Muisto viime syksyltä

tunnetila: vinkkaus

Olen varmaan blogissa joskus maininnut etten juo kahvia. Tykkään kyllä kahvin mausta ja keittiöstä leijaileva tuoreen kahvin tuoksu on minusta aivan ihana, mutta olen sen verran herkkä tyyppi että saan kahvista (ja energiajuomista) ylimääräistä sydämentykytystä ja käsien vapinaa. Pieni tippa hyvää espressoa kruunaa joskus illallisen, mutta muuten nautin kahvituotteita hyvin satunnaisesti.

Muutamia viikkoja sitten minut kutsuttiin tutustumaan Starbucksin uutuustuotteisiin ja mukaan Starbucksin kahvi-tastingiin. Mietin hetken kannattaako minun mennä paikalle kun en ole mikään kahviekspertti tai kahvin suurkuluttaja, mutta viime syksynä New Yorkissa, varsinkin hirmumyrsky Sandyn aikoihin, kehitin Starbucksiin niin syvän suhteen että minun oli pakko mennä paikalle. Ajattelin, että alituista New York ikävää saattaisi lievittää kupillinen Starbucksin kahvia ja ihana leivonnainen. Ja kas, olin oikeassa!

Heti kun sain tilaisuudessa käteeni tutun näköisen kahvikupin siirryin mielessäni New Yorkiin ja viime syksyyn. Ainut linkkimme ulkomaailmaan hirmumyrskyn jälkeen oli 23. kadulla sijaitseva Starbucks, jossa toimi ilmainen wifi. Tuon kadun alapuolelta sähköt oli poikki päiväkausia ja kävelimme myrskyn rauhoituttua päivittäin kahvilaan tiedottamaan läheisillemme että olimme kunnossa. Tuosta kahvilasta laitoin tärkeät sähköpostit läheisille ja "tiedotteet" facebookiin minusta huolestuneille. Missään muualla kotimme lähellä ei netti toiminut eikä puhelinverkot toimineet senkään vertaa. Tuolla myös luin Twitteristä kuvernööri Cuomon twiitit jossa kerrottiin sähköjen palautumisen aikatauluista sekä muusta tärkeästä. Juoda lipitin joka päivä Starbucksin kuumaa omenasiideriä ja voi vitsit miten ihanasti se lämmitti kun ulkona oli myrskyn jälkeen viileää eikä kotonakaan ollut lämmitystä kun sähköt oli poikki monta päivää.

Juttelin Helsingin Starbucks -tilaisuudessa Starbucksin edustajan kanssa ja kysyin saadaanko Helsinkiin (Vantaan lentokentän lisäksi) muitakin Starbuckseja. Kerroin, että tiedän ihmisiä jotka matkustavat lentokentälle käydäkseen Starbucksissa kahvilla ja tulevat kahvien jälkeen takaisin Helsinkiin. Edustaja venkoili ensin, alkoi sitten hymyillä ja sanoi "Et sitten kuullut tätä minulta, mutta saatat kuulla jotain uutisia parin kuukauden päästä" ja iski silmää. Tänään tuo päivä sitten tuli. Tänään saimme lukea että Akateemisen kirjakaupan yhteyteen avataan Starbucks. 

Starbucksin levittäytymisestä ympäri maailmaa ollaan monta mieltä ja suuren kahvilajätin pelätään horjuttavan paikallisten kahvilayrittäjien asemaa. Varmasti Starbucksin Suomeen tulo saattaa pelottaa pienempiä yrittäjiä, mutta uskon että aina löytyy ihmisiä jotka arvostavat pienen ja uniikin jättimäisen ketjun yli. Olen varma että syysmyrskyn pyörittäessä Helsinkiä käyn nappaamassa Starbucksista kuuman omenasiiderin ja suljen silmät ja lennän ajatuksissani New Yorkiin. Mutta olen myös varma siitä, että kun haluan nautiskella hyvästä teekupposesta suuntaan askeleeni vaikkapa Aleksilla sijaitsevaan La Torrefazzioneen. Vaikka uusia paikkoja tulee, vanhat suosikit pitävät silti pintansa.