Perspektiiviä

tunnetila: pitihän se arvata

Elloksen kuukausia odotettu saapaspaketti saapui. Ja lähti jo palautuksena takaisin. Saappaat oli aivan valtavan suuret! Jälleen kerran ajattelin ottaa himpun verran isommat kengät jotta ne olisi talvella lämpimämmät. Eipä olisi kannattanut. Alan kohta ostaa systemaattisesti liian pieniä kenkiä, venyttäminen on kutistamista helpompaa. Tosin vaihtoehtona on myös sopivien kenkien osto, mutta se ei näytä minulta onnistuvan, ei sitten millään.

Elloksen sivuille oli ko. saappaiden kohdalle lisätty maininta: kengät on noin numeron normaalia suurempaa kokoa. Ilmoittavat sitten tässä vaiheessa kun ihmiset ensin odottavat saappaita saapuvaksi 3 kk ja sitten joutuvat pettyneenä palauttamaan ne. Palautin siis omani, mutten ottanut pienempiä tilalle. Normaali kokoni kun on 37, niin olisiko minun pitänyt ottaa koko 36 tilaamani 38:n sijaan?! Voi itku tätä postimyyntirumbaa. Josko taas hetkeksi oppisin ja antaisin tilausten jäädä tekemättä..

Viikonlopun Kuopion ostosreissusta vielä.. Hieman vieraammalla, ja Helsinkiä pienemmällä, paikkakunnalla käynti tuntuu välillä kannattavan. Kun valikoima on suppeampi liikkeissä olevat tututkin tuotteet näkee uusin silmin, ja jo kertaalleen sivuuttamiinsa tuotteisiin saattaa yllättäen ihastua. Minulle kävi lauantaina näin. Kun Hanna Sarenin mallisto Seppälälle tuli liikkeisiin, kävin heti samana aamuna tutustumassa tuotteisiin. Pidin vaatteiden materiaaleista ja useista leikkauksista, mutta mikään vaatteista ei silti tarttunut mukaani. Kuopion Seppälässä huomioni kiinnittyi mustaan, ryhdikkäästä puuvillasta tehtyyn tunikaan jossa oli ekstrana taskut ja kaunis pääntie. Kun Sarénin tuotteista sai vielä -30% alennusta niin olihan vaatetta sovitettava ja lopulta roudattava mukana kotiin. Mekon materiaali on 97% puuvillaa, 3% elastaania, joten mekko on ryhdikkyydestään huolimatta joustava ja mukava päällä.


Hanna Sarénin mekkoon yhdistettynä hopeanharmaat korkkarit, Pastelle Paris. Kengät ostin viime kesänä Pariisista enkä muistanutkaan miten ihanat ne on! Tuli taas keksittyä sattumalta uusi asu tulevan talven kekkereihin. Tietysti rannekorut kuuluvat mukaan varsinaiseen asuun, mutta tässä asu pelkistettynä. Kaulakorua asu ei tarvitse, mekon pääntie on niin kaunis ja näyttävä ilmankin.


Syksyn pimeneviä iltoja piristämään ostin pari viikkoa sitten kaksi ruskeaa ja massiivista lasikynttilänjalkaa ja jalkoihin mustat paksut kynttilät. Rakastan kynttilän tuomaa valoa! Kuuluvatko syksyysi/talveesi kynttilät, vai mikä on paras keinosi piristää pimeitä iltoja?