tunnetila: hämmästys
WSOY:ltä otettiin keväällä yhteyttä ja tiedusteltiin olisinko kiinnostunut vastaanottamaan silloin tällöin uutuuskirjoja luettavaksi. Totta kai, ilahduin yhteydenotosta kovasti. En ole tainnut koskaan kirjoittaa blogissani lukemistani kirjoista. En ole myöskään tullut maininneeksi millaisista kirjoista pidän. Siksipä jäinkin jännittyneenä odottamaan millaisia kirjoja luettavakseni valikoituu.
Olen saanut nyt kaksi kirjalähetystä ja eipä olisi kirjat voineet enempää nappiin osua! Ihan huikeaa, ja myös hieman hämmentävää. Mistä joku voi tietää, vai onko kaikki silkkaa sattumaa?
Ensimmäinen WSOY:ltä saapunut kirja tuli hotkaistua yhdessä illassa ja pidin joka hetkestä. Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo kolmen naisen tarinan. Kolme naista, kolme sukupolvea, kolme samankaltaista kohtaloa. Vaikka kirjan aihe oli rankka huomasin nauravani usein ääneen. Makustelin myös tekstiin tipahdelleita täydellisiä lauseita useampaan kertaan ja palasin niihin takaisin muutaman sivun luettuani.
Rakastan etelä-amerikkalaisia kirjailijoita, esimerkiksi Gabriel Garcia Marquez, Jorge Amado ja Isabell Allende vievät kirjoillaan lukijan kiehtoviin ja kaukaisiin maailmoihin. Maailmat ovat realistisia, mutta tekstin yllä leijuu koko ajan taianomaisuus ja viehättävä arvoituksellisuus. Ovaldén maailma oli mielestäni niin samankaltainen etelä-amerikkalaisen maagisen realismin edustajien kanssa että luulin lukevani etelä-amerikkalaisen naisen teosta. Yllätys oli suuri kun tutustuin kirjailijan taustoihin ja hän osoittautui eurooppalaiseksi, ranskalaiseksi nuoreksi naiseksi.
Olen saanut nyt kaksi kirjalähetystä ja eipä olisi kirjat voineet enempää nappiin osua! Ihan huikeaa, ja myös hieman hämmentävää. Mistä joku voi tietää, vai onko kaikki silkkaa sattumaa?
Ensimmäinen WSOY:ltä saapunut kirja tuli hotkaistua yhdessä illassa ja pidin joka hetkestä. Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo kolmen naisen tarinan. Kolme naista, kolme sukupolvea, kolme samankaltaista kohtaloa. Vaikka kirjan aihe oli rankka huomasin nauravani usein ääneen. Makustelin myös tekstiin tipahdelleita täydellisiä lauseita useampaan kertaan ja palasin niihin takaisin muutaman sivun luettuani.
Rakastan etelä-amerikkalaisia kirjailijoita, esimerkiksi Gabriel Garcia Marquez, Jorge Amado ja Isabell Allende vievät kirjoillaan lukijan kiehtoviin ja kaukaisiin maailmoihin. Maailmat ovat realistisia, mutta tekstin yllä leijuu koko ajan taianomaisuus ja viehättävä arvoituksellisuus. Ovaldén maailma oli mielestäni niin samankaltainen etelä-amerikkalaisen maagisen realismin edustajien kanssa että luulin lukevani etelä-amerikkalaisen naisen teosta. Yllätys oli suuri kun tutustuin kirjailijan taustoihin ja hän osoittautui eurooppalaiseksi, ranskalaiseksi nuoreksi naiseksi.
Viimeisimmästä kirjapaketista paljastui Stacy Schiffin Kleopatra. Käsittämättömän osuva aihevalinta tämäkin. Olen aina ollut kiinnostunut historian vahvoista naisista ja varsinkin Kleopatra ja Kleopatran Egypti on kiehtonut minua suuresti. Olen nuorempana pukeutunut naamiaisissa lukemattomia kertoja Kleopatraksi ja kirjoittanut hänestä kouluaikoina pari tutkielmaa ja pitänyt esitelmiä. Voitte siis arvata iloni kun postipoika toi kotiini yllätyspaketissa arvostetun historioitsijan Kleopatrasta kertovan elämäkerran.
Tänä iltana aion avata kirjan ja uppoutua Kleopatran maailmaan. Toivottavasti en uppoudu kuitenkaan niin syvälle etten pääse sieltä pois. Minulla on nimittäin paha tapa aloittaa kirja ja sen jälkeen minuun ei saa minkäänlaista yhteyttä pariin päivään. Nukkuminenkin on toisarvoista kun tarjolla on herkkuja kirjallisessa muodossa.
Millaisista kirjoista Te pidätte?
Tänä iltana aion avata kirjan ja uppoutua Kleopatran maailmaan. Toivottavasti en uppoudu kuitenkaan niin syvälle etten pääse sieltä pois. Minulla on nimittäin paha tapa aloittaa kirja ja sen jälkeen minuun ei saa minkäänlaista yhteyttä pariin päivään. Nukkuminenkin on toisarvoista kun tarjolla on herkkuja kirjallisessa muodossa.
Millaisista kirjoista Te pidätte?
Tuo ensin mainitsemasi vaikuttaa kiintoisalta! Chick lit -kirjoja luen viihteeksi, vakavampia romaaneja, kertomuksia eri maalaisten naisten elämästä (Sahramitaivas, Tummaa suklaata, Riadin tytöt jne...) - aika laaja kirjamaku! Minäkin uppoudun hyvään kirjaan niin, että olen sen maailmoissa ja unohdan ympäristön...
VastaaPoistaJa ps: oot kyllä ihan Kleopatran näköinen ;)
HeidiV: Kirja oli tosi hyvä, voin vaikka lainata sen sinulle.
VastaaPoistaJa hih, kiitos Heidi! Kleopatra on musta ihan mieletön, en taida ihan yltää samalle tasolle.. ;)
HeidiV: Ja juu vielä Heidi, jos pidät naisten maailmoja käsittelevistä kirjoista niin suosittelen lukemaan Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Saman kirjailijan Leijapoika oli minusta kyllä vielä parempi, eli kannattaa lukea molemmat jos kirjat eivät ole entuudestaan tuttuja! :)
VastaaPoistaEi ole mitään erityistä suosikkikirjailijaa, mutta hyviä kirjoja olen lukenut paljon! Nyt koitan keskittyä semmoisten vanhojen klassikoiden lukemiseen, kuten mm Steinbeckin teokset, Täällä Pohjantähden alla, jne. Syksy on aina parasta aikaa lukemiseen!
VastaaPoistaMau: Loistava suunnitelma sinulla. Minäkin päätin joskus lukea klassikoita, aloittaa kotimaisista. Luin parikymmentä sivua Täällä Pohjantähden alla ja tykkäsin siitä ihan hirveästi. Sitten lähdettiin jonnekin reissuun useammaksi viikoksi ja unohdin kirjan yöpöydälle. Kotiin palattuani huomasin kirjan eräpäivän menneen umpeen ja palautin sen kirjastoon. Siihen tuo urakka silloin jäi. Höh! Täytyisi ottaa joskus uusiksi, alku oli ainakin, Täällä Pohjantähden alla, aivan loistava. :)
VastaaPoistaKiitos, Nina, suosituksista + otan mielellään sen kirjan lainaan :)
VastaaPoistaKiitos lukuvinkeistä, tuon Kleopatran koitan minäkin etsiä käsiini! Luen laidasta laitaan ja paljon. Vaihtarina suosittelen Jhumpa Lahirin novellikokoelmaa Tuore maa. Älyttömän hyvä! Ei perinteisiä novelleja vaan kokonaisia tarinoita. Myös Chimamanda Ngozi Adichien kirjat ovat loistavia.
VastaaPoistakaisailona: Kiitos myös sinulle vinkeistä! En ollut kuullutkaan vinkkaamistasi kirjailijoista (joilla oli molemmilla niin oudot nimet etten muista niitä nytkään :) ) mutta kirjoitan ne ehdottomasti ylös ja tutustun.
VastaaPoistaJos et löydä Kleopatraa ennen kun olen lukenut omani niin voin lainata sitä sinulle.
Kiitos, katotaan miten pitkä lainajono kirjastossa on! Lahiri on intialaiset sukujuuret omaava amerikkalainen naiskirjailija joka usein käsittelee juuri Intiasta USAhan muuttaneiden ihmisten (naisten) elämää tosi mielenkiintoisella tavalla. Rakastuin heti! Adichie puolestaan tulee alunperin Nigeriasta ja kuvaa naisten elämää Afrikassa. Mä voisin puolestani lainata kirjat sulle jos haluat.
VastaaPoistakaisailona: Voidaan joskus sopia vaihtaritreffit jos Kleopatraa ei kirjastossa näy. :)
VastaaPoista