Kiertelin ystäväni kanssa perjantaina Ekomarket Ruohonjuuressa. Hyllyjen antimia tutkaillessamme ystäväni kysyi luenko erästä hyvän olon blogia. Hän kertoi saavansa blogista hyviä reseptivinkkejä terveelliseen ruoanlaittoon. Vastasin ystävälleni rehellisesti ja hämmästyin kipakkaa vastaustani itsekin. Kerroin etten lue mitään hyvän olon blogeja sillä ne ärsyttävät minua.
Olen silloin tällöin piipahtanut muutamissa hyvää oloa käsittelevissä blogeissa sillä niissä on varmasti erinomaista sisältöä ja hyviä vinkkejä terveellisempään elämään, mutten kestä näiden blogien tunnelmaa. Tuntuu että monissa blogeissa hyvän olon tavoittelu muuttuu uskonnoksi. Joogaan, spiruliinoihin ja kaiken maailman superfoodeihin hurahdetaan urakalla. Miksei hyvään oloon johtavia asioita voi ottaa vain osaksi tavallista arkea vaan niistä täytyy tehdä ihan valtava numero?
Taidan olla varsinainen vastarannan kiiski kun jaksan ärsyyntyä monista, hyvin pienistä ja oikeasti merkityksettömistä asioista. Esimerkiksi goji-marjat saavat minut raivon partaalle. Goji-marjoissa voi olla vaikka kaikki maailman hyvää tekevät ainesosat, mutta mitä ekologista ja hyvään elämään johtavaa on siinä, että marjoja rahdataan Suomeen toiselta puolelta maapalloa? Suomesta löytyy (mielestäni) maailman paras superfood mustikka, jonka antioksidanttipitoisuus on vertaansa vailla. Jokainen voi poimia mustikat tuoreina suoraan metsästä tai ostaa torilta valmiiksi poimittuna ja pakastaa talven varalle. On taatusti tuoreempaa ja edullisempaa (varsinkin itse poimittuna) kuin Kiinasta tuodut goji-marjat. Tai vaikkapa kotimainen tyrni. Tyrnimarjan flavonoidipitoisuutta vastaavia tuotteita saa maailmalta hakea, ja näitäkin marjoja on Suomessa helposti saatavilla.
Tai sitten tuo jooga. Olen harrastanut joogaa (ashtanga, iyengar, hot jooga jne) vuodesta -97, nyt siis jo 16 vuotta. Tiedän ja tunnen kropassani joogan antavan minulle hyvää oloa, liikkuvuutta ja hyvää treeniä, mutta se on minulle harrastus muiden harrastusten joukossa. En koe joogatessani huikeita henkistymisen kokemuksia vaikka pidänkin siitä paljon. Toki jooga voi tarjota elämäntavan niin haluaville ja viedä kokonaan mukanaan, mutta itse suhtaudun joogaan erinomaisena ja monipuolisena kuntoiluna, en hae siitä mitään muuta. Jooga toimii hyvin pelkkänä treenimuotona, miksi siitä täytyisi heti tehdä elämäntapa?
Blogi jota pidän Suomen parhaana hyvän olon blogina (joka ei tosin varsinaisesti sillä nimellä edes kulje) on Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin. Eevan blogissa hyvää oloa löydetään ympäröivästä maailmasta ihan ilman spiruliinoja, ja jos siltä tuntuu niin aamu aloitetaan croissantilla. Elämästä nautitaan ystävien, hyvien kirjojen ja arjen pienten mukavien asioiden kautta, ei veren maku suussa treenaten. Välillä muistetaan kuitenkin muistuttaa, että vaikka ruokaa rakastaisikin niin ne pienet annoskoot ovat painonhallinnan a ja o ja terveellinen ruoka ja järkevä syöminen pitävät kropan kunnossa. Kaikesta hyvästä ei kuitenkaan tarvitse luopua.
Juuri tuollaista elämänasennetta arvostan. Kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa eikä maailma kaadu yhteen jäätelöannokseen. Hyvä olo juuri siihen hetkeen voi löytyä ihan yhtä hyvin jättimäisestä jäätelöpallosta kuin lenkkipolultakin.
Luetteko Te hyvän olon blogeja? Osaatteko suositella minulle blogia joka ei ärsytä mihinkään uuteen "hittijuttuun" hurahtamisella, päivittäisten treenien listaamisella tai hartaalla "hyväolo-uskonnollisuudella"?
Nina, olet sielunsiskoni! (vaatemaun ohella) :) Aivan samaa mieltä. En lue ns. hyvän olon blogeja, koska olen juuri samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta, että tarvitseeko siitä hyvästä olosta tehdä ideologiaa. Mielestäni voi syödä terveellisesti ja sopivalla kohtuudella ja harrastaa liikuntaa yms. yms. mutta ei sen pitäisi täyttää koko elämää. Mieleen tulee eräs tuttavaparistkunta, jonka kanssa oli vietetty paljon aikaa ja oli ollut hauskaa ja sitten he "hurahtivat" karppaukseen... Hauskuus loppui siihen, kun naama nyrpeänä toisella puolella pöytää ryypittiin mustaa kahvia... Pieninkään lipsuminen ei tullut kysymykseenkään. Oli hirveän vaikeaa enää viettää aikaa yhdessä, kun kaikki mitä vaikkapa kahvipöytään laittoi, oli väärää... Jotenkin se tunnelma meni kovin kireäksi, kun emme jakaneet heidän ideologiaansa - vaikka itsekin kyllä lasken päässäni hiilihydraatteja ja koetan pysyä kohtuudessa, en kylläkään aiheesta oikeastaan kenenkään kanssa keskustele ja jos ystäväni on nähnyt vaivaa vaikkapa leipomiseen, en todellakaan ala niuhottaa syömisteni kanssa. Eivät ne vierailulla syödyt pullat minua lihota.
VastaaPoistaJokainen tavallaan ja mistä hyvä olo tulee. Kohtuus kaikessa, myös hurahtamisessa :)
Minusta Karkkipäivä-blogin Sanni kirjoittaa välillä karppaamisestaan kivasti ja jakaa reseptejä meikkijuttujen ohella. Muista blogeista en osaa sanoa, kun en niitä pääsääntöisesti lue :)
Oi Tarja, sielunsisko! :) Mä niin tiedän ton esimerkkitapauksesi pariskunnan. Tai siis en oikeasti tunne heitä, mutta tiedän toooosi monta samanlaista tapausta noista karppaushurahduksista. Toki on hyvä jos ihmisellä olo on tukala, vatsa on jatkuvasti kipeä ja löytää siihen hyvän ruokavalion joka poistaa nuo ongelmat, mutta onko sitä aatetta tuputettava myös muille tai osoitettava näkyvästi mieltä jos tarjolla ei ole karppausruokaa?
PoistaTosi hyvin sanottu tuo "Eivät ne vierailulla syödyt pullat minua lihota." Niin totta! Jos silloin tällöin syöty yksi pulla lihottaa, niin vikaa saa hakea jostain muusta kuin siitä pullasta.
Karkkipäivä -blogia en ole koskaan lukenut, täytyypä käydä tutustumassa. Kiitos vinkistä! :)
Oon niin sun kans samoilla linjoilla. Multakaan ei taida löytyä listoilta yhtään varsinaista hyvän olon blogia. Haluaisin kyllä löytää sellasen jota jaksaisi lukea ahdistumatta, jään siis kuulolle jos tänne tulee hyviä vinkkejä :)
VastaaPoistaHih, onpa hauska kuulla että sinäkin olet kanssani samoilla linjoilla. Ajattelin että saan hirvittävän kommenttiryöpyn ihmisiltä jotka puolustavat aatteitaan viimeiseen asti. Ja toki niin saakin tehdä, ei siinä mitään, mutta minä en vain pidä sellaisesta tyylistä enkä lue sellaisia blogeja. That's it!
PoistaHyvä aihe, kuntoiluinto myös näkyy monissa blogeissa, sitten "täytyisi" jättää kaikki suklaat ja jäätelöt pois, vaikka eihän se niin mene, elämästä pitää osata myös nauttia.
VastaaPoistaKyllä Susanna, juuri näin! Joku tosin nauttii siitä "itsensä rääkkäämisestä" (ja niin nautin kyllä treenatessa välillä itsekin), mutta jos on tehnyt vaikka kunnon hikilenkin niin illalla voi ihan hyvin juoda lasin skumppaa jos sellainen eteen tupsahtaa, täysin vailla huonoa omatuntoa. :)
PoistaKirjoitit kyllä täyttä asiaa - fundamentalismi - oli se missä muodossa tahansa, ottaa pattiin. Elämä vaan ei ole tarkoitettu elettäväksi mustavalkoisena - ainakaan meille kaikille;) Muuten - gojimarjoja on alettu kasvattaa myös Suomessa - en kyllä ymmärrä miksi. Kun meillä tosiaankin on nuo mustikat, joita jää metsiin sikamaiset määrät hyödyntämättä - ja tuo ihana tyrni. Plus tietenkin puolukka, karpalo, lakka jne. Ja viinimarjat.
VastaaPoistaTässä vielä vinkki blogista, joka minulle merkitsee hyvää oloa - sisältää vähän kaikkea, mutta paljon terveyttä edistäviä juttuja - saarnaamatta tai tyrkyttämättä - blogi on Johannan pitämä Eilistä paistoa - ja siinä todellakin on paljon muutakin, jopa ihanaa turhuutta, kuin reseptejä: http://eilistapaistoa.blogspot.fi/.
Eikä, kasvatetaanko gojimarjoja nykyään myös Suomessa?? Tuo oli minulle uutta. On tuo ehkä järkevämpää kuin rahdata niitä tänne maailman toiselta puolelta, mutta tuossa juuri näkyy miten pitkälle nuo trendit vedetään. Täällä kun olisi metsät pullollaan herkkuja jo omasta takaa. Kasvaakohan goji hyvin Suomessa??
PoistaKiitos blogivinkistä, täytyypä käydä kurkkaamassa!
Mielenkiintoinen kirjoitus, hyvä että joku kyseenalaistaa tätä asiaa! Itse kirjoitan Hyvinvointiloki-nimistä blogia, jossa käsittelen erilaisia hyvän olon asioita, käy tsekkaamassa :) hyvinvointiloki.blogspot.fi
VastaaPoistaVoih, kiitos Soikku linkistä! Tulen ehdottomasti tutustumaan blogiisi! :)
PoistaJa hei, mahtava suhtautuminen sinulla. Arvostan!
Voi että, tunnen suurta iloa ja onnea sekä tästä postauksestasi Nina että näistä ihanista kommenteista täällä! Olen niin samaa mieltä, etten osaa edes pukea sitä tämän paremmin sanoiksi! =D
VastaaPoistaOlen usein miettinyt elämästä nauttimista, sillä olen liian helposti stressaavaa tyyppiä, äärinmäisen tunteikas mutta samalla yritän järkeillä liikaa. Minä kuitenkin koen nauttivani elämästäni täysillä. Jokainen tietenkin nauttii elämästä omalla tavallaan, mutta en kestä joidenkin "hurahtajien" asenteita muiden elämiä kohtaan. Tuttavapiirissäni on hurahdeltu milloin mihinkin ja sitten ei mikään muu tunnukaan enää miltään. Nimenomaan tuo asioista ison numeron tekeminen ja muille tuputtaminen saavat ihoni kananlihalle. Onneksi lähin ystäväpiirini on niin sanottuja arjesta nauttijoita. Kaikkea kohtuudella on minunkin mottoni, ja aina en siinä pysy, mutta en usko itsetuntoni, elämänasenteeni, parisuhteeni tai yhtään minkään paranevan siitä, jos ruoskin itseäni satunnaisista ylilyönneistä. Olen onnellinen ihminen, mutten täydellinen.
Minusta Tunnetila on Hyvän olon blogi. On postaus milainen tahansa, saan siitä aina jotain irti: inspiraatiota, hymyn, vinkkejä, tai kuten nyt: kaivattua tukea! Tämä on parasta hyvää oloa mitä on! Tunnetilan ja Nelliinan vaatehuoneen lisäksi itsekin pidän paljon Kaikki mitä rakastin ja Karkkipäivä blogeista, ja ne ovat minun varsinaisia hyvän olon blogejani. Muunlaisia en tarvitse. <3
Voi Virpi, tulinpa taas kerran niin iloiseksi kommentistasi! Kiitos! <3
PoistaOlen aika hämmentynyt (ja toisaalta myös iloinen) kommenteistanne. Luulin että minut lynkataan ja mielipidettäni tullaan arvostelemaan kovin sanoin. On kiva kuulla etten ole ainut joka ajatelee näin.
Olen itse samanlainen, suoritan helposti töissä ja stressaan työasioista. Siksi haluankin arkeni olevan mahdollisimman leppoisaa ja haluan tehdä vapaalla mukavia asioita ja nauttia elämästä. Ja voi miten viisaita sanoja "Kaikkea kohtuudella on minunkin mottoni, ja aina en siinä pysy, mutta en usko itsetuntoni, elämänasenteeni, parisuhteeni tai yhtään minkään paranevan siitä, jos ruoskin itseäni satunnaisista ylilyönneistä. Olen onnellinen ihminen, mutten täydellinen." Virpi, sinä olet todella oivaltanut millaista elämän, ainakin juuri sinun elämäsi, kuuluu olla!
Joillekin sopii tiukka kuri ja kieltäytyminen, toisille taas vähän rennompi ote elämään. Tärkeintä on pyrkiä tekemään omasta elämästä juuri sellainen mikä tuntuu itsestä hyvältä.
eevan blogi on ihana! ja jotainhan se sinunkin blogistasi kertoo, että on suosikkeihini päätynyt.... :)
VastaaPoistaPauliina, kiitos kivoista sanoistasi! Eevan blogi on ihan huippu. Minulla oli joskus tapana lukea ensin muut seuraamani blogit läpi, sitten keittää teetä ja ottaa pari keksiä ja lukea lopuksi Eevan uusin postaus keksin ja teen kanssa. Elämästä nautiskelua parhaimmillaan! :)
PoistaJep, ei mihinkään pidä liikaa hurahtaa ja liian tosissaan ottaa vaan nauttia kaikinpuolin elämästä. Täytyneekin vilkaista tuota Eevan blogia.
VastaaPoistaUseista blogeista ehkä saa kuitenkin täysin erilaisen kuvan kuin mitä kirjoittajan elämä oikeasti on. Tuskinpa kukaan kaikesta mahdollisesta kirjoittaa.
Kyllä muuten meikäläistä ärsyttää myös sellaiset blogit (ja ihmiset), jotka ihan jatkuvasti ja koko ajan valittaa kaikesta ja löytävät ne huonoimmat puolet niistä hyvistäkin asioista. Energiaavievää ja tarttuvaa sellainen negatiivisuus.
Itse perustin oman blogini sille periaatteelle, että käsittelisin niitä elämän positiivisia puolia tai ankeimmistakin asioista yrittäisin nähdä sen positiivisen puolen. En sitten tiedä miten olen siinä onnistunut, mutta oma elämä on ainakin onnellista ja hyvää nykyään, vaikken vedäkään mitään liian äärimmäisyyksiin tai tee esim. ruokailuistani liian tiukkoja sääntöjä.
Tai ehkä ymmärsin muutenkin ihan väärin millaisista blogeista tai jutuista tässä oli kyse. Nyt tekisi mieli lukaista joku sellainen esimerkiksi! :D
On ihan totta että jos kirjoittaa fitnes-blogia niin sinne kirjoittaa sitten niitä fitnes -juttuja. Eihän se muuten fitnes-blogi olisikaan. :) Minua vain vaivaa monissa blogeissa se hittijuttujen hypetys. Yhtäkkiä kaikki alkaa karpata koska se on niin trendikästä. Seuraavassa hetkessä blogeissa ei mistään muusta puhuta kuin D-vitamiinin syönnistä ja vertaaillaan annostuksia jne.
PoistaTarkoitan siis että viihtyisin paremmin hyvän olon blogissa jossa kuljettaisiin oman elämän eteen tuomia polkuja, eikä hurahdettaisi ihan kaikkiin uusiin juttuihin ja aletaan sitten sokaistuneena puhumaan vain siitä.
Hyviä pointteja tuossa sinullekin, kiitos kommentistasi EmAn!
Ps. Negatiiviset ihmiset todella vievät kaikki kanssaihmisten voimat. Olen kanssasi täysin samaa mieltä! :)
Täysin asiallista pohdintaa. Oikeastaan kaikki, mikä menee liian överiksi on useimmiten huono juttu, sekä kokijalle itselleen että muille. Mutta sellainen tavallisuus ja kohtuus ei liene kovinkaan trendikästä, eihän siitä ole mitään kerrottavaa ja hehkutettavaa? :)
VastaaPoistaEmAnilla oli paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellänikin, joten kirjoitan hänen kommenttinsa täysin :)
Ehkä osassa hyvinvointiblogien "ideologioissa" on vähän sama juttu kuin muotiblogeissa aikanaan oli kulutuspohdinnoissa. Että miten bloggaajilla on vara ostaa niin paljon ja usein. Useimmitenhan kyse vain oli siitä, että bloggaajat sattuivat kirjoittamaan MUOTIblogiinsa uusista ostoksista, ei niistä vaikeista aamuista, huonoista päivistä ja kymmenettä kertaa päällä olleista asuyhdistelmistä. Eli blogikin on vain heijastus elämästä, myös hyvinvointi- ja treenibloggaajilla. Siten näissä blogeissa siis kirjoitetaan niistä treeneistä, uusista superfoodostoksista ja lajihurahduksista. Toki olisi myös hyvä välillä muistuttaa itselleen, että onko tämä järkevää? Onko tämä sitä, mitä minä haluan lopun elämääni tehdä, vai teenkö tätä siksi kun se on in ja muutkin tekevät? Tuo goji -esimerkki kuvastaa muuten hyvin sitä, että miten järkeväkin ihminen alkaa ajatella jotenkin monimutkaisesti kun jostakin asiasta tulee trendikäs tai hypetettävä juttu. Kaikkihan varmaan tiedostaa, että se lähimetsän mustikka on paljon ekologisempi, ravinteikkaampi ja parempi vaihtoehto kuin kaukaa rahdattu supergoji. Eikä siinä mitään, gojejakin voi syödä (itse ostan satunnaisesti mulpereita, koska pidän niiden mausta) mutta samalla kannattaisi myös muistutella itseään ja lukijoita metsät pullollaan olevista ilmaisista superfoodeista ja suosia enimmäkseen niitä!
Ja toki erikseen on se, miten asiat esittää. Eli hypettääkö koko ajan vai muistaako myös erilaiset vaihtoehdot, ihmiset ja tavat olla ja elää. Oma blogini on kuin lehti, jota kokoan, ja johon kerään matkan varrella tulleita inspisjuttuja mutta teen kyllä paljon muutakin.
Kiitos hyvästä tekstistä, tästä postauksestahan tulee itsellenikin vaikka mitä ajatuksia mieleen :)
Kiitos kommentistasi Henna! Sinun blogisi on kyllä kiva hyvän olon blogi! Olen useat kerrat saanut sieltä kivoja ruokavinkkejä (varsinkin kaikki kevyet herkku- ja energiapatukkavinkit on tosi hyviä) ja on kiva lukea kokemuksiasi joogasta tai vaikkapa pilateksesta jotka ovat itselleni tärkeitä harrastuksia. Blogiasi on kiva seurata myös siksi, että hyvinvointi ja kuntoilu on työtäsi. Se tuo kirjoituksiin erilaisen lähtökulman.
PoistaKun nyt mainitsit nuo muotiblogit niin en myöskään jaksa muotiblogeja joissa kopioidaan toisen tyyliä tai hehkutetaan kaikki samaa maailmalla olevaa it-laukkua tai Zarasta ostettua vaatetta. Ehkä juuri tuo "massaistuminen" ja oman itse hukkaaminen muodin, oli se sitten treenimuoto, ruoka tai vaate, vuoksi ärsyttävät minua.
Kiitos kommentistasi Henna, oli kiva saada hyvinvointibloggaajan mielipide asiaan. :)
Todella hyvin kirjoitettu teksti. Mä kävin jo eilen lukemassa ja mietin lukemaani eilen.
VastaaPoistaKuten Lady of Mess kirjoitti, niin kaikenlainen fundamendalismi on pahasta. Mun mielestä on ok, jos joku nauttii niistä goji-marjoista ja muista superfoodeista tai kuntoilee hullun lailla, mutta niistä asioista jatkuva paasaaminen ottaa päähän. Tuntuu siltä, kuin olisi vain se yksi tapa elää ja muiden tapa on väärin. Itselle tulee hieman sellainen olo, että on toisenluokan kansalainen. Ok, mä en ole mallimitoissa, eikä mulla ole mielettömiä lihaksia, mutta mä olen suht tyytyväinen itseeni. Ja terve.
Kiitos kivasta blogista.
"Tuntuu siltä, kuin olisi vain se yksi tapa elää ja muiden tapa on väärin. Itselle tulee hieman sellainen olo, että on toisenluokan kansalainen."
PoistaTodella hyvin sanottu Tara!! En tiedä halutaanko noissa blogeissa korostaa omaa paremmuutta ja saada toisille alemmuuden tunne vai ovatko ne puhtaasti vinkkejen antamiseen ja muuhun vastaavaan (minkä luulisi siis olevan hyvän olon blogien tarkoitus), mutta usein se oman paremmuuden korostaminen puskee liikaa läpi.
Hihii Nina, asia jäi siis mietityttämään enemmänkin keskustelumme jäljiltä :)
VastaaPoistaTässä on vielä linkki mainitsemaani blogiin, jos vaikka haluat ottaa riskin ja vilkaista millainen se on: http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa
Mä nautin tuon blogin visuaalisuudesta, seesteisestä fiiliksestä, kuvista ja ihanan näköisistä kakuista joiden reseptejä en varmaan itse koskaan jaksa testata mutta ainakin kuvissa näyttävät hyvältä. Itse seurailen silloin tällöin tuota (kuten muitakin lukemiani blogeja) tietysti siksi, että aihepiiri kiinnostaa juuri minua. Kiitos hyvää -blogista toivon saavani pieniä ideoita muistiin varastoitumaan, jotta niitä sitten voin ja osaan tarpeen tullen itse soveltaa tässä "parempaan elämään" -projektissani, joka etenee hyvin hitaasti mutta toivottavasti oikeaan suuntaan kuitenkin. :)
Joo, asia jäi tosiaan vaivaamaan minua niin paljon että oli pakko avautua täälläkin. :D
PoistaKiitos linkistä, käyn katsomassa saanko mainitsemastasi blogista mitään irti. Sinun "parempaan elämään" projektisi tuntuu olevan arjen kanssa ihan hyvin balanssissa, en usko että ärsytät aiheesta paasaamisellasi muita. :)
Olen niin samaa mieltä sun kanssa Nina. Mäkään ymmärrä, miksi syömisistä tai liikkumisesta tarvitsee tehdä niin suuri numero. Kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella. Enkä muuten siitä silittämisestäkään pidä.
VastaaPoistaHih, huomattavan harva näyttää tykkäävän silittämisestä. :D
PoistaMutta juu, itse ainakin huomaan että mitä suuremman numeron syömisestä teen sitä enemmän minulla on koko ajan nälkä ja ajattelen vain ja ainoastaan ruokaa. Kun ottaa rennommin (muttei tietty menetä kontrollia täysin) elämä helpottuu ja siinä sivussa saattaa jopa paino ja ruokahalut pysyä kurissa. Kohtuus kaikessa on erinomainen sanonta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Nina tästä postauksesta! NIIN asiaa kun olla ja voi. Itse olen funtsinut ihan samoja asioita ja kiva että on muitakin "normaalinaisia" tässä maailmassa olemassa. Ymmärrän että joku on saanut hyvän olon tietystä ruokavalion vaihdosta yms, mutta siltikin liika on liikaa jos esim. sosiaalinen elämä kärsii tai on niin viulunkielenä ettei voi edes hitusen antaa periksi periaatteilleen.
VastaaPoistaMinusta on myöskin aika huvittavaa kun hiilihydraatit on sana jota ei voi välttää nykyään missään. Aina on työpaikan ruokalassa, kylässä kaffepöydässä, kahvilassa tai ihan missä vaan joku joka heittää kirosanan: hiilari. Ei tarvitse kun pullan nähdä jossain niin jo huudetaan kauhuissaan: HIILAREITA IIK ;). No juu, kukin taplaa tyylillään, mutta minä myös tykkään nauttia elämästä, jei!
ps. poistan äskeisen kommentin kun vahingossa kirjoitin Ninan kahdella iillä, sorry!
Tässä erikoisuuden tavoitteluun suuntautuvassa yhteiskunnassa olen tullut siihen tulokseen, että tavallisuus on aika hienoa. On kivaa olla tavallinen, tai "normaali" (mikä sitten onkaan normaalia). :)
PoistaJoo, tuo "pelottavat hiilarit" on kyllä nykyään keskustelu jokaisessa ruokapöydässä. Joka pöytäkunnasta löytyy vähintään yksi nainen joka laihduttaa, karppaa tai muuten säännöstelee ruokavaliotaan. Miten tämä on mennyt tällaiseksi, oikeasti??
Ja muuten moni mieskin kyttäilee hiilihydraatteja (ainakin minun työpaikalla törmään moiseen ilmiöön), se melkein naurattaa minua ;). Ei siis ole pelkästään "akkojen kotkotuksia".
PoistaMeillä töissä (ainakin siis lähimpien työkavereiden kanssa) tuo menee niin, että aamukahvilla lähes joka mies syö kahvin kanssa pullaa, croissanttia, sämpylää tms. ja naisilla on yleensä edessä pelkkä kahvikuppi. Tosin kollegoideni hyväksi sanottakoon, että he kaikki ovat syömisineen aika rentoa ja järkevää porukkaa, kukaan ei ole hurahtanut mihinkään syömistä rajoittaviin ruokatrendeihin.
PoistaGoji-marjat eivät ehkä saa minua raivon partaalle ;) mutta samoja asioita olen muuten itsekin pohdiskellut. Ehkä se on se asioista numeron tekeminen ja tietty ehdottomuus, joka rajoittaa halua lukea joitain blogeja. Itse uskon siihen, että kohtuullinen joustavuus, sallivuus ja rentous ovat ennemminkin tie hyvinvointiin kuin yksikään tiukka ruokavalio tai treeniohjelma. Ei kaikkien tarvitse jättää työtään ja perhettään ja muuttaa Intiaan opiskelemaan joogaohjaaksi ja alkaa täyspäiväiseksi vegaaniksi ( kaksi asiaa, joissa ei todellakaan ole mitään vikaa sinänsä ). Suurimmalle osalle hyvinvointiin riittää se, että liikkuu edes vähän, opettelee stressinhallintaa, syö suhteellisen terveellisesti , saa tarpeeksi lepoa ja osaa nauttia arjen pienistä asioista.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinne !
Heh, mä en ymmärrä miten noi goji-marjat on mulle niin iso juttu. :D :D Mutta erittäin hyvä kommentti Petriina, olen kanssasi kaikesta täysin samaa mieltä. Varsinkin stressinhallinnan opettelu on todella, todella tärkeää. Stressi vaikuttaa nimittäin ihan kaikkeen hiusten ja ihon kunnosta lähtien.
PoistaKivaa loppuviikkoa sinulekin, mulla alkaa tämän päivän jälkeen loma!! Jee!!!