Ihanaa, pääsin kotiin. Eroon ällöttävästä tihkusateesta, järjettömän kylmästä tuulesta ja vettä jalkakäytäville roiskivista autoista. Huh! Eteisen lattialta löysin ilokseni uuden Olivian ja pelkän kuoren perusteella vähemmän ilahduttavan Visa-laskun. Noooooo, lasku oli kesäiseltä Pariisin rupeamalta ja oikein maltillinen, siitä pinnat itselle ja kesäiselle järkevyyden puuskalle. Haudutetun teen kanssa nauttimani Olivia taas oli pienoinen pettymys. Olivia on sittenkin naistenlehti. Viime numero oli painottunut muotiin ja pidin siitä niin kovasti että toivoin myös tällä kertaa sisällön olevan samankaltaista laadun ja tyylin ilottelua. Ei ollut. Täytynee paneutua lehteen uudestaan illemmalla ja suhtautua siihen, jo ennen sen avaamista, eri tavalla. Nyt kahlasin lehden läpi etsien inspiroivia muotikuvia ja kun niitä ei juurikaan löytynyt tyydyin pikaisesti ryystämään teekupposeni tyhjäksi ja viskaamaan lehden lehtipinon päälle.
Ulkona vallitseva luihin ja ytimiin kaivautuva kylmä saivat minut tekemään toiviomatkan vintille, vanhojen rakkaiden aarteiden äärelle. Ja sieltä ne löytyivät, talvieni pelastukset! Jättisuuri Benettonin villaneule jonka ostin, hetkinen, muistaakseni ollessani yläasteella, vuonna 1991 (apua, ei voi olla totta, 17 vuotta sitten!!!! Miten vanha mä oikein olen???) ja olen rakastanut tätä siitä lähtien. Jossain vaiheessa muistan käyttäneeni tätä jopa pitkälle talveen ulkoillessani, ihan siis takin asemesta. Neule on unohtunut vintille välillä muutamaksi talveksi, varsinkin silloin kun muodissa on ollut niukkaakin niukemmat linjat, mutta sitten neule on taas kaivettu esiin kun olen kaivannut jotain oikein lämmintä ja mukavaa. Tähän hetkeen neule on ihan täydellinen! Ja ettei kotiasu jäisi vajaaksi, niin ison neuleen kaveriksi löysin jalkaani Shepherdin lammastossut. Nyt ei palele. Ainakaan sisällä. :)
Hälyyttävää tässä kaikessa on se, (siis tuon yllä havaitun ikäni lisäksi) että nyt on vasta syyskuun puoliväli. Muutama vuosi sitten muistan vielä syyskuussa tepastelleeni ulkona läpsyillä. No, tarkemmin sanottuna nahkaisilla remmisandaaleilla, mutta silti varpaat paljaana ja oikein tyytyväisenä. Tänä syksynä olen aloittanut kynttilöiden polttamisen jo monta viikkoa sitten, jo elokuun puolella, iltojen pimetessä ja sateen ropistessa ikkunoihin.
Hyvänen aika, tähänkö on tultu: Suomessa on enää kaksi vuodenaikaa, kevät ja syksy.
Ihanan kestäviä ja pitkäaikaisia vaatteita sunkin kaapista löytyy! Toi näyttää ihanan lämpimältä, just semmonen mihin on kiva käpertyä kun tulee tuolta kamalasta tihkusta sisälle...
VastaaPoistaOih:) Vilukissana osaan arvostaa noita ihanan lämpimiä neuleita!
VastaaPoistaHerttainen: Joo, on ihana huomata että joku vaate vaan kestää ja kestää, siis ei mene rikki ja kestää myös aikaa. Ne on niitä parhaita ostoksia!
VastaaPoistaLovely: Samoin! Mua on taas tänään palellut koko päivän. Siis ihan työhuoneessa. Onneksi on täälläkin jemmassa kylmyyttä varten suosikki vuosien takaa. Täytyy joku kerta kuvata tuokin lämmin "kauhtana". :)