sunnuntai 28. lokakuuta 2012

BOOM

tunnetila: tykkäys

Image and video hosting by TinyPic

Here Comes the BOOM! Kevin Jamesin uusin elokuva Here Comes the BOOM sai ensi-iltansa täällä muutama viikko sitten. Kävin ennakkonäytöksessä katsomassa leffan ja leffan jälkeen elokuvan käsikirjoittaja, osatuottaja ja pääosan esittäjä Kevin James sekä elokuvan toinen päähenkilöistä, Henry Winkler, olivat lehdistön jututettavana. Voi että Henry "Fonzie" Winkler oli IHANA!!! Viehättävästi harmaantunut, iloinen, jatkuvasti hymyilevä, elämälle kiitollinen ja kaikille ystävällinen herra Winkler vei kaikkien paikalla olijoiden sydämet. Myös hänen roolinsa elokuvassa oli todella sympaattinen ja herttainen.

Elokuva kertoo biologianopettaja Scott Vossista (Kevin James) joka haluaa pelastaa kollegansa, musiikinopettaja Martyn (Henry Winkler) työpaikan. Koulun täytyy leikata kuluja ja kun leikkaukset kohdistuvat oppilaille tärkeään orkesteritoimintaan päättää Scott toimia. Nuoruudessaan painia harrastanut Scott kuulee vapaaottelijoiden hankkivan suuria summia rahaa yhdestä pelistä vaikka häviäisivätkin. Pian Scott löytää itsensä vapaaottelukehästä eikä paluuta enää ole.

Image and video hosting by TinyPic

Elokuva nauratti ja liikutti, mutta samalla se myös kertoi tärkeää viestiä koulujen nykytilasta, alati pienenevistä budjeteista ja musiikin tärkeästä roolista niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Elokuvan juoni kulki perinteisen amerikkalaisen kerronnan mukaan eikä suurempia yllätyksiä tullut. Viihdyin kuitenkin elokuvan seurassa sillä se antoi hauskojen kohtausten lisäksi myös ajattelemisen aihetta. (Ja välillä, vapaaottelukohtauksissa, piti laittaa silmät kiinni kun teki pahaa katsoa todellisen tuntuista mäiskettä.) 

Elokuvan jälkeen paikalle saapuneet James ja Winkler sanoivat molemmat elokuvan kertovan sinnikkyydestä ja toisten auttamisesta. Tärkeintä on, epäonnistumisen uhallakin, uskaltaa toimia jos kokee muiden tarvitsevan apua.

Kyseessä on siis perinteinen hyvän mielen leffa. Jos tykkäät Kevin Jamesista tai haluat nähdä symppiksen Henry Winklerin, niin suosittelen istumaan leffassa pari tuntia sateisena syysiltana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti