toppi Something Else by Natalia Wood, housut Vila,
lenkkarit Karhu, laukku Gianni Chiarini, karvakuono Väinön oma
Olin eilen jostain syystä oikein huonolla tuulella. Kaikki oli (muka) huonosti. Vaatekaapistani ei tätä nykyä löydy juurikaan kesävaatteita, joten laitoin taas jalkaani mustat kapeat housut ja kuumuus ahdisti ajatuksena jo valmiiksi. Kaikki kesäpuserot ja muut yläosat ovat niin kuluneita ettei niihin tehnyt mieli pukeutua. Lenkkareissakin oli iso reikä isovarpaan kohdalla, selvästi joku valmistusvirhe sillä toinen kenkä on edellen ihan ehjä ja toisesta paistaa päivä sisään.
Vaikka päälle valikoitunut asu oli vanha, kulunut, tylsä, rikki ja ärsyttävä, niin silti ärsytti myös se, ettei paikalla ollut ketään kuka olisi voinut napata asukuvan ja se, että blogissani on nykyään ihan liian vähän asukuvia.
Olen siinä mielessä kummallinen tyyppi, että joskus kun minua oikein ärsyttää haluan velloa ahdistuksessa vielä vähän lisää. Päätin siis mennä selailemaan läppärin muistista kuvia viime syksyltä. Mikäs sen parempaa itsekidutusta kun palata kuvien kautta New Yorkiin ja aikaan joka pursusi onnea ja iloa joka suunnasta.
Kuvia selaillessani tajusin, etten ole vieläkään tehnyt postausta syksyn lomamatkastamme Virginiaan ja Washingtoniin! Selailin Washington-kuvia ja mitäs kummaa. Kansiosta löytyi ennen julkaisematon kuva asusta, joka sattui olemaan juuri sama mihin eilen pukeuduin! Hurraa, itsesäälissä kieriskely päättyi onnekkaasti ja sain kuin sainkin päivänasukuvan tylsästä asustani. Ainoa poikkeus eiliseen asuun oli se, että kuvassa yllä lempilenkkarit on vielä ehjät. (Eikä laukusta eilisellä työmatkalla pilkistänyt karvakuono.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti