perjantai 5. syyskuuta 2008
Odottavan aika on pitkä
tunnetila: malttamattomuus
Sanotaan, että odottavan aika on pitkä ja tuo sanonta pitää kyllä tasan tarkkaan paikkansa!
Löysin noin kuukausi sitten, Pariisissa muotilehteä lukiessani, syksyn uutuuksia esittelevistä muotikuvista täydellisen laukun. Laukku näytti kuvassa hyvältä ja oli kaikin puolin muutenkin juuri kuin minulle, jokapäiväisiin tarpeisiini, tehty. Vaikka hinta ei ollut ihan kukkarolleni sopiva laukku jäi ensimmäisen spottauskerran jälkeen pyörimään mieleen. Laukku askarrutti minua niin paljon että parin päivän lehden tuijottelun jälkeen mieheni kehoitti minua menemään pariisilaiseen liikkeeseen katsomaan ihanuutta livenä. Ja niin kävi.
Marssin jännittyneenä liikkeeseen kyseinen muotilehti kädessäni ja kun en liikkeen tarjontaa silmäiltyäni laukkua siellä nähnyt, leväytin hiirenkorville kuluneen sivun auki myyjätären eteen ja kerroin ihastuneeni korvia myöten. Myyjätär kertoi itsekin pitävänsä kyseisestä laukusta mutta kertoi myös että laukut tulevat heille vasta syyskuun alussa. En siis saanut nähdä laukkua enkä tunnustella nahan pintaa tai muita yksityiskohtia. Myyjätär huomasi harmistukseni ja muisti, että kesämallistossa oli ollut samanmallinen, ei kuitenkaan ihan samanlainen laukku ja hän haki kassin minulle testattavaksi. Siitä näin mm. laukun oikean koon. Laukkuja oli kesällä ollut valkoinen, pinkki ja vaaleansininen, ja vaikka testailin olallani vaaleansinistä laukkua se näytti silti upealle! Siltä seisomalta päädyin tekemään pre-orderin kyseisestä ihanuudesta. Myyjätär lupasi ottaa minulle laukun sivuun heti kun niitä tulee liikkeeseen ja postitus Suomeen onnistuisi myös. Ystävällinen myyjätär pyysi minua soittamaan vielä syyskuun alussa ja varmistamaan että tilaukseni on edelleen voimassa. Raha ei siis tässä vaiheessa vielä vaihtanut omistajaa.
Olen tällä viikolla soittanut Pariisiin kolmesti. Ensimmäisellä kerralla puhuin toisen myyjättären kanssa. Hän kertoi kuvailujeni perusteella että laukkuja oli tullut, mutta sitä ei ole eikä tule mustana. Järkytyin! Hän kuitenkin pyysi soittamaan seuraavana päivänä uudestaan kun "myyjättäreni" on paikalla. Ehkäpä hän tietäisi tarkemmin. Seuraavan kerran soittaessani myyjätär oli lounaalla. Aloin jo turhautua. Kolmannella kerralla tavoitin toivomani henkilön. Hän muisti minut, tilaukseni ja laukun, ja kertoi ettei laukkuni ole vielä tullut. (Huh, niitä siis kuitenkin pitäisi olla mustana...) Pyysi olemaan huoleti ja lupasi soittaa heti kun laukku tulee. En malttaisi enää yhtään odottaa! Kohta alkaa syksyn kaatosateet ja silloin kalliin nahkalaukun kanssa ulkona kulkeminen on kuin heittäisi rahaa kaivoon. Tai jotain muuta yhtä järjetöntä. Kuvia laukusta sitten, varmaan kyllästymiseen asti, jos ja kun laukku saapuu Suomeen.
(Kuvat täältä)
Tunnisteet:
yleistä höpinää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Wau!
VastaaPoistaVoin kuvitella poltteen sisälläsi :D
Tarina oli niin kiehtova ja hyvin kuvattu, että en malta minäkään odottaa että pääsen täältä lukemaan Laukku saapuu.
Ihana laukku ja aikas Rock! Marc Jacobsin laukkuja itsekin monesti olen kuolaillut, mutta vielä en ole raaskinut hankkia:)
VastaaPoistaoioi tuo eka laukku. upea!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste:)
VastaaPoistaMiinus: Ihanaa että ymmärrät fiilikseni. :) Laukun saapumista odotellessa... *kävelee ympäri huoneita malttamattomana*
VastaaPoistaLovely: Juu, nuo molemmat laukut kelpuuttaisin kaappiini ihan mieluusti.. Ja kiitos haasteesta, täytyypä alkaa miettiä vastauksia.
Modegerecht: Sanos muuta! Tuo laukku ei kylläkään ole minulle tulossa. Liian trendikäs näin köyhälle. :) Jos siis olisi paljon rahaa voisi hankkia paljon ihania eri kausien muotijuttuja, mutta kun rahaa ei ole ylettömästi täytyy kalliimmat hankinnat olla lähes ikuisia.