla on onneksi nyt irkkutanssia kaks kertaa viikossa ja uskon siihen, että kun on jotain säännöllistä, niin muukin liikunta tulee itsekseen, kuten viimekin syksynä kun oli pari tanssikurssia. Keväällä ei ollut mitään ja no, en sit tehnytkään oikein mitään. Ja sen kyllä huomaa.
Suurin muutos pitäis kyllä tulla ruokailuun ja jotain Anna-Marian tottumuksien suuntaista pitäisi itsekin ottaa käyttöön. Mutta herkkuperseelleen ei mitään mahda ja liian usein maistuu makea. Miehen kehotuksesta aion ainakin alkaa tarjota vieraille herkullisia suolasia tarjottavia ainaisten pullien ja kakkujen sijaan... Nyyh ;)
Mulla on sama kuin Anna-Marialla, olen yksinkertaisesti vähentänyt viljatuotteiden popsintaa, sillä mulla ainakin puurot jne. turvottaa, eivätkä todellakaan vie sitä nälkää pois, se tulee tunnin päästä kahta kauheampana! Muutenkin olen alkanut vähäsen katsomaan, mitä suuhun pistän ja kuinka usein, esim.jogurtit olen vaihtanut maustamattomaan soijajogurttiin, josta saa tehtyä aivan ihania smoothieita, sekaan vaan marjoja niin avot :) Juon kuitenkin, lähinnä kahvin kanssa rasvallista maitoa, ja toki syön karkkiakin ( ja aika paljonkin), mutta esim. sipsit saavat minut lähes poikkeuksetta voimaan pahoin :P
VastaaPoistaLiikkumisen aloitin silloin kesän alussa, välissä on toki ollut pieniä pausseja, mutta pyrin 2-3 kertaa viikossa lenkille. Motivaatiota lisäämään ostin selluliittivoidesarjan(!!), sillä olin eräs päivä huomatakseni aavistuksen löysää nahkaa reisissä ( :D ).
Kaikista eniten mulla lienee vaikuttanut duunipaikan vaihto tammikuussa. Hyötyliikunta on moninkertaistunut, ja aiempaan duuniin verrattuna sitä ei edes ehdi syödä mussuttamaan kaikkea sitä shittiä, mitä edellisessä tuli syötyä :D Mulla on nyt tammikuusta laskettuna paino tippunut n.5kg, mikä on tavallaan ollut yllätys, hyvin iloinen sellainen :)
Täällä kohtalotoveri.
VastaaPoistaMinä olen pysynyt aina helposti hoikahkona, oikeastaan ihan ilman mitään liikuntaakin. Kuitenkin, viimeisen vuoden aikana on tapahtunut muutos. En juurikaan ole muuttanut elämäntapojani tai ruokailutottumuksiani (ehkä pikemminkin liikun jopa enemmän), mutta paino on alkanut pikku hiljaa nousemaan. Painan parhaillaan enemmän kuin ikinä. En siis väitä olevani lihava, mutta kymmenen vuoden kuluttua varmasti olen/olisin, jos en tee mitään muutoksia elossani!
Punaviiniä en minäkään jätä, mutta juuston syöntiä pitäisi vähentää... Olen myös todella kova syömään leipää, ja vaikka se yleensä onkin täysjyvää, ne vanhan kunnon leivän päälliset, ai ai!
Tervetuloa "vanhaksi". Jossain vaiheessa elimistö vaan lakkaa toimimasta kunnolla. Keinonsa kullakin selvityä tilanteesta, itse ole hyväksynyt vähäisemmän liikunnan (olosuhteiden pakosta), maltillisen herkuttelun sekä muutamia kiloja painavamman kroppani.
VastaaPoistaMun mielestä kannattaisi luopua ajatuksesta, että herkuttelu on itsen hemmottelemista, jotain mistä pitää "kieltäytyä" ja sit "sallia" ja ehkä vielä tuntea syyllisyyttä. Jos syömisestä tekee liian ison numeron, se on kokoajan mielessä ja laihtuminen on yhtä tuskaa.
VastaaPoistaItse olen vuosien saatossa hoikistunut lähinnä unohtamalla koko asian (olin hoikka nuori, ja sit kymmenisen vuotta turpea pulla). En suosittele metodiani "hanki oikeita ongelmia, niin lihavuus/laihdutus asettuu perspektriiviin", mutta mulla se taisi toimia...
Mä en ole ainoa ystäväpiirissäni, joka nyt n. 35-vuotiaana on hoikempi ja terveempi kuin 10 vuotta sitten. Yhteistä taitaa olla normaalin ruoan syöminen, riittävästi ja tarpeeksi usein (mä olin itse lihavimmillani niitä, jotka panttaavat lounaan ja mättävät sitten sipsiä koko illan).
Olen aikamoinen ruokatarkkis: Mua huolestuttavat lisäaineet ja ylikäsitelty ruoka. Sen sijaan mitään "luonnosta saatavaa" en erityisesti välttele, vehnäjauhoa ja sokeria menee, tosin mieluummin vähemmän puhdistetussa muodossa.
Välillä, kun työskentelen kouluissa ja "pääsen" syömään tamperelaista (=Suomen halvimmalla tehtyä, täysin ihmisravinnoksi kelpaamatonta) peruskouluruokaa, joka koostuu lähinnä vehnäjauhosta ja natriumglutamaatista, alan voida tosi huonosti: Turvottaa, naama kukkii, hengitys haisee, päätä särkee - ja koko ajan on nälkä. Voi teinipolot, joiden pitäis jaksaa tuollaisella! Ei ihme, että ne nykyään nälissään turvautuvat jatkuvasti karkkiin ja limsaan - mikä kyl näkyy nuorison tanakoitumisenakin.
Musta tuntuu, että moni roikkuu käsityksessä, että karkin syöminen ja muun teollisen paskan pupeltaminen olis herkuttelua. Ainakin mun herkkumaku on muuttunut: enää makeiset eivät maistu oikein miltään - paitsi parin kuukauden välein iskee salmiakkikausi, ja tummaa suklaata menee päivittäin. Mä tyydytän makean tarpeeni syömällä to-del-la paljon kunkin kauden hedelmiä (ja marjoja, silloin kun niitä saa).
Säännöllisen, just itselle sopivan ruoan symisen hyvä puoli on sekin, että vatsan toiminta säännöllistyy - mä olen stressivatsaihminen, jolla on epäilty vatsahaavan alusta suunnilleen kaikkea, mut enää ei juuri sellaisia ongelmia ilmene, joita (rasvaisen!) partaäijä-jogurtin, pähkinöiden ja mustikoiden nauttiminen aamupalalla ei tainnuttaisi.
Tottakai on päiviä ja päiviä, toisinaan en kerkeä syödä kunnolla tai sielu kaipaa pelkkää jäätelöä koko päivän, mut sit jo seuraavana päivänä tekeekin mieli jotain hyväätekevää.
Niin ja jotta en kuulostaisi ihan jeesukselta: Käytän alkoholia, ja jos kalja muka lihottaisi niin paljon kuin iltalehdet väittävät, mää en mahtuis ovesta sisään! Eiköhän siinäkin ole se tasapainon löytäminen, välillä menee höpsis, ja sit taas skarpataan.
Tää on jo romaani, mut mainitsenpa vielä, että jatkuvan nopean kävelyn ja venyttelyn lisäksi en "harrasta" liikuntaa, tosin siinä kävellessäkin mä pidän kroppani "aktiivisena", niinku pilates-opein.
Piti vielä lisätä, että syön myös Jenkeistä hilattuja multivitamiineja (Herbalife), jotka varmasti auttavat myös osaltaan painonhallinassa. Ei tuu heti nälkä, kun on vitamiinitasapaino kohdallaan. :) Suomessa suositellaan ihan liian vähän vitamiineja, joten ei ihme, että meillä on kaikenlaisia vajeita ja niistä aiheutuvia sairauksia. Myös omegoita tulee vedettyä aika kun muistaa. :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaaina* kun muistaa. :D Jos nyt kolmannella yrittämällä osais kirjoittaa oikein...
VastaaPoistaP.S. Sugar Kanella on myös hyviä pointteja!:)
Aivot toimii flunssan takia pätkittäin eli vielä sen verran lisään, että mulla on käytössä se L'orealin vihreä selluliittivoide, joka on voittanut useasti jossain ranskalaisissa vuosittain tehtävissä kosmetiikkavertailuissa. Siis ne testaa, että mikä toimii ja mikä ei ja tuon pitäisi toimia. Tän lisäksi olen huomannut, että mun henk. koht. painonhallintaan eli siihen, että paino ei paria kiloa enempää heitele, on vaikuttanut myös se, etten syö punaista lihaa. Ruoat on heti kevyempiä ja jaksaakin paremmin. Tää on tietty henk. koht. valinta ja varmasti mahd. rasvatonta punaista lihaa syömällä tämä onnistuu myös (tosin kallista puuhaa). Tietty annoskokoja kannattaa myös vähentää. Itse rakastan ruokaa, joten söin itseni ennen aina ähkyyn, mutta nyt otan ruokaa kohtuudella ja välillä meillä on myös keittoillallsia (esim. linssikeittoa). :) Toivottavasti näistä sekavista vinkeistä on apua!:)
VastaaPoista"Vaikka olet aina ollut hoikka niin nyt näytit entistä paremmalta!"
VastaaPoista: /
Punaviinistä ei tosiaan kannata luopua! Mutta vaalea vilja, sipsit ja pastat on helppo jättää pois ja olo paranee helposti.
VastaaPoistaKemikaalicocktail-blogissa on aika paljon järkevästä syömisestä, ruoka kun auttaa voimaan paremmin.
Itse en syö makeaa, koska tulen siitä jopa kipeäksi ja se himo loppuu aika nopeasti.
Nyt aion omat kiloni häivyttää paremmalla ruoalla ja liikunnalla (lenkkeilyllä) ja rauhaisammalla tahdilla. Itseäni stressi paisuttaa.
Herttaisen tavoin minäkin yritin kuvitella sinua brassirusketuksessa ja valtavissa lihaksissa lavalla :D
VastaaPoistaSuosin ruoan keventämisessä ihan pieniä askelia: margariini kevyempään, teen makeutukseen sokerin sijasta Hermesetas. Suklaan voi korvata lakulla, sokeripäällysteiset karkit niillä missä ei ole sokeria, sikanautajauhelihan vähärasvaisella jauhelihalla ja leivän päälle vain joko kinkkua tai juustoa muttei molempia. Niin ja paneroidun kalan voi vaihtaa loheen ja toisaalta lohen voisi vaihtaa purkkitonnikalaan, ja pastaa voisi välillä keittää vain desin verran kun yleensä sitä kuluu kaksi :D
Jos syö noita edellä mainittuja tosi paljon (ja minähän syön) niin ehkä ne pienetkin valinnat vaikuttavat, edes vähän..? :)
Rva Herttainen: Hyi, älä edes yritä kuvitella mua noin!!! :D :D Mulla on sama juttu, olen ollut koko kesän mekoissa ja lököhousuissa enkä ole edes huomannut painon nousua.
VastaaPoistaTuohon pikkusuolaista tai pullaa-asiaan täytyy sanoa sen verran, että tavallisessa "perus"pullassa on usein vähemmän kaloreita kuin esim. rasvaisissa pasteijoissa. Tosin piirakkaan voi tehdä rukiisen pohjan ja laittaa täytteeksi terveellisempiä vihanneksia tms. Tuoreet leivonnaiset on kyllä herkkua!
Salka: Mulle tulee kans sipseistä paha olo enkä niitä siksi syö. Suklaa ja ihanat jälkiruoat töissä ovat kompastuskiveni. Työpäivää piristää kummasti herkullinen suklaamousse tai omenapiirakka vaniljakastikkeella, bonuksena nämä vielä kuuluvat lounaan hintaan joten niihin tulee sorruttua liian usein.
Mutta hieno saavutus/yllätys tuo -5kg, olo on varmasti mukavampi kuin +5kg sitten. (Oma painoni on noussut seitsemässä vuodessa lähes 10kg. Järkyttävää! Tosin ajattelen saaneeni ikääntyessäni hieman lisää naisellisia muotoja ja se on ihan kivaa.. ;))
Joy: "Sinä olet niin pitkä ja hoikka että muutama kilo ei näy missään." Olet varmaan kuullut tuon lauseen sataan kertaan? Tottahan se on, mutta jos itsellä on epämukava olla ja vaatteet alkaa käydä pieneksi niin jotain asialle kannattaa tehdä vaikka muut mitä sanoisivat. Minullekin esim. töissä hoetaan että olen pieni ja laiha. No ehkä joidenkin mielestä, mutta jos ennen on ollut paljon laihempi tai voinut paremmin, niin kyllä se jo ahdistaa.
Piksi: Kiitos kiitos! Toivon, että joku päivä vielä hyväksyn iän tuomat muutokset kropassani ja pystyn olemaan vartalooni taas tyytyväinen. Muuten elämä menee omaa ulkomuotoa manaillessa eikä tuossa murehtimisessa ole järjen hiventä!
Sugar Kane: Olet niin oikeassa tuossa kieltäytymisessä ja sallimisessa. Itse ainakin jos päätän laihduttaa tai rajoittaa syömistä niin heti alkaa tehdä hulluna mieli herkkuja. Kun pääsisi tilaan jossa ei ajattelisi ruokaa niin homma helpottaisi. Mutta mä olen just sellanen että syön jotain nauttiakseni ja sit iskee morkkis. Eipä siis herkuttelun jälkeinen hyväolo (mitä siis herkuilla tavoittelen) kestä kun syömisen ajan. Ihan perseestä!
Mua kalja ja muu alkoholi turvottaa ihan hirveesti. Ja vielä kun nesteiden nauttimisesta seuraavana päivänä mikään ei ole parempaa kuin suolainen ja rasvainen ruoka niin kierre on valmis.
Anna-Maria: En ole koskaan syönyt vitamiineja mutta selluliittivoiteita olen kokeillut, tuloksetta. Olen yhdistänyt toimivuuden ja tehokkuuden hintaan, mutta kun kalliit Diorit ei ole tepsinyt niin ehkäpä apu löytyykin marketin hyllyltä. Otetaan harkintaan!
Ja punaista lihaa en ole minäkään syönyt kohta 15 vuoteen.
Anonyymi: "Vaikka olet aina ollut hoikka niin nyt näytit entistä paremmalta!" Tuon lausahduksen tarkoitus oli kertoa, että A-M on ollut aina hoikka, mutta näyttää nyt myös voivan paremmin, siis hyvinvointi näkyi kasvoista ja koko olemuksesta. En tarkoita että mitä laihempi, sitä paremmalta näyttää. En todellakaan, pois se minusta!
Nooruska: Nuo pastat ja valkoiset jauhot tuntuvat tekevän monille vain hallaa. Pastoja rakastavana olen valitettavasti huomannut niiden turvottavan vaikutuksen itsekin, silti niitä tulee tehtyä kotona usein: ovat niin nopeita ja helppoja. Täytyisi keksiä uusia ruokareseptejä.
Ilona: Ei, et saa kuvitella minua noin! Ihan hirveetä!! :D :D Mutta todella hyviä pointteja sinulla! Mistään ei siis tavallaan tarvitse luopua, tuotteet vaan voi korvata vähärasvaisemmilla ja annoskokoja voi pienentää. Kuulostaa erittääin lupaavalta! Kun pelkkä sana "luopuminen" kuulostaa itsessään jo ihan kamalalta eikä tsemppaa mihinkään suuntaan!
VastaaPoistaHum. Mä en kyllä suostu ymmärtämään Ilonan antaman tyyppisiä ohjeita. Sokerin korvaaminen keinomakeutuksella, siirtyminen vähärasvaiseen margariiniin (jossa muut ainesosat on herraties mitä) jne. Näitähän virallinen suomalainen ravintoneuvontakin paasaa, ja kansa voi huonosti ja sairastaa jatkuvasti.
VastaaPoistaEnkä mä ymmärrä pastankaan totaalista pannaan laittamista: Jälleen kerran siinä on ne annoskoot avainasemassa, pitää opetella pois MÄTTÄMISESTÄ.
Kannattaa syödä hitaasti ja pureskella kunnolla, niin ehtii huomata, milloin on jo riittävän täynnä.
Sugar Kane: Ilonan vinkeistä ilahduin erityisesti suklaan korvaamisesta lakulla, erilaisten kalojen rasvaisuuden vertailusta jne. Mutta light-tuotteita en minäkään suosi. Jos juon siideriä niin juon tavallista, en lighteja, jos käytän rasvaa käytän Oivariinia, en kevytlevitteitä, tai jos syön jogurttia niin syön tavallista (useimmiten Bulgaria-jogurttia), en keinotekoisesti makeutettuja. Yritän vältellä aspartaamia ja muita keinomakeutusaineita viimeiseen asti. Enkä käytä päivittäin nauttimassani vihreässä teessä lainkaan sokeri tai muitakaan makeutusaineita.
VastaaPoistaMutta siis jos luonnonmukaisia tuotteita vertailemalla saa aikaan ruokavalion joka sisältää esim. terveellisempiä rasvoja niin ne ideat on hyviä! Ja kaikilla toimii erilaiset metodit, se on myös totta.
ensinnäkin mä vapaaehtoistun ottamaan kaikkien "liian isot" lihakset. että jos joltain oikeasti löytyy, niin tähän suuntaan vaan, kiitos.
VastaaPoistamä olen pyrkinyt tekemään kompromisseja niistä asioista, jotka ei alunperinkään oo niin "tärkeitä". herkuttelusta ja asioista joista oikeasti tykkään (kuten se punaviini tai suklaa tai laku) en suostu tinkimään. dieettisuklaa on (mulle) ihan vitsi, mutta pepsimax maistuu (mulle) ihan yhtä hyvälle kuin sokerillinenkin. eli teen vain järkevän valinnan, enkä niinkään luovu mistään.
rehellisesti sanottuna, olen aika laiska näkemään vaivaa tässäkään suhteessa, ja olen oikeasti huomannut, että kun lakkaa stressaamasta ja antaa oman mahan (eikä esim. stressi-aivojen) kertoa, mitä se tahtoo, niin ei hirveitä läskipurskeita pääse tulemaan.
Olen aina vihannut liikuntaa, ihan lapsesta saakka. En jaksanut juosta pitkiä matkoja enkä heittää palloa pitkälle. Suosikkiliikuntaani oli pesäpallo kun saattoi lusmuilla takakentällä ja juoruta parhaan kaverin kanssa.
VastaaPoistaAikuisena olen innostunut uinnista sillä se on kohtalaisen raskasta liikuntaa rasittamatta niveliä. Sitäpaitsi se on ainoa liikunta (seksin lisäksi) joka tuntuu miellyttävälle. Inhoan hikoilua. Toivottoman laiskuuteni johdosta kuitenkin sekin on jäänyt unholaan viimeaikoina. Onneksi tuo kesällä aloitettu geokätköily-harrastus on saanut mut huomaamatta liikkumaankin enemmän.
Minun onneni on se että pidän hedelmistä ja kasviksista. Olen ottanut tavakseni että ainaisen karkinnapostelun ja iltaherkkujen sijaan syön omenoita tai porkkanoita. Joskus pähkinöitä ja rusinoita. Muutoin en jaksa syömisiäni vahtia hirveän tarkasti. Voin paremmin ja olen paljon paremmalla tuulella kun en pidä itseäni nälässä tai kuurilla. Migreeni ja pahoinvointi kun iskevät hyvin nopeasti jos verensokeri laskee liikaa.
Sugar Kane, :) Mä kirjoitin aluksi suunnilleen romaania tänne Ninan kommenttiboksiin mutta sitten lyhensin ja leikkasin juuri alkuosasta pois seuraavan:
VastaaPoistaPääpuiirteissään suosin siis oikeaa sokeria, oikeaa voita (juu ihan sitä meijerivoita, on vaan niin hyvää!) ja muutenkin aitoja tuotteita, mutta hermesetas ja kevytmargariini ovat mulle sellaisia käytännön myönnytyksiä kalorienlaskemiselle. Kun syön muutenkin ihan riittämiin kaloripitoisia herkkuja niin noilla sit vähän "kompensoin" :) Eli mieluummin margariinia kuin ei rasvaa ollenkaan.
Hermesetas on kyllä vähän liiankin imelää, ja olen alkanut käyttää sitä entistä vähemmän tai en ollenkaan. Ja Tiitin mainitseman Pepsi Maxin myös pidän omilla ruokalistoillani, sillä jos joskus juon limua niin juon mieluummin maxia kuin tavallista pepsiä ihan vain siksi että tykkään sen muasta enemmän. Vaikka _tiedän_ että se on pelkkää keinoainetta koko juoma.
Viime syksynä mullekin mahtu vielä lempparifarkut tuosta noin vaan, mutta eipä enää.. kaikki mitä sillon vajaa pari vuotta sitten laihutin on nyt tullu takas :(
VastaaPoistaHarmittaa, kai se on pakko elää niukemmalla kalorimäärällä syksy ja talvi.. ja toivottavasti oppia syömään silleen, ettei enää ikinä tarvis alottaa laihuttamista.
Tiiti: Voi kuinka mielelläni luovuttaisin sinulle hieman omaa lihaksistoani. (Herranjestas miltä tuo kuulostaa!!!!! Hahahhaha!)
VastaaPoistaMutta tuo, oman vatsan kuunteleminen onkin tärkein keino painonhallintaan. Sen kun oppisi joskus täysin..
Rhia: Mulle tulee kans paha olo ja päätä alkaa särkeä jos en saa tarpeeksi ruokaa. Järki siis mukaan painonhallintaan. Sinulla on ihana suhtautuminen asiaan: syöt oman kroppasi mukaan ja olet näin onnellinen. Mäkin olen ollut tähän asti mutta nyt on ostorajoite päällä ja tuli akuutti housujen tarve. :)
Mari: Laihduttaminen on ahdistavaa!!! Kunpa oikeasti joskus saisi ruokavalion siihen kuntoon ettei tarvitsisi ajatella syömistä. Olisi ihanaa!
Jatketaan vielä. :) Mulle juurikin tuo työpaikkaruokalan ruoka ja jälkiruoka olivat todella petollinen yhdistelmä, kiloja alkoi karista heti kun vaihdoin salaattiin ja keittoon (joihin ei jälkkäri kuulu), otin leiväksi ruisleivän (tai täysjyvää) ja jos söin pääruokaa, niin otin jälkiruoaksi aina sen hedelmän, vaikka kuinka omppupiirakat sun muut olis houkuttanut. Siihen tottuu kyllä tosi nopeasti, trust me. :) Lisäksi pienensin annoskokoja, vaikka kyllähän se vähän kirpaisee, kun ruoka maksaa saman verran määrästä riippumatta...Oma hyvinvointi kuitenkin ratkaisi tämän yhtälön meikäläisen kohdalla ja olen ollut valintoihini tosi tyytyväinen. :) Kevyempi lounas myös auttaa jaksamaan paljon paremmin, kun ei tule sitä iltapäivän nuupahtamista (johtuen insuliinitason heittelystä).
VastaaPoistaOlin töissä aivan mahtavan ravintoterapeutin Riitta Okkosen luennolla ja siellä sanottiin, että margariinit ja makeutusaineet ovat pahinta myrkkyä ihmiselle. Olen myös karttanut natriumglutamaattia tuon luennon jälkeen. Riitta suositteli myös erilaisten siementen syöntiä, spelttileipää, marjoaja ja turkkilaista jogurttia päivittäiseen ruokavalioon. Ostin myös hänen ohjeidensa mukaan terveyskaupan DC++ -merkkistä maitohappobakteeria, siinä kun on kai eniten niitä bakteereita. Sinne häipyi vatsan turvotus ja sekaisuus, jota mulla oli aina syömisen jälkeen. Suosittelen! Juon myös aina AB-piimää töissä, se kun täyttää vatsaa ja on hyväksi sille. Riitalla on muuten nettisivut (http://www.riittaokkonen.com/) ja hänet voi pyytää työpaikalle luennoimaan, vink vink. ;) Taitaa antaa neuvoja myös sähköpostitse. Todella hauska ja viisas nainen, btw!:)
Tuo L'orealin sellarivoide voitti tosiaan kaikenmaailman Diorit vertailussa, joten kannattaapi kokeilla sitä. :)
Anna-Maria: Aihe tuntuu olevan sinulle tärkeä, ja hyvä niin! Omaan terveyteen ja hyvinvointiin ei voi koskaan panostaa liikaa!
VastaaPoistaToi on just niin harmittavaa kun ruoasta maksaa saman verran, otti sitten lautasen täyteen tai pienen nokareen. Itse täytän lautasen kukkuroilleen, mutta siitä noin 80% on salaattia. Sillä yritän sanoa itselleni että otin ruokaa koko rahan edestä vaikken pääruokaa paljon ottaisikaan. Tuo keittoihin ja salaatteihin siirtyminen toimisi varmasti mutta kun ei syö punaista lihaa niin siihen se usein tökkää. Samana päivänä kun saattaa olla lihakeitto ja kinkkusalaatti. Buu!
Ja kiitos vinkeistä, mulla on kans aina vatsa sekaisin ruoan jälkeen. Täytyy testata toi DC ++. Kiitos kaikista vinkeistäsi, olet ihana! :)
Onneks lähetin sinulle kilon karkkia :D
VastaaPoistaOsin luen täältä aika hassuja ohjeita, mutta jokainen tavallaan.
Tiiät varmaan, että minulla on ollut aikas hankalaa enkä tän kevään -10kg:n pudotukseen oo yhtään tyytyväinen. Enkä ois ikinä kuvitellu olevani läski morsian.
En voi käyttää hiilareita, koska ne ei sovi ollenkaan elimistölleni enkä siksi oo hyvä neuvomaan.
Eipä kestä, ihanaa, että voin olla avuksi. :) Neuvot olis olleet mullekin tarpeen viime vuonna, kun lappasin ruokaa ihan hulluja määriä naamariin ja takapuoli levis kuin pullataikina. Minkä sille voi, että ihminen rakastaa ruokaa ja herkkuja. :D Onneksi olen oppinut elämään kohtuuden rajoissa ja totta kai niitä herkkuhetkiä saa antaa itselleen, kunhan se ei tapahdu joka päivä. :) Harmi juttu, että teillä ei ole kasvissalaattia tai -keittoa tarjolla, meillä on yleensä edes jompaakumpaa.
VastaaPoistaTsemppiä projektiin, kyllä se siitä!:)
Suolasilla tarkotin lähinnä esim. salaatteja, vihanneksia dipattavaksi, hedelmiä, karjalanpiirakoita, ihan leipää (esim. itse leivottuja sämpylöitä) ja leivänpäällisiä yms. joista nyt tietty esim. hedelmät makeita onkin mutta ei mitään epäterveellisiä herkkuja. Pasteijat kyllä varmasti osin on paljon rasvaisempia kuin esim. peruspulla.
VastaaPoistaMä vuosi sitten syksyllä tajusin, ettei sitä lautasta tarvi kasata kukkuralleen yliopiston ruokalassa. Aina ajatellut, että koko rahan edestä ja siksi ottanut lisukkeita enemmän kuin ois tarpeen. Aloin sitten nipistään pastan/riisin/perunan määrästä, otin kukkurallisen kauhallisen proteiinipitoista soosia tai mitä milloinkin ja sitten paaaljon salaattia. Mieskin jaksaa jatkuvasti muistuttaa ruokaympyrästä ja lautasmallista, se on niin simppeli ohjenuora. Lipsuin siitä kuitenkin ja tämä vuosi ei ole ollut kovin mairitteleva, mutta ainakin tiedostan asian ja yritän muistaa sen joka kertaa, pian siitä luulis taas tulevan rutiini. Ja viime kauppareissulla jätin Pätkiksen kauppaan ;)
Petra: Heh, vähän mä nauroin kun löysin postilaatikosta aamulla kilon karkkia!! Kiitti niistä!
VastaaPoistaMusta -10kg on upea saavutus ja olit hyvin kaunis morsian, todella!! Ainut asia mitä ajattelin kun sinut näin oli: "OIH miten kaunis!!" ei "Onpa lihava!" :D Oot ihana!
Anna-Maria: Kiitti! Ja kyllähän sitä itsekin olen tiennyt kaiken mitä pitäisi tehdä, mutta mä olen kans armoton herkkusuu ja kun ennen ei ole tarvinnut syömisiä rajoittaa niin nyt se tuntuu ahdistavalta! Eiköhän tämä tästä..
Rva Herttainen: Ok, niin vähän ajattelinkin ettet puhunut rasvaisista piirakoista mutta sanoin kuitenkin jos joku muu ei ole tullut asiaa ajatelleeksi.
Ja hyvä! Eka Pätkis jäi kauppaan, siitä on hyvä lähteä! ;)