tunnetila: haikeus
Omien vaatevarastojen penkominen on aikaa vievää puuhaa. Esiin kaivettuja vaatteita täytyy sovitella ”Jee, nää nahkahousut mahtuu vielä jalkaan!” (jep, luit oikein, nahkahousut..), näyttää miehelle ”Muistatko kun mulla oli tää siellä kesäjuhlissa?” tai ”Hei kato, tää mulla oli lakkiaisissa, missähän mun yo-lakki on?” jne. Joihinkin vaatteisiin liittyy myös tunteita, jopa yllättävän syviä sellaisia.
Eilen kaappia läpi käydessäni löysin laatikon, jonne olin sievästi viikannut muutama vuosi sitten luotamme poistuneen mummoni vaatteita. Kävimme taannoin mummon varastoja läpi ja iso osa vaatteista meni kierrätyskeskukseen. Otimme kuitenkin jokainen jotain itsellemme, käyttöön tai muistoksi. (Ensimmäisessä kuvassa pusero mummon, housut H&M, toisen kuvan koru ja hame ovat mummon, toppi Josefsson)
Valkoinen kirjailtu pusero, kuten alakuvan hamekin, näyttävät ihan itse tehdyille. Puseron kirjailut näyttää käsin tehdyille ja hameen pitsit tuntuvat käsin virkatuille. Voi mummo kun olisit kertomassa näiden vaatteiden alkuperän. Taas sinua tarvittaisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti