tunnetila: pelko
Vuosi sitten tähän aikaan olin suorastaan järjettömän onnellinen. Istuin Sri Lankassa hotellin uima-altaalla aurinkovarjon alla täyteläinen hedelmämehu kourassani ja mietin miten ihanaa elämä voikaan olla. Tärkein muistettava asia oli lisätä aurinkorasvaa uimareissujen jälkeen, mistään muusta ei tarvinnut huolehtia. Järjettömän stressaava työvuosi 2011 oli takana ja tiesin, että vuonna 2012 minulla olisi töitä vain neljä kuukautta. Toukokuun alussa jäisin vuorotteluvapaalle kahdeksaksi kuukaudeksi joista ensimmäiset neljä kuukautta viettäisin Suomessa ja syksyn New Yorkissa. Odotettavissa oli valtavasti ihania asioita ja toivoin että kaikki suunnitelmani toteutuisivat kuten niiden oli suunniteltu toteutuvan.
Kuinka ollakaan, vuosi 2012 täytti kaikki toiveeni ja oli juuri niin täydellinen, ellei jopa täydellisempi, mitä edes uskalsin haaveilla. Tänään on kuitenkin edessä paluu arkeen ja tämän vuoden ensimmäinen työpäivä alkaa ihan juuri. Pelottaa. Pelkään, että hektinen elämä ja työstä johtuva stressi nappaa minut mukaansa välittömästi ja jo muutaman viikon päästä unohdan edes olleeni pitkällä vapaalla ja olen taas väsynyt ja ahdistunut. Kaduttaa ihan valtavasti että otin vuorotteluvapaata vain 8kk enkä kokonaista vuotta vaikka siihen oli mahdollisuus. Toisaalta taas kokonaisen vuoden poissaolon jälkeen töihin palaaminen voisi olla vieläkin kamalampaa.
Sain ilokseni tehtyä pienen muutoksen työelämääni ja teen jatkossa 80% työviikkoa. Olen siis töissä neljä päivää viikosta (ma-to) ja vapaalla kolme päivää (pe-su). Suurin osa ihmisistä, joille olen kertonut tekeväni jatkossa nelipäiväistä työviikkoa, sanoo heti "Pidä varasi, tulet luultavasti tekemään töitä ihan yhtä paljon kuin ennenkin mutta saat palkkaa vain 80%." Tuota kohtaloa välttääkseni olen buukannut tammikuun jokaiselle perjantaille jotain tekemistä. Minulla on mm. kosmetologi perjantaiaamuna kello 9.00, lento pidennetylle viikonloppulomalle lähtee aikaisin perjantaina ja niin edelleen. Olen tehnyt jokaiselle perjantaille niin paljon suunnitelmia etten voi millään mennä silloin töihin. Tammikuu on siis jo suunniteltu kuntoon, toivottavasti opin nelipäiväisen työviikon rutiinin sinä aikana.
Onko kenelläkään Teistä kokemusta nelipäiväisestä työviikosta? Entä mitä keinoja käytätte kun palaatte pitkiltä vapailta (mammaloma, pitkä kesäloma tms) töihin? Kaipailen edelleen sydäntäni joka jäi syksyn jäljiltä New Yorkiin, enkä oikein voi edes katsoa Manhattanilla kuvattuja tv-sarjoja ilman puristavaa tunnetta rinnassa ja siihen liittyvää valtavaa "koti-ikävää". Tässä tilassa pitäisi vielä palata töihin ja hypätä vanhaan oravanpyörään. Huh huh. Vuoden 2013 alku ei lupaile kovinkaan paljoa, toivottavasti suunta on kuitenkin reilusti ylöspäin!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkä alan ihminen olet? Tuntuu kyllä että joka alalla kolmikymppiset ovat stressaantuneita. Itselläkin puristi työviikon aloittaminen rinnassa ja uni ei tullut silmään. Mutta en tiedä paranisiko tilanne töitä vaihtamalla, tuskinpa. Jos jollakin on työ, jonne on aina kiva mennä, antakaa vinkkejä:)
VastaaPoistaHah, viimeinen lauseesi on ihan mahtava! :) Työskentelen media-alalla ja tykkään kyllä työstäni. Olen kuitenkin tehnyt aikalailla samoja juttuja kohta kymmenen vuotta samalle työnantajalle joten kaipaisin edes pientä vaihtelua. Tuota vaihtelua onneksi sain vuorotteluvapaan aikana ja siksi paluu varmaan tuntuukin niin vaikealle. En haluaisi leipiintyä muuten niin kivaan duuniin lopullisesti jo kolmekymppisenä.
PoistaKymmenen vuotta on nykyään tosi pitkä aika olla saman työnantajan leivissä. Olen aika varma, että työpaikan vaihdos piristäisi sinua. Siinä tilanteessa vastaan tulee niin paljon uutta, ettei tarvitse koko alaa vaihtaa. Itsekin olen työelämään palatessani siirtymässä 4 päivän viikkoon (perjantait aina vapaana), kuten myös mieheni (hänellä tiistait vapaata). Olen onneksi sellaisessa työssä, etten voi tehdä sitä kotoa käsin, perjantait tulevat siis ihan oikeasti pysymään vapaina. :-)
PoistaKymmenen vuotta samassa paikassa on kyllä nykymaailmassa tosi pitkä aika. Aina kun tapaan esim. opiskelukavereitani niin jokainen hämmästelee "Vieläkö sä olet siellä samassa paikassa??" Ennen mentiin töihin jonnekin ja sieltä jäätiin eläkkeelle. Maailma on muuttunut ihan valtavasti. Ennen ei myöskään tullut kuuloonkaan tehdä lyhennettyä työviikkoa. Nyt yllättävän moni on kertonut tekevänsä samoin. Molemmat muutokset työelämässä ovat kyllä positiivisia.
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi että työpaikan vaihdos saattaisi piristää. Hyvästä paikasta vaan on ihan hirvittävän vaikea lähteä, varsinkin tänä päivänä kun omalla alallani on todella paljon työttömyyttä.. :(
Voi miten upealta kuulostaa tuo teidän järjestelynne molempien nelipäiväisen työviikon suhteen. Tuo yksi päivä itselle on jokaiselle kallisarvoisen tärkeä.
Tsemppiä! Itselläni on kokemusta paluusta työelämään työttömyyden jälkeen... on siinä totuttelua, mutta kyllä se siitä lähtee sitten. Viimeksi oli niin ihana esimies, joka ymmärsi tilanteeni ja tsemppasi uuden oppimisessa. Ja 6,5 työpäiväkin oli sopiva :D
VastaaPoistaSulla on ihania muistoja, palaa niihin sitten kun ahdistaa ja stressaa :) Pikkuhiljaa vaan eteenpäin työssä :)
Kiitos Heidi, tuo ihaniin muistoihin palaaminen on tosi hyvä vinkki! Pelkään vain että vajoan niihin muistoihini ja nykyisyys tuntuu sen jälkeen entistä tylsemmältä. Mutta ei, palaan kyllä ihan varmasti noihin muistoihin vielä vuosienkin päästä ja muistan sen valtavan onnentunteen mikä minussa vallitsi lähes koko viime vuoden.
PoistaEn voi antaa vinkkejä siitä, kuinka palata pitkiltä vapailta töihin. Kaipaisin niitä vinkkejä itsekin, koska puolen vuoden päästä palaan töihin vuosien poissaolon (lastenhoitovapaiden) jälkeen. Ahdistaa jo nyt! Kuten voikin arvata, työni ei ihan nappaa, enkä haluaisi loppuikääni sitä tehdä. Yritys olisikin saada uusi työpaikka, mutta ei sekään tule olemaan helppoa. Pitkä jakso poissa työelämästä ja pienet lapset, jotka tietysti tulevat sairastelemaan. En ole ihan unelmahakija.
VastaaPoistaNeljäpäiväinen työviikko kuulostaa hyvältä! Ja ei kai siinä auta kuin olla tiukkana työmäärän suhteen. Muistuttaa sovituista työtunneista ja palkasta tarpeen vaatiessa. Muuten siinä tosiaan käy niin, että saa vähemmän palkkaa, mutta töitä tekee entiseen malliin.
Jaksamisia töihin! Alkushokin jälkeen varmasti helpottaa. Ja toivottavasti lyhennetty työviikko vähentää työstressin kertymistä!
Emmi
Ihana Emmi, kiitos kommentistasi! Puhuit monessa kohtaa ihan minun suullani. Myös minulla oli vähän haaveissa löytää tuon vapaani aikana uusi suunta elämälle ja jotain muuta työtä josta saan jatkossa leipäni. Mitään parempaa ei kuitenkaan tullut vastaan joten myös siksi tuo palaaminen vanhaan tuntuu jotenkin tappiolta.
PoistaMutta ensimmäinen päivä on nyt takana, ihmiset olivat selkesäti iloisia paluustani ja tunnelma oli hyvä. Ehkäpä tämä tästä. Tosin iltapäivällä alkoi jo tuntua etten poissa ole ollutkaan... :)
Tsemppiä myös sinulle kun työhön paluu koittaa. Selvitään näistä asioista yhdessä! :)
Huippua, että onnistui! En aina oo ihan varma, miten meijän työpaikalla mitkään tämmöset onnistuu (nimim. meinas olla vähän hankalaa silloin, kun oli 2pv kuussa opiskelupäiviä), mutta minulla on suuri tavoite tän hoitovapaan jälkeen päästä myös nelipäiväiselle työviikolle, tosin sit ei välttis onnistu ne työt, mitä oon tehnyt ennen tätä. Mutta ihanaa vuotta, rakas ystävä!
VastaaPoistaMinulla tuo nelipäiväinen viikko oli oikeastaan vain ilmoitusluontoinen juttu, usko tai älä! Kysyin lähimmiltä työtovereiltani mitä mieltä he olisivat jos olen töissä vain 4 päivää viikossa ja kun kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan niin ilmoitin esimiehelleni päätöksestani ja se oli sillä selvä. Kannattaa ehdottomasti yrittää saada tuo järjestely kun palaat töihin.
PoistaIhanaa vuotta myös sinulle Petra!!
Toivotan sulle iiiisosti tsemppiä töihin paluuseen! Voin kuvitella sen olevan aikas...nooh, vaikeaa. Ympärillä ei ole mikään muuttunut ja oravanpyörä vie nopeesti mennessään. Mutta älä anna sen viedä. Muistele sitä ihanaa syksyä nycissä ja jaksa niillä energioilla...nappaa lohduksibagel aamupalaksi tmv ;) ja ala suunnittelemaan miten voisit päästä sinne takaisin ;) Tsempiä täältä maailman toiselta puolelta! ;)
VastaaPoistaKiitos Sanna!!! Juuri se oli kaikista hämmentävintä kun mikään ei työpaikalla ollut muuttunut. Tuntui että olin ollut vain tavallisella kesälomalla viisi viikkoa enkä poissa putiikista yli 8kk. Aivan absurdi olo oli koko päivän.
PoistaTuo bagel-vinkki oli muuten erinomainen! Mistähän täältä saisi parhaat bagelit, Arnoldsista..??
Nauti Sanna auringosta ja lämmöstä! Niin minäkin tekisin jos vain voisin... ;)
mulla lähti toi 4 työpäivän työviikko luistamaan nimenomaan juuri sillä, että perjantaisin painelen heti aamupäivällä salille tms. eli olen poiss tietokoneelta ihan kokonaan :) ja btw, tää 4 päiväinen on ollut paras päätökseni ikinä, en ole päivääkään katunut.
VastaaPoistaVoi miten ihana kuulla!!!! Miten mä en muistanutkaan että säkin teet nelipäiväistä viikkoa. Toivottavasti mä koen tuon yhtä positiivisena juttuna. En kyllä keksi yhtäkään asiaa miksi en tykkäisi ko. järjestelystä, paitsi se ei kuulosta yhtään kivalta että tekee ma-to 12h töitä saadakseen pitää perjantaina vapaata...
PoistaHyvä, että sulla on yksi arkipäivä viikossa vapaata. Toivon, että et ole stressaantunut muina päivinä, vaan että työtä on sopivasti.
VastaaPoistaItse olen ollut 25h/v töissä ja en ole varmaan työelämässäni ollut koskaan niin stressaantunut. Tuntui siltä, että minulla oli töitä (ainakin ajatuksissani) melkein koko ajan! Minulla oli joustava työaika, mutta käytännössä minun piti tehdä asioita myös tiettyinä päivinä ja aikoina, niin loppujen lopuksi olin silti melkein joka päivä töissä ja katsoin sähköpostia usein jne. Sitten olin myös esim. aamulla sängyssä miettimässä menenkö nyt töihin, ehkä en, ehkä teen jotakin muuta jne, eli työvuorosuunnitteluihin meni aikaa :) Toisille tämä varmaan sopisi paljon paremmin. Nyt työtilanteeni on onneksi paljon parempi, vaikka minulla on kokoaikatyö (kolmivuorotyö) ja teen joskus myös muitakin työkeikkoja!
kiitos arvokkaasta kommentistasi! Huh miltä kuulostaa kamppailusi 25h/vko työmäärän kanssa. Toivottavasti en joudu samanlaiseen kierteeseen. Olen vähän liian kiltti ja lupaan aina auttaa kaikessa missä pystyn, mutta toisaalta taas olen viimeisen parin vuoden aikana oppinut pitämään tarkasti kiinni työtunneista ja merkkaan jokaisen yli menevän tunnin ylös ja pidän huolen että nuo tunnit tulee pidettyä vapaana kun siihen on aikaa.
PoistaErilaiset työrytmit sopivat eri ihmisille, toivon oikein kovasti että tuo 30h/vko sopisi minulle hyvin. On myös ihana kuulla ettet enää ole noin stressaantunut mitä joskus olit.
Onnea uudesta työrytmistä! Minullehan kävi kuluneena syksynä vähän huonommin: olin pari kuukautta 3-päiväisesti töissä, jotta saisin ne loput 2 pv tehdä omaa free-projektiani kotona. Käytännössä tein ihan hulluna töitä kolme päivää aamusta iltaan, ja kotona 2 pv kului puolittain sähköpostien parissa ja stressaten keskeneräisyyksiä ja kiirettä.
VastaaPoistaEikä se oma projektini edistynyt juuri lainkaan.
Mutta sinulla on toivon mukaan sellainen työ, jossa voit pitää kiinni sovituista työtunneista :)
Vuoden 2012 jälkeen odotan itse todella kuumeisesti sitä hetkeä, jolloin voin palata kokonaan free-elämään. En tosin vielä tiedä, milloin se tapahtuu, kun töissä on niin paljon kiirettä koko kevään... huoh.
Voi ei Ilona... Mä niin toivon ettei mulle käy noin... Toisaalta neljässä päivässä pitäisi ehtiä tekemään paremmin asioita kuin kolmessa, eli onnistumisella saattaa siinä suhteessa olla paremmat mahkut.
PoistaArki helpottuu kummasti, kun ottaa sellaisen elämänasenteen, että onni on nyt. Ihmisillä on tapana elää odottaen seuraavaa lomamatkaa, seuraavaa kesää jne. Onni on aina jossain muualla, kuin siinä puurolautasen äärellä kello seitsemän, kun ikkunan takana vihmoo räntää ja itseä väsyttää niin, että silmiä kirvelee. Ja siellä töissäkin pitäisi olla kasikta. Enkä nyt moiti, olen ollut ihan samanlainen :)
VastaaPoistaKun avaa silmät sille, kuinka hienoa on herätä joka päivä, saada käydä töissä, elää sitä ihan tavallista elämää, alkaa myös huomata ne mahdollisuudet, joita elämä tarjoaa. Ja kuinka ollakaan, sieltä tulee uusia työkuvioita, uusia tuttavuuksia, uusia mahdollisuuksia lähteä taas jonnekin! Avaimet parempaan arkeen on sinulla itselläsi!
Kiitos Anonyymi, hieno kommentti! Mä olen tuossa aika hyvä, siis onnen löytämisessä arjesta ja pienistä hetkistä. Tällä hetkellä vaihtelun kaipuu on kuitenkin niin suuri että aivot vaan savuaa 24/7 kun mietin mitä uusia mahdollisuuksia haluaisin elämässäni kohdata. Lupaan, että kun keksin mitä haluan tehdä suuntaan siihen heti. :)
Poista