Talvitakkeja

tunnetila: tyytyväisyys

Kaivelin viikonloppuna talvitakkivarastoani ja valitsin sieltä tulevaksi talveksi käyttöön muutaman. On kiva huomata, että jotkut takkimallit pysyvät muodissa vuosi toisensa jälkeen ja jotkut takit näyttävät pari vuotta jemmassa roikuttuaan taas kivoilta ja ajankohtaisilta.

Kurja kun kaikki yksityiskohdat jäävät salaman käytön vuoksi näkymättömiin, mutta mielummin laitan esille selkeämpiä kuvia kuin pelkkää haaleaa suttua. Tämä takki on siis aika niukkalinjainen, isoilla napeilla ja neppareilla, vyötärövyöllä ja hauskoilla pussimaisilla hihoilla varustettu viime talven suosikkitakkini merkkiä Oxmo. Tanskalaisen Oxmon vaatteet on hinta-laatu-suhteeltaan oikein toimivia ja niitä myy Suomessa ainakin Anttila. Takki on muuten löytö samaisesta Kuopion Anttilasta mistä tein pari viikkoa sitten ostoksia. Kuopion Anttila on Suomen paras Anttila! :)

Seuraavan takin ostin pari vuotta sitten Pariisista, kesähelteellä +34 astetta, Zarasta. Yleensä välttelen ulkomailla myös Suomesta saatavia merkkejä, mutta tämä takki oli pakko ostaa. Sitä paitsi esim. Espanjassa ja Ranskassa Zaran vaatteet on noin 30% edullisempia mitä Suomessa. Takin hinnassa 30% säästö on jo monta rahaa. Olen tykännyt takista kovasti. Sen militanttinen arvokkuus ja monipuoliset mutta eleettömät leikkaukset korostuvat hopeanväristen, hieman maskuliinisten solkien kanssa kivasti. Takki tulee varmasti olemaan taas tulevan talven käytetyimpiä vaatteita.


Tähän takkiin olen jo hieman kyllästynyt, mutta kaivoin sen esiin nostalgiasyistä. Olimme mieheni kanssa vuosia sitten lomalla Amsterdamissa, ajankohta oli joskus loppusyksystä/alkutalvesta. Vaikkei kunnon talvi vielä ollutkaan, niin Amsterdamissa on tuohon aikaan ihan järjettömän kylmä. Kanaaleista nousee kylmä kosteus ja kun siihen lisätään viimainen tuuli, jäätyminen on taattu. Reissutakkina minulla oli luonnonvalkoinen untuvatoppis, etten vaan paleltuisi. Noo.. Heti ensimmäisenä päivänä kävi huonosti. Ulkona satoi vettä ja koko päivän sateessa rampattuani huomasin, että musta olkalaukkuni oli päästänyt väriä ja valkoinen toppis oli auttamattomasti pilalla. Kyllä tympi!

Seuraavana aamuna marssin hotellia lähinnä olevaan kauppaan ja sieltä oli löydettävä uusi takki. Tietysti kaupan valikoima ei miellyttänyt minua yhtään, ja kun matkabudjettiin ei ollut laskettu uutta takkia niin oli tyydyttävä ensimmäiseen, suht kivaan ja kohtuuhintaiseen vaihtoehtoon. Ostamani takki oli tämä, ja ilokseni voin kertoa että olen käyttänyt takkia siitä lähtien joka talvi, ainakin muutamaan otteeseen. Eli ei ne rahat hukkaan menneet! Takin tekstuuri on röpelöistä ja elävää, sillä kangas on kudottu eripaksuisista, silti paksuista langoista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kaikki pakkastalveni pelastava ruskea hupullinen untuvatakki. Rakastan kovia pakkasia kun päällä on lämmin untsikka ja jalassa paksut karvakengät. Viime talvena ihania kirpeitä pakkasia ei juurikaan ollut, paitsi New Yorkissa. Siellä, tammikuun alun paukkupakkasissa, rakastin takkiani ja muhkeita kenkiäni yli kaiken amerikkalaisten ystävieni värjötellessä vieressä. Kyllä suomalaiset osaavat pukeutua talveen!

Tässä neljä talvitakkiani ja paljon höpötystä. Kuvissa jalassa Lindexin pillifarkut, Minna Parikan Heidi-saappaat, kaulassa Marimekon (muistaakseni Mika Piiraisen) superpaksu kaulaliina. Ensimmäisen takin rinnassa Saara Renvallin kukkaheijastin.

Takkeja löytyy kaapista ja vintiltä lisääkin, niin paljon etten tarvitsisi uusia vuosiin, mutta silti haluaisin vanhan kunnon duffelitakin. Musta, hupullinen, isot taskut ja laadukas villakangas. Sellainen saisi paikan eteisen naulakosta heti, mutta oikeanlaista ei ole vielä tullut vastan. Ehkäpä tänä talvena..