Kun useimmiten käyttämäni takki on viime päivinä ollut sadetakki, en ole jaksanut panostaa muuhunkaan arkipukeutumiseen. Tänään kuitenkin taisin vetää mukavuusasun jo liian överiksi.. Tosin kukaan ei töissä sanonut mitään, joten täydestä taisi mennä. Läksin nimittäin töihin lähes samoissa vaatteissa missä tassuttelen illat pitkät kotona, neljän seinän sisässä. Kotilökärit vaihdoin kuitenkin tavallisiin housuihin etten paljastuisi niin helposti. Olo oli kieltämättä kuitenkin kaikkea muuta kuin mukava, mietin koko ajan että tämä päivä oli pohjanoteeraus ja että huomisesta alan taas skarpata. Sitä paitsi huomenna ja perjantaina on taas työpäivien jälkeen jos jonkinlaista kekkeriä, joten pakko katsoa mitä päälleen laittaa. Seuraavassa siis luultavasti (toivottavasti ei!!) tulevan talven käytetyin takki, Marimekon sadetakki.
Kun taannoin mainitsin että olen kyllästynyt ns. kalliimpien tuotteiden laaduttomuuteen niin tämä takki on yksi niistä. Sadetakki ei tosin ollut mikään ökyöky-kallis, mutta halvemmallakin saman tarkoituksen ajavan takin olisi jostain muusta liikkeestä saanut. Sadetakissa on aika massiivinen metallinen vetoketju joka hajosi jo parin käyttökerran jälkeen. Toki takki lähetettiin ompelijalle joka vaihtoi firman laskuun tilalle ehjän vetskarin, mutta silti (muistaakseni) lähes pari sataa euroa maksanut takki ei saisi heti mennä rikki. Onneksi uusi vetoketju on toiminut moitteettomasti jo pari vuotta. Samalla muuten kun ostin takin, ostin Marimekosta sateenvarjon. Ja ensimmäisellä käyttökerralla siitä katkesi pinna, vaimikäseoli, se metallinen mikä pitää varjon kuosissaan. Siitä en jaksanut enää valittaa vaikka syytä varmaan olisi ollut.
Tässä vielä päivän asuni tänään töissä. Valkoinen toppi Mango, musta pidempi toppi myös Mango, neuletakki Lindex, housut Lindex, kengät Vagabond.
Ja verratkaapa asua kotioloasuuni.. Hmm.. Vain housut on vaihdettu. Kotilökärit kuvassa jo vuosia palvelleet Nanson supermukavat pöksyt. Ja mummon neulomat villasukat. 
Lököhousujen lahkeet on jo rikki ja rispaantuneet, mutta kun johonkin kiintyy niin luopuminen on vaikeaa. Kenkäkaappia järjestäessäni löysin sieltä kolmet (ehkä neljät) kengät jotka täytyisi heittää roskiin. Suutarikin nauroi niistä kaksille viime kesänä ja sanoi ettei niitä voi enää korjata. Suutari totesi myös heti kengät nähdessään: "No näitä on kyllä käytetty ja rakastettu!" No niin on enkä millään voi heittää niitä roskiin. Jos ne vielä ensi kesänä palvelisivat.. Onko teillä vanhoja ja rikkinäisiä, mutta ah niin rakkaita vaatteita, kenkiä, laukkuja, joista ei millään raaski luopua vaikka järki niin kehottaisi?
Ihanat kotilökärit :) <3
VastaaPoistaOnhan noita kaappeihin kertynyt vaatteita, jotka ovat siellä enää vain nostalgiasyistä:) Usein muuttaminen on tosin hyvä tapa päästä eroon kaikesta turhasta...minä ainakin nykyään pyri minimoimaan tavaramäärää kun olen kyllästynyt siihen pakkaamiseen ja purkuun.
VastaaPoistaMulla on kans Marimekon sadetakki, ostin 4 v sitten ja nyt keväällä siitä irtosi vetskarista se metallipala joka ujutetaan siihen vetskariin... En oo toimeentunut viemään vielä liikkeeseen mutta ajattelin että se vois kannattaa, koska vaikka tuote on jo vanhempi, niin ei Marimekolla ole varaa jättää asiaksta tyytymättömäksi.
VastaaPoistaNyt vaan ei viittis viedä kun sitä takkia tarvii useemmin. Sen saa jotenkin kiinni, mutta siinä voi mennä hetki... Teippipala auttaa, mutta eihän se pysy kauaa joten pitäis raahata teippirullaa mukana :/
Ocean: Kiitti. Noi on ollut suokkarit jo moooonta vuotta! :)
VastaaPoistaLovely: Muutto. Mä vihaan muuttoa!! Ja siksi pyrin itsekin minimoimaan muutettavan tavaran määrän. Kuitenkin sitä vaan aina kertyy ihan liikaa..
Herttainen: Marimekkoon ottavat varmasti takin ja käyttävät korjattavana, mutta luulenpa että joudut maksamaan laskun itse, on kuitenkin noin vanhasta tuotteesta kyse. Jos et, niin silloin voi kyllä sanoa palvelun olevan loistavaa! Pidetään peukkuja!