maanantai 12. maaliskuuta 2012

Irroitettava kaulus

tunnetila: ilo

Image and video hosting by TinyPic

Viime syksynä ja talvena käytin paljon paitapuseroita neuleiden alla. Yhdistelmä on muuten oikein toimiva, mutta voi että minua ärsyttää paitojen jatkuva silittäminen! Peset paitapuseron, silität sen kuntoon, käytät kerran ja peset taas. Ainakin minulla valkoisen puseron kaulukseen jää sisäpuolelle joka kerta meikkivoidetta eikä paitaa voi käyttää toistamiseen. Suttuinen kaulus on epäsiisti ja oma olo likaisen kauluksen kanssa on samanlainen.

Muutama viikko sitten löysin ratkaisun tähän ongelmaan. Törmäsin nimittäin maailman parhaaseen keksintöön: paitapuseroon, jossa on irroitettava kaulus, ihan kuten miesten smokkipaidoissa! Malene Birgerin smokkipaitamaista puseroa voi käyttää joko kauluksilla tai ilman, kaulus on pääntiessä napeilla kiinni. Voin tarvittaessa irroittaa kauluksen käytön jälkeen, pesaista pelkästään sen ja kiinnittää puhtaana takaisin puseroon. Näin säästyn usealta silitykseltä ja paidan pesulta. Voi että olen iloinen! Tämä keksintö on yksi maailman parhaista!

Image and video hosting by TinyPic

Onko tuo ongelma myös Teille tuttu? Jos on, miten olette ratkaisseet sen? En ehkä kestä jos sanotte pesevänne paitoja mukisematta kerran käytön jälkeen ja rakastatte silittämistä ja silitätte samalla kaikki muutkin vaatteenne.


Ps. Huutiksessa muutama vaate kaupan! Klik.

14 kommenttia:

  1. Loistava idea, tässähän voisi jopa harkita paitiksen ostoa! Tunnustan silittäväni ehkä puolen vuoden välein jos on ihan pakko. Kuivaan vaatteet henkarilla ja pahasti rypistyvät vaatteet jostain kumman syystä kulkeutuvat kirppiskasaan. Ja minähän vihaan tekokuituja ja suosin puuvillaa, villaa ja silkkiä... Silittäminen ei itsessään kai ole ihan kauheaa, mutta se valmistelu, huoh, silityslaudan esiin raastaminen, suihkupullolla sohiminen, johdon kanssa tappeleminen jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah, silitystaistelusi kuulostaa ihan minulta! :) :)

      Poista
  2. En käytä meikkivoidetta, joten meikkivoidejälkiä paitapuseroideni kauluksiin ei jää. Mutta kyllä se on kaksi kertaa, jonka pystyn käyttämään valkoista paitapuseroa, kun sen kaulus jo näyttää likaiselta.

    Silittää en juuri jaksa, koska vastasin lapsena koko viisihenkisen perheemme vaatteiden silittämisestä, ja sain silloin puuhasta jokseenkin tarpeekseni. Useimmiten siis kuljen enemmän tai vähemmän ryppyisissä paitapuseroissa, enkä välitä siitä. Oon päättänyt olla sen verran boheemi. Toki aina välillä saan silityskohtauksen, mutta niitä tapahtuu noin kerran kahdessa vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minunkin silityskohtaukseni tapahtuvat yhtä harvoin. :) Voin kuvitella tuon koko perheen vaatteiden silitysruljanssin, huh huh! Mielestäni olet tuossa duunissa jo oman silitysurasi tehnyt, saat kulkea luvan kanssa ryppyisissä vaatteissa!

      Poista
  3. Kätevää! Tollasen vois tosiaan hankkia. Mul on vielä se hyvä puoli että äiti silittää paidat kun asun vielä kotona, mut tollanen vois olla ihan mukava, ihan vaan sen paidan käytönkin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo on kyllä kotona asumisen parhaita puolia! Nauti siitä niin kauan kun voit! :)

      Poista
  4. Joopa joo, en tykkää minäkään siitä kerran pidetyn paidan siistimisruljanssista... Meikkivoide on kyllä harmillinen tahraaja! Enpä ole mitään muuta konstia keksinyt, kuin harventaa paitapuseron käyttöä =) Aika hauska idea tuo irtokaulus, voisipa vaikka kokeillakin. Keksin kyllä myös positiivisempia näkökohtia puuvillaisen kauluspaidan silityksestä: Kaikista pahinta on minusta silkin silitys, kun aina siitä raudasta valuu vettä sinne tänne ja tuntuu että se tarttuu kiinni siihen pintaan vaikka lämpötila onkin oikea. Puuvillan silittäminen on itseasiassa melkeinpä juhlaa silkkiin verrattuna =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ratkaisu on ollut täälläkin, siis käytön harvennus. Mustien paitapuseroiden osto on toinen helppo ratkaisu. :) Silkin silitys on kyllä viheliäistä. Olen kerran (lähes) pilannutkin yhden silkkipuseron kun liian kuuma rauta tarttui siihen kiinni. Villapaita on paras vaate, sitä ei tarvitse silittää! :)

      Poista
  5. Irtokaulus on vanha keksintö. Siis todella vanha. Miesten paidoissa oli irtokaulukset jo ainakin 1900-luvun alussa, ellei peräti aiemmin. Helpotti pesua, mutta myös tärkkäämistä sillä kaulukset tärkättiin muotin avulla kivikoviksi renkaiksi. Irtokauluksia sai sekä kankaisina että muovisina, molemmat yhtä kovia, siitä tulee sanonta "kovat kaulassa" silloin kun mies pukeutuu kauluspaitaan ja pukuun.

    Itse en levitä meikkiä niin alas kaulalle että sitä hirveästi tuhraantuisi kaulukseen. Pystyn käyttämään kauluspaitaa ehkä 2-3 päivää jonka jälkeen se on pakko pistää pesuun, kaulus nuhraantuu ihan ilman meikkiäkin tosi nopeasti sillä kaula/niska on yleensä ihmisen rasvoittuvin ihon kohta. Vihaan kotirautoja koska ne on niin turkasen tehottomia. Vihaan myös silitystä kun pitää kaivaa se lauta kaapista ja sitten se rauta ja viritellä ne johonkin ahtaaseen paikkaan. Vaatteeni onkin yleensä silittämättä. Ne mitkä vaativat ehdottomasti silitystä vien yleensä töihin silitykseen, siellä kun nyt on se loistava teollisuusrauta joka silottaa kaiken leikiten. Töissä se on paljon helpompaa kun rauta ja lauta on aina esillä ja rauta yleensä valmiiksi kuuma (pistän sen päälle aamusta heti ensimmäisenä kun meen töihin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen tietoinen että miesten pukeutumisessa irtokauluksia on käytetty iät ja ajat. Miteinkin miksei sitä ole tuotu naisten vaatteisiin suuremmalla volyymilla. Onko naiset niin kulutuskeskeisiä tai kiinnostuneita vaatehuollosta, että he ostavat mielummin uuden vaatteen kuin silittävät ja tärkkäävät jatkuvasti, vai ajatellaanko että naisten tehtävä on silittää ja pyykätä?

      Voi että minäkin rakastan teollisuudessa käytettäviä silityslaitteistoja! Oma silitysinhoni johtuukin pääosin siitä, etten koskaan saa tarpeeksi sileää lopputulosta ja koko touhu tuntuu ihan turhalta. Muistelen kaiholla pukuompelijakoulun silityslaitteita. Vaate laudalle, puf vaan ja se oli sileä. Olen joskus myös suunnitellut hankkivani kotiin höyryttimen, vai mikä se mahtava laite onkaan viralliselta nimeltään.

      Poista
  6. Ah, minä rakastan silittämistä! Ja kun vauhtiin pääsen, silitän mielelläni sellaisiakin vaatteita, joita ei edes tarvi. Mies on tyytyväinen, kun työkauluspaidat on silitetty ennen kuin hän ehtii ajatella asiaa :) Minua ei edes turhauta antiikkiset välineet: silityslaudan päällinen pitää kiinnittää teipillä, muuten silitettävään vaatteeseen jää samat rypyt rullautuvasta laudan päällisestä ja rauta taas on äitini vanha, ikää ainakin saman verran kuin minulla (28 vuotta) ja höyrytys ominaisuus ei ole toiminut moneen, moneen vuoteen. Hyvin sillä silti silittää :)
    Olenkin joskus miettiny, että voisin perustaa yhden naisen silitysfirman, jonne ihmiset voisivat tuoda ryppyiset vaatteensa ja minä sitten silittäisin ne kohtuuhintaan :) Niin paljon se touhu joitakin turhautta. Ystävälläni se, että vaatetta EI tarvitse silittää on yksi tärkeimmistä kriteereistä vaatteita hankkiessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas, perusta liike heti, olen varma että saat asiakkaita jonossa asti! :) Itsekin teen joskus ostopäätöksiä joihin vaikuttaa vaatteiden rypistyvyys. Neuleet on kivoja, niitä voi käyttää viikkokausia pesemättä, tuulettaa vaan välissä, eikä silitystä tarvitse tehdä. Ihanan helppoa! :)

      Poista
  7. Valkoiset kauluspaidat on tosiaan hankalia. Mä onnistun sotkemaan parin käytön jälkeen kaulukset, vaikka en levitä meikkivoidetta kaulalle. Naisten kauluspaitojen silittäminen on hankalaa. Miesten paidat on paljon helpompia, kun niissä ei oo muotolaskoksia ja miehen paidat taitaa olla laadukkaampaa materiaaliakin, jolloin siliävät helposti. En mä kyllä yleensä silitä miehen kauluspaitoja, kun se saa silittää ne ihan itse. Mut tuskastuneena (n. 2x/vuosi) omien kauluspaitojen silittämiseen haluan yleensä silittää yhden miesten paidan, kun lopputulos on niin hieno. Mut naisten paidatkin on kivammat silittää kuin lapsen...Mä en voi syyttää edes huonoja välineitä, kun meillä saa laudan helposti esiin kodinhoitohuoneessa vaan laatikon aukaisemalla. Mut Anonyymi sen hienosti kiteytti: ei se ole välineistä kiinni, vaan innostuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. Paitsi itse olen ihan varma, että jos minullakin olisi kodinhoitohuone, kunnon rauta ja lauta, sekä vielä se haaveilemani höyrytin, silittäisin ihan innoissani. Tai sitten en... Hahhahaaha! :) Taidan olla aika toivoton tapaus!

      Poista